Dracaena
Raseena
Aiheena kutkuttava indiepelifirman selviytymispelisarja Don't Starve. 
Ostin alkuperäisen pelin Don't Starve muistaakseni vuonna 2015, ja tykästyin siihen heti, koska siinä oli sympaattinen tyyli, ja pelissä koko ajan tulee vastaan jotain hassua, outoa ja jopa kammottavaa. Harvoin olen mihinkään peliin imeytynyt samalla lailla ja tutanut luissani hankaluuksia. Vaikka pelissä esimerkiksi nälkiintyminen ja hulluksi tuleminen ovat vältettäviä asioita, tavallaan pidän siitä, mitä niiden vaarallisten oireiden ilmetessä pelissä alkaa tapahtua.
Minä en pidä peleistä, joissa tapahtuu liian paljon asioita kerralla. Tässä saa ainakin osittain valita oman tahdin. Jos ei esimerkiksi jaksa kehitellä mitään suurta, voi vähän aikaa keskittyä vaan perusselviytymiseen, mutta vielä ei ainakaan ole tullut vastaan tilannetta, jossa ei olisi keksinyt haastavampaa tekemistä.
Peli on aina välillä mielessäni, ja etenkin olen haikaillut Don't Starve Togetherin eli pelin itsenäinen moninpeliversion perään (vaikka yleensä kammoksun moninpelejä), mutta sopivaa peliseuraa oikealla hetkellä sattui vasta nyt, joten se on vielä uusi tuttavuus. (Ja se innosti myös keskustelemaan pelistä täällä.)
En ole vielä varma, kuinka paljon lisäarvoa tuo moninpelaaminen tuo minulle, koska tykkäsin ja tykkään niin kovasti alkuperäisestäkin. Tokihan sitä on mukava pelata kaverin kanssa (tuntemattomien kanssa en taatusti kokeilekaan) ja siitä saa ehdottomasti omanlaistaan hupia, mutta toisaalta huomasin sählääväni tsättäämisen vuoksi huomattavasti enemmän toimintojen kanssa. Lisäksi kuoleminen ärsyttää moninpelissä huomattavasti enemmän kuin yksin pelatessa.
Minulla taitaa olla myös joitain lisäosia yksinpeliin, mutta niitä en ole vielä kokeillut.
Muita nälkiintymisen välttelijöitä?
Ostin alkuperäisen pelin Don't Starve muistaakseni vuonna 2015, ja tykästyin siihen heti, koska siinä oli sympaattinen tyyli, ja pelissä koko ajan tulee vastaan jotain hassua, outoa ja jopa kammottavaa. Harvoin olen mihinkään peliin imeytynyt samalla lailla ja tutanut luissani hankaluuksia. Vaikka pelissä esimerkiksi nälkiintyminen ja hulluksi tuleminen ovat vältettäviä asioita, tavallaan pidän siitä, mitä niiden vaarallisten oireiden ilmetessä pelissä alkaa tapahtua.
Minä en pidä peleistä, joissa tapahtuu liian paljon asioita kerralla. Tässä saa ainakin osittain valita oman tahdin. Jos ei esimerkiksi jaksa kehitellä mitään suurta, voi vähän aikaa keskittyä vaan perusselviytymiseen, mutta vielä ei ainakaan ole tullut vastaan tilannetta, jossa ei olisi keksinyt haastavampaa tekemistä.
Peli on aina välillä mielessäni, ja etenkin olen haikaillut Don't Starve Togetherin eli pelin itsenäinen moninpeliversion perään (vaikka yleensä kammoksun moninpelejä), mutta sopivaa peliseuraa oikealla hetkellä sattui vasta nyt, joten se on vielä uusi tuttavuus. (Ja se innosti myös keskustelemaan pelistä täällä.)
En ole vielä varma, kuinka paljon lisäarvoa tuo moninpelaaminen tuo minulle, koska tykkäsin ja tykkään niin kovasti alkuperäisestäkin. Tokihan sitä on mukava pelata kaverin kanssa (tuntemattomien kanssa en taatusti kokeilekaan) ja siitä saa ehdottomasti omanlaistaan hupia, mutta toisaalta huomasin sählääväni tsättäämisen vuoksi huomattavasti enemmän toimintojen kanssa. Lisäksi kuoleminen ärsyttää moninpelissä huomattavasti enemmän kuin yksin pelatessa.
Minulla taitaa olla myös joitain lisäosia yksinpeliin, mutta niitä en ole vielä kokeillut.
Muita nälkiintymisen välttelijöitä?
