Autokoulu

Anubis

Hobitti
En löytänyt tämmöistä keskustelua haulla, ja ajattelin että "onhan se häpeä kun meille autokoululaisille ei omaa topickia löydy!". :D
Päätin siis aloittaa itse.


Minä olen nyt jo saanut ajokorttini (san torstaina 8.4 2004, eli aika nyypiö olen). Kirjallinen koe meni läpi kerralla (virheitä 1/3 ja 8/8 ), mutta inssissä olikin hieman vaikeuksia - vasta kolmannella selvisin. Syynä kahden ensimmäisen reputtamiseen oli ajoradat. Ne olivat aika hakusessa, mutta nyt osaa ne jo (toivottavasti... heh.).

Oman auton hankinta on jo käynnissä, ja ollaan varattukin jo oma Opel Corsa vm-98 läheisestä autoliikkeestä. Ostopäätös ei ole vielä ihan varma, mutta kyllä se oma auto jostakin löytyy.


No, se minun tarinastani. Kertokaahan omia kokemuksianne ja mielipiteitä tästä asiasta! :)


PS. Jos olet jo autokoulussa/olet aloittamassa, muista ottaa kaiki ilo irti liukkaanradan ajelusta! Se kyyti oli parempaa kuin Linnanmäen vuoristorata!
 
Itse ajelin ajokortin vasta miltei puoli vuotta synttäreiden jälkeen, koska yksinkertaisesti taloudellinen tilanne ei sitä sallinut. Myöhemmin sitten suvun lahjoitusten kautta onnistuin saamaan rahat kasaan ja sain kortin ajettua. Kirjallinen ja inssi menivät molemmat ensimmäisellä läpi, vaikka panikoinkin aika pahasti ainakin inssissä. Tein myös yhden melkoisen karkean virheen, jonka olisin uskonut aiheuttavan hylkäämisen, mutta ilmeisesti tutkinnon vastaanottaja oli joko ylimaalisen armelias (Mikä toisaalta hieman kyseenalaistaa herran ammattitaitoa) tai umpisokea sekä kuuro samaan aikaan.
Oma teoriaopettajani oli todella huumorintajuinen mies, jonka tunneilla oli ilo olla. Ajo-opettajani oli myös hyvin miellyttävä, nuori naisihminen. Kaksi ystävistäni sekä kihlattuni ajoivat myös aikoinaan autokoulunsa vanhempiensa opastuksella. Kaksi kolmesta sai myös aikaiseksi perheriidan. :p Olen joskus kuullutkin sanottavan, ettei vanhemman opetus ole liian läheisten suhteiden takia kovinkaan usein hyvä valinta. Itse en olisi äitini opetukseen suostunut lähtemään.
 
Minäkin sain ajettua kortin vasta viime syksynä, kun ei aikaisemmin ollut rahaa. Kaiketi joskus elokuun lopulla aloitin autokoulun, ja lokakuun puolessa välissä sain kortin. Sekä inssi että kirjalliset menivät ekalla läpi, teoriakokeessa oli virheitä muistaakseni yksi ja viisi. Olin aika yllättynyt, että se meni läpi. Autokoulusta saatuun kirjaan en tarttunut kertaakaan, ja pari kertaa kävin vain koululla harjoittelemassa ennen teoriakoetta. Inssiä jännitin ihan sikana, inssiä edeltävä ajotunti meni aivan päin mäntyä mutta inssi sitten ilmeisesti hyvin, koska kortin heti sain.

Meidän autokoulussa ei ollut sitä tapaa, että jokaisella oppilaalla on vain yksi ajo-opettaja, vaan opettajat tulivat ajotunneille aika randomina. Mulla oli yleensä Jukka-niminen mies jonka kanssa tulin aivan loistavasti toimeen, mutta pari muutakin opettajaa oli. Ihan mukavia kaikki.

Liukkaalla todellakin on hauskaa. Pimeä ajo taas on niin turhaa rahastusta, itse olin ajanut paljon enemmän pimeällä kuin valosalla kun sinne kurssille menin.

Oma autokin löytyy, Toyota Starlet vm. 98, viininpunainen pieni kottero. Ilmeisesti ollaan myymässä sitä pois, kun en minä sillä niin paljoa edes tee, sen pitäminen kun maksaa aika paljon.
 
Itselläni ei korttia ole, kun olen niin mielettömän varaton. Olen nyt ihan hirveän out, kun kaikki hankkivat kortin suurin piirtein kuukauden kuluessa täytettyään 18. Itselläni ei ole ollut asian suhteen suurempi kiire.

Tosin ajokortti olisi ihan kiva, pääsisi menemään ihan minne itse haluaisi ja milloin haluaisi. Omaa autoa en kyllä varmaan hanki muutamaan kymmeneen vuoteen.

Omat vanhempani eivät todellakaan aio opettaa minua. Äitillä ei korttia ole ja edellinen automme oli niin romu, ettei sillä voinut edes kokenut kuski ajella. Ja perheriitojen pelossa isä ei uudellakaan (vm. -90) autollamme opeta minua, molemmilla on niin lyhyt pinna.

Se siitä sitten. Katsotaan uudestaan viiden vuoden päästä.
 
Minulle ajokortti olisi oikeastaan välttämättömyys jo kesätöiden saanninkin kannalta ja lähitulevaisuudessa on oikeastana ihan pakko mennä autokouluun. Kun en aikanaan mennyt autokouluun, on se jotenkin sitten lykkääntynyt muiden kiireiden takia ja oikeastaan myös siksi, että se maksaa niin hirveästi.
 
Mirha sanoi:
Olen nyt ihan hirveän out, kun kaikki hankkivat kortin suurin piirtein kuukauden kuluessa täytettyään 18.

Älä huoli. Minä hankin ajokortin vasta 24 vuotiaana ja hyvin pärjäsin sitä ennenkin ja ajokilometrejä ehtii kertyä myöhemmälläkin iällä. :)

Mitä ajokortti muuten nykyään maksaa? Vaikkei olekaan omalla kohdalla enää tarpeellista, niin lapset alkaa kohta tulla siihen ikään, että autokoulun "pitäisi" mennä.
 
Minä tiedän myös monia, joilla ei heti 18 vuotta täyteen tultua ole ajokorttia. He ajavat sen 23-24 vuotiaina. Tiedän myös miespuolisia, joilla ei 3-kympin iästä huolimatta ole ajokorttia. Hyvähän tuo ajotaito jossakin vaiheessa on hankkia, sillä se on työnhaun- ja saannin kannaltakin lähes välttämätön nykyisin.

Minähän roikuin iskän hihassa jo 16-vuotiaana ja sain isukin innostumaan tuosta opettamisesta. Eikä hänelläkään tunnetusti ole pitkää pinnaa. Oli kuiteskin kiva tehdä jotain iskän kanssa yhdessä ja sain opetella ajamista ihan rauhassa. Muistan, että vasta 15 ajokerralla osasin rentoutua ja jännitys liikenteessä kaikkosi pois. Nyt iskä on opettanut myös molemmat pikkuveljeni ajamaan. Jos haluaa kuorma-autokortin, täytyy tietty mennä autokouluun.
 
Tuo Anubiksen antama hinta tuntuu suht tutulta tännekin päin Suomea (Savonlinnan "Rantasalmen Autokoulu" ), kun itsekin tuli aloitettua autokoulu tässä pari viikkoa sitten. Koska syntymäpäiväni ovat vasta syyskuussa, en ole mitään turhaa kiirettä pitänyt, enkä aio pitää vastakaan, joten olen käynyt enimmäkseen teorioita. Ensimmäinen ajotunti olisi nyt keskiviikkona. Saas nähdä mitä tulee.

Kävin kerran aikaisemmin ajamassa jääradalla isäni kanssa (jolla on opetuksen suhteen samanlainen tyyli kuin minullakin, joten tulimme toimeen. Opi *kele). Tulos: Muuten onnistunut ajo, mutta pois kaartaessani otin kosketusta lumipenkkaan ja puskuriin ilmestyi uusi ilmanottoaukko. Tulipa sekin koettua.
 
Autokoulu. Koko suku yrittää minua sinne raahata jaloista kiskoen, mutta minulta itseltäni ei sitten olla kysytty periaatteessa mitään. Mitä minä haluan. Vastaukseni kysymykseen tahdonko ajokortin on ei. En periaatteessa tarvitse sitä mihinkään ja inhoan noita savuavia kapistuksia muutenkin. Tietysti se olisi hyväksi työpaikkojen saannin perusteella, mutta jos en ilman ajokorttia saa työpaikkaa, niin se on työnantajien moka. Autoille ja autokoululle sanon jyrkän ei!
 
Aluksi minäkin olin autokoulua vastaan, itse kun en kokenut korttia oikeastaan tarvitsevani. Töitä olen saanut muutenkin, vaikka korttia en omistanutkaan. Kuitenkin opiskelemaan lähdettyä ajattelin luottaa polkupyörään (joka on palvellut minua tähänkin saakka uskollisesti) ja julkiseen liikenteeseen. Vähän kerrassaan kuitenkin kypsyttelin asiaa ja kun koko paketti ei langennut minun maksettavakseni, tulin siihen tulokseen ettei siitä kai suurta haittaakaan olisi.
Tämä on kyllä usein hieman harvinaisempi asenne, ainakin noin totaalisena kuten Jalokuusella. Jotenkin nykyään tuntuu olevan vallalla ajattelumalli, ettei ilman autoa selviä. Vanhempani ajoivat itse kortin vasta muutettuaan kotikaupunkiini (Täällä kun julkinen liikenne on lähinnä yleinen vitsi) ja saatuaan toisen lapsensa, jolloin kauppatavaroiden raahaaminen pyörällä alkoi olla melkoinen rasite. Eikö nykyään pärjää enää ilman ajokorttia?
 
Itse sain kortin tässä ihan vasta. Koko lysti maksoi about 1000e ja sit siihen päälle ne muut maksut. Itse jouduin ajokokeen käymään kaksi kertaa, kun ei ekalla tärpännyt. Teoria meni kevyesti ensimmäisellä.
 
Eräs ystäväni on unelmoinut kortista jo vuosia. Nyt hän täysi-ikäisenä sen saa. Ei ole autoa ja hän asuu aivan keskustassa. Viikonloppuisin voi kiertää ajamassa ympäri kaupunkia...siinä se riemu. En käsitä moista, itse asun 12km päässä kaupungista ja tulen toimeen ilman korttia. Pyörällä pääsee, samoin busseilla.
On jokin ihmeellinen pakko hankkia kortti, kun on 18. Minua on kohdeltu vuoden aikana joskus kuin kummajaista, kun ilmoitin etten tässä vaiheessa elämääni tarvitse korttia. Lähes jokainen ihminen, jonka tunnen, on kysynyt koska hankin kortin. Päätäni on yritetty kääntää monelta taholta.
Ja minä tahdon vain pyöräillä :D
 
Tulisielu: Jos kaksipyöräset kiinnostaa, hanki harrikka :p.

Mutta itselläni ei ole vielä ajokorttia, iästäni johtuen. Olen kyllä jo katsellut Keltasta Pörssiä, josko sieltä löytyisi hyvä romu rassattavaksi.
 
Jalokuusen kanssa samoilla linjoilla ollaan! En niin millään tahtoisi autoa edes opiskella ajamaan. Olen sen verran pahasti saastuttamista vastaan, että linkut voin vielä hyväksyä, mutta henkilöautoilua en oikeastaan niin millään. Kummiskin tutut yrittävät koko ajan maanitella juuri sillä perusteella, että siitä saattaa riippua tuleva ammatti. Kehtaavat jopa kansalaistaidoksi väittää. Ja aikaa olisi semmoiset puoli vuotta päättää, että tahdonko sen elämäni aikana ajaa. Julmaa.
 
Nykyään kun on noita eriasteisia moottoripyöräkortteja, niin kuinka sen suorittaminen oikein tapahtuu? Koska pääse ajamaan noita tehokkaimpia pyöriä? Olen suorittanut ajokorttini (B) 1995 marraskuussa, joten en tietenkään pääse sen kanssa pyörän tankoihin (sekin on ollut joskus vuonna kukka ja kivi mahdollista!), eli minkälaisia välimallin kortteja siinä tarvii ensin suorittaa? Ja onko hinnasta mitään tietoa, noin suurinpiirtein?

Nimim. Harrikalla taivaaseen ;)
 
Täytyy nyt myöntää yksi paheeni. Pidän autolla-ajosta ja sitä harrastankin, vaikka hyvin tiedän julkisten kulkuneuvojen oivallisuuden. Säästyy luonto ja niin edelleen. Selityksenä voin sanoa, että Pyhäranta-Rauma -väliä en tosiaankaan polkupyörällä aja ja busseja menee harvemmin kuin kerran tunnissa. Seli seli...
Nimittäin tykkään kovasti ajaa pitkiä matkoja, jotka pääsisi junalla miltei halvemmallakin. Ja sitten lyhyitä pyöräilymatkojakin tulee ajettua autolla.

Itse ajokoulusta taas... Isäni opetti minua, ja hyvin sujui. En oikein tajua, miksi ihmiset menevät autokouluun maksamaan kamalia summia, vaikka jompi kumpi vanhemmista olisi kykenevä opettamaan ja autokin olisi. Ajokortti maksaa kamalasti ilman autokoulumaksujakin. Lisäksi kotiopetuksessa pääsee ajamaan paljon enemmän! Inssin mukaan esim. ajoneuvon hallinta on vanhemman opetettua usein paljon parempi.

Autokoulussa paras puoli on ne oppitunnit. Vanhempi tuskin pitää erillisiä teoriaoppitunteja (vaikka kyllähän sellaisetkin sinne kaavakkeeseen allekirjoitettiin :wink: ) eikä sitä kirjaa viitsi paljon lukea. Oppitunneilla oppii kaikkia hyödyllisiä seikkoja, mutta toisaalta monia asioita tulee varmasti esiin kotiopetuksenkin lomassa.

Kirjalliseen kokeeseen selasin kirjan kerran nopeasti läpi, mutta olin kyllä harjoitellut kuvatehtäviä tietokoneelta. Enpä muista kovin hyvin, mutta tuskin jännitin kokeeseen paljoakaan ja hyvinhän se meni. Olisikohan ollut väärin yksi ja kolme.
Inssiin en sitten jännittänyt melkein ollenkaan, ainakin itse inssi meni rennosti. Sitä oli ihan mukava ajella ja pääsinkin läpi heti ekalla kerralla. Ajettiin sellaisissakin kaupunginosissa, missä en ollut koskaan ollut, mutta ei onneksi haitannut mitenkään. Ja ennen samana päivänä olin kuullut kaverilta, että ennen rautatien ylittämistä pitää katsoa molempiin suuntiin... Jälkeenpäin inssi sitten kehui sen muistamisesta. :D

Vaikka 18 täytettyäni ei ollut mikään kiire saada ajokorttia (täytin 19.4., kortti tuli 15.10.), nyt olen kovin iloinen ajokortista ja ajotaidosta. Ajaminen on vaan niin kivaa, varsinkin jos voi kuunnella UB:ta ajomusiikkina. 8)
 
Minulla on todella huonoja kokemuksia autokoulusta. Ajo-opettajani oli nuori ja vasta siirtynyt ammattiinsa bussikuskin hommista. Hän hermostui helposti, jos tein ajaessa virheitä ja sai minutkin hermoilemaan. Useamman kerran hän alkoi oikein huutaa siitä kuinka huono olen enkä tajua mitään. Tyyppi oli ihan mukava nille, jotka osasivat valmiiksi kaiken mutta tälläiselle, jolla ei ollut kummempaa käsitystä moottorikäyttöisistä ajaneuvoista ei olisi pahempaa opettajaa voinut kuvitella. Hieman herkempi kaverini oli alkanut itkeä kyseisen herran opetuksessa. No enää ei tarvitse kenenkään tästä tyypistä kärsiä, hän ilmoitti minulle autokouluni loppuvaiheessa, että aikoo vaihtaa alaa. Hän oli itsekin huomannut, ettei tule toimeen oppilaidensa kanssa. Pimeät ja kakkosvaiheet on sittemmin tullut ajettua inhimillisemmässä seurassa. Kuitenkin minulle jäi autokoulusta päällimmäiseksi mieleen tunne, että en osaa ajaa

Kortin sain kuitenkin. Kirjalliset menivät heti läpi yhdellä virheellä ja ajokoe toisella kerralla. Ajokortti oli ylioppilaslahja, mutta siitä on ollut minulle todella vähän hyötyä. Julkinen liikenne ja polkupyörä ovat kätevämpiä ja ympäristöystävällisempiä varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla. Auton pitäminen ei nykyisillä tuloilla olisi edes mahdollista. Olen ajanut todella vähän näinä kolmena vuotena, joina olen kortin omistanut, enkä tunne oloani kotoisaksi auton ratissa. Ajokorttini on ollut tähän mennessä minulle lähes turha. Voihan siitä olla hyötyä tulevaisuudessa mutta luulen, että pärjäisin hyvin ilmankin.
 
Olen Vanamon kanssa samoilla linjoilla siitä, että ajokortti on ollut minulle lähes turha. Olen omistanut kortin nyt kolme vuotta ja olen ajanut autolla hyvin vähän. Päätin ajaa kortin opiskeluaikana siksi, että sain otettua sitä varten opintolainaa. Muutoin minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia hankkia kortttia, koska se on niin kallis.

Autokoulu oli mielestäni hauska, opettajani mukava ja autolla ajaminen todella kivaa. En malttanut odottaa ajotunteja että pääsisin ajamaan autolla. Kirjalliset menivät läpi ensimmäisellä kerralla ja inssissä tuli muutama virhe. Pääasiassa minulle sanottiin että ajoin liian kovaa. Tämä siksi että olin niin paniikissa inssin aikana. Kun saavuimme katsastuskonttorin pihaan, inssi kysyi "Lupaatko ajaa hiljempaa jos saat kortin?" Vastasin että lupaan juu, ja kortti tuli. :D

Olin aivan tohkeissani autokoulun jälkeen ja odotin vain milloin pääsen ajamaan autolla. No, koska minulla ei ollut varaa ostaa omaa autoa näitä kertoja ei tullut mitenkään usein. Sitten kun aikaa kului, en enää uskaltanut mennä rattiin niin helposti ja nyt en ole ajanut ollenkaan noin puoleen vuoteen. En enää yksinkertaisesti uskalla. Kun kävin kakkosvaiheen vuosi sitten, olin varmasti enemmän paniikissa kuin inssissä. Rata-harjoittelu oli kyllä kiva, mutta kun sitä ennen oleva arvioiva ajo kaupungissa olin kauhea epävarmuuteni vuoksi.

Nyt toisaalta harmittaa että ajoin koko korttia niin aikaisin. Mutta toisaalta, onhan se nyt maksettu pois. Nyt pitäisi vaan kerätä sitä rohkeutta hypätä taas rattiin. :)
 
Ei ajotaito pääse ruostumaan ihan heti. Kun rattiin jälleen pääsee, voi aluksi körötellä varovasti jossakin sivutiellä ja totutella jälleen. Tiedän yhden tytön, joka suoritti ajokorttinsa Pietarissa 3 viikon pikakurssina. Ja hän oli aivan onneton päästessään pitkästä aikaan ajamaan. Nyt se sujuu jo ja vain kuukausi on ehtinyt kulua.
Itse olin 3 vuotta ilman autoa. Linja-autossa on omat puolensa, mutta täältä tuppukylästä on 15 km tuonne Cityyn, niin kyllä alkoi rasittamaan se, että tuohon matkaan sai jatkuvasti varata tunnin. Ja se toinen tunti takasin. Halpaahan tuo on, kun vinguttaa seutukorttia. Kirjoitin jopa harmissani esseitä linja-auton käytön vaivalloisuudesta ja huonoista puolista, kun oikein otti päähän. :D

Ajokortille ja ajotaidolle löytyy kyllä käyttöä, malttakaapa vaan. Itse tarvitsen ajotaitoa työssäni joka päivä.
 
Ylös