Asioiden listaaminen todellakin on ihanaa itsessään, joten tällaista listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Niin kuin nyt vaikka jotain Top10 -biisilistaa, ainahan sieltä jää puuttumaan vielä se yksi nimi. Mutta ollakseni spontaani ja vähäpuheisempi, lienee parasta tehdä tämä sen suurempia miettimättä.
Lampaat, pingviinit, siilit ja hanhet sarjassamme ovathan kaikki eläimet väjintäänkin ihan kivoja, mutta ei näitä voittaneita. Mikään, mikä on pörröinen ja sanoo "bää" ei voi olla paha luonnoltaan, harvoin olen tavannut myöskään vihamielisiä pingviineitä taikka siilejä. Ainakin ne meidän entisen talon vakiosiilit olivat aivan loistotyyppejä. Viime syksystä lähtien olen myös ollut addiktiivisesti rakastunut parinsadan metrin päässä minun kämpältäni olevan talon pihapiirissä tepasteleviin kolmeen hanheen. Talven tullessa jo vähän huolestuin niiden mahdollisesta päätymisestä lautaselle, mutta siellä ne taas vipeltävät näin kevään tullen. Sitä paitsi, Valion jäätelöpingviini on ihan kuningas
Tarkoin määritellyt talvi-aamut. Vaikka en missään nimessä ole koskaan ollut mikään varsinainen aamueläjä, ovat ne oikeanlaiset talviaamut melkeinpä parasta mitä tiedän. Ainakin ehdottomasti tämän listan arvoisia. Eli kun joku talvinen aamu (tämän pitää tapahtua viikonloppuna taikka loma-aikaan) heräät aivan liian aikaisin, tiedät että ulkona on aivan liian kylmä ja vielä melko pimeääkin ja näet ikkunasta, että luntakin sataa sakeanaan. Ja sillä hetkellä, vielä siinä unen ja valveen rajamailla tajuat, että sinulla ei ole kiire mihinkään, vaan voit vetäytyä takaisin peiton alle lämpimään ja jatkaa uniasi vielä muutaman tunnin... se on siinä, taivaallisen autuuden hetki.
Kesäyöt juuri ennen auringonnousua. Toimii sekä valvotun yön jälkeen, että ihmeelliseen aikaa heränneenä, olettaen että jälkimmäisessä tapauksessa ikkunasta näkee auringon nousevan. Itse harrastan erityisesti ensin mainittuja. Ei parempaa aikaa lähteä ulos käveleskelemään kuin tuolloin, ei ristin sielua liikenteessä, mitä nyt linnut laulavat ja sammakot mekkaloivat rantakaislikossa. Silloin, kun minulla vielä oli toimiva kamera, tuli yön/aamun aikana useinkin napsittua kuvia vakiopaikaltani, järven rannasta. Se vaan on niin uskomattoman kaunista. Vaikka kuvat eivät tietenkään tee oikeutta todellisuudelle, perustelevat ne ehkä koko homman silti minua paremmin.
[kuvat poies, kun eivät enää ottaneet toimiakseen]
Nukkuminen on aina yhtä kannattavaa ja mukavaa. Onnistuu lähes missä ja milloin tahansa, paitsi silloin kun oikeasti pitäisi todella nukkua.
Sandman, siis Neil Gaimanin sarjakuva. Jotakuinkin ensimmäisiä ja ainoita sarjakuvia joita olen lukenut ja luen edelleen. Aina yhtä vaikuttava kokemus. Turha selittää, se pitää itse selvittää. Pitää ei silti tarvitse.
Musiikki, ne samat vanhat suosikit joita jaksaa kuunnella edestakaisin. Ei niistä sen enempää, sitä listausta löytyy jo toisaalta Konnusta. Mutta yhtälailla
hiljaisuus, sakean lumisateen kaikki äänet hautaava äänettömyys.
Blade Runner ja elokuvat ylipäänsä. Tuo on se ehdoton ykkönen jo varmaan kymmenen vuoden takaa. En edes muista milloin olen kyseisen leffan nähnyt ensimmäisen kerran, mutta niin kauan kuin muistan, olen ollut täysin sen lumoissa. On vaikeaa, ja jokseenkin turhaa perustella omia henkilökohtaisia mieltymyksiään, joten annan syiden olla.
Kivet, kaikenlaisista pikkukivistä korkealle kohoaviin kallioihin. Tämä lienee jotenkin geneettinen taipumus. Jo kun olin pieni, saatettiin mökkitien varresta tai rannalta poimia mukaan hienoja kiviä, ilman sen suurempaa tarkoitusta. Niillä on sitten sisustettukin, vaikka suurin osa on vain päätynyt lojumaan kellariin. Sieltä minä niitä sitten suunnittelen noutavani tulevia kivitöitä silmällä pitäen. Tälläkin hetkellä laukkuini sivutaskussa on pieni vuolukivikuutio, nappasin sen kiviluokasta mukaani ihan vain sen kauniin kuvioinnin vuoksi. Ettei joku muu sitä ehdi mennä pilaamaan. Nykyisen asuntoni vierestä löytyvä kallioon räjäytetty sola, josta jalankulkuväylä kulkee, on aivan uskomaton näin kevätaikaan. Kun lumi sulaa ja valuu sammalen ja mullan läpi kalliota pitkin alas, "satavat" kalliot aivan vuolaana. Jo siitä syntyvä ääni on karkkia korville
Viimeisenä mainittakoon joka tytön paras kaveri, eli
suklaa. Kyllä vain, vanha kunnon Fazerin sininen. Punainenkin tosin käy. Tai muunkin merkkinen. Valkoista unohtamatta. Suklaa on hyvää, sehän on jo fysiologinen tosiasia jota ei käy kiistäminen. Suklaata voi syödä nälkäänsä yhtä hyvin kuin aivan liian kylläisenäkin, kakussa ja kaakaossa, iloonsa ja suruunsa. Suklaa on ihan supertuote.