CMX

CMX:stä innostuin joskus 90-luvun puolivälin jälkeen, ja levyistä omistan kaikki Veljeskunnasta Aioniin. Sittemmin musiikin kuuntelu on jäänyt vähemmälle, enkä ole päivittänyt levyhyllyäni kuin satunnaisesti.

Yrjänän tekstit olivat sen verran väkevää kamaa, että aloin digata bändistä, vaikkei se muuten ollutkaan senhetkisen musiikkimakuni tyyliä - tuolloin kuuntelin enimmäkseen skandinaavista black ja death metallia. Sittemmin opin nauttimaan myös muusta kuin örinähevistä, ja CMX:stä tuli entistä läheisempi. Valitettavasti ikääntyminen on saanut minut kovin flegmaattiseksi musiikin suhteen. En jaksa seurata, mitä musiikkirintamalla tapahtuu, ja kuuntelen musiikkia harvemmin. Silloinkin pistän yleensä pyörimään vaan jonkun vanhoista kiekoistani. :(
 
(tämä vanhahko topic osui silmään, kun metsästin musikaaliaiheista keskustelua)

Toisin kuin flegmaattinen koalavanhus, CMX ei ole levännyt laakereillaan vuoden 2009 jälkeen. Suosittelen Kointähdellekin tutustumista!

Itselläni CMX on se poikkeus, joka vahvistaa säännön että en muka ikinä kävisi millään keikoilla. Yhtye tarjoaa myös yhteyksiä sukupolvirajojen yli: en ole kovin usein tykännyt samoista bändeistä esimieheni kanssa, mutta CMX oli hyvä ja varma jutunjuuri kesällä 2015, jos osuin lounastauoille yhtä aikaa toimistopäällikön kanssa.
 
Tämä flegmaattinen koalavanhus (olettaen että minusta puhutaan) sai nuoremmalta kontulaispolvelta lainaksi CMX:n tuoretta tuotantoa, ja saatoin ripatakin jotain itselleni, vaikka kiistänkin kaiken. Mutta kyllä se Aura taitaa siitenkin olla CMX:n paras levy.
 
Ylös