Gandar sanoi:
Mutta muistaako kukaan, miten puolustautuvat hyvikset karkottivat vihulaisia muureiltaan? Käyttivätkö he kunnon keskiaikatyyliin jotain kuumaa pikeä, jalka-ansoja jne. , vai luotettiinko enemmän omiin nuoliin ja keihäisiin?
Oma mielikuvani on ollut, että Minas Tirithin piiritys oli juuri niin verinen kuin keskiajan piiritystaistelut yleensä, silloin kun taisteluun ajauduttiin. Oikeastaan keskiajalla yleisempi tapa oli piirittää kaupunki ja vaatia sitä antautumaan. Kaupunkilaiset saattoivat esimerkiksi sopia hyökkääjän kanssa, että ellei apua tule tietyn ajan kuluessa, he antautuvat. Ja se lupaus oli sitten pidettävä. Jos kaupunki ei suostunut antautumaan, vaan se piti valloittaa väkirynnäköllä, kaupunki annettiin yleensä "rangaistukseksi" sotamiesten ryöstettäväksi.
Minas Tirithin tapauksessahan on selvää, ettei antautuminen olisi tullut kysymykseenkään. Mordorin joukot olisivat siekailematta tappaneet tai orjuuttaneet koko kaupungin väestön, joten puolia oli pidettävä viimeiseen saakka.
Neala. sanoi:
Tulipas tässä mieleen, että mainitsiko Tolkien ihmisten ja muiden "hyviksien" käyttävän minkäänlaisia katapultteja tai muita vastaavia? Näiden tappovälineiden puuttuminen on ihmetettänyt. Antoiko Tolkien ne pelkästään pahisten käsiin?
Edit;Nyt kun ajattelee, oikeastaan hyviksillä ei olisi ollut tilaisuutta käyttää oikein katapultteja. Yleensähän he joutuivat puolustautumaan, ja hyvähän se johonkin linnaan raahata ja koittaa jotenkin sitten sillä ampua. Ja näen muutenkin hiukan hankalaksi tilanteen käyttää näitä, jos vihollinen ei ole linnottautunut johonkin vain juksee kohti.
Älkää välittäkö jos ette ymmärrä, minun logiikkaa. :roll:
Tietääkseni linnoituksissa kyllä yleensä oli kaikenlaista heittokonetta ja katapulttia, joita saatettiin käyttää vihollisten asemien ja koneiden pommittamiseen tai singota hyökkääjän niskaan palavaa tervaa, sulaa lyijyä tai muuta hauskaa. Ehkäpä Tolkien piti tätä niin itsestäänselvänä, ettei vaivautunut sitä mainitsemaan.
"Mutta Portilla oli vastarinta yhä luja ja siellä taistelivat Dol Amrothin ritarit ja varuskunnan uljaimmat miehet. Ilma oli paksuna ammuksia ja nuolia; piiritystorneja murskaantui tai syttyi äkkiä soihtuna tuleen. Portin molemmin puolin oli maa muurien alla täynnä rikkoutuneita varusteita ja kaatuneitten ruumiita; yhä vaan hullun lailla ryntäsi lisää vihollisia muuria päin."
Ilmassa lentelevät "ammukset", samoin kuin piiritystornien tuhoutuminen, viittaisivat mielestäni siihen, että Kaupungissa oli kyllä käytössä järeämpiäkin aseita kuin pelkkiä jousia ja nuolia.
Ja olivathan linnan korkeat muurit ja tornit huomattavasti edullisempia sijoituspaikkoja moisille vehkeille kuin pelkkä maan taso, johon hyökkääjät joutuivat tyytymään. Eri asia on sitten, kauanko nämä säilyivät käyttökunnossa; piiritetyissä kaupungeissahan oli vain rajallinen määrä tarvikkeita ja ammuksia. Ja hyökkääjähän saattoi väsätä koneensa puolustajien varustusten mukaisiksi: rakennettiin vain paikan päällä suuremman kantaman omaava heittokone kuin puolustajilla. Klassinen temppu oli tietysti kaataa hyökkääjien tikapuut pitkillä kepeillä. Piiritystornit olivat sitten hankalampia. Nämä oli yleensä peitelty märillä nahoilla ja kankailla: ne paitsi suojasivat sisällä olijoita puolustajain nuolilta, tekivät myös hankalaksi tornien tuikkaamisen tuleen. Mutta keskiajan sodankäyntimenetelmät olivat näppärämpia kuin nykyihmiset kuvittelevatkaan, meitä kun on ruokittu mielikuvilla kehittymättömästä ja pimeästä keskiajasta. Kuten miekkailunopettajani sanoi, kaikkeen oli olemassa vastatekniikka ja vastatekniikan vastatekniikka ja niin edelleen.
Rooman historiaa lukeneet tietävät, että kun roomalaiset puunilaissotien aikana hyökkäsivät Sisiliassa olleeseen Syrakusan kaupunkiin (Syrakusa oli Karthagon puolella, ja näihin aikoihin oli myös karthagolainen sotapäällikkö Hannibal kulkenut Espanjan kautta Alppien yli itse Roomaan aiheuttaen roomalaisille hirvittäviä tappioita) vuonna 212 eKr, heidät pidettiin kahden vuoden ajan loitolla itse
Arkhimedeen kehittämien sotakoneiden avulla. Heittokoneet sinkosivat kiviä roomalaisten niskaan, ja liian lähelle sataman muureja uskaltautuneet laivat kiepautettiin ympäri suurilla nostokurjilla. Vasta kun petturi päästi roomalaiset sisään, kaupunki kukistui.
Historioitsija
Plutarkhos kuvaa Arkhimedeen koneita toiminnassa:
... when Archimedes began to ply his engines, he at once shot against the land forces all sorts of missile weapons, and immense masses of stone that came down with incredible noise and violence; against which no man could stand; for they knocked down those upon whom they fell in heaps, breaking all their ranks and files. In the meantime huge poles thrust out from the walls over the ships and sunk some by great weights which they let down from on high upon them; others they lifted up into the air by an iron hand or beak like a crane's beak and, when they had drawn them up by the prow, and set them on end upon the poop, they plunged them to the bottom of the sea; or else the ships, drawn by engines within, and whirled about, were dashed against steep rocks that stood jutting out under the walls, with great destruction of the soldiers that were aboard them. A ship was frequently lifted up to a great height in the air (a dreadful thing to behold), and was rolled to and fro, and kept swinging, until the mariners were all thrown out, when at length it was dashed against the rocks, or let fall.
Arkhimedeen koneet vaikuttavat melkoisen kehittyneiltä. Ja tapahtuihan tuo jo yli 2200 vuotta sitten. Vaikka keskiajalla epäilemättä tapahtuikin taantumusta, niin tuskinpa kuitenkaan kaikki tietämys katosi. Keskiajan heittokoneet ainakin olivat tehokkaampia kuin roomalaisten käyttämät; eräässä historiadokumentissa harrastajat rakensivat roomalaisen sotakoneen kopion, joka sinkautti kivenmurikan 80 metrin päähän. Vanhojen tekstien mukaan koneella ei ammuttu paljoakaan sataa metriä kauemmaksi. Keskiaikainen vastapainolaite (sellainen, joita nähtiin Minas Tirithissä) taas saattoi heittää satakiloisen kiven yli 300 metrin päähän. Kaikki tavallisella armeijan ampumaradalla käyneet kyllä käsittävät, että se on oikeastaan melkoinen matka.
, kun jo Rohanin Ratsastajat, paljon Gondorilaisia teknisesti jäljessä oleva kansa, ovat pukeutuneet selkeästi sydänkeskiaikaisiin varusteisiin (pitkät rengaspanssarit).
