E-kirjat

Mitenkäs Kindlellä e-kirjojen ostaminen onnistuu iPadille? Olen löytänyt ohjelmasta vain jo ostettujen kirjojen hyllyn, mutten mahdollisuutta ostaa uusia.

Kindlen (eikä muidenkaan ulkopuolisten iOS-e-kirjaohjelmien, iBooks on tietysti poikkeus) kautta ei voi enää ostaa kirjoja, tietääkseni se johtuu Applen säännöistä. Kirjat täytyy ostaa Amazonin nettisivujen kautta, jollain tavalla iPad liitetään siellä käyttäjätietoihin (en enää muista miten ) ja sitten kirja lähetetään ohjelmaan. Nykyään Kindle-ohjelmassa näkyvät myös kaikki pilvessä olevat kirjat, kun on kirjautunut sisään eikä tarvitse tehdä muuta kuin ostaa kirja nettisivujen kautta. Minusta se on aika helppoa.

Ereine sanoi:

Onko e-kirjojen ostaminen hankalaa? Minusta se on melkein liiankin helppoa mutta käytän nykyään kyllä lähinnä Kindlen ohjelmaa.

Click to expand...

Ainakin puhelimella ostettaessa. Minä kun en käytä luottokorttia, vaan mieluummin maksaisin pienet parin euron ostokset puhelinlaskun mukana jos se olisi mahdollista.

Mutta eivätköhän ajat tästä kehity.

Pagba sanoi:

No nyt on käytössä iPad ja luettuna I e-kirjani. Latasin sen iBooksista: Terry Pratchettin Snuff. Kiinnostaisi tietää, miten muuttaa pdf-tiedostot paremmin kirjamaiseen muotoon. Alaviitteet kun saisi näkymään Snuffin tapaan, eli pienen numeron täppääminen vie viitesivulle, jolta pääsee takaisin lähtökohtaan.

Click to expand...

Minäkin olen liittynyt e-kirjojen käyttäjien joukkoon - tosin en ole vielä saanut luettua loppuun ensimmäistä kirjaani iPadilta (Hilary Mantelin Wolf Hall). Tässä keskustelussa on käynyt ilmi että moni kontulainen suhtautuu aika nihkeästi e-kirjoihin. Minustakin kokemuksesta puuttuu jotakin, en oikein tiedä mikä se on, mutta esimerkiksi jotenkin on ihan eri juttu lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa "vielä yksi sivu lisää", kun käsissä on oikea paperinen kirja.

E-kirjojen ympäristöystävällisyyde(ttömyyde)stä en osaa sanoa juuta enkä jaata, ehkä olen sen verran egoisti että tämän nautinnon sallin itselleni juurikaan hiilijalanjäljestä piittaamatta.

Joudun kuitenkin antamaan myönnytyksenkin e-kirjoille. Henkilöautossa näin talviaikaan ovat nuo e-kirjat ainoat kirjat joita voi lukea, mikäli ei halua häiritä kanssamatkailijoita sytyttämällä kajuuttavalon päälle. Pimeässä tavallisen kirjan lukeminen kun on vaan melko hankalaa.

Jälkipolville e-kirjoja ei oikein saa välitettyä, koska niitä ei varsinaisesti omisteta, vaan ainoastaan lupa lukea niitä. Paperisten kirjojen kohdalla tilanne ei ole sanottavasti parempi, koska kuolinpesien kirjat eivät kuulemma kelpaa muualle kuin energiajakeeksi; paperinkeräykseen vain jos joku viitsii repiä niiden kannet irti. Harvemmin viitsii.

Riippuu kuolinpesästä. Jos hyllyssä on vain tietosanakirjasarjoja ja niitä "pakollisia" kotimaisten klassikoiden halpapainoksia, niin tulen ruuaksi vain. Mutta jos on vaikkapa isäni tapaan kerännyt varsin kattavan taide-, erä- ja luontokirjaston, niin ottajia kyllä löytyy. Tosin äidinisän muinaiset saksankieliset kemian- ja fysiikankirjat ovat kyllä vaaravyöhykkeessä isän poistuttua aarteitaan vartioimasta...

Olen nyt päässyt lukemaan e-kirjoja myös Android-laitteilla, ja huomasin, ettei niillä todellakaan ole yhtä kiva lukea kuin lukulaitteelta. Tunsin melkein heti, että näyttö on silmille paljon epämiellyttävämpi, vaikka kirkkautta tai taustan ja tekstin väriä kuinka säätelisi. Minusta lukulaitteen näyttö myös tuntuu kivemmalta sormissa, kun sivuja kääntelee. Ymmärrän sen, että jotkut eivät halua, että heillä on paljon erilaisia laitteita eri tarkoituksiin eikä välttämättä ole mahdollisuutta ostaa erikseen lukulaitetta ja siksi lukee vaikka älypuhelimeltaan, mutta minä ainakin haluan ehdottomasti lukulaitteen e-kirjojani varten. Samalla olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että niiden, jotka valittelevat näytöltä lukemisen kamaluutta, kannattaisi kokeilla lukulaitetta (jos siis ylipäänsä voisivat lukea e-kirjoja jos näytöltä ei olisi niin inhottavaa lukea pitkiä aikoja. Jos muuten vaan haluaa olla lukematta e-kirjoja niin ei sitten tietenkään ole pakko ).

Sinänsä minulla ei ole mitään kummempaa mielipidettä e-kirjoista sun muista lukulaitteista. Säästäväthän tosiaan hyllytilaa ja kenties puitamme.
Kuitenkin e-kirjoihin liittyvä digitaallisen omaisuuden kasvu maailmalla on minusta huomioitavaa ja keskustelun arvoista tällä foorumilla.
Mihin te arvelette tämän pitkällä tähtäimellä johtavan, kun yhä enemmän ja enemmän mittaamattoman tärkeitä kuvia,
tekstejä, tiedostoja ja tallennuksia sähköisessä muodossa?

Pääosin negatiivisesti E-kirjoihin suhtautuvana ja negatiivisen ajatusmallin siivittämien kauhukuvien säikäyttämänä näen että joku päivä tapahtuu joku suuri ja ennalta arvaamaton onnettomuus joka pamauttaa koko internetin ja kaikki mitä sinne ikinä on tallennettu katoaa savuna ilmaan. Hyvin epätodennäköistä tosin.
Heitän ilmaan myös kysymyksen että jos paperikäyttöön tulevan puun määrää vähennetään (metsät ovat toki uusiutuva luonnonvara, mutta sen käyttöä pitää säännöstellä jotta uutta metsää ehtii aina kasvaa) niin mitä tapahtuu paperitehtaiden työpaikoille? Pystyykö lukulaitteiden valmistaus ja muu säköinen härpätys työllistämään saman määrän uusia ihmisiä mitä se veisi toisaalta? Ainakaan samoja ihmisiä se ei välttämättä pysty. Sama koskee tietysti myös lehtien siirtymistä nettiin.
Minähän siis kannatan metsien palauttamista luonnontilaan ja kierrätyspapertin käyttöä (ja meneehän puuta muuhunkin kuin paperiin), mutta tuli vaan mieleen.

Ps. En minä tahtoisi istua laiturilla tai vessanpytyllä sähköinen lukulaite kourassa vaan tahdon pidellä käsissäni oikeaa kirjaa. En osaa keskittyä lukemiseen puoliksikaan yhtä hyvin jos luen tekstiä näytöltä verrattuna kirjaan tai lehteen.

Jaamar sanoi:

Pääosin negatiivisesti E-kirjoihin suhtautuvana ja negatiivisen ajatusmallin siivittämien kauhukuvien säikäyttämänä näen että joku päivä tapahtuu joku suuri ja ennalta arvaamaton onnettomuus joka pamauttaa koko internetin ja kaikki mitä sinne ikinä on tallennettu katoaa savuna ilmaan.

Click to expand...

Todennäköisesti todella harvat sähköiset tuotteet ovat oikeasti ainoastaan "internetiin tallennettu". Eli vaikka jokin sellainen arvaamaton onnettomuus tulisi, niin en usko, että se oikeasti kadottaisi e-kirjoja. Ihan mahdottomasti muita ongelmia siitä kyllä tulisi, mutta jos ajatellaan vähän suppeammin tätä hypoteettista tilannetta, niin onhan minullakin e-kirjojani niin monella eri laitteella, että vaikka koko netti lakkaisi olemasta, niin siellähän se tiedosto olisi edelleen lukulaitteellani, tabletillani, läppärilläni ja ulkoisella kovalevylläni. Kaikki tällaiset laitteet voivat toki myös hajota, mutta minusta on aika epätodennäköistä, että sekä pilvessä että laitteilla olevat asiat molemmat tuhoutuisivat. Minä siis oletan, että tässä maailmassa varmuuskopiointi otetaan tosissaan huomioon.

Isompi ongelma olisi sitten sähkön loppuminen tai katkaiseminen, jolloin kyseisiä laitteita eikä tietenkään niissä olevia tiedostojakaan pääse mitenkään käyttämään. On paljon helpompi keksiäkin tilanteita, joissa sähköttömyys lamauttaa normaalin toiminnan. Sille ei voi mitään, että olemme jo niin riippuvaisia teknologiasta.

Sitten pitää tietysti muistuttaa, että onhan aika monta tulipaloa, tulvaa ja muuta onnettomuutta tuhonnut ainutlaatuisia ja arvokkaita kirjoja ja kirjastoja. Loppujen lopuksi kaikki materia, oli se sitten digitaalista tai ei, on katoavaista.

Kummityttöni aloittaa ensi syksynä koulun ja täyttää samana marraskuuna sen vaadittavan 7 vuotta. Varmaankin hän saa silloin ensimmäisenä lähisuvussa lukulaitteen synttäri- tai joululahjaksi! Ainakaan itse en taida sellaista hankkia vielä pitkään aikaan, kun noita lukemattomiakin kummittelee hyllyssä liuta. Eihän tuommoinen laite niin paljoa maksa, mutta turha hommata jotakin toistaiseksi tarpeetonta.

Tuo kummityttö omaa kyllä melkoisen geneettisen riskin himolukijaksi lankeamiseen, ellei veljelläni ole joitain resessiivisiä bibliofoobikon alleeleja. Ehkä ala-asteelta lähtien lahjonta muodostuukin pitkälti lukulaitteen sisällöstä! Kyllä tämä nykymaailma on sitten paha paikka, jos ei edes metsää kaadeta paperia ja kirjahyllyjä varten.

Dracaena sanoi:

Sitten pitää tietysti muistuttaa, että onhan aika monta tulipaloa, tulvaa ja muuta onnettomuutta tuhonnut ainutlaatuisia ja arvokkaita kirjoja ja kirjastoja. Loppujen lopuksi kaikki materia, oli se sitten digitaalista tai ei, on katoavaista.

Click to expand...

Tuhat vuotta vanhoja kirjoja voidaan kuitenkin edelleen lukea. Veikkanpa, että tuhannen vuoden päästä nykyteknologialla tuotetut e-kirjat eivät ole yhtä lukukelpoisia. Sähköinen tieto on haurasta ja epäluotettavaa ihan eri tavalla kuin fyysiseen muotoon saatettu teksti.

Olenpas ollut aika jyrkkä edellisen kirjoitukseni aikoihin. Ihan noin jyrkkäsanainen en ehkä olisi jos kirjoittaisin vastaavan tekstin nyt. Mutta silti olen edelleen sitä mieltä että en vaihtaisi oikeaa kirjaa sähköiseen ilman erityistä syytä. Erityiseksi syyksi kelpaisi esimerkiksi lentomatka kun laukussa on painorajoitus eikä kirja ehkä mahdu mukaan. Toinen hyvä syy voisi olla se että jostain syystä tarvitsisin jossain kirjoja, mutta en voisi olla varma mitä kirjoistani tarvitsisin enkä viitsisi raahata isoa määrää kirjoja mukanani. En tosin äkkiseltään keksi mikä tällainen tilanne käytännössä olisi. Yksi voisi myös olla se että lukisin kirjaa vaikkapa hotellihuopneessa tai laivan hytissä missä joku muu nukkuu. Silloin ei tarvitsisi laittaa erikseen valoa päälle.

Isilmírë sanoi:

Tuhat vuotta vanhoja kirjoja voidaan kuitenkin edelleen lukea. Veikkanpa, että tuhannen vuoden päästä nykyteknologialla tuotetut e-kirjat eivät ole yhtä lukukelpoisia. Sähköinen tieto on haurasta ja epäluotettavaa ihan eri tavalla kuin fyysiseen muotoon saatettu teksti.

Click to expand...

Tuhatvuotinen kirja voi olla lukukelpoinen, mutta onko monikaan enää käyttöesine? Tai uudistettavissa sellaiseksi luomatta kokonaan uutta kirjaa?

Se on kyllä ihan totta, että sähköisessä muodossa olevat asiat ovat epäluotettavampia ja katoavaisempia (jos ei oteta lukuun rajoittamatonta varmuuskopiointinäkökulmaa). Sähköistä tietoa on meillä ollut vielä niin vähän aikaa, että on vielä aika vaikea sanoa, miten se säilyy tai säilytetään vuosisatojen yli. Kovin vakuuttavalta ei minusta näytä, vaikka jossain määrin optimistinen teknologian kehityksessä haluaisinkin olla. Siksi en halua, että liian suuri osa tiedosta ja taiteesta jäisi ainoastaan nollien ja ykkösten jonoksi.

Sähköisessä formaatissa on ihan selviä vanhenemisen ongelmia. Nykypäivänä alkaa käydä vaikeaksi pelata vaikkapa 80-luvun videopelejä, ellei ole harrastaja ja omista vanhoja pelikoneita (tai ellei peleistä tehdä uusia versioita nykylaitteille). Isovanhempien ullakolta löytyvien kaitafilmien katselemiseen pitää nähdä jo aika paljon vaivaa ja mahdollisesti investoida rahaa. Löysin jokin aika sitten ulkoiselta kovalevyltäni Microsoft Works -tiedostoja, joissa oli yläasteen aikaisia proosatekstejäni. En saanut auki. DVD-levyille tallennettuja lukioni musikaalitaltiointejakaan ei pysty katsomaan enää kokonaan, koska video pätkäisee jossain kohtaa vanhuuttaan.

Toisaalta esimerkiksi äänitiedostot (kuten mp3) eivät taida olla niin ohjelmisto- ja versiosidonnaisia, että ne "vanhenisivat" samalla tavalla? (Humanisti puhuu, saa korjata. ) Laatu sinänsä voi olla huonompi kuin uudemmissa äänitiedostoissa, mutta ainakin ne toimivat. Ehkä siis e-kirjoissakin nyt tai lähiaikoina käytettävät formaatit voisivat olla sellaisia, että teknologian kehitys ei tekisi vanhoista versioista nopeasti käyttökelvottomia, tai niitä ei olisi pakko vuosikymmenen tai kahden välein erikseen konvertoida seuraaviin muotoihin, jotta niitä voisi yhä käyttää. Huonossa tapauksessa voi käydä niinkin, että e-kirjojen kehittämisessä innostutaan niin, että uusiin ominaisuuksiin ihastutaan liikaa ja vanhat unohdetaan. Jos nyt vaikka unohtaisin oman lukulaitteeni kymmeneksi vuodeksi ja sitten taas hurahtaisin niihin uudestaan, voisinko saada nuo unohdetut tiedostot takaisin?

Jokaisen tuhatvuotisen kirjan ei tietenkään tarvitse olla käyttöesine, tutkimukseenhan niitä useimmiten käytetään, mutta minusta sähköiseen muotoon muuttamisella pyritään pääsemään eroon mm. juuri tästä fyysisen kulutuksen mukanaan tuomasta arvon ja käytettävyyden alenemisesta. Kunhan siis tiedostomuodot eivät vanhene liian nopeasti tai täysin käyttökelvottomiksi nörttitaikojen ulottumattomiin.

Jaamar sanoi:

Toinen hyvä syy voisi olla se että jostain syystä tarvitsisin jossain kirjoja, mutta en voisi olla varma mitä kirjoistani tarvitsisin enkä viitsisi raahata isoa määrää kirjoja mukanani. En tosin äkkiseltään keksi mikä tällainen tilanne käytännössä olisi.

Click to expand...

Minä keksin omasta elämästä heti.
1) Ulkomaille vaihtoon lähteminen mukanaan vain yksi matkalaukku, jonka sisältö määräytyy paitsi esineiden tilavuuden, myös painon kautta. Suomenkielistä luettavaa on tietenkin oltava mukana useampi kirja!
2) Ylipäänsä opiskelijan arki (ei varmaankaan kaikilla, mutta ainakin yliopistolla jo melko todennäköisesti). Usein raahaan kirjoja kirjastosta tai kirjastoon ja oppitunneille ja lukupiiritapaamisiin ja muuten vain hyppytunneilla luettavaksi. On kivempaa, kun laukku tai reppu ei paina viittä kiloa. Kurssikirjoihin minulla ainakaan ei edes muodostu mitään henkistä arvostuksen suhdetta, ne ovat pelkästään käyttöesineitä ja tärkeintä on, että saan niistä kätevimmin sen tiedon, jota tarvitsen. (Tosin kurssikirjoista suosisin oikeasti niitä fyysisiä, koska aika usein ne e-kirjaversiot ovat tosi kökköjä PDF:iä, joita ei ole hyvä lukea kuin isolla tietokoneen näytöllä, ja tenttiin en halua lukea tietokoneen näytöltä.)


Öö, en tiedä olenko maininnut jossain näistä e-kirjoja käsittelevistä topikeissa joskus, mutta minä muuten tein kandidaatin tutkielmani e-kirjoihin kohdistuvista asenteista. Jos pari vuotta vanha opiskelijan tekemä tutkimus kiinnostaa, voin linkata. Ei ole pitkä eikä vaikean akateemista ainakaan tutkimusmetodien selittämisen jälkeen. [Edit: no oli se ehkä vähän akateemisempi kuin muistin... Mutta ei mitään kamalaa tiedojargonia kuitenkaan, kunhan silmä tottuu lähdeviitteisiin!]

Dracaenan mainitseman ykköskohdan sisällytin lentomatkustukseen ja laukkujen kokorajoitukseen ja minulla ei alhaisen koulutustasoni vuoksi ole pahemmin kokemusta tentti- ja kurssikirjojen raahaamisesta. Opiskeluaikanakin meillä taisi olla käytössä koko kolmen vuoden aikana 3-4 kirjaa. Mutta tuollaisissa tilanteissa mitä Dracaena kuvasi on sähköinen kirja varmasti paljon miellyttävämpi vaihtoehto.

Ei minullakaan ole kokemusta siitä, että kirjat olisivat painaneet liikaa edes yliopistolla opiskellessa. Ja kyllä, minäkin raahasin yleensä mukana kaikenlaista hauskaa luettavaa ja kävin hyvin usein kirjastossa Helsingissä, vaikka asuin Vantaalla. Ehkä se paino ei vain tuntunut kovin suurelta, kun peruskoulussa ja lukiossa tuli helposti raahattua viisi - kuusikiloista reppua mukana ihan vain koulutarvikkeiden ja yhden ajanvietekirjan takia.

Vaihtoon lähtemisestä minulla ei ole kokemuksia, mutta lyhemmillä ulkomaamatkoilla paikallisista kaupoista haalittu englanninkieleinen kirjallisuus on yleensä riittänyt viihteeksi =)

No, sitä suuremmalla syyllä – eihän kasvavassa iässä oleville tee hyvää kantaa painavia reppuja? Olisikohan muutama kuukausi ollut lehdissä ja netissä juttua tutkimuksesta, kuinka liian painavat koulureput vaikuttavat pituuskasvuunkin. Nykyisillä ja tulevilla polvilla varmaan onkin kevyemmät reput, jos oppikirjat ovat sähköisiä ja koulut tarjoavat tabletit. Veikkaan, että niitä ei välttämättä ole tarkoitus (lupa?) raahat koulusta kotiin joka päivä ja jos raahataankin, ne eivät nykyään taida olla enää hirvittävän painavia.

Ja tuntuu, että aina näitä keskusteluja käydessäni joudun korostamaan, että minä itse pidän painetuista kirjoista enemmän, ehdottomasti. Jos pitää valita mieluisen kirjan ostohetkellä, valitsen lähes aina painetun. Jotenkin päädyn silti aina e-kirjoja puolustavalle kannalle, vaikken niitä täysin varauksettomasti kannata. Ja mainitut (koulu)oppikirjatkin ovat minusta usein kuitenkin mukavampia fyysisenä. Niihin on kivempi tehdä merkintöjä ja esimerkiksi kokeeseen lukiessa sellaisen keskeisen tiedon kuin luettujen ja lukemattomien sivujen määrän hahmottaa paremmin. Toisaalta niissä ei toimi hakutoiminto, jota nykyään ainakin kaipaan jatkuvasti. Tietysti sivuja selailemalla oppii enemmän muutakin.

Mutta fyysiset kirjat silti painavat. Minulla on sen verran mukavuudenhalua, että minusta ei ole kivaa kantaa painavaa laukkua tai reppua. Jos voin vähentää kirjakantamuksista, vähennän. Jos voisin kantaa mukanani vesipulloa ei-fyysisessä muodossa, tekisin niinkin. (Kuitenkaan kalenteria en suostu käyttämään muussa kuin fyysisessä muodossa, ainakaan vielä.) Minun ei mielestäni tarvitse kärsiä siitä, että Kirjat nyt ovat rakkaita ja arvokkaita esineitä ja niiden (tunne)arvoon kuuluu myös fyysinen painavuus, vaikka kirjastotyhjennysretkissä on ihanaa nostalgisuutta. Voin sen hinnan maksaa tietysti ja usein maksankin, mutta mahtavaa on myös, kun ei tarvitse.

Tähän on pakko sanoa sellainen sananen, että meillä lukiossa ollaan nyt joidenkin aineiden osalta siirrytty sähköisiin kirjoihin, kun taas muissa on ihan oikeat kirjat. Ongelma tulee vastaan tässä: haluatko raahata kaksi kiloa painavaa konetta ja tämän lisäksi ne muut viisi kirjaa, jolloin reppu painaa lähemmäs kahdeksaa tai yhdeksää kiloa, koska tietysti kaikilla on mukanaan jokin ei-koulukirja ja lisäksi vihkoja, penaaleja, juomapulloja ja muuta härpäkettä. Koska koulu ei resurssipulan takia voi kustantaa meille koulukoneita, sitä omaa konetta (jota ofc tarvitsee myös kotona) on raahailtava ympäriinsä.
Lisäksi sähköisten kirjojen kurssien kokeisiin on paha lähteä lukemaan koneelta. Elävänä esimerkkinä kaverini, jonka kaikki kemiankirjat olivat sähköisiä, ja hän joutui kirjoituksiin valmistautuessaan lukemaan monta tuntia päivässä pelkästään niitä. Lopulta hän osti jotakin vanhempia kirjaversioita ja luki lopulta niitä.
Paremmin organisoituneena homma toimii, mutta tämmöinen sählinki välitilassa on raivostuttavaa ainakin ergonomisista syistä.

Puolitoista vuotta on kulunut edellisestä viestistäni, eikä kummi&veljentytölläni ole tietääkseni edelleenkään lukulaitetta, vaikka hän menee jo toiselle luokalle syksyllä! Tulisiko jollakin mieleen tärkeitä seikkoja, joita kannattaisi huomioida ostettaessa nuorille käyttäjille lukulaitteita? Mietin ainakin, että vaihdettavat suojakuoret voisivat olla hyvä idea - jos vaikka väri ei miellytä. Katselin Adlibriksen Letto Fronlight 2:a ostosmielessä, miltä se vaikuttaisi?

Dracaena sanoi:

Project Gutenbergistä voi ladata ilmaiseksi (ja laillisesti) paljon suomenkielisiäkin kirjoja.

Click to expand...

Suomenkielisiä kirjoja löytyy myös Project Gutenbergin suomalaisesta vastineesta Project Lonnrotista.

Olen viime aikoina kaivellut Project Gutenbergiä enemmänkin, kun näin linkin Tolkienia inspiroineista kirjoista (esim. William Morrisia, Edith Nesbittiä, Andrew Langia, H. Rider Haggardia, George MacDonaldia, Lord Dunsanya) jotka ovat niin vanhoja, että monia niistä on vaikea löytää kirjoina mutta joista melkein kaikki löytyvät Project Gutenbergistä.

Olen hankkinut pari e-kirjaa ostamalla Amazonista, mutta ne näkyvät vain tabletilla/lukulaitteella (omani on Kindle) enkä ole keksinyt, kuinka ne voisi tallentaa turvaan omalle koneelle. Project Gutenbergistä kirjat saa ladattua ihan oikeasti tiedostoina pöytäkoneelle (tarjolla on html, epub, mobi ja txt -formaatit) ja siitä tablettiin, joten niiden kanssa ei ole riippuvainen netistä tai pilvipalvelusta.