Eläin-/kasvikysymykset

Ne ihka alkuperäiset tarpaanit kuolivat jo todellakin sukupuuttoon, mutta niiden jälkeläisiä joissa on joku ihan mitätön osa jotain vastaavanlaista ponirotua, on vielä olemassa. Korkeasaaressakin pitäisi olla muutama.. muistankohan oikein. Niitäkin ihan tarpaaneiksi sanotaan.

Käsittääkseni ne ponit ovat aivan samaa perua kuin muutkin, eivätkä tarpaanille sukua ollenkaan. Nimi vain tuppaa olemaan sama.

Eikös tässä jonain lähivuonna jostain päin Afrikkaa (Tanganjika?) löytynyt "usi" kalalaji, jonka luultiin kuolleen sukupuuttoon jo 200 miljoonaa vuotta sitten? Jos, niin mikä? Mieluiten vielä kaikki ryhmät yms. latinaksi

Adelnel sanoi:

Ne ihka alkuperäiset tarpaanit kuolivat jo todellakin sukupuuttoon, mutta niiden jälkeläisiä joissa on joku ihan mitätön osa jotain vastaavanlaista ponirotua, on vielä olemassa. Korkeasaaressakin pitäisi olla muutama.. muistankohan oikein. Niitäkin ihan tarpaaneiksi sanotaan.

Click to expand...

Jeps, tarpaania on "uudelleen jalostettu" eli otettu sitä muistuttavia poneja ja perustettu niistä sitten rotu uudelleen.
Korkeasaaren hevoset ovat kuitenkin prezewalskin- eli mongolianvillihevosia ja se on eri juttu se. (Ei ainakaan viimeksi kun Korkeasaaressa kävin niin siellä tarpaaneja näkynyt...)

Joku ihana ihminen voisi etsiä/kertoa vastauksen tuohon Elemmakilin kysymykseen... Kiinnostaisi minuakin!

Niin ja alkuperäinen tarpaanihan oli ihan luonnonvarainen laji eikä ihmisen jalostama. Joten nykyään sen nimeä kantava ponirotu on eräänl. jäljitelmä, mutta alkuperäinen tarpaani on iäksi menetetty.

200 000 000 vuotta sukupuuttoon kuolleeksi luultu kala?! Huh, siinäpä eläin, jonka aika unohti! Kuten myös tuataran, molukkiravun, weta- heinäsirkan, latimerian ym.

Ja kyllähän dinosauruksiakin on nykyään olemassa, linnut nimittäin. Vai lasketaanko perillisiä enää samaan eläinryhmään?

Herätänpä taas topicin eloon, kun heräsi taas kiinnostus näihin. Eli Makien heimoon (Lemuridae) kuuluu puoliapina nimeltään Hapalemur aureus. Englanniksi kyseinen laji on (ilmeisesti) Golden Bamboo Lemurs. Muut Hapalemur-suvun puoliapinat on suomennettu bokombaleiksi, joten olisiko tämä karkeasti suomennettuna "kultabambubokombali"? http://www.helsinki.fi/lehdet/yolehti/1998_10/lyhyet.html mainitsee lajin löytymisestä nimellä "bambupuoliapina", mutta onko tämä yleisnimi vai lajinimi? [1]

[2] Ja ovatko aitomakeihin (Lemurinae) kuuluvat (mm.) ruskomaki (~ fulvus), valko-otsamaki ( ~ albifrons) ja kaulusmaki (~ collaris) Eulemur vai Petterus-sukuisia? Ilmeisesti toinen on korvannut toisen.

[3] Eikö makien heimoon kuulukin 18 lajia? Itselläni on toistakymmentä vuotta vanha kirja, ja tämä sanoo 16. Toisista lähteistä löysin kuitenkin tuon hieman suuremman luvun.

[4] Ja jos joku löytäsi Hapalemur griseus occidentalis (Lännenbokombali, Sambriano Gentle Lemur) -makista kuvan, olisin todella iloinen (olisikohan jollain skannerin omistavalla ihmisellä eläinkirjassa kuva tästä?). Sama vielä Eulemur fulvus albocollaris -makille (Valkokaulusmaki, White-collared Lemur)

[5] Otetaan käsittelyyn kaikki kädelliset (Primates). Kuinka monta lajia mitäkin heimoa on?

[6] Mitä lorilajeja on olemassa (Lorisidae)?

pidetään topicia elossa...

Joitain kommentteja...

[1] Tuskin lajinimi, mutta täytyy ottaa selvää...

[3] Itse löysin tiedon, että makien heimoon kuuluisi 24 lajia. Tämä kirjasta, joka on painettu v.2000.

[6] Lorisidae = Lorisinae ? Itselläni on myös vanha kirja eli kirjoitusmuoto voi olla päin mäntyä...

[7] Lorisidae on koko makien heimo, Lorisinae on tarkempi määritelmä, ja sillä tarkoitetaan (mielestäni) vain varsinaisia loreja (aitolorit; Vrt. Lemuridae, joka käsittää kaikki makit, ja Lemurinae, johon kuuluuvat ainoastaan aitomakit. Jälkimmäinen siis sisältyy edelliseen). Niin, ja jos vielä jaksaisit luetella nämä makilajit sekä latinan- että suomenkielisine nimineen, jos sellainen löytyy.

Tosiaan, unohdin laskea loreihin mukaan galagot. Ja minun kirjani on siis WSOY:n Suuri eläintieto (Philip Whitfield) vuodelta 1984, sekä Weilin+Göös:in Kodin Suuri Eläinkirja 1-12 (eli koko sarja ), jonka tiedot ovat koonnet suomalaiset alan asiantuntijat.

Elemmakil sanoi:

Eikös tässä jonain lähivuonna jostain päin Afrikkaa (Tanganjika?) löytynyt "usi" kalalaji, jonka luultiin kuolleen sukupuuttoon jo 200 miljoonaa vuotta sitten? Jos, niin mikä? Mieluiten vielä kaikki ryhmät yms. latinaksi

Click to expand...

Et ole sattumalta löytänyt vastausta tähän kysymykseen? Kiinnostaa näet. Sen tiedän, että Tanganjika-järvestä voi löytyä koska tahansa mitä tahansa (ja jatkuvasti sieltä löytyykin uusia lajeja), koska sehän on tunnetusti erittäin vanha ja erittäin syvä järvi. Mutta että semmoinen fissu, josta tunnettaisiin fossiileja?

Näistä uudemmista latimerian seuraajista (Latimeriakin kuoli ensimmäisen kerran sukupuuttoon vain 65 miljoonaa vuotta sitten) tulee mieleeni vain se suurisuinen hai Megachasma pelagios, jonka suomenkielistä nimeä en millään muista. Megamouth shark se on englanniksi ja täällä siitä on paljon tietoa ja kauniita hymypoikakuvia (yleisesittely tällä alasivulla). Katsokaa ja menkää sitten mereen uimaan! (Se syö vain planktonia). Itse asiassa tuo suurisuuhai ei kai välttämättä ole mikään "elävä fossiili", koska siitä ei kai tunneta fossiileja! Mutta aivan uusi hailaji se kuitenkin on, ja haithan ovat kaiken kaikkiaan säilyneet melko lailla vanhakantaisina noin niin kuin evoluutiota ajatellen. Eller hur?

En ole, äsken tuon kysymykseni taas lukiessa heräsi mielenkiinto, mutta en löytänyt vastausta. Siitä oli joskus parin vuoden sisällä Etelä-Suomen Sanomissa (muistaakseni).

Nyt taisi löytyä hyvä ja luotettava sivusto kädellisille. http://www.primates.co.uk/ taitaa käsittää kaikki lajit tunkematta joka väliin alalajeja. Luotan noihin tietoihin siihen saakka, kunnes joku toteaa ne virheellisiksi
(mutta tuo sivusto ei silti vastaa kaikkiin kysymyksiini, kohdat 2 ja 4 jäivät vielä avoimiksi, paitsi että tuolla nuo lajit ovat tosiaan Petterus-sukuisia.) Kohta seitsemän on todella epäselvä. Jokaikinen lähde antaa eri lukumäärän todella suurella heittelyllä, ja joissain listoissa on jopa 10 sellaista lajia, jota muissa ei ole (niissä on näiden tilalla toiset 10, varmuuden vuoksi jokaisessa vielä eri lajit)

Ilu hukkui jonnekin.

[1] Kirjani ilmaisee tuolle lajille ihan lajinimeksi kultabokombalin.

[2] Vuonna -98 painettu kirja (Maailman Luonto: Eläimet: Nisäkkäät 1) antaa suvulle nimeksi Eulemur. Vielä sekavammaksi vain menee.

[4] Luulen, että lännenbokombali on sen verran uusi laji, ettei siitä vielä ole ehditty kuvaa näpätä. Vai onko näin?

[7] Eri tutkijoillahan on tästä hyvin paljon eri näkemyksiä, siitä lajiheitot johtuvat. Toivottavasti vain ottaisivat DNA-tutkimuksen mukaan, niin saataisiin tuohonkin vastaus. Mutta itse kysymykseen en osaa vastata.

Tuohon suurisuuhaihin (muistaakseni sen suomenkielinen nimi on suurisuuhai) sen verran kommentteja, että haista on tunnetaan fossiileja vähän sen takia, että nämä eivät kuulu luukaloihin. Rusto kun fossiloituu harvoin ja huonosti.
Muistan lukeneeni jostain lehdestä tuosta uudesta kalalajista. Kenties vanhemmista Tieteen Kuvalehdistä löytyisi tietoa? Tai Tiede-lehdestä?

Tiikerilajejahan on löydetty yksi lisää, kiitos DNA-tutkimuksen. Sumatrantiikeristä on erotettu nykyään uusi Malaijintiikeri (tjsp.). Lisää asiasta uusimmasta Tieteen Kuvalehdestä. Näin uutisena.

Toivottavasti auttoi.

Kiitos ^^

Entäs mitä sanotte ryhmästä Tarsiidae (Kummituseläimet). Tuo sivusto antaa lukumääräksi neljä, mutta se jättää sivuun ihan perinteisen kummituseläimen.

Nämä haalin erinäisistä muista lähteistä:

Tarsius syrichta (filippiinienkummituseläin)
T. spectrum (celebesinkummituseläin)
T. pumilus (celebesinkummituseläin(vuoristo))
T. bancanus (sumatrankummituseläin)
T. tarsius (kummituseläin, peikkomaki)
T. dianae (dian's Tarsier)

Onko pumilukselle ja dianaelle omaa nimeä?

Ilu, kirjasi on tuntunut tähän mennessä luotettavimmilta tietolähteeltä (pitäisi varmaan ostaa se). Jaksaisitko luetella sieltä löytyvät makit ja lorit

Voi ei, kummituseläimiä. Lajimääräksi kirjani antaa selkeästi 5-7 lajia, eikä mainitse nimeltä kuin kaksi. Ensimmäiseen kysymykseen en löydä vastausta.
Löysin kuitenkin yhden lajin lisää.
Indonesiankummituseläin: Tarsier bancanus
Ja vielä lisää erilaisia latinalaisia sukunimiä...

Makit, Lemuridae:
4 sukua, 10 lajia
Pikkumakit, Cheirogaleidae:
4 sukua, 8 lajia
Sormieläimet, Daubentoniidae:
1 suku, 1 laji
Kärppämakit, Megaladapidae:
1 suku, 7 lajia
Indrit, Indriidae:
3 sukua, 5 lajia

Tuossa on joitain suku- ja lajimääriä. Enempää niistä en osaa sanoa. Lajeja on tuossa jotain. Ne ovat sekaisin, koska joudun etsimään ne ensin tekstistä ja sitten katsomaan hakemistosta latinankielisen nimen. Toivottavasti ei sekoita.

Kissamaki: Lemur catta
Karvakorvamaki P): Allocebus trichotis
Leveäkuonobokombali: Hapalemur simus
Kultabokombali (löydetty 1986): Hapalemur aureus
Kultatöyhtösifaka eli kultakruunusifaka: Propithecus tattersalli
Alaotranbokombali: Hapalemur griseus alaotrensis
Punavatsamaki: Eulemur rubriventer
Ruskomaki: Eulemur fulvus
Harjamaki: Eulermus coronatus
Mongosmaki: Eulemus mongoz
Vari: Varecia variegata
Mustamaki: Eulemur macaco
Harmaabokombali: Hapalemur griseus griseus
Indri: Indri indri
Villaindri: Avahi laniger
Isohiirimaki: Microcebus murinus
Rottamaki: Microcebus coquereli
Paksuhäntäoravamaki: Cheirogaleus medius
Ai-ai: Daubentonia madagascariensis
Pikkuhiirimaki: Microcebus rufus

Galagot kuuluvat lorimaisiin puoliapinoihin (Loroidea). Siksi mainitsen ne.
Korvamakit eli galagot, Galagonidae:
4 sukua, 14 lajia

Hoikkalori: Loris tardigradus
Hidaslori: Nycticebus caucang
Pikkulori: Nycticebus pygmaeus
Potto: Perodicticus potto
Karhulori eli angwantibo: Arctocelous calabarensis
Kultakarhulori: Arctocelous aureus

Tuossa ihmetyttää Hapalemur griseus-lajin puuttuminen. Alotranbokombali ja harmaabokombalihan ovat kuitenkin sen alalajeja, eikö vain? Ja siis minun kirjassani se on suomeksi bokombali tai harmaabambumaki.

Mitenköhän tämä kynsiapinoiden Callitrichidae luokittelu menee? Onko siinä kaksi vai yksi heimoa?

Ja ovatko Callithrix chrysoleuca ja Callithrix santaremensis saaneet nimiä muilla kielillä kuin latinaksi? (Ja ovatko nämä edes kynsiapinoiden lajeja, etteivät olisi alalajeja?)

Viides indrilaji (joka minulta puuttuu) on ilmeisesti Propithecus diadema. Mikä mahtaa olla tämän suomenkielinen nimi?

Kärppämakit on selvästikin erotettu makeista vuoden -84 jälkeen. Nyt selvisi sekin Lepilemurien salaisuus ^^
Ja onko galagot myöskin erotettu omaksi heimokseen? Ainakin niin pystyi lukemaan viestistäsi.

Pikkumakeissa on yksi enemmän kuin minulla. Täältä siis löytyy Phaner furcifer (Haarukkamaki), Microcebus rufus (Ruskohiirimaki), Microcebus murinus (Hiirimaki), Mirza coquereli (Rottamaki), Allocebus trichotis (Karvakorvamaki), Cheirogaleus major (Rusko-oravamaki) ja Cheirogaleus medus (Paksuhäntäoravamaki).

Jep. Olin juuri tulossa ilmoittamaan, että löysin lisää lajeja tekstin seasta, mutta ehditkin ensin. Mm. tuo bokombali jäi kokonaan pois.

Kynsiapinoita on kirjani mukaan vain yksi heimo. Ja 5 sukua, 27 lajia. Eikä noita kahta nimeä edes löytynyt kirjastani.

Galagot ovat oma heimonsa.

Lisäksi tässä vielä yksi makilaji lisää.
Kääpiöhiirimaki: Microcebus myoxinus

Lorien heimon lajien kokonaismäärä?

Ja jos vain millään jaksat, niin kynsiapinoiden luettelo

Millä nimellä kärppämaki Lepilemur microdon on suomennettu?

Heimolistassasi makeja oli 10 lajia, lajilistasta poimin kuitenkin 12 makilajia. Ja nämä kaikki ovat 4 suvusta, niin kuin heimolistassasi lukee. Ääh, liian monimutkaista Ehkä nuo Hapalemur griseus griseus ja Hapalemur griseus alaotrensis ovat sittenkin alalajeja?

1. Siinä ne lorit on lueteltu. Eipä niitä enempää ole.
2. Tässähän jotain.

Kynsiapinat, Callitrichidae:
5 sukua, 27 lajia
Silkkiapinoita 11 lajia
Tamariineja 12 lajia
Leijonatamariineja 4 lajia

Hyppytamariini: Callithrix goeldii
Kääpiömarmosetti: C. pygmaea
Hopeasilkkiapina: C. argentata
Valkotöyhtötamariini: Saguinus oedipus
Keisaritamariini: S. imperator
Mustanaamaleijonatamariini (löydetty 1990): Leontopithecus caissara
Keltaharjaleijonatamariini: L. chrysomelas
Kultaleijonatamariini: L. rosalia
Tähän loppuvat tietoni lajeista.

3. Kirjassani ei mainita kärppämakeista nimeltä kuin kärppämaki. Jag vet inte.
4. Bokombalin alalajejahan ne. Latinalainen nimi paljastaa.

Kiitoksia todella paljon ^^ tuskin olisin koskaan saanut mitänä tolkkua näihin ilman apuasi.

Olepa hyvä ja kiitokset itsellesi. Piristi sopivasti tätä tylsää kesälomapäivää. Ja nytpä saan bilsasta kympin! (Kesälomalla, juuh.)

Tuota noin... Jos vaikka luettelisitkin sitten niiden viimeistenkin muutaman kädellisheimon lajimäärät. Siis Cebidae, Cercopithecidae, (Hylobatidae?) ja Pongidae




Löysin Tiede-lehdestä (20.11.2000) otsikon, joka kertoi uusien hiirimakien löytymisestä näin:

Kansainvälinen tutkijaryhmä vertaili hiirimakeja 12 eri alueelta [Madagaskarissa]. Vertailussa erottui seitsemän eri lajia, joista kolme on aimmin tuntemattomia, kertoo BBC:n verkkouutinen.

Uusille lajeille annettiin nimet Microcebus berthae, M. sambiranensis ja M. tavaratra.

Näitä ei mainitakaan siis missään kirjoissa. No, toivottavasti niille saataisiin suomenkieliset nimet pian, jos ei muuten niin minun iloksi!


Tässä onkin venäjänkielinen tekstipätkä berthaesta

Мышиный лемур бертов Мышиный лемур бертов - Microcebus berthae - встречается в западной части Мадагаскаре в лесу Киринди. Обитает на деревьях, ведет ночной образ жизни. Шерсть короткая, окрас двуцветный - оттенка корицы и желтой охры. Посередине спины проходит полоса рыжевато-коричневого цвета, того же оттенка и хвост. Грудь, брюшко и бока окрашены светло-серым.

sambiranensis

Мышиный лемур самбиранов - Microcebus sambiranensis - встречается только в северо-западном Мадагаскаре в заповеднике Анкарана. Обитает на деревьях, ведет ночной образ жизни. Шерсть длинная, окрас рыжевато-коричневый, грудь, бока и брюшко светло-серые. Хвост янтарного цвета, изнутри - охристо-желтый. Верх головы и уши окрашены в янтарный цвет, между глазами - красно-коричневое пятно. Руки и ступни красноватого оттенка с примесью бежево-белого. Усики-вибриссы темные.

ja tavaratra


Северный рыжий мышиный лемур - Microcebus tavaratra - встречается только в северо-западном Мадагаскаре в заповеднике Анкарана. Обитает на деревьях, ведет ночной образ жизни. Шерсть длинная, имеет три оттенка в окрасе - темно-коричневый, среднекоричневый и желтая охра (цвет спинки) и бежево-белый (цвет груди, боков и брюшка. По спине идет полоса темно-коричневого цвета. Верх головы и уши рыжего цвета, область между глазами серовато-белая. Вокруг глаз пятно темно-коричневого цвета. Хвост темно- и среднекоричневый. Окраска кистей и стоп серовато-белая. Усики-вибриссы темные.

Minulle nuo eivät kerro mitään, mutta jos löytyisi joku joka osaa nuo kääntää