Osmankäämipä hyvinkin. Maavarren vaalea ydin on tärkkelyspitoisia, kannattaa kerätä sieltä päästä mihin kasvi kasvaa eikä sieltä päästä mistä se tuli kun sieltä päästä jo maatuu (jep, ne liikkuu
). Pitäis napsahtaa jos tuoretta. Maavartta voi syödä tuoreena, keittää tai kuivattaa ja jauhaa vaikka leipään. Jauhettuna myös säilyy pidempään. Siemeniä voi myös syödä, samoin raakoja emitähkiä ja versoja. (Huom älkää sotkeko myrkylliseen kurjenmiekkaan.) (Huom2 joillekkin aiheuttaa allergiareaktiota ja mieti mistä poimit kun keräävät peltovalumia,
raskasmetalleja, saasteita teiltä jne) Juuret kannattaa laittaa takas niin jatkaa kasvamista. Osmankäämin kuiduista voi tehdä myös paperia. Tupsun höytyviä voi käyttää tulen sytytyksessä tai tehdä kasveista soihdun. Siitä on tehty mm mattoja, tilkitty tynnyreitä ja värjätty lankaa.
Jos syöt järviruon versoja tai siemeniä (varo torajyviä) niin keitä tms, raakana tulee pidemmän päälle vatsavaivoja. Tästäkin kasvista voisin kirjottaa enempi, mut ehkä jollain toisella kertaa.
Sit kun viel muistais et saiks sitä aurinkorasvaa osmankäämin vai järviruo-on lehtien tyvestä olevasta limasta...
Mutta vuoro siis Isilmírëlle