Blogi

Celebsûl sanoi:

Miksei täällä ole jotain topikkia mihin saisi avautua senhetkisistä randomeista tuntemuksistaan kun siltä tuntuu? Vai enkö vaan osaa löytää semmoista?

Click to expand...

Nyt on! Jo jonkin aikaa olen miettinyt perustaa blogityyppisen otsikon, jonka alle voi päiväkirjanomaisesti kirjoittaa senhetkisiä tuntemuksiaan ja kommentoida toisten kirjoituksia. Tässä se sitten on. Ehkä tänne kirjoittaminen innostaa hankkimaan oikean henkilökohtaisen blogin tai ehkä ei. Poliitikkoja rohkaistaan nykyään blogeilemaan sillä perusteella, että se tuo heidät lähemmäksi äänestäjiä – kunhan he vain eivät kirjoita mitään oikeasti henkilökohtaista ja tärkeää: "Totuuden nimessä pitää todeta, etten ollut kiinnostunut siitä naisesta romanttisessa mielessä vaan halusin pelkkää seksiä." (Kuvitteellinen ote erään pääministerin blogista)

Minulla ei tällä hetkellä ole tarvetta purkaa sydäntäni. Jollain toisella varmastikin on. Kirjoittakaa! Kommentoikaa!

Hihhei!

Oli pakko tulla hihkumaan vaikkei nyt olekaan mitään avautumisenaihetta. : D No, eiköhän iltaan mennessä jotain tule niin voin muuttaa tämän spämmiviestin asiallisempaan suuntaan. :>

// Editoidaan nyt sitten kun tuli luvattua~

Eli tulin äskettäin kotio tuolta yliopistokeskuksen rekrytointipalvelun työnhakuohjauksesta. Ihan hyödylliseltä se vaikutti eikä hakemukseni ilmeisesti ollutkaan niin peffasta kuin olin kuvitellut. Mutta ainoa huono puoli tuossa oli se, että aloin taas uskomaan että pääsisin johonkin kohtalaisestipalkattuun ja mukavaan hommaan. Siis kohtalaisestipalkattu tarkoittaa seitsemää euroa tunnilta ja mukava sitä että niiden työkavereiden kanssa tulee toimeen eikä pomo hauku jatkuvasti ja tee selväksi etten osaa mitään. Sellaista yleisesti mukavaa työilmapiiriä. Semmoinen työpaikka olisi kiva. Mutta koitetaan nyt olla odottamatta liikoja, kunhan johonkin pääsisi töihin.

Nyt pitäisi sitten ruveta oikeasti hakemaan noita töitä. Eiköhän se siitä kunhan saa vaan tuon hakemuspohjan ja CV:n viimeisteltyä~

Oikeastaan olen melko hyvällä tuulella nyt. Siis en mitenkään erityisen hilpeällä, mutta semmoinen tasaisen mukava olo. Ja tulin siihen tulokseen että tuo koko viime viikon kestänyt kummallinen olo oli pms-oireita. Siis tuo järkyttävä makeanhimo (olisin voinut syödä jatkuvasti) ja ylitsepääsemätön väsymys johon ei auttanut mikään määrä unta. Eikä huvittanut tehdä yhtään mitään muuta kuin syödä ja nukkua. Ja tietenkin ahdisti ja masensi ja joka paikka särki ja niin edelleen. Ei ollut kivaa. Mutta tänään on ollut huomattavasti parempi ja vähemmän makeanhimoinen olo, joten uskon ja toivon että kyse oli vain pms:stä~

Kaipa sitä työnhakua pitäisi sitten alkaa harrastamaan. Sitä ennen voisi siivoilla pikaisesti rotiskojen häkin~

Minä voin avautua siitä, kuinka työpaikkakiusaaminen ei oikeasti ole kovin kivaa. Tässä on muutaman kuukauden joutunut olemaan aikamoisen pyörityksen keskellä, suurimman osan siitä sairaslomalla. Palkkaa on puuttunut, vaitiolovelvollisuutta on rikottu, kukaan ei oikein ole ottanut kantaa mihinkään ja vaikka on yrittänyt ottaa yhteyttä esimiehen esimieheen ja hänen esimieheensä niin kukaan ei ole ottanut vastuuta yhtään mistään. Tämä saattaisi itseasiassa mennä tuonne "Ärsyttääkö?" -topikin alle, mutta menköön tänne nyt.

Alkaa väsyttää aika rankasti tuo koko säätö. Onneksi enää vähän yli viikko ja olen virallisesti pihalla tuolta, olen nimittäin irtisanonut itseni. Olisi vain kiva saada itselle kuuluvat rahat vielä tässä. Viimeisin palkka oli niin pieni, etten pysty maksamaan edes laskujani sillä. Yleensä kuitenkin olen tullut ihan hyvin toimeen palkallani eikä sairausajan palkan pitäisi näin nopeasti laskea, ainakana mielestäni. Ei hirveästi tarvitsisi tähän päälle enää mitään rahahuolia, kun menojakin on. Koira pitää viedä eläinlääkäriin ylihuomenna, joten siihen menee rahaa ja kaikenlaista.

Noniin, sainpa avautua. Onneksi on mukavan aurinkoinen päivä! Parempi lähteä ulkoilemaan

Oikeastaanhan meillä on aamu- ja yötopikit jotka ovat pitkälti blogityyppisiä topikkeja. Mutta ehkä meillä on sitten tarvetta myös päiväblogille, annetaan tämän toistaiseksi olla. :wink:

Osanottoni, KRO. Olen minäkin kokenut työpaikkakiusaamista mutten tuossa mittakaavassa. Tuli vain sellainen tunne että työpanos kelpasi mutta työntekijä ei. Toimi jätettiin mieluummin täyttämättä kuin että olisin saanut sen. Edessäni oli ikuisen sijaisen työnäkymät ja työnilo oli mennyttä. Onneksi olin Helsingissä joten työpaikan vaihtaminen ei ollut mikään ongelma. En menettänyt edes ansaitsemiani lomia. Muistoksi jäi avuton raivo kasvottomia arvostelijoita kohtaan.

Aamu- ja yötopicista poiketen täällä voisi keskustella vähemmän tyhjänpäiväisistä asioista. KRO asetti riman.

Kiitoksia. Itse olen päättänyt, että mikäli tarve vaatii, tämä ei jää tähän. Työpaikalta saamani kohtelu on vaikuttanut oikeasti aika rankasti työkykyyni ja on hidastanut palaamistani työelämään. Olen siis ollut joulukuusta asti sairaslomalla työuupumuksen takia ja sitä on pahentanut melkeinpä jatkuva riivaaminen työpaikalta. Toisaalta, nyt kun tuolta pääsee pois, ei haluaisi välttämättä alkaa enää vääntämään kun uudessa paikassa voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Uudessa työpaikassani tietävät tämänhetkisen tilanteen, joten sielläkään ei pitäisi mitään ylläreitä tulla. Sain itseasiassa työtä hakiessani vielä positiivista palautetta siitä, että olin niin avoin asioistani.

Mitä tulee tähän topikkiin, mielestäni tämä on hyvä idea! Aamu- ja yötopikit ovat tietyllä tavalla aika usein tosi tyhjänpäiväisiä, tuntuisi vähän oudolta alkaa avautua niihin jostain tällaisesta asiasta. Puhumattakaan tietysti siitä, etten edes ole usein koneella noiden topikkien vaatimiin aikoihin, hehe.

Joskus synkimpinä hetkinäni harjoitan henkistä itsetyydytystä suunnittelemalla itsemurhaa. Tarpeeksi kauan asiaa vatvottuani päätän että elämä on sittenkin elämisen arvoista niin kauan kuin sitä riittää. Samaa sarjaa taitavat olla kuvitelmani järjettömistä väkivallanteoista. Seurauksia miettiessäni tulen siihen tulokseen, että tylsä arkielämä kyllä hakkaa lusimisen mennen tullen. Ihan kiva ettei poliisi ole kiinnostunut minusta.

Joskus töissä tylsistyessäni kaipaan takaisin sädehoito-osaston kiihkeään rytmiin. Siellä ei tarvinnut miettiä mitä luppohetkinä tekisi sillä niitä ei juuri ollut. Sitten ravistaudun kaipauksestani irti. Tuossa kiihkeässä rytmissä jouduin hyvin lähelle burnoutia. Kerran tuntui että jotain tärkeää meni sisälläni rikki. Jotain hajosi keskellä kiirettä ja ruuhkaa. Ja minä mieletön kaipaan sinne takaisin...

Erästä entistä ystävääni kaipaan myös joskus, vaikka viimeksi yhteyttä ottaessamme tuli selväksi, ettei tunne ole molemminpuolinen. Oi kunpa olisin voinut välttää sen välirikon! Olla vähän diplomaattisempi eikä niin helliä omaa vähäistä loukkaantumistaan. Nyt on liian myöhäistä. Liian myöhäistä.

Papa Legba sanoi:

Joskus synkimpinä hetkinäni harjoitan henkistä itsetyydytystä suunnittelemalla itsemurhaa.

Click to expand...

Oletko mieltyneempi ajatukseen "pehmoitsemurhasta" lääkkeiden, hukuttautumisen tms. avulla vai repäisevästä itsemurhasta esimerkiksi ampuma-aseella tai junan alle juoksemalla?
(Joskus kuulin väitteen, että asianharrastajat jakautuisivat näihin kahteen ryhmään. Mutta ehkä tällaisen kahtiajaon olettaminen onkin jotain psykoanalyyttistä spekulointia.)

Itselleni tulee joskus korkealla paikalla tai vilkkaan autotien vieressä ajatus siitä, että mikään ei estäisi minua äkkiä hyppäämästä väärään suuntaan. Mutta tähän ei mielestäni sisälly ajatusta kuolemasta päämääränä, vaan paremminkin huoli siitä, että ruumiini ikäänkuin tahtomattani suorittaisi tällaisen tempun.

Se vähän vaihtelee eli en kuulu selvästi kumpaankaan ryhmään. Hirttäytyminen, junan/auton alle jättäytyminen, reisivaltimoiden avaaminen, hypotermiaan kuoleminen ja hukuttautuminen ovat käyneet mielessä.

Jotain 20 vuotta sitten tallasin Jyväskylässä Tourujoen alajuoksulla sillan yli ja katselin jäälauttoja mustassa vedessä. Tuli siinä äkkiä miltei vastustamaton halu loikata kaiteen ylitse ja upota kylmään kuolemaan. Se tuntui niin houkuttelevalta mahdollisuudelta. Jatkoin kuitenkin matkaani ja vasta muutamaa sataa metriä myöhemmin aloin ajatella mitä olisi tapahtunut jos tosiaan olisin hypännyt. Lähisukulaiset olisivat jääneet suremaan ja yksi isosiskoista olisi muistellut järkyttyneenä taannoista keskusteluamme jossa esitin hautaustoiveeni. Hänen olisi pitänyt tulkita se hätähuudoksi! Siihen asti olin luullut että juuri läheisten reaktiot estäisivät minua tekemästä itsemurhaa kun todellisuudessa olin yksin houkuttelevan kuoleman kanssa eivätkä läheiset olleet mielessäni. Rankka kokemus.

Apuaa, blogi katoaa! Ei käy päinsä!

Öögh, pää hajoaa. Päänsärkyä on jatkunut nyt lähes kolme viikkoa, eikä ole hetkekiskään hellittänyt. Koko selkä on ihan jumissa. Aamuisin kun herää on ihan semmoinen olo niinkuin olisi flunssassa. Ja ei, venyttely, keppijumppa, kauratyyny, mikään noista ei auta.

Mutta se mistä minun piti kirjoittaa tänne, on... No, jotain yleistä avautumista kaiketi. Olin pitkästä aikaa yli viikon oikestaan kokoajan ihan kohtalaisen hyvällä ja optimistisellakin tuulella. Muistaakseni ei ahdistanut kertaakaan edes. Päätin myös alkaa syömään kunnolla, kun aiemmin on tullut syötyä ihan liian vähän, varsinkaan lihaa tai muita proteiininlähteitä ei ole tullut syötyä, ja vihannekset ja hedelmätkin ovat jääneet hyvin vähälle. Syynä on pääasiassa ollut niiden hintavuus. No, maanantaina päätin sitten alkaa syömään kunnolla. Seuraus: olen kuluttanut ruokaan tuplasti enemmän rahaa kuin ennen. Harmi vaan, ettei minulla ole varaa syödä niin paljoa. Siis rahan puolesta. Opintotuesta jää vuokran ja laskujen jälkeen jotain 90-100 euroa reilun kuukauden ruokiin, vessapapereihin, hammastahnoihin sun muihin. Allergialääkkeistä ja semmoisista puhumattakaan. Ja nyt sain viikossa kulumaan puolet tuosta summasta, kun erehdyin syömään kunnolla ja tekemään ruokaa itse. Enkä ole tosiaan ostanut lihaa tällä viikolla kuin vasta kerran. Osa tuosta rahasta on kylläkin mennyt ihan ruuanlaittoainesten ostamiseen, mutta ei niistä tule tuohon kuin vajaa kymppi lisää. Eli jos haluan syödä kunnolla, joudun käyttämään viikossa lähes 15 euroa enemmän ruokaan kuin ennen ._. Eli minun pitäisi ottaa ainakin ~40 euroa opintolainaa kuussa jotta riittäisi raha ruokaan, PLUS vähintään parikymppiä rahaa lääkkeiden/taloustarvikkeiden/vaatteiden ym. ostoon. Sitten jos vielä haluaisin joskus esimerkiksi nähdä tuota yhtä joka asuu Varkaudessa, tai vaihtoehtoisesti tehdä joskus jotain muutakin kuin istua yksin kämpässäni, niin muutama kymppi lisää ei olisi pahitteeksi. Ihanniinkuin hajoaisi pää tai jotain.

Ja rahanpuutteesta päästäänkin kesätöihin. Ai että kyrsii. Kahtena edellisenä vuotena olen laittanut kymmeniä hakemuksia (kyllä, laskin ne, ja toisena vuonna laitoin todellakin menemään reilut 50 hakemusta) ihan tavallisiin duunarihommiin, kuten säilyketehtaalle, mutta myös kauppoihin ja semmoisiin. Mihin vaan minne uskoin taitojeni riittävän. Ja arvatkaapa minne pääsin? Torille. Torille jonne pääsee ilman hakemuksia ja mitään jos on vaan sopiva tyyppi. Palkka huimat 6 euroa tunnilta ja töitä viitenä päivänä viikossa 6 tuntia. Pääsee rikastumaan, eikö? Täytyy sanoa että on kyllä valtava motivaatio väsätä taas ne kymmenet hakemukset joka hemmetin pestiin ja saada vastaukseksi joko eitä tai sitten ei edes sitä. Olisi vaan pitänyt lukion ja yliopiston sijaan mennä ammattikouluun niin olisin päässyt joka kesä töihin. Mutta jotenkin tuo kesätyöjuttu ei oikeastaan huoleta niin paljoa, enemmän huolettaa se, että millä rahalla min aion elää loppukevään. Sukulaisten joululahja-almut loppuvat jo ennen tämän kuun loppua, eli sitä ennen pitäisi keksiä jotain. Ja ei, en aio todellakaan mennä töihin ennen kesää. Ihan tarpeeksi ahdistunut olo ilmankin, varsinkin kun proseminaari pitäisi olla huhtikuussa valmis. Ja kyllä, olen kokeillut töiden tekemistä opiskelujen ohessa ja voin kertoa että aika hyvin se hidasti opiskeluja plus aiheutti ihan pienenpientä stressiä.

Ja sitten olisi tietenkin vielä ihmissuhteet joita en jaksa alkaa edes setvimään tässä. Tai no, sen verran voin sanoa, että täällä opiskelupaikkakunnallani minulla ei pahemmin ihmissuhteita ole. Eksä ja äitini isä ovat ainoat ihmissuhteet joita täältä löytyy, plus jotain satunnaisia hyvänpäiväntuttuja koululla.

Mutta äh, jotenkin tuo ruoan kalleus on nyt se joka kaikkein eniten ottaa päähän. Ihan oikeasti tarvitsisin edes sen 120 euroa kuussa ruokaan, muttakun sellaista rahaa ei yksinkertaisesti ole. Enkä kovin mielelläni kovin suurta lainaa ottaisi, kun työllisyysnäkymät alallani eivät todellakaan ole mitkään parhaat mahdolliset.

Huoh tätä päänsärkyä, tuntuu vaan pahenevan mitä enemmän ajattelen tuollaisia asioita...

Lähipiirissä on kiertänyt vatsatautia ja eilen se iski minuun. Aamulla oksensin ripuloiden ja olo oli muutenkin hutera. Oksentaminen jäi lopulta vain kahteen kertaan, mutta vatsa oli löysällä koko loppupäivän ja seuraavan yönkin. Nukuin muovifrotee lantion alla ikävien vahinkojen varalta. Unet olivat ikäviä ja voimakkaita, junnaavia harhoja. Huomenna pitäisi olla työkuntoinen. En voi hiiskua sairaudestani töissä siltä varalta, että minun pitää "sairastua" uudelleen – en voisi jäädä kotiin huolehtimaan lapsista vain siksi että vaimoni sairastuu kykenemättömäksi huolehtimaan heistä. Niin ventiksi sairaus ihmisen vetää että kahdesta lapsesta huolehtiminen olisi ylitsepääsemätön urakka.

Kylkiluuvälilihaksiin sattuu, luultavasti oksentamisen seurauksena. Pidän yrjötessäni kamalaa mölinää, koska en halua oksennusta ilmateihini.

Kivaa kun muillakin on samat tuskafestivaalit päällä, ne kesätyöt tosiaan..
Lähinnä hävettää hakea joka paikkaan ilman mitään krediittejä, tyyliin: ottakaa minut lihanleikkaamoonne töihin, olen aiemmin siivonnut kauppaa ja poiminut mansikoita. Mansikat ovat punaisia, vähän niin kuin liha ja siksi olisin sopiva työntekijäksenne. En pelkää likaantumista enkä verta. Olen avoin, reipas ja päihteetön, pisteenä I:n päälle; opiskelen taidetta. Tralalaa!
Nöyryyttäväänöyryyttäväänöyryyttävää!

Mutta voi, sehän vain kasvattaa luonnetta aivan samoin kuin kunnon paasto, anemia, keripukki ja kissa.

Tein äsken pullaa, mutta jokin meni pieleen ja taikina koostui kovista jauhoisista papanoista ja tahmaisesta taikinaliisteristä. Vaivasin sitä hervottoman kauan mutta taikina ei sekoittunut vaan muuttui huopamaiseksi klimpiksi joka tahmaisesti kyllä irtosi astian pohjalta. En voinut leipoa siitä pullia koska jauhot loppuivat joten levitin möykyn pellille ja heitin päälle raparperihilloa. Lopputulos näyttää mielenkiintoiselta mutta maistuu ihan suht hyvältä. Se niistä laskiaispullista.

Muuten olen ihan tyytyväinen päivään, juttelin randomin mummun kanssa tänään liikennevaloissa ja hän näytti minulle oikotien hautasmaan poikki. Kävin myös kirjastossa, kaupassa ja maksamassa yhden oman ja kaverinkin materiaalimaksun pois+ hain kurssityöt ja vein filmin kehittämöön ja leivoin, tein työhakemuksia ja siivosin.

Ykätautia näemmä liikkuu vähän kaikkialla sankoin joukoin, koulusta oli 10 opettajaa veks sen takia.

Pohdin tässä tänään ystävänpäivää. Meillä 14.helmikuuta on ennenkaikkea ystäville pyhitetty päivä, jolloin soitetaan, tavataan tai lähetetään tekstiviestejä tai kortteja tärkeiksi koetuille henkilöille. Rapakon takana Valentine´s Day on rakastavaisille omistettu päivä sydänpehmoleluineen kaikkineen.

Oikeastaan Suomessakin ollaan pikkuhiljaa menossa Amerikan mallin mukaiseen juhlimiseen. Kaupan hyllyille ilmestyy helmikuussa ties mitä sydänaiheista roinaa ja tämäkin juhla alkaa olla melkoisen kaupallistettu. Sääli, sillä alkuperäisajatus on mielestäni kaunis. Ystävät ovat tärkeitä, mutta ehkä heitä pitäisi kuitenkin muistaa vuoden jokaisena päivänä eikä vain helmikuun 14.päivä?

Tässä vielä ystävänpäivän historiasta:

Wikipedia ystävänpäivästä sanoi:

Ystävänpäivä on luultavasti saanut alkunsa muinaisen Rooman lupercalia–juhlista. Nuoret miehet kokoontuvat Palatinus–kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Kristityt yrittivät lopettaa tämän juhlan 400–luvun lopussa, mutta kun se ei onnistunut, he omaksuivat sen itse. Kristityillä juhla on ollut kahden Valentinus-nimisen kristityn pyhimyksen päivä, mutta ei tiedetä tarkkaan, kumpaa Valentinusta on tarkoitettu. Toinen näistä henkilöistä oli roomalainen pappi ja toinen Ternin piispa. Päivä omistettiin Valentinukselle vuonna 350.

Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia etenkin Englannissa ja Ranskassa, jossa vietettiin jo 1300-luvulla ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia. Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa vuonna 1537.

Vasta 1800-luvun alussa Valentinuksen perinne siirtyi Atlantin yli Yhdysvaltoihin. Siitä kasvoi nopeasti suuri kansanjuhla kortteineen ja lahjoineen. Samaan aikaan päivän vietto oli jo unohtunut monissa Euroopan maissa.

Click to expand...

Hyvää ystävänpäivää kaikille kontulaisille.

(Tämä on nyt kopioitu suoraan postauksestani eräälle toiselle voorumille jonne kirjoitin päivemmällä. Ei auta muukaan, sillä tämä kuvastaa vaan niin hyvin tuntemuksiani enkä varmasti ala kirjoittamaan tällaista romaania uudestaan. nih.)

Voi saakelin kyrsä.

Jotenkin on nyt niin hiton maanantai-olo. Vatuttaa ja kyrsii ja öög. Istun nettitv-hankkeen luennolla ja kun ihan oikeasti ei niinku kauheasti kiinnosta telkkari eikä sen kehittäminen muttakun ihan oikeasti niinku tarvitsisin tästä saatavat opintopisteet tai voin sanoa hyvästit opintotuelle ensi vuoden osalta.

Mutta se ei nyt ollut se joka kyrsii eniten, eniten kyrsii se miten opiskelijoita kyykytetään joka välissä ja kuvitellaan että me oikeasti suostuttaisiin elämään pelkällä makaronilla ja tyydyttäisiin siihen että ainoa huvitus mihin meillä on oikeus on ilmainen huvitus. Arvatkaapa paljonko sellaisia on? Nii-in. Ja se joka tulee tässä kohtaa selittämään että 'on sekin kivaa lähteä vaikka kävelylle tai kierrellä kaupoissa (ostamatta ikinä mitään) tai käydä kirjastossa', saa minulta henkilökohtaisesti tirpaisun nokkansa. Siis joo, onhan nuo ihan kivoja, mutta ihan oikeasti, jos nuo ovat ainoat rentoutumis/huvittelumahdollisuudet, niin kohtalaisen äkkiä noihinkin kyllästyy, nimim. kokemusta on. Kyrrrrrsssähhh.

Ja mikä vattu siinäkin on, että opiskelijat on niin huonoja ihmisiä, että me ei ansaita opiskelullamme edes sellaista summaa kuussa kuin joka helvatan juoppolalli ojanpohjalla? Ja ei, minä en ainakaan pysty käymään jatkuvasti töissä opiskelujen ohessa. Kokeiltu on, opinnot kärsivät todella paljon. Joo, lainaakin voi ottaa, mutta eipä paljon sekään houkuttele. En nyt jaksa perustella miksi, päätelkää itse. Opiskelu on päätyöni, miksen saa tehdä sitä kunnolla? Ihan oikeasti? Ja miksi hitossa sinne hemmetin kesätöihin ei pääse vaikka kuinka olisi käynyt koulua lähes koko pienen ikänsä? Ja sittenkin jos pääsee niin pitäisi keksiä että milläs rahalla sen kesäkuun elää. Nimittäin kun viimeinen opintotukierä tulee toukokuun alussa, ja ensimmäinen palkka kesäkuun lopussa/heinäkuun alussa. Harmi vaan että kesäkuussakin pitäisi maksaa vuokra ja laskut ja syödäkin vielä jotain.

Haluan syödä kunnolla! Haluan joskus ostaa kirsikkatomaatteja tai vaikka sitä kalliimpaa ruisleipää sen kaikkein halvimman sijaan! Muttakun ei. Jos erehdyn tekemään moista, niin kuun lopussa ei sitten syödäkään muuta kuin kaurapuuroa ja makaronia. Vatuttaa kun joutuu laskemaan joka hiton sentin. Ja nyt kyrsii sekin, että erehdyin ostamaan kupillisen teetä koulun ruokalasta. Turhuuksia turhuuksia turhuuksia. Ei saisi ostella turhuuksia. Voi kyrsä.

Lisäksi ahistaa taas kouluhommat näiden rahahuolien ja kesätyönetsimisien lisäksi. Luvassa koko loppukevään samaa kuin alkuvuodenkin; 12-tuntisia työpäiviä, ja SUNNUNTAI EI OLE LEPOPÄIVÄ. Se on työpäivä siinä missä muutkin. 12 tuntia ftw. No okei, joskus teen vain 8-tuntisia työpäiviä. Olen epätehokas. Hyi minua. Pitäisi tehdä töitä eikä laiskotella. Ja joka ilta olen kymmenen jälkeen katsonut animea. Aijai. Olen myös päivisin saattanut kouluhommien ohessa tehdä jotain turhaa kuten lukea foorumia.

Ei perjantai, ei elämän tämmöistä kuulu olla. Väsyttää. Ja miksei tämä hiton tauti voi parantua? Hirtän sen lääkärin torstaina. Kaksi vuotta eikä mitään parannusta. Haissssstakaa tulehduskierre. Haluan suklaata. Muttakun en voi ostaa sitä koska ei ole rahaa. Hihaha. Ja vaikka olisinkin, niin en voisi ostaa sitä koska saattaisin *ghasp* lihota. Se vasta kamalaa olisikin. Voiherranjumala. Siitä saattaisi seurata vaikka.... tai esimerkiksi... no ainakin... No joka tapauksessa, se olisi aivan hirveää.

Haluaisin käydä juoksemassa. Se olisi ilmainen harrastus, eli juuri minun budjetilleni sopiva. Siis olisi jos omistaisin käyttökelpoiset lenkkarit. Muttakun en omista, niin ensin pitäisi panostaa useampi kymppi niihin. Ja tataa: se ei olekaan enää ilmainen harrastus! Hienoa, haluaisin ihan vapaaehtoisesti pitää huolta kunnostani eli pysyä työkykyisenä (=tuottavana) kansalaisena, mutta se tehdään minulle mahdottomaksi. Haluaisin myös syödä terveellisesti, mutta terveellinen ruoka on kallista. Ei sitten, ei pysytä työkykyisenä. Luovutetaan kuntoilusta ja järkevästä ruokavaliosta ja aletaan syömään Pirkan halpishampurilaisia ja halpiskolaa ja Saarioisten roiskeläppiä. Lidlistä saa myös halvalla säilykenakkeja ja karkkia. Kuullostaa hyvältä. Ei lihaa, ei vihanneksia, ei hedelmiä, ne on kalliita hyihyi. Ei opiskelijat semmoisia saa syödä.

Voi vee, tätä juttua tuntuisi nyt riittävän vaikka kuinka. Voisin koittaa kuunnella vaikka luennon aihetta jotta saisin kurssin suoritettua joskus. Ja sitten menen tekemään syntiä ruokakauppaan ja ostan RUOKAA. Terveellistä ruisleipää, täyslihaista leivänpääliskinkkua, vihanneksia ja pakastemarjoja. Hyi minua. Lupaan pitää illalla katumusharjoituksia. Pitäisi varmaankin ostaa lauantaimakkaraa täyslihakinkun sijaan. Voi kyrsä, haistakaa kaikki idiootit oikeasti keski-ikä. Suuret ikäluokat saisivat kuolla pois.

YATTTAAAAAvois tehdä jotain. Tai jotain. Vois päästä täältä luennolta kuudelta ja mennä kauppaan ja sitten koukata vielä toiseen kauppaan että varmasti saa halvimmat ruuat ja sitten mennä kotiin tekemään... Kouluhommia! OMG you didn't see that one comin', did ya!? Ja sit vois tehdä syntiä ja katsoa animea, mutta pääsen niin myöhään koulusta että taidan aloittaa sen katsomisen vasta yhdeltätoista. Jopa tunti vapaa-aikaa tänään. ^______^ Huomenna saattaisi olla luksusta ja vapaa-aikaa olisi peräti kaksi tuntia. ^_________________^

Meen pois.

(Ja kerronpa tässä nyt vielä että todellakin kävin kahdessa eri kaupassa saadakseni varmasti halvinta maitoa ja ruisleipää. Lisäksi kerron senkin että en saanut tehtyä koulun jälkeen muuta hyödyllistä kuin luettua tenttikirjan loppuun. Pahapahapaha. Olen taas epätehokas. Jotenkin on veto pois vaikkei saisi olla. Hyi minua. Ja kyllä, suunnittelen reilun puolen tunnin päästä katsovani animea ja syöväni pari itsetehtyä teeleipää. Moraalittomuudelleni ei vaan näy loppua.

PS. pahoittelut kirosanantapaisista, en voinut niille mitään. Mutta kyrsä, vattu ja sensellaiset eivät kyllä ihan oikeasti edes ole kirosanoja. Joten mitä kummaa minä tässä pyytelen anteeksi? Haistakaa kukkahattu :<)

Voi epäaktiivisuus. Olette varmaan joskus kuulleet sellaisesta jutusta kuin Elämä? Se on ihan hirveää. Ei meinaa koskaan ehtiä istumaan koneella kun jatkuvasti pitäisi harrastaa Elämää! Ihan mahdotonta.

Muttajoo, sitä se teettää kun alkaa mukaseurustelemaan jonkun mukakylterin kanssa. No okei, on se kyllä ihan oikea kylteri, vaikka aiemmin olinkin sitä mieltä että se on vaan humanisti kylterin vaatteissa. Joka tapauksessa, hänen ansiostaan elämää tuntuu riittävän ihan hirveästi, joka on kyllä pääosin oikein kiva juttu. Ainoa huono puoli on oikeastaan se, etten meinaa ehtiä olemaan kotona ollenkaan, jolloin kaikki asiat jäävät myöskin hoitamatta. Yhy. Täksi yöksi pääsin sentään kotiin, mutta huomenna olisi taas luvassa vaikka mitä puuhaa. Ja eilen oltiin yhden kaverin mökillä saunomassa. Ja sunnuntaina pelaillaan lautapelejä. Jajaja. Missäköhän välissä min luen siihen ensi perjantaina olevaan tenttiin ja selvitän kaikki kesäopintoihin liittyvät asiat ja viimeistelen prosen plus teen soveltavan osuuden? Uaaah!

Vaikka Elämää onkin melkein enemmän kuin tarpeeksi, niin minulle kuuluu kyllä nykyään oikein hyvää. Rahatilanne on melko hyvällä tolalla, minulla on jopa varaa ostella vähän turhuuksia.^^ Opiskelut etenevät melko mukavasti, ja saatan jopa saada kandin paperit kolmessa vuodessa vaikka se tuntui vielä pari kuukautta sitten täysin utopistiselta ajatukselta. Ja kohta alkavat kesätyöt laitoksella, hii ^_^ Sosiaalinenkin puoli on tosiaan kohentunut ihan uskomattomasti Akateemisen Wapun ansiosta. Useampi päivä juomien nautiskelua poikkitieteellisesti, ja yhtäkkiä minulla on kavereita vaikka kuinka! Plus tuollainen joku poikaystäväntapainen. Sekin on aika kiva kyllä. :> Ikävä kyllä iso osa saamistani kavereista muuttaa kesäksi pois täältä, mutta onneksi tänne jää kuitenkin muutama oikein mukava tapaus joita voin sitten häiriköidä kesällä aina sosialisointia kaivatessani. Luultavasti tulen kylläkin viettämään suurimman osan kesän viikonlopuista jossain muualla kuin Porissa~

Voisin jatkaa no-lifetystäni kun siihen on pitkästä aikaa mahdollisuus. Katsotaan jos ehdin postaamaan tänne taas ensi viikolla jotain~

Viime yönä olin menossa nukkumaan puoli kahden maissa kun kuulin ulkoa auton mekastusta: ulvovia renkaita, moottorin ärjyntää ja sellaista. Aamulla sitten sain tietää, että puoli kahdelta oli auto syöksynyt kaupunginosassani ulos tieltä tappaen kaksi ja loukaten kolme nuorta. Se taisi olla juuri se auto. Outoa ajatella että kahdella ihmisellä olisi ollut vajaa minuutti elinaikaa äänihavaintoni jälkeen.

Tänään on jälleen se kammoksuttu epäonnen päivä eli perjantai 13.päivä. Ajattelin kertoa teille vähän tästä päivästä, tai lähinnä lainata Wikipediaa aiheesta. Olkaahan turvassa ja välttäkää mustia kissoja, tikapuita yms epäonnen merkkejä - ihan varmuuden vuoksi.

Wikipedia sanoi:

Perjantai 13. päivä on taikauskoisten epäonnen päivä, joka sai alkunsa päivänä, jona Ranskan kuningas Filip IV Kaunis vangitutti Temppeliherrain ritarikunnan jäsenet. Kuningas oli lähettänyt kaikkiin kaupunkeihin, joissa temppeliherroja oleskeli, kirjeen, joka oli luvallista avata vasta 13. lokakuuta 1307. Kirjeessä kuningas syytti temppeliherroja saatananpalvonnasta. Temppeliherrat vangittiin ja poltettiin roviolla.

Nykyinen epäonnen päivä oli perjantai 13. juliaanisen kalenterin mukaan. Siirryttäessä gregoriaaniseen kalenteriin hypättiin 9 päivää, joten päivä, joka vastasi juliaanisen kalenterin perjantaita, 13:tta, on nykyään sunnuntai 22. päivä. (Tai perjantai 22. päivä koska päivien hyppäysten yhteydessä ei kuitenkaan hypätty viikonpäivien yli, vaan ne ovat aina toistuneet samoin katkeamatta)

Ranskassa päivää ei pidetä huonon onnen päivänä kuten monissa muissa Euroopan maissa. Joissakin maissa uskomus epäonnenlukuun 13 puolestaan on niin vahva, ettei kerrostaloihin tai hotelleihin rakenneta kuin 12 kerrosta taikka 12:nnesta seuraava kerros nimetään 13:nnen sijasta 14:nneksi, ja jatketaan siitä edelleen ylöspäin.

Apollo 13 lähti epäonnekkaalle matkalleen keskiviikkona 11. huhtikuuta 1970 klo. 13.13 paikallista aikaa ja sen happisäiliö räjähti avaruudessa perjantaina 13. huhtikuuta 1970.

Click to expand...

Koulu alkaisi sitten taas huomenna. Vika vuosi lukiota - tuntuu kummalliselta ajatella, että ensi syksyllä olen toivottavasti jo ainakin suunnittelemassa muuttoa pois kotoa ja yliopiskelun aloittamista. Ainakin kestäisi kesä loma pidempään.

Pinosin äsken koko lukion kirjat kahteen eri kasaan - niiden aineiden kirjat, joista suoritan ylioppilaskokeen ja niiden, joista en suorita ylioppilaskoetta. Arvatkaa vaan kumpi oli isompi.

Minulla oli tosi paljon suunnitelmia tälle(kin) kesälle. Kyllä niistä moni toteutuikin. Minulla oli jonkinlainen kesätyö, vaikka vihasinkin sitä. Ompelin vanhoista farkuista laukun. Se on ihan hieno, vaikka käytänkin sitä itse kun poikakaveri ei halunnut synttärilahjaa. Näin poikakaveria ja mökkeilin sen kanssa Ei huoneen siivouksesta, festariviltin ompelusta tai muusta organisoinnista nyt niin väliä ollutkaan. Varsinkin kun olen 18 enkä ole elämässäni ollut yhdelläkään "kunnon" festarilla. Syytetään asuinpaikkakuntaa ja melko olematonta sosiaalisuutta. Tai moikkaustuttuja on yllinkyllin, mutta läheisempiä vähän. Ja ne on kaukana. Tai sitten just kun ois sopivasti jotain jonkun kivan kaverin kanssa, menot sattuu päällekkäin.

Olen minä tyytyväinen elämään. Tuntuu vain hassulta, että nyt sitten pian olisi muka jotenkin itsenäinen ja aikuinen. Vaikka avasinkin tänään säästötilin verkkopankkiin.

Telkkari lykkää hyvää ohjelmaa. Eilen nappasin boxille animeklassikon Henkselien kätkemä. Vielä kun tulisi Prinsessa Monononononoke niin animen terävin huippu olisi katsottu. Jollei jokin taiteenlaji pahemmin kiinnosta, niin kannattaa yleissivistyksen nimissä keskittyä sen parhaimpiin töihin. Tänään tulee Kolmoselta illan elokuvana Entiset miehet 2. En ole nähnyt sitäkään. Ykkönen oli ihan okei.

Elokuvien nimet saattavat olla vähän pielessä, mutta se johtuu vain tarpeestani vitsailla.

Pagban vapaasti käännetty elokuvan nimi on päiväni pieni ilonaihe.

Mulle käy liian usein näin, että tulen "vain hetkeksi" koneelle töiden jälkeen, sitten teen asiat A, B, C ja D. Nyt A = tiskaus, B = kaupassakäynti, C = uiminen mahdollisesti ja D:tä ei tänään taida olla. Eipäs kun se onkin ennen B:tä, viikonlopun tavarat pitäisi purkaa.

Olen ollut tässä "vasta" tunnin ja vartin.

Ja samalla raapinut hyttysenpuremiani. Mulla aina hyttysenpuremat keskittyvät jalkoihin, pahin saalis oli sata puremaa nilkoissa ja siitä alaspäin, mutta siitä on jo kahdeksan vuotta, vai yhdeksän? Loppukesästä yleensä hyttysenpuremat eivät kutia yhtä pahasti, mutta tänä kesänä nämä ovat melkein ensimmäiset puremani! Olisi hienoa viettää vielä joskus maalaiskesä, hyttysistä huolimatta.