Disneyn hahmot syynissä

Ajatuksena olisi kaivella erilaisia puolia niin luonteesta kuin vaikka eri piirtäjien/käsikirjoittajien luomista eroista (nyt ajattelen erityisesti Aku Ankka-lehtien hahmoja, mutta ei toki ole pakko rajata vain niihin).
Vähän syvällisempää syyniä siis eikä vain sitä että minä pidän tästä hahmosta ja se on sen ja sen sukulainen ja esiintyy siinä tai tuossa tarinassa.

Jos vaikka kokeeksi kokeilen pohtia vähän Iines Ankkaa kun tämä hahmo on vaivannut mieltäni jo jonkun aikaa.

Iines Ankka (Alunperin Daisy Duck tai vielä aikaisemmin Donna Duck)on Aku Ankan ihastus/ tyttöystävä jota myös Hannu Hanhi kosiskelee. Iines onkin usein Akun ja Hannun riitojen kohde ja monissa tapauksissa suorastaa yllyttää näitä kahta kisailemaan keskenään, milloin vuorikiipeilyssä, milloin konsertti tms. lippujen hankinnassa. Joskus kuitenkin on myös riitojen sovittelevana osapuolena. Tästä esimerkkinä toivesarja vuodelta 1948 Se parhaiten nauraa... missä Aku oli asettanut vedonlyönnin pantiksi talonsa, mutta Iines saapuikin ratkaisemaan tilanteen.
Iines on luonteeltaan aika vaativainen ja äkkipikainen mikä johtaa usein äänekkääseen riitaan Akun kanssa. "En tahdo nähdä sinua enää koskaan" kuullaan Iines Ankan nokasta yllättävän usein. Vaativaisuus näkyy erityisesti siinä millaisia treffipaikkoja ja käytöstä hän vaatii seuralaisiltaan. Ravintolan on oltava hieno ja seuralaisen käytöksen moitteetonta. Muutenkin ulkoiset puitteet kunnossa. Mustasukkaisuus on usein asia jota hän ei hyväksy. Muistan kuitenkin jossain sarjakuvassa törmänneeni tapaukseen missä Aku hillitsee hermonsa ja mustasukkaisuutensa kun lipevä herra saapuu Iinestä liehittelemään. Tässäkään tapauksessa Aku ei toiminut oikein. Tyypillisen naisellisen hankala henkilö siis.

Itse en pidä Iineksestä kuin harvoissa tapauksissa (Iineksen päiväkirjat ovat suosikkejani). Ärsyttävin piirre on juuri tuo miten hän pompottaa Akua ja Hannua mennen tullen. ja poikaparat vain nuolevat tämän kenkiä ja tekevät mitä käsketään. Lisäksi Iineksen tapa tehdä hätäisiä johtopäätöksiä jos Aku vaikka saa kiitossuukon pelastettuaan lapsen hukkumasta. Eli itseasiassa mustasukkaisuutta vihaava Iines onkin itse sairaalloisen mustasukkaista sorttia. Mutta niinhän tuo usein on että itsestä löytyviä huonoja piirteitä sietää erityisen huonosti läheisiltään.
Mutta toisaalta olisiko Iines edes kiinnostava hahmo jos olisi jotain muuta kuin on?

Disney-piirrettyjen hahmoissa on todella paljon aikuisille suunnattuja juttuja, kun niitä rupeaa tarkemmin pohtimaan. Esimerkiksi Aladdinin prinsessa Jasmine oli varmaan yksi ensimmäisiä juttuja, joita kohtaan koin seksuaalista kiinnostusta. Pocahontas oli toinen, vaikka en ole koskaan nähnyt piirrettyä. Lieköhän se eksotiikka noissa, mikä on pistänyt silmään.

Ehkä tuo on merkki siitä, että ne tekijät saisi keskittyä enemmän juonen sisällön luomiseen, niin huomio ei kiinnittyisi tuollaisiin seikkoihin. :mrgreen:

Jaamar sanoi:

Iines Ankka -- Tyypillisen naisellisen hankala henkilö siis.

Click to expand...

Siinäpä se... Iines Ankka on kaikkia pahimpia naisstereotypioita toistava, raivostuttava hahmo. Olisi varmasti mahdollista tehdä toisenlainen, kiinnostava naishahmo Aku-sarjakuviin, mutta ehkäpä 1) kirjoittajat haluavat käyttää stereotypioita tai 2) kirjoittajat eivät usko että lukijat haluavat muita kuin stereotyyppisiä hahmoja.

Tämä on kuulkaa mielenkiintoinen keskustelu!

En ole ikinä suhtautunut Iines Ankkaan mitenkään tunteella. En siis vihaa enkä rakasta erityisemmin. Iines on stereotypinen henkilö, kuten sanottu, mutta kukapa ei Akkarissa olisi?

Itse mietin, mitä Iines lopulta oikein haluaa? Mitä hän Akusta ja Hannusta tahtoo? Voiko Iineksellä todella olla rakkauden tunteita kumpaankaan, koska hän vaatii miehiltä kummallisuuksia ja pompottelee heitä? Toisaalta sarjistarinan loputtua ja uuden alettua kaikki on jälleen lähtöpisteessä, koska henkilöt eivät (pääsääntöisesti) kasva eivätkä etene. Iineksen hahmo taitaa siis olla jumiutunut tilanteeseen, jossa se vielä miettii millaisen miehen haluaa vai haluaako miestä ollenkaan. Toisaalta onhan Iineksellä myös ystävättäriä. Millainen hänen suhteensa heihin on?

Olen pitkään pohtinut, että uskallanko tänne kirjoittaa, mutta antaa mennä nyt sitten.

Sillä minä olen jotenkin aina vihannut Mikki Hiirtä.
En tiedä mikä tässä hahmossa minua niin ärsyttää, mutta en lapsenakaan pitänyt Mikistä.

Mikki on jotenkin mielestään niin täydellinen kaikessa, aivan loistava, ja hänessä ei ole ikinä mitään vikaa, ja minusta Mikki jotenkin sortaa Hessua.
En ymmärrä mitä Minni näkee Mikissä.

Niin, ja jos Mikki jotuuu jossain alakynteen, niin siinä menee pari sekuntia, kun on koko rosvojoukko pidätetty, ja paistatellaan taas Minnin suosiossa.

En tietääkseni ole ainoa joka näin tuntee, sillä myös entinen äidinkielenopettajanikin pitää Mikkiä rasittavana perfektionistina.

(Joo, meni aikalailla yli, mutta antaa mennä )

Kyllä! Olen Vampireladyn kanssa samaa mieltä: Mikki Hiiri on kuvottava rotta, oikein tuomiopäivän helppoheikki, jonka kohdalle ei ikinä satu pienintäkään realismia. Aku sen sijaan on "rehti veronmaksaja", suuret unelmat, ikuiset vastoinkäymiset, koko maailma vastassa... vähän niinkuin tavallisella köyhällä oikeassakin elämässä ;D

Mikkejä on niin monenlaisia (pakko puolustaa kaimaa ). Itsekään en juurikaan välitä modernista Mikistä. Varsinkin ne etsivä-jutut ovat sellaisia, jotka melkein hyppään yli.

Sen sijaan vanhat Mikki-animaatiot ovat aivan hulvattomia. Niissä Mikki on leikkisämpi ja joutuu ongelmiinkin. Niistä pidän paljonkin.

Yleisestikin lehdessä tuntuu olevan hirveästi vaihtelua hahmoissa nykyään riippuen ihan siitä kenen tekemä se on. Akustakin on versioita, jotka vaan ovat tylsiä (en valitettavasti muista nimiä, kun eivät ole näitä suuria). Harmi kyllä niissä juoni ja hauskuus perustuu "helppoihin keinoihin", kuten kompastumiseen ja mitään syvempää ideaa ei ole.

Boah sanoi:

Itse mietin, mitä Iines lopulta oikein haluaa? Mitä hän Akusta ja Hannusta tahtoo?

Click to expand...

Minun veikkaukseni on, että Iines on läpikotaisin itsekeskeinen henkilö, ja hänet on kasvatettu luulemaan, että naisen pitää aina tilaisuuden tullen pompottaa miehiä.

Minulle tärkein Disney hahmo on jo pitkään ollut Roope Ankka. Roope on muuttunut ihan alkuaikojen supersaiturista (Joulu Karhuvuorella) ja Dickensmäisestä hahmosta inhimillisemmäksi ja siten tietysti monipuolisemmaksikin.

OK, Barksilla oli asian kanssa paljon tekemistä, luonnollisesti. Roopen ikuinen kilvoittelu maailman rikkaimman ankan tittelistä tasapainottui ihanasti esimerkiksi tarinassa jossa Roopen pitää valita omaisuutensa ja vanhan vetokoiran pelastamisen välillä. Roope - tietenkin - valitsee koiran hengen, mikä herkistää aina heikkona hetkenä hieman liikaakin. Myös Kultu Kimallukseen liittyvät tarinat sekä Don Rosan uudemmat, Roopen sukulaisia tarkemmin kuvaavat jutut vetoavat. Ehkä se, että jyrkän ulkokuoren alla on "Big Softie" vetoaa minuun?

Asiasta hyppäänkin kukkaruukkuun, Minä kuulun myös ryhmään, joka ei pidä Mikki Hiirestä.. Miksi hän ärsyttää Akua sarjakuvissa joissa molemmat ovat mukan?? Aku on ihanan sympaattinen hahmo ja Roopesta pidän ilman mitään syytä.. Mutta otanpa esille Pikku Apulaisen. Kerrassaan mahtava hahmo, sähkölamppuineen ja ruskeine kenkineen!

Olen samaa mieltä Pikku Apulaisesta. Siinä, on jotakin todella hienoa. En tiedä mitä. Jotenki jännä hahmo.

[Nerwen käski kopioida tämän tänne, syyttäkää sitä.]

Tänään, kuunnellessani Leijonakuninkaan soundtrackia, aloin pohdiskella sen yhteyksiä poliittisiin näkökantoihin, ja jostain syystä en sitten päässyt irti ajatuksesta, joten puran sen nyt tänne, jotta kaikki voivat pysyä kaukana minusta kun oivaltavat, että ajattelen älyttömiä juttuja.

Ensinnäkin, Scarin vaalipuhe on aika selkeästi propagandaa. Paljon tyhjiä lupauksia ruuasta ja paremmista ajoista ja elintasosta, ja vankkumaton usko siihen, että ne ovat toteutettavissa - taustalla muhii kapina valtaapitäviä kohtaan, halu muutokseen kyseenalaisinkin keinoin. Idolini mukaan Scar ei käy liberaalista, ja kieltämättä hänen ongelmanratkaisukeinonsa ovat radikaaleja ja lopputuloskin täynnä epäkohtia - naiset laitetaan metsästämään, ruoka jaetaan ylimystölle ja rotuoppi on voimissaan. Toisaalta, lähtövaiheessa päämääränä on oikea utopia, ajatus yhtenäisestä kansasta - sitten mennään taas metsään.

Mufasan yhteiskunnassakaan kaikki ei ole hyvin - se on kuitenkin monarkia kuningasperheineen, ja alamaiset ovat eriarvoisessa asemassa - toisia syödään, ja silti heidän pitää tulla prinssin ristiäisiin ja tanssia tämän pillin mukaan. Yhteiskunnassa on kihiseviä mätäpaiseita, kuten Norsujen hautausmaa, jonne epämääräinen ja halveksittu vähemmistö, hyeenat, on karkotettu, aivan kuin intiaanit reservaattiin. Demokratiasta ei siis ole oikein tietoa, mutta toisaalta yhteiskunta toimii omalla tavallaan, joten miksi muuttaa systeemiä? Kaikki kulkee omalla painollaan muuttumatta.

Timon ja Pumba ovat elämänfilosofialtaan varsin omintakeisia. He pyrkivät levittämään sitä muille, mutta kieltäytyvät huomaamasta systeemissä olevia aukkoja, kuten sitä, että leijonat ovat luontaisesti lihansyöjiä. He eivät pyri tavoitteisiinsa yhden, vaan hakevat tukea joukosta, ja hyväksyvät siihen avomielin myös uudet jäsenet. Vaikka ajatukset ovat radikaaleja, Timon ja Pumba eivät kuitenkaan lähde liikkeelle ennen kuin hetki on oikea ja heidät oikeastaan pakotetaan siihen - kuten ennenkin, olosuhteiden epäsuhtaisuus johtaa lopulta tilanteeseen, jossa radikalismi puhkeaa vallankumoukseksi.

P.S. Seuraavaksi voisi tsekata Jafarin paluun feministisestä näkökulmasta.

:O ! Vehka! Apua mikä totaalinen silmienavaus, näen Leijonakuninkaan totaalisen eri tavalla.
Olen minäkin hieman harrastanut tuota Disney-leffojen eri näkökulmista tarkkailua, mutta ei minulla noin järkeviä pointteja ole esittää...

Tuli vain mieleen, kun katsoin Disneyn Autot-elokuvan tuossa taannoin, että miten vaikeaa sen katsominen minulle oli.
Siis ensinnäkään en käsitä, että miksi autot haluavat mennä katsomaan autokisoja?
Ja mistä tuollainen määrä autoja saa bensansa?
Enkä muutenkaan pitänyt elokuvasta, sillä se oli jotenkin niin teennäinen, ja päähahmo Salama McQueen oli vain ärsyttävän pinnallinen, ja juoni oli mitä ennalta-arvattavin.

Autot menevät luullakseni katsomaan autokisoja samasta syystä kuin ihmiset juoksukisoja.

Minä vastavuoroisesti pidin Salama McQueenista - pinnallisuus on harvinaista herkkua valkokankaalla koska yleensä päähenkilöt ovat enemmän tai vähemmän virheettömiä - ehkä oppimattomia poikasia tjsp, mutta eivät useinkaan pinnallisia ja itsekeskeisiä idiootteja. Disneyltä rohkea veto, vaikka leffa ei muuten mikään maailman paras olekaan.

Vampirelady sanoi:

Olen pitkään pohtinut, että uskallanko tänne kirjoittaa, mutta antaa mennä nyt sitten.

Sillä minä olen jotenkin aina vihannut Mikki Hiirtä.
En tiedä mikä tässä hahmossa minua niin ärsyttää, mutta en lapsenakaan pitänyt Mikistä.

Mikki on jotenkin mielestään niin täydellinen kaikessa, aivan loistava, ja hänessä ei ole ikinä mitään vikaa, ja minusta Mikki jotenkin sortaa Hessua.
En ymmärrä mitä Minni näkee Mikissä.

Niin, ja jos Mikki jotuuu jossain alakynteen, niin siinä menee pari sekuntia, kun on koko rosvojoukko pidätetty, ja paistatellaan taas Minnin suosiossa.

En tietääkseni ole ainoa joka näin tuntee, sillä myös entinen äidinkielenopettajanikin pitää Mikkiä rasittavana perfektionistina.

(Joo, meni aikalailla yli, mutta antaa mennä )

Click to expand...

Samaa mieltä.

Mikki on ärsyttävä hahmo jota puoli-kaupunkia palvoo, vaikka hänen ratkaisunsa ovat joko yli-inhimillisiä tai ärsyttävän itsestään selviä.

Toinen samoissa jaksoissa esiintynyt ärsyttävä hahmo on Eka Vekara (+hänen milloisetkin ystävänsä ja lemmikkinsä) joka on myös täydellinen persoonaton otus ,jolla ei edes ole mitään syytä auttaa Mikkiä.

Annanpa esimerkin Mikin seikkailusta.

Mikki kuulee poliisipäällikkö Simo Sisulta ,että mystinen rikosaalto on iskenyt Ankkalinnaan.

Mikki toteaa heti että homman takana on Musta Pekka, koska tämä ei juuri sillä hetkellä ole vankilassa.

Hänellä ei ole todisteita ,mutta onnistuu kuitenkin varjostamalla kuulemaan konnan puhumassa ,joko itselleen tai muulle hahmolle, selostaen koko juonensa.

Mikki soittaa poliisit ja tokaisee: "Tiesin että se oli pekka koko ajan."

Kaikki juhlivat mikkiä ja ihailevat tätä Loppu.

Saisivat laittaa vähän rajaa tähän.
Kaiken lisäksi Mikki on vielä niin tyhmän näköinenkin.
Miksi pahan aina pitää saada palkkansa miksei Mikki voisi joskus epäonnistua ,tai lopettaa hommaansa omaan virheeseensä ,niin että joku muu nappaisi kunnian.

Olisi kiva nähdä hänen reaktionsa siihen että hän oli väärillä jäljillä mutta Aku tulee ja pelastaa tilanteen ,Hessun avulla, keräten mainetta ja kunniaa.

Mikki varmaan esittäisi selityksiä ja hätävalheita kieltäytyen nielemästä tappiota ,siis mikäli kirjoittajat eivät olisi salaliitossa kaikkia muita hahmoja vastaan.

Älkää nyt Mikkiä aivan rappeuksiin iskekö, muistakaamme että kaikki alkoi tuosta kuuluisasta hiirestä ja juontaa juurensa siihen, että Walt itse ei liiemmin pitänyt kissoista (tästä mm. johtunee, että kissat ovat usein pahiksia ja vasta Aristokateissa ne saivat kunnon aseman).

En minäkään voi väittää Mikkiä palvovani, mutta esim. Feriolin piirtämiä Mikki-Aku -tarinoita on aina yhtä mukava lukea. Akun hillitön temperamentti ja Mikin tyyneys täydentävät yhdessä mukavasti toisiaan, mutta erikseen näitä kahta on turhankin usein tullut luettua tympein mielialoin. Ankkalinna on paras kokonaisena, ei jaoteltuna Mikki-sarjaa ja Aku-sarjaan. Ankkalinna-sarjaan. Piirtäjinä kannatan Feriolia näissä yhteissarjoissa, Vicaria ja Don Rosaa Aku-sarjoissa, Mikki-piirtäjien nimiä en muista mitään erityisiä. Ai miksikö juuri nämä? Ferioli ja Vicar siksi, että heidän tyylinsä venyy tarpeisiin ja täyttää ruudut mallikkaasti, tilaa ei jää yli mutta kuvat eivät ole liian tiuhaan piiperrettyjä. Rosasta nyt tuskin tarvitsee edes puhua. GBLXT!
Ankkamaailmassa vielä pysyäkseni; muistaako kukaan lukeneensa näitä päätä-itse-kuinka-tarina-loppuu -sarjoja? Muistan lukeneeni näitä ainakin kaksi, toisen aihetta en edes muista, mutta toinen oli joku syvänmeren seikkailu Neptunuksen Aarteen perässä Roopen ja Kroisoksen välillä. Näissähän oli tapana hahmon esittää joku kysymys, kuten "Pitäisiköhän meidän nostaa hylky vai lähettää sukeltajat sinne?" ja seuraavassa ruudussa kysyttiin samaa lukijalta. "Jos haluat nostaa hylyn, hyppää sivulle yksikaksikolmeneljä, jos taas haluat lähettää sukeltajat hylkyyn, käännä sivua." Nämä ovat mahtavia, sääli ettei niitä kai liiemmin ole tapana tehdä?

Mikäkö on minun suosikkini Disney-hahmoista? Minä olen kasvanut prinsessaleikkien keskellä (ja kasvan vieläkin? 8) ) ja minulla on jännä päähänpinttymä näistä ylilaihoista ja jumalaisen näteistä Disney-prinsessoista jumalaisen komeine (ja lihaksikkaine!) prinsseineen. Olen ehkä liiankin usein huomannut käyttäväni kirjoitelmissa samanlaisia kauniita ja joka suhteessa täydellisiä hahmoja.
Eläinhahmot eivät ole koskaan iskeneet minuun. Toki Bambi, Topi, Tessu ja muut ovat äärettömän suloisia, mutta eivät ne saa minua koskaan syttymään samalla lailla kuin kliseisen kauniit Tuhkimot ja Jasminet.

Oma luokkansa on sitten taas "oikeasti näytellyt" Disney-hahmot, joilla on muutakin kuin ääninäyttelijä. Huomatkaamme, että mm. Jack Sparrow, Will Turner jne. lasketaan Disney-hahmoiksi. Näistä korkeimmalle jalustalle nousee minun arvoasteikossani suuri lordi Cutler Beckett (Pirates of the Caribbean II ja III), jäätävän ihanan viileytensä, äänensävynsä ja eleganssinsa ansiosta.

Jälkimaininta: Pidättäydyin viimeisessä kappaleessa pitkälti PotC-hahmoissa, koska en tähän hätään (varsinkaan tähän aikaan aamusta ) kykene venyttämään aivoja niin pitkälle, että muistaisin saatika jaksaisin etsiä enemmänkin näyteltyjä Disney-elokuvia, jotka olisin nähnyt eli joista minulla olisi jotain sanottavaa.

Tulipas pitkä viesti, varmaan minun pisimpiä

Muoks. Pidennämpä lisää. Unohdin sen mitä varten oikeastaan aloin kirjoittamaan tätä

Siis tuohon Autot-leffaan. Miksikö se on teennäinen? Paha minun on elokuvaa katsomattomana mennä mitään sanomaan, mutta uskon vahvasti, että se heijastelee ihmiskunnan nykytilaa. Nykyisin valtaosa, tai ainakin liian moni, ihmisistä on teennäisiä, pissiksiä, ajattelevat itseään eivätkä välitä ympäröivästä maailmasta. Tälläinen on niin arkipäivää, että siitä on helppo tehdä elokuvakin ikäänkuin huomaamattaan.

Mitä vasten Disney-hahmoilla ei ole äitejä, tai äidit kuolevat tai hylkäävät lapsensa? Miksi penskat kasvavat isänsä/miespuolisen sukulaisensa huomissa? Joku joskus sanoi tämän johtuvan Disneyn omasta äidistä, tiedä häntä. Harmittaa kuitenkin tuo äitien ainainen rankaiseminen.

Jaahaps. Minäkin liityn Mikki-vihaajiin, edeltä mainituista syistä.
Aku on tietysti täyttä kultaa. Ihanan eläväinen hahmo, johon on niin helppo samaistua. Eräässä Disney-dokumentissa varhaiset animaattorit kiteyttivät hänen olemukseksensa sen, että hän pystyy ilmaisemaan kaikkia kuviteltavia ihmistunteita. Joissain uudehkoissa italialaisissa sarjiksissa hänet on kuvattu ilkeänä, mutta eihän Aku ole ilkeä.
Toinen suosikki on mielenkiintoisen monimutkainen Roope, jonka sielunelämästä löytyy paljon enemmän kerroksia kuin voisi odottaakaan. Suuri kiitos Don Rosalle tämän hahmon upeasta vangitsemisesta!
Ainut miellyttävä naishahmo lienee Milla Magia. Muut ovat lähinnä ärsyttäviä turhakkeita joiden elämä pyörii miehen/miesten ympärillä. (Vaikka kyllä Millankin elämä pyörii Roopen ympärillä...) Mummo Ankka on neutraali, mutta jotenkin vaisu. Roopen/Akun naispuolisia sukulaisia ei oikein voi laskea, kun eivät ole vakihahmoja.

Ovatko Ankkalinnan "ihmiset" muuten ihmisiä vai jotain ihan muuta? Useinhan heille piirretään mustat kirsut ja jopa sellaiset pienet luppakorvat ellei peräti kuonot, kuin he olisivat koiria.

Ankkalinnan ulkopuolelta fanitan Kaunotarta ja Hirviötä. Surku että Disney-taika on kuollut pinnalliseen, mukahauskaan hömpötykseen. Joitain hyviä tekeleitä vielä silloin tällöin tulee, muttei samanlaista sadun lumoa kuin silloin kun sai vielä olla prinsessa ja uskoa ensirakkauteen.

Tuota veljenpoika juttua olen itsekin miettinyt (jos Valië Nienna nyt siihen viittasi äsken).
Aku on Roopen veljenpoika (oikeasti siskonpoika), Tupu, Hupu ja Lupu taas Akun veljenpoikia (vai ovatko nämäkin siskonpoikia?), Mortti ja Vertti Mikin veljenpoikia, Leenu, Liinu ja Tiinu taas Iineksen siskontyttöjä. MInnin siskontyttöihin en ole koskaan tainnut törmätä joten oletan että heitä ei ole.
Miksi juuri Veljenpoikia ja siskontyttöjä? Mortin ja Vertin äiti tosin on nyt joku vuosi sitten tupsahtanut mukaan kuvaan iloisena yllätyksenä ja ankanpoikienkin vanhemmista toinen on tiedossa, mutta en nyt juuri muista oliko tämä isä vai äiti. Mutta kerrotaanko koskaan syytä miksi nämä pojat ja tytöt asuvat setiensä ja enojensa luona? Muistan joskus lukeneeni sarjakuvan jossa Tupu, hupu ja Lupu päätyivät Akun luokse, mutta muistikuva on hyvin hämärä.

Muistaakseni Tupun, Hupun ja Lupun vanhemille tuli pahemanlainen riita ja tenavat passitettiin enon kiusaksi (he todellakin ovat siskonpoikia). Koska pojat ovat jääneet Akun pysyviksi eläteiksi, vanhemmat kai huomasivat tässä oivan tilaisuuden päästä eroon siitäkin riippakivestä. Vaikuttaa siltä kuin Aku olisi aivan virallisesti penikoiden huoltaja. Ei sen puoleen, eivät ankanpojat tunnu koskaan äippäänsä tai iskukkiaansa kaipaavankaan. Lienee olleen herttainen perhe. Ankkalinnassa niitä riittä.

Tuota setä/eno/täti suhdetta tarkoitin myös. Lisäksi viittasin Disney-elokuvissa yleiseen ilmiöön, jossa päähenkilön äitiä ei ole ollenkaan mukana tarinassa, tai sitten hän kuolee. Onko Disney-avioliitto tuomittu epäonnistumiseen? Miksi sitten Sitä Oikeaa pitää sitten etsiä niin maan vimmatusti?