"Ei niin kuuluisat teokset" Tolkienilta

Törmäsin juuri Joulupukin kirjeiden suomennokseen, oikein oli kaunis kirja mielestäni, itse asiassa ulkoasultaan siistimpi kuin hyllyssäni oleva "originaali". Hiukan jäi surettamaan se, että kääntäjä ei ollut tehnyt Paksukaisesta ja Valkotukasta mitään kommenttia marginaaliin/alareunaan. (Tai en ainakaan sellaista löytänyt.)

Jos jotain voitaisiin pitää ruumiinryöstönä, niin ehkä se olisi the Letters of JRR Tolkien. Näin ainakin suomalaiskansallisesta kirjesalaisuuden säilyttämisen näkökulmasta tiukasti tuijotettuna. Itse en ole jaksanut ottaa tunnontuskia ko teoksen kahlaamisesta, sillä valtaosa valituista kirjeistä käsittelee Tolkienin tuotoksia, ja "elämäkerrallisetkin" kirjeet on valittu niin, että ne kuvaavaat aikaansa ja kirjoittajaansa, mutta eivät mene syvälle perheasioiden yksityiskohtiin. Kirja toimii mielestäni erinomaisena taustatietoteoksena kaikille meille, jotka emme koskaan voi tietää Keski-Maasta liikaa.

Nerwen kirjoitti

Näin ainakin suomalaiskansallisesta kirjesalaisuuden säilyttämisen näkökulmasta tiukasti tuijotettuna.

Click to expand...

Toisaalta onhan meilläkin julkaistu näitä merkkihenkilöiden kirjekokoelmia esim. Sibeliukselta, Mannerheimilta, Järnefeltien ja Krohnien suvulta, Martti Haaviolta jne.

Juuei. En minä tarkoittanut sitä ihan niin kirjaimellisesti. Lähinnä mietin (huonosti muotoiltuna) että mahtaako brittiläisessä kulttuurissa olla erilainen käsitys henkilökohtaisten kirjeiden "pyhyydestä" kuin suomalaisessa.

Nerwen sanoi:

Törmäsin juuri Joulupukin kirjeiden suomennokseen, oikein oli kaunis kirja mielestäni, itse asiassa ulkoasultaan siistimpi kuin hyllyssäni oleva "originaali". Hiukan jäi surettamaan se, että kääntäjä ei ollut tehnyt Paksukaisesta ja Valkotukasta mitään kommenttia marginaaliin/alareunaan. (Tai en ainakaan sellaista löytänyt.)

Click to expand...

Heti Esipuhe -sivun alalaidasta löytyy suomentajan huomautus: "Tolkien antoi kirjeissään kolmelle Pohjoisnavan asukkaalle suomenkielisen nimen: Karhu, Paksu ja Valkotukka ovat samannimisiä alkuperäisissä kirjeissä. Suomennoksessa nimien eksoottisuus valitettavasti katoaa..." jne.

Oho. ops: En selatessani nähnyt esipuhetta. Kiitos Haltis valaistuksesta, nukun nyt levollisemmalla mielellä kun tiedän että kasvamassakin oleva Tolkienfanisukupolvi sivistyy.

Äh, ainakin kolme kertaa piti editoida että sain lauseesta edes itselleni järkevän. Aika lähteä unille, luulen.

Nerwen sanoi:

Ai niin. Hyllyssä on myös chesteriläisestä antikvariaatista löytämäni Pearl/Sir Orfeo/the Green Knight. Täytyy tunnustaa etten ole vielä saanut luettua. ops:

Click to expand...

Juu, minullakin on tuo hyllyssä (löysin joskus akateemisesta), mutta kun minuun uppoaa tuo runomitta jotenkin huonosti (olen muutama kymmenen sivua kahlannut). En jotenkin saa pidettyä ajatuksia kasassa niitä lukiessani. Kalevala ja Eddat ovat mielestäni ihan yltiökiinnostavia, mutta en millään saa niitä luettua (tai aina parikymmentä ekaa sivua) kokonaan läpi. Onkohan muilla ongelmia hahmottaa tarinaa runomuodossa?
Ja muuten, tilasin Tolkien seuralta muutaman vanhan Legolas-lehden, joissa on T:n runot "Aarre", "Merikello" ja "Viimeinen laiva" (tosin täytyy myöntää, että petyin hieman, sillä nettisivuilla ne oli määritelty novelleiksi), mutta mielenkiintoisia olivat.
Niin, löytyy punakaadu-edition lisäksi, LorR-pokkari,perus-Hobitti, The Hobbit (1978), Uusi kovakantinen Toven kuvittama H, KTK, Puu ja lehti, Kirjeitä joulupukilta, Carpenterin e.kerta, Roverandom, Silmarillion. Letters of T on hankintalistalla. Maamies&L, Seppä&S ja Bliss ei ole vielä tarttunut mukaan (kaksi em. ainakin minusta kohtuukalliita kaupoissa..)

Merikello ja Viimeinen laiva kuulostavat siltä että voisivat olla käännöksiä kahdesta the Adventure of Tom Bombadilissa julkaistusta runosta. Kaipa Aarrekin sitten, en vaan muista mikä se voisi alkuperäisessä olla.

Nerwen sanoi:

Merikello ja Viimeinen laiva kuulostavat siltä että voisivat olla käännöksiä kahdesta the Adventure of Tom Bombadilissa julkaistusta runosta. Kaipa Aarrekin sitten, en vaan muista mikä se voisi alkuperäisessä olla.

Click to expand...

"The Sea-Bell", "The Last Ship" ja "The Hoard" ovat alkukielisten runojen nimet, ja tosiaankin AoTB:stä peräisin. Itsekin nuo runot sisältävän Legolasin aikanaan tilasin Seuralta, voin suositella. Runot ovat varsin hyvin suomennettuja ja Tonja Goldblattin kuvat ohessa ovat kauniita nekin (varsinkin kokosivun kuva Viimeiseen laivaan).
Sen sijaan en suosittele toista Legolasissa ilmestynyttä AotB-suomennosta, ainakin itse koin numerossa 1/2000 ilmestyneen "Bombadil lähtee retkelle" (engl. "Bombadil Goes Boating") käännöksen varsin kehnonlaiseksi, sitäpaitsi kyseessä oli melkolailla leikelty versio alkuperäisestä.

Minä luin pari viikkoa sitten Herra Blissin, ja se oli aika hauska. Varsinkin ne Tolkienin alkuperäinen versio, joka siinä suomennetun vieressä aina oli. Kuvineen kaikkineen. Mie tykkkään. Ja ne Mr. Blissin hatut. Mahtavia. ipe:

Olen tässä viime aikoina törmännyt usein Donald Swannin mainioon (ja kauniisti painettuun) nuottijulkaisuun The Road Goes Ever On. Sisältää kahdeksan Tolkienin runoa sävellettynä. En kylläkään epämusikaalisena ihmisenä ole tavaillut säveliä (niistä voisi joku soitto- ja laulutaitoinen antaa omat kommenttinsa) mutta kirjan lopussa on Tolkienin itsensä kirjoittama haltiakielisten runojen Namárië ja A Elbereth Gilthoniel käännös- ja selitysosa, joka on sisällöltään hyvin painavaa. Molemmat runot ovat siinä myös tengwarilla kirjoitettuna. Päälle päätteeksi vielä faksimile Tolkienin käsikirjoituksesta Namáriën käännökseen.

Runojen suomentaminen on tietysti hankalaa, mutta kannattaisikohan WSOY:lle lähettää toivomuksia kirjan suomeksi saattamisesta? Jos nimittäin sävellykset ovat kelvollisia, suomentaminen saattaisi olla jopa taloudellisesti kannattavaa. Sivujakin on vain 76. Jos vielä antaisivat loppuosan sisällön Tolkien-seuran tarkastettavaksi, niin mikä ettei?

Tik-kiltti, kerrotko minullekin missä Roadiin voi Suomessa törmäillä ja vieläpä usein?

Nerwen sanoi:

Tik-kiltti, kerrotko minullekin missä Roadiin voi Suomessa törmäillä ja vieläpä usein?

Click to expand...

Enpä Suomessa muista minäkään kaupassa teokseen törmänneeni, mutta kyllä sitä varmasti tilaamalla kirjakauppoihin saa. Ainakin minun omistamassani laitoksessa on vieläpä kaupan päälle cd-levy, jossa on näyteversiot kirjan sävellyksistä - siis vain pianolla ja laululla, ei mitään hiottuja esityksiä vaan enemmänkin tosiaan näytteitä.

Tie vain jatkuu

Minulla on kirjan second edition vuodelta 1978, mutta pikainen netin selaaminen osoitti, että siitä on otettu uusi painos vuonna 2002, ja sitä saa myös suomalaisista kirjakaupoista:

Akateeminen: 32,00 (saatavilla heti)
Suomalainen: 35,50 (tilausaika 2 viikkoa)
www.bookplus.fi : 29,40
www.amazon.com : useita hintoja, uusia ja käytettyjä

Se mikä minua kummastutti, on vuoden 2002 painoksen sivumäärä, 96 sivua. Minun opuksessani kun on vain 76 sivua. Mistähän nuo 20 lisäsivua ovat mukaan pöllähtäneet ja mitä mahtavat sisältää? Jos jollakulla sattuisi olemaan vuoden 2002 painos, olisi hauska saada mahd. tarkka selostus sen sisällöstä.

(Tosin vuoden 1978 painoksessa on ensin xiv roomalaisin numeroin numeroitua sivua ja sen jälkeen 76, mutta ei siitäkään tule yhteensä kuin 90.)

Re: Tie vain jatkuu

Tik sanoi:

Se mikä minua kummastutti, on vuoden 2002 painoksen sivumäärä, 96 sivua. Minun opuksessani kun on vain 76 sivua. Mistähän nuo 20 lisäsivua ovat mukaan pöllähtäneet ja mitä mahtavat sisältää? Jos jollakulla sattuisi olemaan vuoden 2002 painos, olisi hauska saada mahd. tarkka selostus sen sisällöstä.

Click to expand...

Uusi painos taitaa olla täydennetty laitos, siinä on vissiin vähän enemmän materiaalia - tosin esipuhe uuteen laitokseen taitaa viedä lisäsivuista jo ison osan. Ja tietysti se äsken mainitsemani cd, jota ei varmastikaan 1978 painoksessa vielä ollut. [15]

Valitettavasti oma kirjani on toisessa osoitteessa, joten en saa tarkistettua mitä kaikkea se sisältääkään.

Tik sanoi:

Olen tässä viime aikoina törmännyt usein Donald Swannin mainioon (ja kauniisti painettuun) nuottijulkaisuun The Road Goes Ever On. Sisältää kahdeksan Tolkienin runoa sävellettynä.

Click to expand...

Ehtikö J.R.R.Tolkien kuulla nämä sävellykset, ja onko hän lausunut niistä mielipiteensä?

Makar sanoi:

Ehtikö J.R.R.Tolkien kuulla nämä sävellykset, ja onko hän lausunut niistä mielipiteensä?

Click to expand...

Kyllä käsittääkseni. Muistaisin ainakin (letterseistä?) lukeneeni jotain professorin komenttia aiheesta.

Juu siis kyllä mulle on selvillä että tilaamalla sitä saa. Siksi takerruinkin tuohon "törmäilyyn", kun oletin että Tik tarkoitti sillä nähneensä teosta konkreettisesti Suomen luonno... siis kirjakaupoissa. Muistaisin hämärästi että Tampereen pääkirjaston musiikkiosastolla saattaisi yksi kappale sitä olla, mutta tätä lähemmäksi en itse ole fyysisesti Roadia päässyt.

Nerwen sanoi:

Telimektar o.s. Makar-the-Terrible sanoi:

Ehtikö J.R.R.Tolkien kuulla nämä sävellykset, ja onko hän lausunut niistä mielipiteensä?

Click to expand...

Kyllä käsittääkseni. Muistaisin ainakin (letterseistä?) lukeneeni jotain professorin komenttia aiheesta.

Click to expand...

Tolkienin kirjeissä on vain professorin maininta ohimennen siitä, että hän on lisännyt "runsaasti huomautuksia haltioiden s(indarinkielisistä) runoista Donald Swannin musiikkisovituksiin The Road Goes Ever Onissa" (s. 427) - mutta toki hän ehti ne kuulla ja lukea moneen kertaan, koska teos ilmestyi jo vuonna 1967. - Kirjekokoelmassa on muuten yksi kirje (n 301) Swannille (vuodelta 1968), mutta se käsittelee muita asioita.

Joka tapauksessa The Road Goes Ever On esitettiin Ronald ja Edith Tolkienille jo vuonna 1966 - siis vuotta ennen kirjan ilmestymistä - varsin juhlavassa tilaisuudessa eli pariskunnan kultahääpäiväjuhlissa Merton Collegessa Oxfordissa. (Juhlat kestivät parhaaseen hobittityyliin monta päivää, niihin kuuluivat hienot lounaskutsut, onnitteluja ja lahjoja tuli tulvimalla.)

(Mistäkö tämä tieto on peräisin? The Tolkien Family Album, sivu 81).

Luin Puu ja lehti -kirjan, olipas se mielenkiintoinen! Niukun lehti oli ihana tietysti kuten myös runo, mutta eniten tykkäsin esseestä. Olen hyvin vähän (lue: en juuri ollenkaan) seurannut minkäänlaista keskustelua fantasiasta ja scifistä, mutta suorastaan ahmin sitä Finnconissa ja varmaan sen jälkimainingeissa tuon esseen lukeminen tuli sopivaan saumaan.

Paljon ahaa-elämyksiä sain esseestä ja erityisen mielenkiintoisia minusta olivat Tolkienin ajatukset fantasiasta. Mm. tämä (lainasin kirjan suomennettuna kirjastosta, sori ei ole tarjoilla alkukielistä): "Yksinkertaisinkaan fantasia onnistuu tuskin koskaan draamana, kun se on esitetty oikein eli siten, että katsoja sekä näkee että kuulee esityksen."

Varmasti joku on Jacksonin elokuvien jälkeen pohtinut tätä jossain esseessä tai tutkimuksessa (olisiko linkkejä kenelläkään?), eli mitä Tolkien sanoisi asiasta nyt, 70 vuotta myöhemmin? Tolkienhan kirjoittaa mm. näin: "Ihmistaiteessa fantasia on parasta jättää sanoihin, aitoon kirjallisuuteen." Mitä hän sanoisi elokuvista? On kyllä totta, kuten Tolkien kirjoittaa, että kirjaa lukiessa jokainen lukija muodostaa kirjassa esitetyistä asioista aina kuvan mielikuvituksessaan itse, mikä on parempi kuin yksi näkyvä muoto, jota muu taide tarjoaa. Mutta mielestäni hyvin tehdyissä (siis hyvin käsikirjoitetuissa, ohjatuissa...), nykytekniikkaa hyödyntävissä elokuvissa Tolkienin painottamat sekundaarinen usko ja lumous syntyvät ja säilyvät jossain määrin ainakin.

VIhreän L:n väkeä on varmaan jo kauan salassa himoittanut päästä lukemaan J.R.R:n mainiota artikkelia
Ancrene Wisse and Hali Meiðhad vuodelta 1929 (Essays and Studies by Members of the English Association 14, 1929, 104-126). Päivittelin sitä käsittelevää kontuwikisivua ja pahapäisyyttäni ryhdyin etsimään sitä verkosta. Löysin sen. Ohessa linkki archive.org -sivustolle, jossa kyseisen Essays and Studies... -julkaisun koko numero 14 (1929) on luettavissa. Meidän Ronaldimme artikkeli alkaa siis sivulta 104, jonne linkki suoraan viepi. Sitä kun selaa, pääsee sukeltamaan Tolkienin elämän ammatilliselle puolelle, joka toki siilautui hänen kaunokirjalliseen tuotantoonsakin.

Elokuussa ilmestyy Roverandomista uusi painos (edellinen on vuodelta 2002), joka sisällöltään tuskin on uusittu tai laajennettu ( ? ) mutta ulkoasultaan kyllä. Ainakin kansi on uusi (ja Kuun maisemaa esittävä kuvakin minulle tuntematon).




E-kirja ja äänikirja on julkaistu vuonna 2022 ja kertomus löytyy myös Satujen valtakunnasta (2010, 2014) Alan Leen kuvilla mutta ilman toimittajien esipuhetta ja loppuviitteitä.

Näyttää siltä, että tämä kansi on tullut mukaan alkuteoksen vuoden 2013 painoksessa. Kiinnostavaa on se, että TG:n mukaan siinä on 192 sivua, kun taas edellisissä laitoksissa vähemmän (1. p. 1998: 128 s. ; pokkari 2002: 144 s.). Johtuneeko fontin, sivukoon vai minkä muutoksista?

Edit: On siis niin, että sivuja on enemmän siksi että tämä on samaa taskukokoa kuin uusimmat Maamiehen ja lohikäärmeen sekä Sepän ja Satumaan myös suomeksi julkaistut laitokset (joissa on kyllä entisiin verrattuna lisää toimittajien osuutta) ynnä The Adventures of Tom Bombadil (2014, laaj. laitos), joista julkaistiin vuonna 2015 neljän kirjan boksi The Tolkien Treasury.


Meiltä puuttuu tämän jälkeen siis boksista vain Bombadil, joka olisi kyllä hankala suomennettava, koska siinä on paljon runojen vanhoja versioita. Ne toimivat lähinnä alkukielisinä verrattaessa Adventures of TB:n ”lopullisiin” versioihin, joten suomennettuna iso kommentaariosuus saattaisi vaikuttaa hieman keinotekoiselta.