Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Beren and Lúthien toukokuussa 2017!

Keskustelu huoneessa 'Keski-Maa ja Tolkien', aloittanut Vampirelady, 19.10.2016.

  1. Dracaena

    Dracaena Raseena

    Nyt tuli Bookylta vahvistus, että kirja on lähetetty ja kolahtanee postilaatikkooni 3–4 arkipäivän sisällä. :)
    Vieläkään mokomat eivät ole vastanneet siihen aspaan lähettämääni viestiin, jossa kysyin, että onko teillä tätä kirjaa lähetettäväksi vaikka niin monella muulla ei kuulemma ole. Tämäkin toki vastaa siihen kysymykseen, mutta huonoa palvelua silti.
     
  2. Luuttuaja

    Luuttuaja Kontulainen

    Jokohan kontulaiset ovat ehtineet tätä lukea? Amazon-arvioiden perusteella kyseessä ei ole samanlainen yhtenäinen narratiivi kuin Hurinin lapset, vaan ennemminkin tekstipätkiä eri lähteistä. Onkohan Beren and Luthienissa paljonkin materiaalia aiemmin tuntemattomista käsikirjoituksista?
     
  3. Tik

    Tik Konnavahti Vastuuhenkilö Konnavahti

    Nähdäkseni kaikki on julkaistu The History of Middle-earthissa, tässä B&L-palat on vain tuotu yhteen eri osista CJRT:n kommenttiosuuksilla sidottuna. Ei kovin paljon lähdeviitteitä, alaviitteitä ei ollenkaan – luettavuuden säilyttämiseksi.

    En ole verrannut HoMen tekstiin, liekö sitä paranneltu. Ainakin nimiä ja kirjoitusasuja on yhtenäistetty.

    Ei siis sinänsä mitään "uutta".
     
  4. Luuttuaja

    Luuttuaja Kontulainen

    Kiitos tiedosta, Tik. En siis hosu tämän hankkimisen kanssa. Katsotaanpa, millaisia arvioita kirja saa osakseen.
     
  5. Luvailin

    Luvailin Hobitti

    Yritän ensin kertoa, miltä luulen kirjan näyttävän, jos ei ole lukenut HoMEja: Tässä Beren and Lúthienissa on kaksi versiota tästä tarinasta peräkkäin: tarinan alkuperäinen versio (noin 50 sivua), joka on kohtalaisen erilainen kuin Tarun tai Silmarillionin versio, ja sen jälkeen paljon pidempi (noin 130 sivua) versio, joka taitaa vastata aika hyvin Silmarillionissa julkaistua tarinaa, mutta on tietysti paljon yksityiskohtaisempi ja siksi vähemmän "etäinen". Tämä pidempi versio on suurimmaksi osaksi runomuotoinen vähän samaan tapaan kuin Tarussa Aragornin laulu Viimapäällä (mutta toki paljon paljon pidempi). Kumpikin tarina alkaa suunnilleen siitä, kun Beren jää yksin ja lähtee kohti Doriathia, ja päättyy vähän sen jälkeen kun Berenistä tulee yksikätinen, eli ne ovat melkein kokonaisia.

    Pitkän runon kieli on vähän vanhahtavaa englantia, mutta ainakin minusta kuitenkin aika selkeää. Luulisin, että jos englanninkielisen Tarun runoista saa selvää, niin tämäkään ei tuota ainakaan suuria vaikeuksia. Satunnaisia harvinaisia englanninkielisiä sanoja lukuunottamatta tämä on minusta paljon selkeämpää kieltä kuin esim. Kalevala tai runo-Eddan suomennos, jos suomen- ja englanninkielistä runoa voi näin verrata. Aragornin Viimapää-laulussa on muutama sama säe, ja jännästi myös Gimlin laulu Moriassa sisältää tämän runoversion säkeitä - ne kertoivat alun perin Menegrothista eivätkä Moriasta. Valitettavasti juuri nämä HoME III:n kohdat on kuitenkin jätetty Beren and Lúthienin runoista pois, ja nämä osat tarinasta on otettu proosaversioista.

    Tarinoita ennen on pitkä (melkein 40 sivua) johdanto, joka kertoo lyhyesti, mitä Beleriandissa on tapahtunut ennen tarinaa, ja lisäksi vähän HoME-maisesti niistä lähteistä, joista tarina on koottu - mutta jos tällainen ei kiinnosta, luulisin että Silmarillionin lukeneet voivat hyvin hypätä koko johdannon yli. Tarinoiden alussa ja lopussa on vähän Christopherin kommentteja seassa, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat yhtenäisiä tarinoita ilman turhia kommentaareja välissä, aika samaan tapaan kuin pidemmät Keskeneräisten tarujen kirjan tarinoista.

    Ja HoMEnsa lukeneille lähdeviitteitä: tarinaversioista ensimmäinen lienee suoraan Book of Lost Tales II:sta (HoME II), ja pidempi versio on enimmäkseen The Lays of Beleriandista (HoMe III) ja osin Silmarillionin eri proosaversioista, ehkä eniten Quentasta (The Shaping of Middle-Earth, HoME IV). Luulen, ettei tässä ole mitään uutta isä-Tolkienin tekstiä HoMEihin verrattuna, mutta toki tarinasta on tehty vähän yhtenäisempi ja kokonaisempi. Luulen kyllä, että aika samanlaisen lukukokemuksen saisi lukemalla vastaavan tarinan HoME II:sta ja III:sta hyppien yli kaikki Christopherin kommentaarit (joita HoMEssa on hyvin tiheään), paitsi että HoMEssa ei tietenkään kerrota, miten tarina jatkuu sen jälkeen, kun runoversio jää melko yhtäkkiä kesken. Christopher on selvästi pyrkinyt siihen, että kaikki tarinan teksti on suoraan isä-Tolkienilta, toisin kuin Silmarillionissa.

    Pidänkö tästä itse? Luulisin, että jos en olisi lukenut HoMEja, pitäisin tästä kirjasta paljon, onhan se paljon yksityiskohtaisempi kuin muut versiot tästä kauniista tarinasta, ja pidän muutenkin runoeepoksista. Myös se tarinan alkuperäinen versio on jännästi erilainen ja kuitenkin suureksi osaksi samanlainen kuin lopullinen tarina (sanon epämääräisesti koska en halua spoilata niitä eroja). HoMEjen lukemisen jälkeen sen sijaan Beren and Lúthien oli minulle pienehkö pettymys, koska siinä ei ole varsinaisesti mitään uutta - en ole varma, mutta ehkä olisin pitänyt enemmän Silmarillion-tyylisestä toimittamisesta, jossa Christopher olisi muokannut tarinasta yhden kokonaisen ja yhdenmukaisen version. Toki se olisi runomuodossa aika vaikeaa...

    Ehkä tuo suurimmaksi osaksi runomuotoisuus selittää myös sitä, ettei suomennosta ole (vielä?) suunniteltu: kääntäjän pitäisi varmaankin olla runoilija, ja ehkä vielä tottunut mitallisiin runoihin. Ellei sitten tehtäisi proosasuomennosta, niin kuin vaikka Homeroksen Odysseiasta on tehty.

    PS. Tällä viikolla olen vihdoinkin nähnyt kirjaa sekä Akateemisen että Suomalaisen kirjakaupan hyllyssä, ainakin Helsingissä. Kovakantinen kirja maksaa niissä vähän alle 30 euroa.
     
    Lehtokuusama, Isilmírë ja Vohobitti tykkäävät tästä.

Jaa somessa