Arvoitus

Ei. Auringon juuri ei tässä viittaa kirjaimellisesti aurinkoon.

Varjot vaivihkaa liikkuvat,
kätkeytyjät kestävät,
vaan kirsikankukat siekailematta
teräspiikeillään viiltävät.
 
Aurinko ja kirsikankukat viittaisivat Japaniin, Hiroshiman rauhanpuistossa on paljon kirsikkapuita, atomipommin uhreista jäi seinään varjokuvia, räjähdys paistoi kuin aurinko, säteily oli vaivihkaista ja kätkeytyjillä oli parempi mahdollisuus selviämiseen... veikkaan siis Hiroshiman atomipommia.
 
Ares esitti aika ovelan tulkinnan, mutta Pagba esitti oikean vastauksen.

Japanin omakielinen nimi Nihon tarkoittaa kirjaimellisesti auringon juurta (tai se on ainakin yksi lukutapa nimen kanjeille). Ninjaa/shinobia tarkoittavat kanjit puolestaan voidaan tulkita piiloutumista tai kestämistä tarkoittaviksi, ja ninjojen tehtäviä olivat periteisesti vakoilu ja salamurhat, jotka tietysti suoritettiin mahdollisimman vaivihkaisesti, varjoina varjoissa hiipien. Samurain vertauskuva taas on kirsikankukka, koska se putoaa täydessä loistossaan eikä jää puuhun kuihtumaan: samalla lailla kunnon samurai kaatuu taistelussa voimainsa tunnossa sen sijaan, että eläisi vanhaksi ja kuihtuisi hitaasti pois. Samuraiden taistelutavoissa ei myöskään ole mitään vaivihkaista, koska sellainen olisi kunniatonta. Niinpä ninjat ja samurait, sotureita molemmat, ovat eräänlaisia peilikuvia, saman asian kaksi vastakkaista puolta.

Pagba on hyvä ja jatkaa.
 
Ei tämä nyt NIIN vaikea arvoitus ole. Oikea vastaus on yksi sana. Jos menet Pohjanmaalle ja sanot viettäneesi koko yön niitä tappaen, isännän kasvot kalpenevat.
 
Sepä se. Murrealueesta riippuen tarkoittaa nautaa tai hyttystä, joskus on tarkoittanut myös lammasta ja sikaa. Monikäyttöinen otussana. Vuoro Tik-Tokille.
 
Kolmen pisteen vihje (ja varsinaisesti sama vastaus kuin edelliseen arvoitukseen):

Milloin myllärin vaimo on päätönnä myllyssä?
 
Yhden pisteen vihje (yhä edelleen vastaus on sama):

Milloin kuka tahansa on päätönnä myllyssä?

(Jos vastausta ei löydy perjantaina, kuka tahansa saa esittää uuden arvoituksen ja tämä arvoitus jää arvoitukseksi. Minkä se kenties ansaitsee olemalla niin kertakaikkisen pöhkö, anteeksi vain, vanha kansa.)
 
Kas, @Aldarian ja @Laichalaf tavoittivat täsmälleen esivanhempiemme arvuutteluhengen. Juuri noin asia ilmaistiin myös Antero Vipusessa, josta arvoituksen taannoin (todella taannoin) muistan lukeneeni. Aldarian saisi jatkaa kolmen minuutin etumatkan turvin, mutta koskapa hän luopuu vuorostaan, kuuluu se oikeuden mukaan Laichalafille.
 
Ensin ei ees nää,
sitten nousee, laskee, paikalleen ei jää
Lopuksi pystyyn nousee, kaatuu tää
Kuolee ja häviää
Kunnes ei enää nää.
 
Eipä ole varjo, ja tulipa mieleen että nykyaikana tätä haettua sanaa käytetään myös merkityksissä joissa ainoastaan toinen rivi on pätevä. Vielä 1800-luvulla vain harvat tiesivät näistä toisenlaisista haetuista.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös