Dracaena
Raseena
Vanhan Käärmeenkin puolella aloitin aikoinaan keskustelun aiheesta, ja nyt aloitan sen uudestaan.
Nyt e-kirjat alkavat olla yleisempiä kuin tuolloin, ne ovat oikeasti ajankohtaisia (seuraavassa Finnconissakin taitaa olla yhtenä teemana). Nyt minäkin olen alkanut lukea niitä, kun ostin itselleni muutama kuukausi takaperin lukulaitteen.
Mitä mieltä ovat kontulaiset digitaalisista kirjoista? Kauhistuttaako kirjan kuolema, vai lukevatko jo monet ison osan kirjoistaan ja sanomalehdistään lukulaitteesta/ tietokoneilta/ kännyköistä/ taulutietokoneilta? Tai oletteko lainanneet kirjastoista e-kirjoja tai muuten törmänneet sähköiseen luettavaan?
Minä ostin siis lukulaitteen, kun tajusin liian myöhään, että kirja, joka minun piti lukea, on julkaistu ainoastaan e-kirjana, ja se kirja vain oli pakko saada luetuksi. Koska läppärin näytöltä olisi ollut todella nihkeää lukea niin isoa kirjaa (ja niin lyhyessä ajassa), ja koska isä jostain syystä päätti kuluttaa paljon rahaa tyttäreensä, niin kävin sitten Suomalaisesta Kirjakaupasta ostamassa Sony Readerini. Nyt olen innostunut hamstraamaan sille kauheasti kirjoja, koska enää ei tarvitse huolehtia hyllytilasta. Project Gutenbergistä voi ladata ilmaiseksi (ja laillisesti) paljon suomenkielisiäkin kirjoja.
Oikeiden kirjojen viehätys ei ole kuitenkaan yhtään laimentunut tämän uuden innostukseni myötä. Muttaa jotkut arastelevat minusta ehkä turhankin paljon e-kirjoja, ottaen huomioon, että ne oikeasti ovat niin käteviä. Kalliita, joo, mutta käteviä. Minä olen saanut kerättyä niihin niin paljon tarvitsemiani kirjoja (kaikkien tarpeet ja halut eivät tietenkään ole täytettävissä Gutenbergin tarjonnalla).
En rakasta edelleenkään vähempää oikeita kunnon kirjoja, joissa on vanhan paperin ja musteen tuoksu ja joiden kansia voi hivellä ja sivuja selaille ja ihastella niiden selkiä hyllyssä. Oikeat kirjat ovat aina oikeita kirjoja, niitä ei voi korvata millään laitteella. E-kirjojen omistaminen ei ole ihan yhtä hohdokasta, kun ne ovat vain tiedostoja eivätkä konkreettisia esineitä. Enkä minä edelleenkään haluaisi lukea e-kirjoja esimerkiksi kännykästä tai tietokoneelta.
Mutta en halua enää olla asiassa niin konservatiivinen, vaan myönnän, että oikeasti tuosta lukulaitteesta on niin kätevä lukea, eivätkä ne todellakaan ole syrjäyttämässä ihan lähiaikoina paperisia kirjoja. Olen jopa valmis puolustamaan e-kirjoja kauhistuneiden bibliofiilien kommentteja vastaan - tiettyyn rajaan asti.
E-kirjoissa on minusta isoimpana ongelmana se, että ne todellakin ovat aika kalliita. Lukulaitteet ensinnäkin maksavat jo aika paljon, omani noin 200€, eivätkä ne itse kirjatkaan kovin halpoja ole, ottaen huomioon, että niiden tekeminen ei maksa samalla tavalla. Niihin ei kulu raaka-aineita, eikä niitä tarvitse kuljettaa ja varastoida. Suosio tökkii varmaankin eniten siinä, mutta toisaalta, jos kustantamot haluavat yhtään tehdä voittoa e-kirjoilla, niin pakkohan ne hinnat on pitää toistaiseksi ainakin melko korkeina. Eikä niidenkään julkaiseminen ilmaista touhua ole, kyllä niitäkin tekeville ihmisille pitää palkkaa maksaa.
Nyt e-kirjat alkavat olla yleisempiä kuin tuolloin, ne ovat oikeasti ajankohtaisia (seuraavassa Finnconissakin taitaa olla yhtenä teemana). Nyt minäkin olen alkanut lukea niitä, kun ostin itselleni muutama kuukausi takaperin lukulaitteen.
Mitä mieltä ovat kontulaiset digitaalisista kirjoista? Kauhistuttaako kirjan kuolema, vai lukevatko jo monet ison osan kirjoistaan ja sanomalehdistään lukulaitteesta/ tietokoneilta/ kännyköistä/ taulutietokoneilta? Tai oletteko lainanneet kirjastoista e-kirjoja tai muuten törmänneet sähköiseen luettavaan?
Minä ostin siis lukulaitteen, kun tajusin liian myöhään, että kirja, joka minun piti lukea, on julkaistu ainoastaan e-kirjana, ja se kirja vain oli pakko saada luetuksi. Koska läppärin näytöltä olisi ollut todella nihkeää lukea niin isoa kirjaa (ja niin lyhyessä ajassa), ja koska isä jostain syystä päätti kuluttaa paljon rahaa tyttäreensä, niin kävin sitten Suomalaisesta Kirjakaupasta ostamassa Sony Readerini. Nyt olen innostunut hamstraamaan sille kauheasti kirjoja, koska enää ei tarvitse huolehtia hyllytilasta. Project Gutenbergistä voi ladata ilmaiseksi (ja laillisesti) paljon suomenkielisiäkin kirjoja.
Oikeiden kirjojen viehätys ei ole kuitenkaan yhtään laimentunut tämän uuden innostukseni myötä. Muttaa jotkut arastelevat minusta ehkä turhankin paljon e-kirjoja, ottaen huomioon, että ne oikeasti ovat niin käteviä. Kalliita, joo, mutta käteviä. Minä olen saanut kerättyä niihin niin paljon tarvitsemiani kirjoja (kaikkien tarpeet ja halut eivät tietenkään ole täytettävissä Gutenbergin tarjonnalla).
En rakasta edelleenkään vähempää oikeita kunnon kirjoja, joissa on vanhan paperin ja musteen tuoksu ja joiden kansia voi hivellä ja sivuja selaille ja ihastella niiden selkiä hyllyssä. Oikeat kirjat ovat aina oikeita kirjoja, niitä ei voi korvata millään laitteella. E-kirjojen omistaminen ei ole ihan yhtä hohdokasta, kun ne ovat vain tiedostoja eivätkä konkreettisia esineitä. Enkä minä edelleenkään haluaisi lukea e-kirjoja esimerkiksi kännykästä tai tietokoneelta.
Mutta en halua enää olla asiassa niin konservatiivinen, vaan myönnän, että oikeasti tuosta lukulaitteesta on niin kätevä lukea, eivätkä ne todellakaan ole syrjäyttämässä ihan lähiaikoina paperisia kirjoja. Olen jopa valmis puolustamaan e-kirjoja kauhistuneiden bibliofiilien kommentteja vastaan - tiettyyn rajaan asti.
E-kirjoissa on minusta isoimpana ongelmana se, että ne todellakin ovat aika kalliita. Lukulaitteet ensinnäkin maksavat jo aika paljon, omani noin 200€, eivätkä ne itse kirjatkaan kovin halpoja ole, ottaen huomioon, että niiden tekeminen ei maksa samalla tavalla. Niihin ei kulu raaka-aineita, eikä niitä tarvitse kuljettaa ja varastoida. Suosio tökkii varmaankin eniten siinä, mutta toisaalta, jos kustantamot haluavat yhtään tehdä voittoa e-kirjoilla, niin pakkohan ne hinnat on pitää toistaiseksi ainakin melko korkeina. Eikä niidenkään julkaiseminen ilmaista touhua ole, kyllä niitäkin tekeville ihmisille pitää palkkaa maksaa.