Pythagoraan kolmikot tunnettiin
Babyloniassa ainakin jollain
tasolla. Nyt on
Plimpton 322 (1790-1750 eaa Hammurabin ajalta),
Yale YBC 7289 (1800-1600 eaa),
Tell Dhibayi taulun (noin 1770 eaa) ja yhden Susan
matematiikkatauluista (1800-1600 eaa) lisäksi
selvitetty taas yksi savitaulu aiheesta.
Si.427 nimellä kulkeva 1895 löytynyt savitaulu on 1900-1600 eaa paikkeelta Sippar nimisen kaupungin alueelta (nykyisin Tell Abu Habbah Irakissa).
Tässä tutkimusraporttia aiheesta.
Rhindin papyryksessa (1550 eaa) on laskettu pinta-aloja pythagoraan kolmikoilla. Intiassakin pythagoraan kolmikot tunnettiin ja mahdollisesti pythagoraan lause myös. Näistä on mainintoja ainakin
Baudhayana Shulba Sutrassa 800-500 eaa . (Niin ja se Pythagoras syntyi 582 eaa)
Aikaisempaan keskusteluun vainajien sukupuolista liittyy
tämä pari vuotta sitten julkaistu Emmi Oksasen Gradu. Voidaanko korujen kanssa haudattu vainajan tulkita mieheksi jos hänellä on soljellinen vyö? Entä onko sillä väliä onko puukko haudassa 45 asteen kulmassa vai jossain muussa? Entäs ne iso osa haudoista joista ei ole löytynyt mitään?
Löydöstä muinaispuvuksi -kirja ilmestyi viimein. Se käsittää siis nykyisen Suomen alueen pukeutumista nuoremmalla rautakaudella. Enimmäkseen se on painottunut eteläisempään Suomeen (lähinnä löytöjen takia) ottaen mukaan hiukan luovutetun Karjalan aluetta (Theodor Schwindtin tutkimuksia pääasiassa) ja jättäen pois saamelaiset (heidän pukuhistoriaansa ei kai kauheasti ole edes tutkittu). Toki mainintoja löytyy naapurikansoistamme. Kirjan alussa oleva kartta auttaa hahmottamaan minkä moisia ihmisryhmiä suunnilleen asusteli missäkin päin Eurooppaa siihen maailmanaikaan ja alussa kerrotaan vähän historiaakin että millaista elämä oli silloin.
Kuten salakirjojen sivulta käy ilmi sisällysluetteloa katsoessa niin eri työvaiheita käydään läpi lampaasta, pellavasta, nokkosesta, hampusta tai raakataljasta valmiiseen vaatteeseen asti ja tietysti myös koruja ja muita asusteita. Muinaispukumallien historiaa (ja historian mokia, unohduksia ja uutta tietoa) käydään läpi Aino-puvusta alkaen Ravattulan Ristimäen tulevaan uuteen pukuun asti. Metallien säilyttäessä tekstiilejä muuten happamassa maaperässämme on lähinnä naisten vaatetuksesta tehty rekonstruktioita. Kirjassa myös miesten ja lasten vaatteisiin on ehdotuksia, kertoen samalla niistä vähäisistä säilyneistä todisteita mitä on jäänyt jäljelle, kuten kulkusnappirivit, lasten korut yms. Virolaiselta Jaana Ratakselta hieno vertaus rautakauden vaatetuksesta tuo "Meillä on upeita spiraaleja, mutta teillä on lautanauhat. Suomalaiset ovat käyttäneet kaiken aikansa lautanauhojen kutomiseen, teille ei ole jäänyt aikaa tehdä monimutkaisia spiraalikoristeita."
Kirjan lukeminen on miulla vielä kesken, mutta herätti jo kysymyksiä kuten; Mistä löytyy lisää tietoa sananjaloilla purettamisesta (nettihaulla löytyy lähinnä niiden käytöstä väriaineena)? Kasvikuitujen käsittelyssä mainittiin loukutus, mutta ei lihtausta, onkos se uudempi keksintö? Mistä saisi lisää aikaa tehdä kaikkea?