Arjen nyrjäyttäminen

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Harrastatteko koskaan samaa kuin minä? Eli nähdessäni jonkin arkipäiväisen esineen tai - vielä parempaa - sanallisen tiedotteen kuvittelen sen mielessäni johonkin aivan toiseen universumiin tai aikatasoon kuuluvaksi.

Esimerkki: Stockmannin Hullujen Päivien julisteen nimi Galna Dagar on ilmiselvästi jonkun klingonipäällikön nimikyltti. Eikö?
 
Tiedäthän kinder-yllätysmunat. Ne ovat tulevaisuudesta tulleita hi-tech aseita. Olen varma, että niiden virallinen tarkoitus määrättynä päivänä kokoontua mailman huipulle ja valloittaa maailma. Ne tulevat!

Tiedät myös varmasti, että kaikki hyvä musiikki ei ole tästä maailmankaikkeudesta.
 
Tämä on vähän sinnepäin..
Kerran tosi kauan sitten Pekka Pouta lausui telkkarissa nämä syvälle mieleeni painuneet sanat: "Vanha, jo lähes kuollut matalapaine saapuu Helsinkiin lounaasta". Minä katselin telkkaria ihan vaan puolisilmällä, mutta tuo sanonta säpsäytti, ja yhtäkkiä näin mielessäni vanhan, jo lähes kuolleen lohikäärmeen laskeutumassa Helsingin keskustaan, ja valkopartaisen velhon kaapuun pukeutuneen Pekka Poudan kiroamassa ihmisiä, jotka eivät olleet ottaneet hänen varoitustaan todesta...
 
Joskus jotain katu- tai maantieosuutta katsellessani alan äkkiä kuvitella, että se on jossain ihan muualla. Ei missään toisessa universumissa vaan jossain missä olen aiemmin ollut. Pidän harhakuvaa yllä niin kauan kuin voin.
 
Tänään kävellessäni kaupungilla minuun iski yhktäkkiä älyttömän iloinen olo. Taivas oli kauniin vaaleanpunainen ja satoi isoja lumihiutaleita. Huomasin näkeväni lumihiutaleet valkoisina keijuina. :) Piristävää.
 
nasnan sanoi:
Tiedäthän kinder-yllätysmunat. Ne ovat tulevaisuudesta tulleita hi-tech aseita. Olen varma, että niiden virallinen tarkoitus määrättynä päivänä kokoontua mailman huipulle ja valloittaa maailma. Ne tulevat!

Tämä on selvää, ottaen huomioon miten luonnonvastaisen pieneen tilaan kinderyllätykset on mahdutettu. Se voi olla mahdollista vain kehittyneen tulevaisuuden aika-avaruuden rakenteen muovailuun kykenevän teknologian ansiosta.
 
Minä olen koko ikäni epäillyt, että meidän mummulassa on sellaisia Narnia-tyylisiä salakäytäviä joihinkin satumaailmoihin. Tätä vahvistavat unet, joita olen nähnyt mummulasta, (viimeksi viime yönä, ei siis pelkästään pikkulapsena) joissa jo valmiiksi suuressa talossa on ihmeellisiä lisähuoneita ja käytäviä, mm. hieno tanssisali yhden vinttikomeron vieressä.
Mummulani on melko vanha ja suuri talo, ja siellä vintillä on paljon pimeitä komeroita ja koloja, olen vain miettinyt, että ehkä minun ei kannata oikeasti mennä tutkimaan niitä liian tarkasti. Pettyisin kuitenkin, kun en niin oikeasti usko satumaailmoihin, etten voisi niitä enää löytää.
 
Täähän on ihan klassinen, mutta mä edelleen uskottelen itselleni, että vampyyrit elävät hautausmailla kryptoissa. Jouluaattona käytiin mummon haudalla ja mietin siellä, että vähänkö niitä varmaan ottaa pannuun kun hautausmaalla oli niin paljon jengiä.. Ja niin valoisaa kynttilöiden takia.

Tai sitten ne iloitsi, kun niillä oli hyvä saalis tiedossa.

Mutta katselen aina hautausmaalla, missä olisi paras paikka asua, jos olisin vampyyri. Ja usein myös kuvittelen kohtaamiseni vampyyrin kanssa. :D
 
Telep sanoi:
Tämä on selvää, ottaen huomioon miten luonnonvastaisen pieneen tilaan kinderyllätykset on mahdutettu. Se voi olla mahdollista vain kehittyneen tulevaisuuden aika-avaruuden rakenteen muovailuun kykenevän teknologian ansiosta.

Tiedän, olen käynyt tulevaisuudessa kerran. Se oli kamalaa, en kykene puhumaan siitä. Mielestäni on kamalaa, että ihmiskunta tahtoo tuhota historiansa kinderyllätysten avulla. Olen melko varma, että meidän tulisi varoittaa ihmiskuntaa tältä kohtaavalta vaaralta, voisin tehdä mustavalkoisia julisteita. Olen varma, että foliohatut auttavat, ne ovat kumman aliarvostettuja.

Kerran huomasin, että avaruusmatoja näkyy öisin kun ei ole valoja päällä. Niitä ei voi vain koskea, meinaan luulen, että ne elävät kahvilla. Kahvi on melko hyvää, vaikkakin absurdia. Avaruusalukset ovat usein näkymättömiä, mutta niistä joskus lähtee vihertävää valoa, tämän havainnon voi tehdä yöllä kun kävelee koulun pihalla!
 
Mielestäni nukkuminen on kammottavan rahvaanomaista. :o :wtf: krhm, Onkos se sitten sovittu niiden julisteiden kanssa?
 
Olen aina rakastanut liukuportaita, naapurikaupungin ainoissa liukuportaissa (eihän meillä Kisiksellä semmosia...) aina pienenä menin monta kertaa, alas piti juosta tavallisia portaita ja taas ylös...
Olin siis joskus kauan sitten käymässä siskojeni kanssa serkun luona Helsingissä. Siellä joissain ison ostoskeskuksen liukuportaissa näkyi poistuttaessa vihreitä valonvälähdyksiä. Amtjoskan kanssa keksittiin, että ne on tietysti liukuporrasufoja joilla on joku tehdas tai päämaja portaiden alla. En enää muista kaikkia teorioita joita me kehiteltiin mutta vieläkin aina kun menen liukuportaisiin, katson toiveikkaana alas...
 
Niin, liukuporrasufothan, ovat kuin moderneja kotitonttuja, ne nukkuvat portaiden alla päivisin ja tulevat esiin vain öisin kun tavaratalot ja liukuportaat on suljettu.
 
Joka puolella taloa vilisevät villakoirat ovat sängyn alla asuvan mörön lemmikkejä. Sen takia varsinki sänkyjen ja sohvan alla niitä on niin runsaasti, eikä niitä pahemmin kannata mennä häiritsemään, koska sen jälkeen niitä löytyy entistä enemmän. Ja parhaassa/huonoimmassa tapauksessa mörkö vielä suuttuu ja ei anna nukkua.
 
Minä ratkaisin aikanaan ongelmat sängyn alla asuvan krokotiilimörön kanssa jättämällä sille lego-palikoita syötäväksi, että itse säästyisin.
 
Minusta "El-arbeten" kuulostaa ihan haltiakuninkaan nimeltä, ja rupeaa tietysti hihityttämään aina, kun näkee kadulla kyltin, jossa lukee "El-arbeten". Tosin onnistuin nyt unohtamaan, mitä se tarkoittikaan suomeksi. Jotain sähkötyötä...? (Joku ruotsia oikeasti osaava varmaan tietää)
 
amtjoska sanoi:
Minä olen koko ikäni epäillyt, että meidän mummulassa on sellaisia Narnia-tyylisiä salakäytäviä joihinkin satumaailmoihin.

o.O Meidän mummulassa on umpeenmuurautunut salakäytävän alku. Se on eräs komero muka ja pienestä asti olen epäillyt, että se on oikeasti salakäytävä jonnekin muualle, koska se on liian syvä verrattuna siihen seinään minne se "uppoaa".
 
Kerrassaan mahtavaa hupia tylsillä luennoilla on tuijottaa luokan eteen ja kuvitella kekselle taulua aukeavan portin toiseen maailmaan, koska se ei olekaan tavallinen liitutaulu... Ja se portti imaisee juuri minut sinne toiseen maailmaan ja humps seikkailut alkavat ja humps luento onkin jo loppu. Liitutaulut voivat olla myös hyvin vaarallisia sillä ei koskaan tiedä, millaiseen maailmaan ne veivät.
 
ruotsi on selvästi sukua haltiakielille. Siskojeni kanssa kirjoitetaan fantasiakirjaa jonka yhen päähenkilön nimi on Dessutom. Kuullostaa sympaattiselta, eikös? Varsinkin kun lausuu sen suomalaisittain.
 
Oi! Mä kuljen bussilla kouluun kallion ja tuusulan välillä ja jossain vähän ennen Vallilan kirpparia on semmoinen kiviseinä missä ihan varmasti täytyy olla salakäytävä jota noidat ja velhot käyttää! Myös niinkin simppeli lähde kuin unet on mainio tapa nyrjäyttää todellisuutta. Joskus sitä vain herää aidosti kauhuissaan siitä että hirviö niittää kansaa pitkin Hyrylää tai että herätyskello soi juuri kun on varma että joku salattu ihastus kumartuu suutelemaan, ja juuri kun tajuaa heränneensä sitä unohtaa unen niin, että jäljelle jää vain epävarma, katkera olo siitä että bussissa olisi voinut olla kaunis haave päikkäreitä varten... Huokaus...
 
Ylös