Mic sanoi:
Mikkejä on niin monenlaisia (pakko puolustaa kaimaa
). Itsekään en juurikaan välitä modernista Mikistä. Varsinkin ne etsivä-jutut ovat sellaisia, jotka melkein hyppään yli.
Sen sijaan vanhat Mikki-animaatiot ovat aivan hulvattomia. Niissä Mikki on leikkisämpi ja joutuu ongelmiinkin. Niistä pidän paljonkin.
Ja kyllä vanhat Mikki -sanomalehtisarjakuvatkin menee. Vaikken muuten Mikistä pahemmin välitäkkään (en nyt vihaan, mutta ärsyttävä kaikkitietävyys ja täydellisyys uusissa sarjoissa on jotenkin... kuvottavaa).
Olen tässä lähiaikoina paljonkin perehtynyt vanhoihin (enimmäkseen -30-40 -lukujen, osakseen -50 -luvun) Mikki -sarjakuviin, niin legendaarisin Floyd Gottfredsonin, kuin muidenkin taiteilemana ja käsikirjoittamana.
Todettuani niiden olevan jopa hyviä (verrattuna tähän uuteen "kunnon kansalainen" -Mikkiin), aloin selvittämään enemmänkin asian laidasta ja yllättäen huomasin, että tarinoiden saatavuus on varsin huonoa luokkaa. Suomessa niiden julkaisemisesta on jo aikaa/niitä ei ole julkaistu ollenkaan, Amerikoissa niitä ei välttämättä ole julkaistu kuin joskus sanomalehdissä, suurin osa tarinoista on pilattu huonoilla värityksillä ja muuttamalla ruutujärjestystä "ahtamalla" ne normaalin kokoiseen sarjakuvalehteen tai -kirjaan. Tuo sai tietysti kaipaamaan esimerkiksi teossarjaa "Floyd Gottfredsonin kootut" tai muuta vastaavaa, mustavalkoisena, jättikirjoina.
Jasdril~ sanoi:
Psst. Semmoinen pikkumaininta tähän väliin, että Thlupua kutsutaan veljenpojiksi, koska se on suomentajan taannoinen moka, koska tuolloin ei Ankkain sukupuuta vielä ollut tiedossa. "Nephew" englannissa kun voi olla sekä siskon- että veljenpoika. Don Rosan sukupuu aiheesta on suhteellisen kattava, ja sitä mitä ei siinä suvusta lue, tuskin on tähänkään päivään mennessä tiedossa.
Tuohon sukupuuhun lisäisin vielä, että Don Rosan virallisessa sukupuussa (ei tuossa jonka Egmont on tuommoiseksi pakottanut tekemään, vaan siinä joka hänellä on omissa muistiinpanoissaan):
1. Touho Ankkaa ei ole, koska Touho "ei kuulu Barksin Ankka maailman hahmoihin."
2. Taavi Ankka (eng.
Ludwig von Drake) on naimisissa Roopen siskon, Matilda McAnkan kanssa. Sukupuuhun tätä ei voitu laittaa, koska Taavi on Egmontin mukaan virallisesti kuollut ja hänen käyttönsä tarinoissa on kielletty (eli Rosa ei ole voinyt käyttää Taavia tarinoissaan). Huom. Touhosta poiketen, Taavi on esiintynyt yhdessä Barksin yksisivuisessa tarinassa.
3. Iines Ankka on Tupun, Hupun ja Lupun isän sisko. Tupu, Hupu ja Lupuhan kutsuvat välillä vanhoissa Barkseissa Iinestä tädikseen ja sukupuuta tehdessään Rosa, keskusteltuaan ensin Barksin kanssa, päätyi tuohon tulokseen. Kuulemma olisi sukupuuhunkin tullut näkyviin, jos tilaa olisi ollut. Joten Tupu, Hupu ja Lupu kyllä ovat veljenpoikia, Iinekselle nimittäin
4. Leenun, Liinun ja Tiinun äiti, jonka nimeksi Don Rosa hyväksyisi Donna Duckin (Iineksen varhainen muoto, joka mainittiinkin ensimmäisessä viestissä). Tietysti Donna Duck -niminen hahmo esiintyi yhdessä vanhassa Al Talieferron sarjassa, eikä hän tosiaankaan ollut Iineksen sisko, vaan Akun kilpakosija, onhan mahdollista (kuten vanhoissa Mikki -sarjoissa), että Donna Duckeja on kaksi. Kuten nyt esimerksi Mikki Hiiri -strippien kaksi Mortimer Mousea (Minnin setä ja toinen kosija Mikin lisäksi).
5. Yhdessä viimeisimmistä Barks -tarinoista, siinä hasussa Etelänmeri -sarjakuvassa Kaikkien aikojen merimatka (eng.
The Not-so-Ancient Mariner) esiintyy Iineksen täti Drusilla. Toinen Iineksen täti, Matilda mainitaan Barksin tarinassa Kallioveistos (eng.
Losing Face). Nämäkin kaksi tätiä ovat kanooniset Ankkojen sukupuuhun Barks/Rosa universumissa.
Todettava tietysti on vielä, että suosikki hahmoihin lukeutuvat Roope, Aku ja ankanpojat. Roope on erityisesti se suosikki "numero yksi". Mutta koska yleisesti ottaen pidän kaikista Barksin ja Rosan hahmoista (ja sarjoista) niin eipä taida olla valittamista Ankka hahmoissa.
? Itse pidän enemmän sellaisita Ankka tarinoista missä pojat kuvataan enemmän sellaisina millaisina he olivat ensiesiintymisessään.
Tarinat, joissa Aku toilailee tai etsii aarteita Roope-sedän kanssa ovat loistavia juuri siksi, koska pojat ovat niin viisaita, viisaita ja viisaita. Varsinkin Don Rosan tarinoissa on ihanaa kun he tarkistavat kaiken kaikentietävästä Sudenpentujen käsikirjastaan. 
//muoks. Minäkin liityn Mikkivihaajiin. En voi kertakaikkiaan sietää sitä sen oveluutta ja uskomatonta ratkaisukykyä tilanteessa kuin tilanteessa. Hessu on paljon mukavempi, jotenkin niin.. maanläheinen. Yleensä en lue Mikin salapoliisistooreja ollenkaan.
