Asunto ja sen etsiminen

Tässä aihe, joka vainoaa ajatuksiani jatkuvasti. Olen aloittamassa opiskelut Oulun yliopistossa, mutta kämpästä ei ole tietoakaan. Huoh. Alkaakin tuntua siltä, että yliopistoon pääseminen oli tuhannenmiljoonantsiljoonasti helpompaa kuin asunnon löytäminen. Pitäisikin varmaan saada aktiivisuustaso nousuun, sillä sen olen jo tajunnut, että odottamalla (toisin sanoen opiskelija-asuntovälityksen kautta) se kämppä ei ainakaan eteen ilmesty. Vielä kun vain saisi itsensä tekemään jotain asian hyväksi.

Siispä kysynkin teidän kokemuksianne, vinkkejänne ja muuten vain mielipiteitä aiheesta kämpän etsintä.

Olen juuri tänään miettinyt asunnon etsimistä. Vuoden sisällä toinen kämppis on muuttamassa pois, ja taas joutuu tutustumaan uuteen ihmiseen. Alkaa kyllästyttämään ja aionkin hakea yksiötä, sen saamiseen kyllä menee aikaa.
Tämän asunnon sain aika helposti, tosin hain sitä jo helmikuussa kun opiskelut alkoivat syksyllä. Asunnon saaminen on vaikeaa, olen suunnattoman iloinen että olen päässyt siitä stressistä eroon.
Onnea asunnon etsintään

Muutin tässä just kuopioon, enkä tosiaan voi väittää etteikö olis hermot meinannut mennä kämpän kans. Ensinnäkään tälläselle, vain 15-v opiskelijalle ei millään haluttas vuokrata, ja sit kaikki kuitenkin menee kamalan nopeesti. Onneks nyt sit kuitenkin hirmumetsästyksen kans sain hyvän asunnon hyvältä paikalta Kärsivällisyys kannattaa... x)

Asunnon etsimisessä saa varautua järjettömään odotukseen, sen tiedän itsekin. Nykyisen asunnon sain aikalailla vahingossa ja muutaman päivän varoitusajalla..
Tähän pieni mainos: jos joku tarvitsee Lahdesta asuntoa niin neljän hengen iiiisosta kimppakämpästä (sijaitsee ihan ydinkeskustassa) olisi vapautumassa huone

Olen nyt asunut useamman vuoden "omillani" poissa kotoa, ja kyllähän nämä useat muutot ja kämpän etsimiset ovat ottaneet voimille. Mutta nyt viimein asun omassa omistusasunnossa joskin pankkilainaan vangittuna.

Sen omistusasunnon etsiminen olikin sitten hemmetinmoinen operaatio. Minä en kuitenkaan ihan missä tahansa suostuisi asumaan. Joitain kriteereitä sitä olla pitää: oma sauna, takapiha, ensimmäisessä kerroksessa, oma ulko-ovi, 50-60 neliötä, puolentunnin matkan päässä (enintään) keskustasta mutta kaukana melusta, veden äärellä ja junaradan lähellä, hintaa enintään 100.000,-€.

Joku voisi epäillä kyseessä olevan epärealistiset kriteerit mutta puolivuotta asuin yksiössä(20 neliöö) jossa ei ollut juoksevaa vettä, keittiötä eikä oikein mitään, ja löysin kuin löysinkin juuri kriteerit täyttävän kämpän itselleni. Ja siinä asun nyt onnellisempana kuin koskaan. Kyseessä on Hitas asunto, asp-laina sekä ensi asunto, joten kaikki edut. Minulla oli vuosien varrella kertynyt hyvät säästöt joten lainaakaan en niin hemmetisti joutunut ottamaan.

Minäkin tulen syksyllä Oulun yliopistoon ja asuntokin löytyi suhteellisen kivuttomasti. Tosin tässä on pari muttaa: kysymyksessä on kolmio, jonka edellinen asukas (se, jonka huoneen saan) muuttaa pois vasta tämän kuun lopussa eli tulee persketin moinen kiire. Toinen ongelma on, etten samasta syystä ole päässyt näkemään koko paikkaa (Millainen kaupunginosa Tuira yleensä on? Ei hajuakaan.). Lisäksi minua stressaa ajatus muuttaa asuntoon, jossa entuudestaan on kaksi asukkia. Nämä tuntevat jo toisensa ja luultavasti heillä on jotain yhteistäkin juttua. Hyväksytäänkö minut joukkoon? Aargh... Asiaa ei helpota sekään, etten tunne ketään Oulusta, joten -noh- aloiten tyhjästä.

Minä hain asuntoa asuntovälityksen kautta. Koska olin valmis tyytymään soluun (en ole varma haenko lääkikseen ensi keväänä Ouluun vai Kuopioon eli ei ollut mitään älyä hankkia yksiötä; sen ehtii tehdä ensi keväänä jos jään Ouluun) meni kaksi päivää kun soitettiin ja kerrottiin vapaasta paikasta. Eipä siinä muuta kuin otin sen. Toivottavasti se on sellainen kuin toinen entisistä asukeista kuvaili soittaessani hänelle. Hain myös yksityisiltä markkinoilta, mutta hinnat olivat aikamoiset. Kenellä opiskelijalla on varaa maksaa 450 euroa kuussa yksiöstä? Nyt vuokrasta jää maksettavaksi Kelan asumistuen jälkeen 120 euroa. (yksi painava syy, miksi päätin ottaa tuon)

*minä inhoaa muuttamista ilman, että tietää mitä on tulossa*

Vuoden Oulussa asuneena olen kuullut hieman kauhujuttuja Tuirasta, se on sellainen halpa ja levoton, opiskelijoiden suosiossa oleva alue. Toisaalta se on myös aivan loistavalla paikalla keskustan ja meren lähellä ja on kaunista seutua. Ja tunnet kai ainakin kontulaisia Oulussa (minuun voi ottaa yhteyttä jos haluat).

Soluun muuttamisessa vaikeinta on se että tavallaan muuttaa toisen/toisten kotiin. Onneksi minä olen nyt se, joka on tähän asuntoon kotiutunut. On vain tylsää aina tutustua uuteen ihmiseen, sopia säännöistä, pelätä että toinen on aivan kamala, muutenkin asua vieraan ihmisen kanssa. Nykyinen kämppikseni oli todella mukava, uusi mahdollisesti kamala. Toisaalta yksiössä asuminen pelottaa. Solussa on ainakin joku toinen, vaikkei olisikaan mitään yhteistä. Pelkään tulevani hulluksi jos asun yksin. Toisaalta tunnen jo paikkakuntaa, minulla on tuttuja, ehkä yksin asuminen ei olisi niin kamalaa.

Itsekin olen muuttamassa ensi kesänä, vaikka alunperin minun piti häipyä kotoa jo tänä kesänä. Tampereella ainakin joutui jonottamaan kaksiota vain pari kuukautta, jos sitäkään. Helposti olisi löytynyt, halpa ja mukavalla paikalla. Valitettavasti en sitten vain saanut kesätöitä, joten budjetti ei kestänyt. :/

Sitten kun päästään yliopistoon (joko Tampereen, Helsingin tai Turun - näihin ainakin pyrin), niin pakkohan se on jo muuttaa omaan kämppään. Turkuun ajattelin suunnata, toivottavasti YO-kylässä on vielä vapaita paikkoja.

Riippuu hieman, millaista asuntoa YO-kylästä haet. Varissuon solukämpistä kuulemma on joka vuosi ylitarjontaa, sinne kun ei kukaan oikein mielellään halua muuttaa. Vähän kaukana ja ikävä maine. Yo-kylän "itsariyksiöitäkin" on helppo saada, sanotaan, mutta onkin sitten jo toinen juttu, haluaako niissä asua. 18 neliötä, ei omaa keittiötä vaan yhteinen koko kerroksen kanssa. Kesän sellaisessa asuneena voin vakuuttaa, että itsariyksiö vaatii ehkä tietyntyyppisen ihmisen.

Saimme juuri kaksion Turun ylioppilaskyläsäätiön kautta, noin reilun kuukauden jonottamisen ja ahkeran painostamisen jälkeen. Säätiöllä on paljon erilaisia kohteita ympäri Turkua, osaan kohteista eivät ensikertalaiset edes pääse, vaan niihin hakevat sisäsellä haulla sellaiset, joilla jo kämppä säätiöltä on.

Ja mikä ihmeen mainospuhe tästä tuli.

Sain tänään täytettyä hakemuksen yksiökstä, kuulostaa aika täydelliseltä. 17 neliötä (nykyinen 21 neliötä ja kaksio), oma keittiö, kylpyhuone. Vuokra vain jotain 240. Ainoa huono puoli on ettei ole pakastinta. Uunistakaan en ole varma. Kaiken lisäksi asunto olisi samassa talossa, muuttaminen olisi helppoa. Nyt täytyy vain varautua pitkään odotukseen.


Turussa opiskelija-asunnossa pari kuukautta asuneena voin sanoa että ainakin silloin sai Halisista helposti soluasunnon. Asunto oli siisti, seutu vain vähän ankeaa.
Soluja on muutenkin helpompi saada kuin yksiöitä. Monet opiskelija-asuuntosäätiöt eivät taida edes antaa yksiöitä ensimmäisen vuoden opiskelijoille ja se on ihan fiksua. Kun olen onnistunut kotiutumaan Ouluun uskon pystyväni asumaan yksin, sopeutumista helpotti kyllä se että oli joku jonka kanssa pystyi puhumaan. Muutenkin minulla on aina ollut hyvä tuuri kämppiksien kanssa, siksi pelkäänkin aina kun kämppis vaihtuu.

Yksinään asuminen alkaa kyllä vaikuttaa aika ihanalta

Pienellä paikkakunnalla opiskelemisessa on kyllä puolensa...
Sain viikon varoitusajalla vapailta markkinoilta 47 neliön kaksion, eikä vuokrakaan ole kauhea: 300 euroa johon sisältyy kaikki. En tosin ole käynyt katsomassa kyseistä kämppää, mutta täytyy vain toivoa että se olisi ok. Pääasia, että saa oman ihanan rauhan. Aikaisemmin vain soluissa asuneena tunnen jo valmiiksi huonoa omaatuntoa näinkin "ison" kämpän omimisesta itselleni

Toista se on varmaankin sitten parin vuoden kuluttua jos pääsee jatkamaan opintoja johonkin amk:iin...täytynee siis nauttia tästä ajasta.

Ereine sanoi:

Vuoden Oulussa asuneena olen kuullut hieman kauhujuttuja Tuirasta, se on sellainen halpa ja levoton, opiskelijoiden suosiossa oleva alue.

Click to expand...

Achtung... Kuulostaa todella ihastuttavalta. Ei olisi pitänyt edes kysyä, vaikka olihan tuo arvattavissa vuokrasta... Noh, eihän sitä tiedä jollei katso. Asuuhan ihmisiä Harlemissakin ja ties missä. Toivottavasti kauhujutun kertojat eivät ole tienneet mistä puhuvat. :roll:

Juttelin tänään erään ystäväni kanssa, joka lähtee Joensuuhun opiskelemaan. Hän on joutunut ottamaan kämpän samalla tavoin kuin minä eli sokkona eikä myöskän pääse muuttamaan ennen kuin syyskuussa. Ihan yhtä hermostuneen oloinen hänkin oli. Eli tuo on kai aika yleistä lopultakin; siis joutua ottamaan kämppä sokkona jos tulee kauempaa. On pakko saada varmuus jonkinlaisesta majapaikasta. Ja ainahan sitä voi säveltää "pätevän syyn" vuokrasopimuksen purkamiseksi jos löytää myöhemmin talella järkevän hintaisen yksiön.

Jos saan hieman oikaista.. itse asiassa Turun Ylioppilaskylässä ns. "itsariyksiö" on sellainen johon ei kuulu edes yhteiskeittiötä vaan ainoastaan keittolevy ja hella omassa huoneessa. Niin ettei asukas vahingossakaan eksy ihmisten ilmoille vaan viettää iltansa omissa oloissaan katsellen ikkunastaan näkymää Katariinan hautausmaalle.

No joo, vanha vitsi eikä kovinkaan hauska oikeasti. Pari vuotta sitten muistan viimeksi yhden tyypin hypänneen parvekkeelta elämäänsä kyllästyttyään. Eli tarinan opetus on: muistakaa ihmiset käydä välillä ulkonakin ettei nyt sentään asunnon takia tarvitse itseään nirhata.

"Itsariyksiö" kuulostaa vähän siltä mitä pelkään yksiössä asumisen olevan. En juuri kaipaa muita ihmisiä ja saatan liian helposti eristäytyä joten oman mielenterveyteni vuoksi olen halunnut asua solussa. Onneksi meillä amk:ssa on aika tiiviit opetusryhmät.
On muuten Turussa hautausmaa sopivalla paikalla.

Ei kai se Tuira niin paha ole. Kaveri vain kertoi siellä joutuneensa kutsumaan hyvin usein poliisit paikalle. Ja muutakin tuollaista olen kuullut. Toisaalta eräs luokkakaverini asui siellä vuoden eikä valittanut. Ja Tuira on oikeasti todella kaunista seutua ja sijaitsee aivan keskustan vieressä. Varmaan siellä on mukavampaa asua kuin toisessa samantyylisessä paikassa, Kaukovainiolla, jonka nimikin jo kertoo kaiken.

Minä en ole nähnyt ainuttakaan asuntoani etukäteen. Ei ole helppoa lähteä Jyväskylästä katsomaan asuntoa esim. Ouluun, joten olen vain toivonut parasta. Tosin viime syksynä uusi asuntoni vaikutti niin ankealta että olin varma etten pysty siellä asumaan. Yhteensä 21 neliötä solu, keittokomerossa mahtuu juuri ja juuri kaksi ihmistä seisomaan (eikä mitään muuta sitten pystykään tekemään). Talo laitosmainen (vankila tai mielisairaala), suuri ja suunnattoman ruma. Sijaitsee nelostien varrella. Nyt vuoden täällä asuneena ainoa huono puoli on vieressä oleva kuntosali, jonka jumputusmusiikki kuuluu melkein ikkunan läpikin.

Minä itse olen kyllä viihtynyt yksiössäkin. Asuin lukion ensimmäisen itsekseni ja -täytyy myöntää- tavallaan se oli mukavampaa kuin kaksi viimeistä vuotta kimppakämpässä. Olisin nytkin halunnut yksiön, mutta niin ei käynyt.

Yksiöni tuntui silloin niin omalta ja varmalta paikalta. Sen sai laittaa niin kuin tahtoi, eikä ikinä tarvinnut riidellä tiskivuoroista tms. Ja sain pitää kahta kissaani. Se minua surettaakin eniten, että joudun jättämään heidät äidin hoiviin. En todellakaan aio raahata kissaparkoja soluasuntoon.

Frank sanoi:

Jos saan hieman oikaista.. itse asiassa Turun Ylioppilaskylässä ns. "itsariyksiö" on sellainen johon ei kuulu edes yhteiskeittiötä vaan ainoastaan keittolevy ja hella omassa huoneessa.

Click to expand...

Niitä on sellaisiakin? Voi ristus, etten paremmin sano.

/me hämmästeli juurin viikon lyhyimmän viestin.

Asunnon haussa kannattaa laittaa papereita ihan mihin vain keksii laittaa. Vuokra-asuntoja tarjoavat opiskelija-asuntosäätiöt, kunnat ja kaupungit, joillain vakuutusyhtiöilläkin on niitä jne. jne. Lehdistä voi bongailla yksityisiä, joskus kalliita, joskus superlöytöjä.

Ja sitten on se, jonka olen tässä elämän varrella todennut toimivaksi: sana kiertämään. Usein löytyy joku tutun tuttu, jolla on asunto, tai joku tuttu, joka osaa antaa jonkun yhteystiedon, jolta kannattaa kysyä. Tällä tavalla olen saanut elämässäni pari asuntoa, jopa ilman takuuvuokraa pari kertaa, kun kerran tutun tuttu olen...

Nyt taas totesin tämän sanankierron toimivan - olemme ilmeisesti sillä tavalla saamassa aivan käsittämättömän unelma-asunnon. Kunhan nyt tiistai vaan tulee, että teemme vuokrasopimuksen ja uskallan uskoa siihen, kun on avaimet oikeasti kädessä. Siihen asti pelkään, että taivas putoaa niskaan tai jostain muusta syystä emme saa sitä... :roll: Tämä asunto saatiin kun mies heitti eräässä tilanteessa joutuvansa vaihtamaan paikkakuntaa asuntopulan takia ja joutuvansa jättämään siksi erään vastuutehtävän... ja siinä porukassa syntyi hässäkkä, että eijei. Kovasti tuli vinkkejä ja yhteystietojakin muutama, ja pian tärppäsi. Tiistaina lisää hehkutusta.

Minä sain tässä viime keskiviikkona kaksion Oulusta. Serkun kanssa otetaan sama kämppä niin ei tarvitse aivan tuntemattomien kanssa solussa asua. Me laitoimme ilmoituksen Kalevaan ja jopas tuli asunto tarjouksia. Sellanen 15 soittoa. Siitä sitten valittiin parhaimman kuuloset päältä ja käytiin niitä katsomassa ja valittiin meidän mielestä paras. Nyt kelpaa lähteä asumaan omaan kämppään.

Näyttää siltä että Ouluun on muuttamassa aika paljon porukkaa. Hyvä jos miitteihin tulee vähän uutta verta :twisted:

(anteeksi off-topic, yritin kyllä keksiä jotain aiheeseenkin liittyvää).

Ystäväni asuu Turussa juuri tuollaisessa "itsariyksiössä". Kämpässä on siis oma kylppäri, mutta ei keittiötä, vaan koko kerroksen asunnoilla on yksi yhteinen keittiö. Asunnossa on vain jääkaappi ja keittolevy, ja tietysti mukanaan voi tuoda mikroaaltouunin. Minustakin tuo on kammottavan ankeaa.

Kannattaa etsiä asuntoa kaikin mahdollisin keinoin. Opiskelija-asuntosäätiöiden lisäksi on olemassa VVO ja Sato, joilta saattaa löytyä jotain. Tosin yksiöitä niiltäkin vaikea saada. Jos samalla paikkakunnalla asuu kavereita, voi kimppakämpän perustaminen olla hyvä ja edullinen vahtoehto. Ja tietysti kannattaa kysellä, josko sukulaisten ja tuttavien kautta löytyisi jotain. Jos pitää muuttaa kauas vieraalle paikkakunnalle, kannattaa muistaa, että asuntoa on helpompi etsiä vaikka siellä asuvan pikkuserkun sohvalta käsin kuin kaukaa kotoa soitellen.

-------------------
Olen itse asunut yhden vuoden yksiössä, tosin se oli sentään mukava ja toimiva asunto. Olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle ja aloittelin opiskelujani. Kihlattuni oli jäänyt kotiseudulle, mutta toisaalta suunnittelimme häitä seuraavaksi kesäksi.

Lopputulos oli, että keväällä olin pahasti masentunut ja mökkihöperö. Minulla ei juurikaan ollut kavereita ja asuin kaukana kampukselta, joten siellä järjestettyihin iltarientoihin osallistuminen oli vaikeaa. En myöskään ollut yhteensopiva teekkareiden juomiskulttuurin kanssa, joten sekin vaikeutti sosiaalista elämää. Lisäksi aloin miettiä, onko naimisiinmeno sittenkään hyvä idea. Onneksi selvisin joten kuten kihlattuni tiheiden vierailujen, yths:n psykologin ja vähien kavereiden avulla, ja lisäksi pääsin lukukauden loputtua muuttamaan muualle.

En suosittelisi yksiöön muuttamista ainakaan kovin epäsosiaaliselle persoonalle aivan opiskelujen alkuvaiheessa juuri kun on muuttanut aivan vieraalle paikkakunnalle.