Eläinkieli, nevbosh ja naffarin – Tolkienin varhaiset paheet

Helge Fauskanger ei eldarilaisiin elementteihin keskittyvässä artikkelissaan pohdi sitä mahdollisuutta, voisiko naffarinin farta olla vähintäänkin hahmollisesti joko iberoromaanisen adjektiivin fart-o, -a (< lat. fart-us, -a) tai esperanton farti (prees. fartas, adj. farta) -verbin vaikuttama.

Semantiikasta huolimatta tästäkin mahdollisuudesta lienee kuitenkin yleisen tolkienistisen tiedon ja hyödyn kannalta parempi mainita kuin olla vaiti!

Samoin kuin siitä, liekö sanalla dana jotain tekemistä eldarilaisen kannan NDAN sekä sen Etymologioiden laadinta-aikaisen tai myöhempien merkityssisältöjen kanssa ("kohti"?).

Minä vähän toivoinkin että näiden julkaiseminen herättää keskustelua. Hieman nopeasti kootuilta nuo HKF:n huomiot joskus vaikuttavat.

Tämä hyvä! Lisää!

Jaa, tuli pätkäistyä tämä uuteen ketjuun. Vielä linkit Kontuwikiin aiheesta:





Ja otettakoon mukaan myös tämä:


Siinä lienevät kaikki Tolkienin teinivuosien salaiset paheet

Naffarinin sanoista cutá (relatiivipronominiksi sijaintinsa takia mielekäs; vrt. cujo) sekä maxt(a) (/maχta/ ?) voisi helposti kuvitella, että Tolkien olisi kohdannut suomen kieltä jo naffarinia luodessaan eikä vasta "goottikautensa" aikoihin tai jälkeen.

Tosin X-kirjainhan merkitsee tietyissä iberoromaanisissa ympäristöissä (muinaisespanjassa, galego-portugalissa, ym.) sekä sellaiseen perustuvissa Keski-Amerikan kielten oikeinkirjoituksissa χ-mäisen äänteen sijasta suhuässää, mutta sihisevä sibilantti saattaa ymmärrettävästi olla ollut Tolkienin mielestä jo varhain soveltumaton haltiamaisten olentojen kieleen.

Toisaalta mahtava on kangermaaniksi näköjään mahtīgaz, joten sana voi olla hänelle ihan kotoperäinen. (Ja opinpa, että vaikka mahti on germaaninen laina, suomessa on myös vanha kotopeäinen kykenemistä ja epäilystä ilmaiseva sana mahtaa.)