Dragon Age

Toinen läpipeluu menossa ja nyt peliin uponnut yhteensä aikaa jo 111h, eli olen pelannut pelin kertaalleen läpi, läpäissyt laajennuksista Darkspawn Chroniclesin, Stone Prisonersin, Warden's Keepin, Leliana's songin ja Awakeningin. Nämä pelasin siis human noble miehenä läpi ja toisen läpipeluun aloitin ihmisvelhona.

Toista osaa odotan kanssa suurella innolla ja sen verranhan siitä on jo tietoa ettei siinä saa enää omaa hahmoa tehdä vaan Mass Effect tyyliin siinä on valmiina sankari jolla pelataan, dialogit on onneksi muutettu myös Mass Effect tyylisiksi eli nyt pääsankarilla on äänikin =)

Peliä pelaavillehan on näppärät sivutkin Biowaren sivuilla joissa näkyy hahmon statsit jne, eli regatkaas pelinne tuonne niin lisäillään toisemme kavereiksi siellä =)
http://social.bioware.com/450435/

Suosittelen pelaajille myöskin ns. pelaajaprofiilisivua www.raptr.com jossa oma sivuni tuossa: http://raptr.com/JaniSinsPulkki

Täytyykin varmaan tällä viikolla jatkaa seikkailua ihmisvelhollani!

Toinen läpipeluu menossa ja nyt peliin uponnut yhteensä aikaa jo 111h, eli olen pelannut pelin kertaalleen läpi, läpäissyt laajennuksista Darkspawn Chroniclesin, Stone Prisonersin, Warden's Keepin, Leliana's songin ja Awakeningin. Nämä pelasin siis human noble miehenä läpi ja toisen läpipeluun aloitin ihmisvelhona.

Toista osaa odotan kanssa suurella innolla ja sen verranhan siitä on jo tietoa ettei siinä saa enää omaa hahmoa tehdä vaan Mass Effect tyyliin siinä on valmiina sankari jolla pelataan, dialogit on onneksi muutettu myös Mass Effect tyylisiksi eli nyt pääsankarilla on äänikin =)

Peliä pelaavillehan on näppärät sivutkin Biowaren sivuilla joissa näkyy hahmon statsit jne, eli regatkaas pelinne tuonne niin lisäillään toisemme kavereiksi siellä =)
http://social.bioware.com/450435/

Suosittelen pelaajille myöskin ns. pelaajaprofiilisivua www.raptr.com jossa oma sivuni tuossa: http://raptr.com/JaniSinsPulkki

Täytyykin varmaan tällä viikolla jatkaa seikkailua ihmisvelhollani!

Stolen throne ja Calling

David Gaider, Dragon Agen pääkäsikijoittajahan sai kirjoitettua kaksi kirjaa aiheesta ennen kuin DAO julkaistiin ja
kumpikin sijoittuu joitain vuosia lohikäärmeen ajan alkusoittoa edeltävään aikaan.
Sen verran kiinnosti lukea ne, että kun vielä tarjoutui hiljattain muikea tilaisuus saada ne halvalla, hankin ne hyllyyni.

Englantia tai ei, ensimmäisen kirjan, Stolen thronin pystyi helposti lukemaan parissa päivässä ja no... :roll: tarinan laatu sinänsä ei mitenkään saanut itseäni vaikuttumaan. En tosin odottanutkaan pelin käsikirjoituksesta inspiraation saanut kirjailija pääsisi mitenkään häikäisemään taidoillaan. Tuskin kukaan täällä konnussa olisi kirjan luettuaan antanut minkäänlaisia pisteitä juonen, henkilöiden tai tarinankuljetuksen laadusta saatikka sitten omaperäisyydestä fantasiakirjallisuuden sarjassa. Totta puhuen varsin taistelupainotteisesta tarinasta tuli sellainen fiilis, että kirjoittaja olisi ensiksi yrittänyt tehdä jonkun B-luokan toimintafantasiaelokuvan käsikirjoituksen ja sitten yrittänyt muuttaa sen jälkikäteen kirjan muotoon siinä täysyin onnistumatta.

Siitäkin huolimatta kirja oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Tarinan valokeilassa on nuori prinssi Maric, joka yrittää nousta vierasvallan
anastaman maansa valtaistuimelle ja nuori lainsuojaton Loghain, joka päätyy auttamaan tätä siinä ja jolle kehkeytyy pohjaton uskollisuus prinssiä kohtaan.
Mikä teki tarinan lukemisesta mielenkiintoista, oli se että siihen oli runsaasti ripoteltu mielenkiintoisia yksityiskohtia Dragon Agen tarinasta, jotka tosin tajuaa vasta peliä pelatessaan. Tajusin, että jos olisin lukenut kirjan ennen pelin aloittamista, olisin hyvinkin saattanut tehdä esimerkiksi monet pelin valinnoista toisin. Siksi suosittelen lämpimästi kaikkien Dragon Ageä aloittavien lukevan ainakin The Stolen thronin ennen peliä jos vain on mahdollista. Ei siksi, että se olisi erillisenä kirjana mitenkään erityisen hyvä vaan siksi että se mukavasti antaa taustatietoa Dragon agen maailmasta ja uutta näkökulmaa itse pelin juoneen.

Callingia en ole vielä lukenut, mutta nähtävästi sen päähenkilöiden pallilla loistaa taaskin
Maric ja nuori Grey Warden kokelas nimeltä Duncan. :wink:

Stolen throne ja Calling

David Gaider, Dragon Agen pääkäsikijoittajahan sai kirjoitettua kaksi kirjaa aiheesta ennen kuin DAO julkaistiin ja
kumpikin sijoittuu joitain vuosia lohikäärmeen ajan alkusoittoa edeltävään aikaan.
Sen verran kiinnosti lukea ne, että kun vielä tarjoutui hiljattain muikea tilaisuus saada ne halvalla, hankin ne hyllyyni.

Englantia tai ei, ensimmäisen kirjan, Stolen thronin pystyi helposti lukemaan parissa päivässä ja no... :roll: tarinan laatu sinänsä ei mitenkään saanut itseäni vaikuttumaan. En tosin odottanutkaan pelin käsikirjoituksesta inspiraation saanut kirjailija pääsisi mitenkään häikäisemään taidoillaan. Tuskin kukaan täällä konnussa olisi kirjan luettuaan antanut minkäänlaisia pisteitä juonen, henkilöiden tai tarinankuljetuksen laadusta saatikka sitten omaperäisyydestä fantasiakirjallisuuden sarjassa. Totta puhuen varsin taistelupainotteisesta tarinasta tuli sellainen fiilis, että kirjoittaja olisi ensiksi yrittänyt tehdä jonkun B-luokan toimintafantasiaelokuvan käsikirjoituksen ja sitten yrittänyt muuttaa sen jälkikäteen kirjan muotoon siinä täysyin onnistumatta.

Siitäkin huolimatta kirja oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Tarinan valokeilassa on nuori prinssi Maric, joka yrittää nousta vierasvallan
anastaman maansa valtaistuimelle ja nuori lainsuojaton Loghain, joka päätyy auttamaan tätä siinä ja jolle kehkeytyy pohjaton uskollisuus prinssiä kohtaan.
Mikä teki tarinan lukemisesta mielenkiintoista, oli se että siihen oli runsaasti ripoteltu mielenkiintoisia yksityiskohtia Dragon Agen tarinasta, jotka tosin tajuaa vasta peliä pelatessaan. Tajusin, että jos olisin lukenut kirjan ennen pelin aloittamista, olisin hyvinkin saattanut tehdä esimerkiksi monet pelin valinnoista toisin. Siksi suosittelen lämpimästi kaikkien Dragon Ageä aloittavien lukevan ainakin The Stolen thronin ennen peliä jos vain on mahdollista. Ei siksi, että se olisi erillisenä kirjana mitenkään erityisen hyvä vaan siksi että se mukavasti antaa taustatietoa Dragon agen maailmasta ja uutta näkökulmaa itse pelin juoneen.

Callingia en ole vielä lukenut, mutta nähtävästi sen päähenkilöiden pallilla loistaa taaskin
Maric ja nuori Grey Warden kokelas nimeltä Duncan. :wink:

CthulhuBard sanoi:

Toista osaa odotan kanssa suurella innolla ja sen verranhan siitä on jo tietoa ettei siinä saa enää omaa hahmoa tehdä vaan Mass Effect tyyliin siinä on valmiina sankari jolla pelataan, dialogit on onneksi muutettu myös Mass Effect tyylisiksi eli nyt pääsankarilla on äänikin =)

Click to expand...

Vau! Rakastan Mass Effectejä sekä Dragon Agea. Niiden yhdistelmä ei voi mennä pieleen. Mass Effectin dialogisysteemi on kyllä nerokas, hyvä että sitä hyödynnetään muissakin peleissä.

Olen pelannut pelin kerran läpi dual weapon roguella. Sillä pärjäsi hyvin, se oli varsinkin loppua kohden oikea tappokone. Kun vertaan DA:n maageja vaikkapa NWN2 maageihin, DA häviää selvästi. Loitsuja on vähän eivätkä ne ole kummoisia. Maagit ovat pelissä oikeastaan aika heikkoja.

Hahmonkehitystä ja hienosäätöä on DA:ssa yksinkertaistettu reilusti verrattuna NWN2 tai muihin vähän monimutkaisempiin roolipeleihin. Numeroilla pelaamista ja vaihtoehtoja on hyvin vähän. Tämä vähän harmitti, sillä tykkään mikromanageroinnista.

Taistelut olivat usein aika haastavia ja vaativat taktikointia. Toisinaan taisteluita oli liikaakin. Esim. Orzammarin luolastot olivat tylsiä.

Juonesta annan pelille isoimman plussan. Juoni etenee aika perusrataa (alku->kokoa armeija->lopputaistelu), mutta sen aikana täytyy tehdä joitakin oikeasti vaikeita valintoja, jotka lisäksi vaikuttavat pelin kulkuun ja lopputulokseen. Pidin siitä, että pelissä pystyi/joutui tekemään synkkiä valintoja ja uhrauksia, eikä peli välttämättä lopu kovin onnellisesti. 'Kaikkea ei voi saada' niin sanotusti. Pelin uudelleenpeluuarvo on hyvä, jos vain jaksaa tahkota taistelut uudestaan.

Grafiikka on mielestäni oikein kaunista.

Tavaravalikoimassa olisi voinut olla enemmän vaihtelua ja mielikuvitusta.

Pelin maailma ei ole kovin omaperäinen, mutta codexit olivat silti mielenkiintoisia.

CthulhuBard sanoi:

Toista osaa odotan kanssa suurella innolla ja sen verranhan siitä on jo tietoa ettei siinä saa enää omaa hahmoa tehdä vaan Mass Effect tyyliin siinä on valmiina sankari jolla pelataan, dialogit on onneksi muutettu myös Mass Effect tyylisiksi eli nyt pääsankarilla on äänikin =)

Click to expand...

Vau! Rakastan Mass Effectejä sekä Dragon Agea. Niiden yhdistelmä ei voi mennä pieleen. Mass Effectin dialogisysteemi on kyllä nerokas, hyvä että sitä hyödynnetään muissakin peleissä.

Olen pelannut pelin kerran läpi dual weapon roguella. Sillä pärjäsi hyvin, se oli varsinkin loppua kohden oikea tappokone. Kun vertaan DA:n maageja vaikkapa NWN2 maageihin, DA häviää selvästi. Loitsuja on vähän eivätkä ne ole kummoisia. Maagit ovat pelissä oikeastaan aika heikkoja.

Hahmonkehitystä ja hienosäätöä on DA:ssa yksinkertaistettu reilusti verrattuna NWN2 tai muihin vähän monimutkaisempiin roolipeleihin. Numeroilla pelaamista ja vaihtoehtoja on hyvin vähän. Tämä vähän harmitti, sillä tykkään mikromanageroinnista.

Taistelut olivat usein aika haastavia ja vaativat taktikointia. Toisinaan taisteluita oli liikaakin. Esim. Orzammarin luolastot olivat tylsiä.

Juonesta annan pelille isoimman plussan. Juoni etenee aika perusrataa (alku->kokoa armeija->lopputaistelu), mutta sen aikana täytyy tehdä joitakin oikeasti vaikeita valintoja, jotka lisäksi vaikuttavat pelin kulkuun ja lopputulokseen. Pidin siitä, että pelissä pystyi/joutui tekemään synkkiä valintoja ja uhrauksia, eikä peli välttämättä lopu kovin onnellisesti. 'Kaikkea ei voi saada' niin sanotusti. Pelin uudelleenpeluuarvo on hyvä, jos vain jaksaa tahkota taistelut uudestaan.

Grafiikka on mielestäni oikein kaunista.

Tavaravalikoimassa olisi voinut olla enemmän vaihtelua ja mielikuvitusta.

Pelin maailma ei ole kovin omaperäinen, mutta codexit olivat silti mielenkiintoisia.

Mukava nähdä, että näin monet ovat innostuneita Dragon Agesta. Itse pidin kyseistä peliä myös hyvänä.Mutta mitä mieltä olette sarjan toisesta osasta? Taistelusysteemihän tulee muuttumaan täysin ja päähenkilöä ei voi muokata niin radikaalisti kuin ennen. Luulisin, että hyvä siitä tulee silti mutta tietysti hieman arveluttaa. Hienoa on kuitenkin se, että Dragon Age : Origins-pelin tallennukset vaikuttavat kuitenkin sarjan toisen osan tarinaan, jos näin haluaa. Näin ainakin Bioware väittää.

Mukava nähdä, että näin monet ovat innostuneita Dragon Agesta. Itse pidin kyseistä peliä myös hyvänä.Mutta mitä mieltä olette sarjan toisesta osasta? Taistelusysteemihän tulee muuttumaan täysin ja päähenkilöä ei voi muokata niin radikaalisti kuin ennen. Luulisin, että hyvä siitä tulee silti mutta tietysti hieman arveluttaa. Hienoa on kuitenkin se, että Dragon Age : Origins-pelin tallennukset vaikuttavat kuitenkin sarjan toisen osan tarinaan, jos näin haluaa. Näin ainakin Bioware väittää.

Dragon agea on kyllä tullut pelailtua. Peruspeli sen 4 kertaa läpi, awakening ja DLCt myös kaikki läpipelattu.

Dragon age kyllä sijoittuu kaikkien aikojen top 10 peleihini. Tämä johtuu pelin hyvästä juonesta, siitä, että jokainen pelikerta on erilainen. Tämä nostaa sen uudelleenpeluuarvon taivaisiin. Myöskään taistelusysteemistä ei ole pahaa sanottavaa. Codex on kirjoitettu melko selvästi, ja sitä on mukava lueskella.
Aina, kun dragon agen loppuu, ja katsoo viimeiset "lopputekstit" alkaa heti taas tekemään mieli aloittaa peli alusta .

Tosiaan, ettei ihan pelkäksi ylistykseksi menisi, niin pelin keskivaiheilla on muutama kohta, joka on selvästi vain filleriä, että peli kestäisi kauemmin, kuten kohta, jossa juostaan luolastossa muutaman tunnin tappaen samoja pahiksia. Näissä kohdissahan se into aina lopahtaa.

Dragon age 2 on myös yksi vuoden 2011 odotetuimmista peleistä itselläni, ja onkin ollut ennakkotilauksessa jo viime vuodesta :roll:.

Dragon agea on kyllä tullut pelailtua. Peruspeli sen 4 kertaa läpi, awakening ja DLCt myös kaikki läpipelattu.

Dragon age kyllä sijoittuu kaikkien aikojen top 10 peleihini. Tämä johtuu pelin hyvästä juonesta, siitä, että jokainen pelikerta on erilainen. Tämä nostaa sen uudelleenpeluuarvon taivaisiin. Myöskään taistelusysteemistä ei ole pahaa sanottavaa. Codex on kirjoitettu melko selvästi, ja sitä on mukava lueskella.
Aina, kun dragon agen loppuu, ja katsoo viimeiset "lopputekstit" alkaa heti taas tekemään mieli aloittaa peli alusta .

Tosiaan, ettei ihan pelkäksi ylistykseksi menisi, niin pelin keskivaiheilla on muutama kohta, joka on selvästi vain filleriä, että peli kestäisi kauemmin, kuten kohta, jossa juostaan luolastossa muutaman tunnin tappaen samoja pahiksia. Näissä kohdissahan se into aina lopahtaa.

Dragon age 2 on myös yksi vuoden 2011 odotetuimmista peleistä itselläni, ja onkin ollut ennakkotilauksessa jo viime vuodesta :roll:.

Dragon Age: Origins ja Dragon Age II

Veni.
Vidi.
Vici.
But at what cost?


Mikään peli ei kyllä ole ikinä pitänyt yhtä kauan otteessaan kuin Dragon Age. Onhan kiinnostuksessa toki ehtinyt olla suuriakin ylä- ja alamäkiä, mutta se perusinnostus tarinaa kohtaan sinnitteli yllättävänkin kauan. Roolipelien ehdotonta aatelia.
Tästä tosin joko pitää paljon tai ei sitten ollenkaan; suurta yleisöä varten ei Dragon Agea alunperinkään tarkoitettu.

Yli vuoden kestänyt läpipeluu on siis vihdoin ja viimein ohi kaikkine mahdollisine lisäosineen minulla nyt kun viime maanantaina se viimeisinkin lisäri antoi hahmolleni mukavan dramaattisen lopetuksen.
Vaikkei mikään lisäosista ollut lähellekkään peruspelin pituutta, ne olivat silti yhdessä aika lähellä sitä.
En kyllä tajua miksi pelin DLC sisältöjä ja niiden laatua haukuttiin niin ahkerasti kaikissa arvosteluissa pitkin viime vuotta. Eihän ne varmasti yksittäisinä mitenkään kummoista sisältöä ole, mutta kyllä ne kaikki omalla tavallaan toivat loistavaa lisämaustetta itse tarinaan.

Olisin kyllä todennäköisesti pystynyt halutessani läpäisemään jokaisen osan DAO:sta vähintäänkin triplasti tätä nopeammin, mutta oli paljon hauskempaa mennä verkkaisempaa tahtia siskojen kanssa; kaikilla omanlaisensa hahmot ja tarinat.
Jos teillä on vain mahdollista pelata tämäntyyppisiä seikkailupelejä jonkun kanssa niin kokeilkaa ihmeessä. Aina se on moninkertaisesti hauskempaa, että on yleisöä pelatessa ja päinvastoin. Kaikki juonenkäänteetkin ehtivät mukavasti muhia rauhassa kun niitä ei pilata kiireellä.

Ohi on Originsin tarinakokonaisuus, mutta edes se ei näytä vievän nälkääni tästä sarjasta, vaan huomaan odottavani jo nyt kädet ojossa toista osaa. DAMN YOU BIOWARE! Näin koukuttavien pelien tekeminen on jo miltei rikollista...

CthulhuBard sanoi:

Toista osaa odotan kanssa suurella innolla ja sen verranhan siitä on jo tietoa ettei siinä saa enää omaa hahmoa tehdä vaan Mass Effect tyyliin siinä on valmiina sankari

Click to expand...

Öh, ei kyllä siinä tietämykseni mukaan edelleenkin pystyy luomaan hahmonsa ihan nenän sierainten suuruuksia myöten. Se mikä kakkososasta vain on poistettu, ovat ne origins alkuperätarinat, jotka monella tapaa muodostivat ykkösosan ytimen. Voi vain olla Hawke-sukunimeä kantava ihminen.
Tämä uutinen on kuulemma herättänyt melkoista närää monien pelaajien keskuudessa, mutta minua se ei ole pahemmin häirinnyt. Onhan se vähän sääli, etten pysty tekemään itsetunto-ongelmaisille kääpiöilleni vastineita kakkososaan, mutta kyllä minä muutenkin suosin ihmistä ropeissa

Maximus sanoi:

Hienoa on kuitenkin se, että Dragon Age: Origins-pelin tallennukset vaikuttavat kuitenkin sarjan toisen osan tarinaan, jos näin haluaa.

Click to expand...

Juu, tuo on minustakin mitä Übercoolein juttu, sillä sehän tarkoittaa sitä, että koko Dragon age-saagan pystyy pelaamaan katkeamattomana tarinana alusta loppuun vaikka päähenkilö vaihtuisi kuinka monta kertaa tahansa. On se muutenkin miellyttävää, että edellisen hahmon tarinasta ja päätöksistä jää jälki kakkosen maailmaan. Lisää tunnelmaa rutkasti.

When one legend ends... The other begins.

Dragon Age: Origins ja Dragon Age II

Veni.
Vidi.
Vici.
But at what cost?


Mikään peli ei kyllä ole ikinä pitänyt yhtä kauan otteessaan kuin Dragon Age. Onhan kiinnostuksessa toki ehtinyt olla suuriakin ylä- ja alamäkiä, mutta se perusinnostus tarinaa kohtaan sinnitteli yllättävänkin kauan. Roolipelien ehdotonta aatelia.
Tästä tosin joko pitää paljon tai ei sitten ollenkaan; suurta yleisöä varten ei Dragon Agea alunperinkään tarkoitettu.

Yli vuoden kestänyt läpipeluu on siis vihdoin ja viimein ohi kaikkine mahdollisine lisäosineen minulla nyt kun viime maanantaina se viimeisinkin lisäri antoi hahmolleni mukavan dramaattisen lopetuksen.
Vaikkei mikään lisäosista ollut lähellekkään peruspelin pituutta, ne olivat silti yhdessä aika lähellä sitä.
En kyllä tajua miksi pelin DLC sisältöjä ja niiden laatua haukuttiin niin ahkerasti kaikissa arvosteluissa pitkin viime vuotta. Eihän ne varmasti yksittäisinä mitenkään kummoista sisältöä ole, mutta kyllä ne kaikki omalla tavallaan toivat loistavaa lisämaustetta itse tarinaan.

Olisin kyllä todennäköisesti pystynyt halutessani läpäisemään jokaisen osan DAO:sta vähintäänkin triplasti tätä nopeammin, mutta oli paljon hauskempaa mennä verkkaisempaa tahtia siskojen kanssa; kaikilla omanlaisensa hahmot ja tarinat.
Jos teillä on vain mahdollista pelata tämäntyyppisiä seikkailupelejä jonkun kanssa niin kokeilkaa ihmeessä. Aina se on moninkertaisesti hauskempaa, että on yleisöä pelatessa ja päinvastoin. Kaikki juonenkäänteetkin ehtivät mukavasti muhia rauhassa kun niitä ei pilata kiireellä.

Ohi on Originsin tarinakokonaisuus, mutta edes se ei näytä vievän nälkääni tästä sarjasta, vaan huomaan odottavani jo nyt kädet ojossa toista osaa. DAMN YOU BIOWARE! Näin koukuttavien pelien tekeminen on jo miltei rikollista...

CthulhuBard sanoi:

Toista osaa odotan kanssa suurella innolla ja sen verranhan siitä on jo tietoa ettei siinä saa enää omaa hahmoa tehdä vaan Mass Effect tyyliin siinä on valmiina sankari

Click to expand...

Öh, ei kyllä siinä tietämykseni mukaan edelleenkin pystyy luomaan hahmonsa ihan nenän sierainten suuruuksia myöten. Se mikä kakkososasta vain on poistettu, ovat ne origins alkuperätarinat, jotka monella tapaa muodostivat ykkösosan ytimen. Voi vain olla Hawke-sukunimeä kantava ihminen.
Tämä uutinen on kuulemma herättänyt melkoista närää monien pelaajien keskuudessa, mutta minua se ei ole pahemmin häirinnyt. Onhan se vähän sääli, etten pysty tekemään itsetunto-ongelmaisille kääpiöilleni vastineita kakkososaan, mutta kyllä minä muutenkin suosin ihmistä ropeissa

Maximus sanoi:

Hienoa on kuitenkin se, että Dragon Age: Origins-pelin tallennukset vaikuttavat kuitenkin sarjan toisen osan tarinaan, jos näin haluaa.

Click to expand...

Juu, tuo on minustakin mitä Übercoolein juttu, sillä sehän tarkoittaa sitä, että koko Dragon age-saagan pystyy pelaamaan katkeamattomana tarinana alusta loppuun vaikka päähenkilö vaihtuisi kuinka monta kertaa tahansa. On se muutenkin miellyttävää, että edellisen hahmon tarinasta ja päätöksistä jää jälki kakkosen maailmaan. Lisää tunnelmaa rutkasti.

When one legend ends... The other begins.

Nyt 17h takana Dragon Age 2:sta ja todella hyvältä vaikuttaa! Mukaan on kertynyt jo varsin kattava party mutta kuitenkin en ole Kirkwallista vielä kauas lähtenyt vaan keskittynyt sovitehtäviin, kumppanitehtäviin jne ja seurannut pääjuonta siinä sivussa hiljalleen.
Pelin aloitin naispuolisena Hawkena josta teinkin hieman DA:O:sta tutun Lelianan oloisen mutta punapää-"tuhmeliinin " jolla sitten katson mihin suuntaan peli vie. Toinen save tarkoitus aloittaa sitten miehenä ja joko roguena tai magena koska nyt aloitin warriorilla kuten lähes aina tälläisissä peleissä. Tunnelma on ollut loistava mutta haluisin hieman enemmän vuorovaikutusta ja henk.koht. keskusteluja muiden kumppanien kanssa ja toivonkin että jatkossa niitä tuleekin enemmän =)

Nyt takaisin Kirkwalliin ja jatkamaan eeppistä seikkailua!

(Suurin osa viesteistä näyttää näkyvän kahtena tässä keskustelussa. Onko näitä kopioviestejä ylläpidon mahdollista poistaa ilman että poistaa alkuperäisiä?)

"Tuhmeliini"-Leliana? Never mind, I really dont want to know...
Meikäläisellekin tuli viime perjantaina kakkososa postissa, Biowaren erikoisversiona. En ole tosin vienyt (Laudwine) Hawkeani alkumetrejä pidemmälle, kun on ollut yo-kirjoitukset prioriteettina ja muutenkin tekee mieli saada muutama keskeneräinen peli loppuun ennen uuden aloittamista. Siskonikaan eivät erinäisistä syistä ole ehtineet tehdä omia versioitaan Hawkesta ja siksi ei ole suurempaa hinkua kuljettaa tarinaa vielä kovin pitkälle.

Joten väliäkö hällä. Tätä peliä en muutenkaan aio pilata kiireellä, kun se vielä tulee olemaan todennäköisesti viimeisiä pelejäni ennen armeijaan menoani ja kenties sen jälkeenkin.

Bioware kyllä tuntuu nyt suorastaan hukuttavan DA2:n ennakkotilaajat kaikenlaisiin erikoistavaroihin kun itsellänikin on unlokattu signature editionin tavarat, Hindsight, Staff of Parlathan, Boots of the frozen wastes ja ties mitä muuta. Tai no mitä minä tässä valittelen, hauskahan niitä loppujen lopuksi on keräillä.

DA2:n sivujuonta, Legendsiä on ollut myöskin hauska pelailla Facebookissa ja voin kyllä suositella sitä kaikille kontulaisille. Kyse on perin yksinkertaisesta selaintyyppisestä perusmättöroolipelistä, mutta siitäkin huolimatta se on hyvä. Tai kenties nimenomaan yksinkertaisuudestaan johtuen, se on niin hyvä. On myöskin pitkälti maksuton ja tarvitsee vain facebooktilin.

Peliä pelatakseen ei myöskään tarvitse tajuta yhtikäs mitään Dragon agen maailmasta eikä Originsin pelaajienkaan todellakaan tarvitse pelätä spoilaantuvansa mistään.

Pelasin tänään Dragon Age: Inquisitionin Trespasser-DLC:n loppuun. Voih! Nyt on haikea, mutta tyytyväinen olo. Trespasser ei sisältänyt mitään tajunnanräjäyttävää (olin yrittänyt vältellä spoilereita, mutta taisin epäonnistua), mutta vei hahmoni tähänastisen juonikaaren hyvään ja - ihme kyllä! - ei aivan täysin sydäntäsärkevään loppuun. Ensimmäisen pelikerran hahmojeni tarinat tuntuvat aina vääjäämättä viettävän kohti tragediaa, eikä inkvisiittorini ollut poikkeus. Hänen tilanteensa on kuitenkin monin tavoin parempi nyt kuin peruspelin lopussa, joten voin jättää hänen tarinansa odottamaan jatkoa hieman vähemmän raskain mielin!

Pyöriiköhän tällä foorumilla vielä Dragon Age -pelaajia?

Pyörii, ainakin minä. Olen viime aikoina uppoutunut taas pitkästä aikaa Dragon Agea pelaamaan. Trespasserin vetäisin kerran läpi, nyt on menossa ihan Inquisitionin peruspeli ja ajattelin että olisi hauska pelata tällä inkvisiittorilla tuo Trespasserkin loppuun niin saisi ehkä vähän eri lopputuleman.

Itse tykkäsin Inquisitionin muista lisäosista ehkä enemmän, varsinkin Jaws of Hakkon oli hyvä! Siis Trespasseriin verrattuna.

Jee! Itse en totta puhuen ole pelannut muita Inquisitionin lisäosia, kuten en sarjan lisäosia juuri muutenkaan, vaikka kaikki peruspelit on tullut pelattua kertaalleen (ja Origins vähän vaille kaksi). Suunnitelmana olisi kuitenkin pelata ainakin tuo Jaws of Hakkon (sekä sarjan kannalta keskeiset kaksi lisäosaa Originsin ja DA2:n kohdalta, mikäli palaan aiempiin peleihin) toisen pelikerran yhteydessä. DA2:sen läpipelaamisesta toisen kerran en ole vielä ihan varma, mutta Inquisitioniin pitää palata uuden inkvisiittorin voimin, sillä edellisellä meni paljon keskeistä sisältöä jotenkin ohi - onnistuin esimerkiksi vahingossa ohittamaan Viviennen täysin!

Itsekin pelasin ensin vain peruspelit läpi ja olen sen jälkeen tutustunut lisäosiin. Originsista olen pelannut Awakeningin pari kertaa ja Witch Huntin kerran, en muista siitä juurikaan eikä ilmeisesti jättänyt niin hyvää vaikutusta että olisin toista kertaa sitä pelannut. Leliana's Songia en ole vielä pelannut, mutta tuosta se kuitenkin löytyy ja odottelee seuraavaa pelikertaa. Onhan näistä Origins jotenkin rakkain kun siihen ensimmäisenä tutustui, mutta kyllä Inquisition aika lähelle tulee ja monessa suhteessa menee ohikin.

Minäkin missasin Inquisitionissa Viviennen ekalla pelikerralla kokonaan, luulin sen jälkeen että se olisi ollut joku lisäosa jota minulla vaan ei ollut. Ehkä voisi vähän selkeämmin tuoda pelissä esiin sen, että kyseinen operaatio kannattaa suorittaa. Muutenkin peli on niin täynnä kaikkea pientä säätöä ja operaatiota, että yksi pelikerta ei kyllä olisi riittänyt kaiken kokemiseen. Toisella kerralla jo tietää mitä ratkaisuja haluaa tehdä, kun kokonaiskuva on paremmin hallussa. Avomies pelaa juuri Inquisitionia ensimmäistä kertaa ja tuskailee sen kanssa kun koko ajan on jotain uutta pientä tekemistä, eikä pääjuonessa pääse etenemään kun ei malta jättää kesken jotain keräilyjä.

Minä en ole kovinkaan kokenut pelaaja näin niinkuin muuten, aiemmin vain jotain Spyroa ja Crash Bandicooteja pelaillut. Ystäväni suositteli minulle vuosia sitten Dragon Age: Originsia, koska kuitenkin tykkään fantasiakirjallisuudesta. Sain pelin häneltä lainaan ja avomiehen pleikkarilla pääsin sitten sitä kokeilemaan. Ihastuin peliin heti, vaikka RPG:t eivät tosiaan tuttuja ennestään olleet. Sen jälkeen olen tutustunut myös Elder Scrollsiin ja nyt olisi tarkoituksena kokeilla tuota Biowaren toista suosittua sarjaa eli Mass Effectiä. Kuinkahan monta tuntia lienee on yhteensä mennyt pelkkään Dragon Age -sarjaan, en ehkä viitsi edes miettiä. Olen kuitenkin vannoutunut konsolipelaaja, avokki pelaa PC:llä. Kätevää kun voidaan pelata yhtä aikaa.

P.S. Vaihdoin keskustelun nimeksi pelkkä Dragon Age (alunperin Dragon Age: Origins), kun pelejä kuitenkin on jo kolme + DLC:t.

Oho, en siis ole yksin! Kuulin Viviennen olemassaolosta netistä vasta Inquisitionin peruspeliä lopetellessani (pelin trailerikin oli minulta mennyt ohi) - vaikuttaa olevan paljon tunteita herättävä hahmo! Velhot/maagit ovat minusta Dragon Agen maailmassa niitä kiinnostavimpia asioita - ensimmäinen wardenini ja inkvisiittorini olivat molemmat maageja -, joten siltäkin kannalta olen utelias näkemään, millainen hahmo on kyseessä.

On totta, että Inquisition tuntui alkuun vähän sekavalta. Sivutehtäviä ja operaatioita on niin paljon, että niistä suuri osa jäi tekemättä, ja jälkikäteen tajusin myös, että parin sivuhahmon (ainakin Iron Bullin, Seran, ehkä Varricin) tehtäväketjut taisivat jäädä minulta pelaamatta loppuun, mikä tällaisena yleensä hyvin hahmo-orioituneena pelaajana vähän harmittaa!

Itse sain aikoinaan EA:n Origin-palvelusta DA: Originsin (nimet ovat sekaisin menevää sorttia! ) ilmaiseksi, ja päätin kokeilla - aiemmat pelikokemukseni olivat rajoittuneet suurimmaksi osaksi MMO-peleihin kuten LotRO:n, joten tällainen yksin pelattava RPG oli aika uutta, ja aivan mahtavaa. Olin aina panostanut hahmojeni persoonallisuuksiin ja tarinoihin (lukuisten LotRO-hahmojeni ystävyys- ja sukulaisuussuhteista sekä risteävistä matkoista saisi piirrettyä hauskoja kaavioita!), mutta Dragon Agen kaltaiset pelit tukevat sellaista aivan eri tavalla, ja tarjoavat muutenkin hyvin erilaisen pelikokemuksen.

Voisin heittää sellaisen kysymyksen tähän aiheeseen, että onko muilla noussut pelin hahmoluokista tai roduista suosikkeja, joilla Dragon Agessa yleensä pelaa?

Almáriel sanoi:

Pyöriiköhän tällä foorumilla vielä Dragon Age -pelaajia?

Click to expand...

Vielä(kin) pyörii, kyllä!

Ennen DA:ta Elder Scrolls ja varsinkin Morrowind olivat minulle "SE" iso roolipeli. Mutta sitten Dragon Age astui kuvioihin ja täytyy sanoa, että Dragon Age: Origins ryösti yhdellä kertaa ykköspaikan minun RPG pelien listallani. Ja siellä se on pysynyt. Pidän Elder Scrolls:ia edelleen ehkä parempana pelisarjana mutta DAO pitää kirkkainta mitalia yksittäisenä, todella tarinavetoisena ja tunteisiin koskettavana RPG pelinä.

Dragon Ageen tutustuin todella sattumalta. Serkkuni oli hankkinut uuden pelikonsolin ja saanut sen kylkiäisenä DAO:n. Kokeilimme sitä hänen luonaan aivan sattumalta ja hyvin lyhytaikaisesti (maagi hahmolla) mutta jo tuo vähäinen ensikosketus sai minut jotenkin haltioihini ja kotiin palattuani tilasin pelin heti myös itselleni. Vannoutuneena PC pelaajana toki hankin PC version. Siitä se sitten alkoi...

DAO vaikutti minuun etenkin oman hahmon eri taustavaihtoehdoilla, synkällä ja mielenkiintoisella tarinalla, roolipelattavuudella (kumppanit, dialogit, vaihtoehtoiset valinnat ja niiden vaikutukset) sekä tunteisiin vetoavilla hahmoilla ja juonella. En ollut ennen tätä pelannut peliä, joka olisi aiheuttanut minussa todellisia tunteita pelihahmoja kohtaan mutta kun ensimmäisellä pelikerralla pelasin ihmisaatelista eli Couslandia, niin täytyy sanoa, että jo aloitus pisti suorastaan tärisemään tunteiden kourissa. Pelin parissa on tullut vietettyä satoja tunteja ja vaikka en sentään ole pelannut sitä läpi jokaisella origin-hahmolla, niin kaikkia on ainakin kokeiltu. Lisäosista hankin Awakeningin ja pelasin sen myös läpi. Kyllä siihenkin sai aikaa uppoamaan.

DA2 on minulta jäänyt pelaamatta. Jostain syystä minulle muotoutui negatiivinen asenne jo ennen pelin julkaisua. Mitä olen jälkikäteen kuullut ja lukenut niin peli on kyllä jakanutkin DA faneja aika tavalla. Toiset mollaavat montaakin asiaa, toiset taas pitävätkin. Ehkäpä se joskus pitäisi itsekin loppujen lopuksi kokeilla niin voisi puhua varmemmalla suulla.

Dragon Age: Inquisition meni sitten taas pelimaailmaltaan lähemmäs vapaata hiekkalaatikkoa, paransi grafiikoita huomattavasti ja toi mukaan paljon muutakin uutta mm. haarniskoiden ja aseiden valmistamisen itse. Pidän peliä varsin onnistuneena ja tarinakin on mielestäni hyvä mutta tunnelma ja asioihin vaikuttaminen ei kuitenkaan yltänyt mielestäni DAO:n tasolle. Sotahuone pöytineen ei oikein antanut minulle tunnetta siitä, että vaikutin tapahtumiin kun niitä päätöksiensä seurauksia ei päässyt näkemään/kokemaan henkilökohtaisesti. Hyvä peli kuitenkin ja myös Trespasser lisäosa oli hintansa väärtti.

Almáriel sanoi:

onko muilla noussut pelin hahmoluokista tai roduista suosikkeja, joilla Dragon Agessa yleensä pelaa?

Click to expand...

Ihmishahmot ovat aina olleet minulle suosikkeja roolipeleissä. DA ei ole poikkeus, joten Couslandit, Amellit ja Trevelyanit ovat yleisimmät hahmoni. Hahmoluokista raskashaarniskaiset soturit ovat ykkösvaihtoehto eli kahden käden kapulan heiluttajat tai miekka&kilpi warriorit. Sitten tulevat maagit. Rogueista en ole koskaan oikein ollut kiinnostunut vaikka ne monesti tekisivät eniten "lämää".