Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Pitääkin pistää tuo kirja mieleen ja selvittää löytyisikö sitä meidän kirjastosta. Vaikka tuo Asahi health on parempi kun muut löytämäni videot niin on se silti lopulta aika pintapuolinen raapaisu tähän juttuun.
 
Pitäisikin pitää jossain miitissä asahi-tuokio. Mähän käyn asahi-tunneilla. Kiinnostuneiden kannattaa tutkiskella, jos sattuisi lähiseudulla olemaan jossain tarjolla. Helsingissä tunteja ainakin järjestää useampikin taho. Oli ihan mielenkiintoista, kun meillä oli vakiohjaajamme sijaan viime kerralla sijainen: pikkuisen oli eri ohjelma, niin on käynyt ennenkin sijaisten kanssa. Eli kukin vetää vähän eri lailla. Tasapainojutuissa meillä on helpotettu vaihtamalla jalkaa aina liikkeen jälkeen, eikä siis toistoja pitkään yhdellä jalalla. Laji onkin siitä kiva, että sitä liikkeitä voidaan varioida helposti. Kropan liikkuvuus ja hallinta onkin aika keskeistä lajissa. Yllättävän tehokasta.

Olisi tietysti hyvä, että jaksaisin ottaa asiakseni tehdä sarjoja kotonakin (muuten kuin aivan satunnaisesti). Mulle on hyvä, että on ohjattuja tunteja, joista maksaa ja tulee lähdettyä. Joulutauon, reilu kuukausi, ei taaskaan tullut juuri liikuttua.
 
Kannatan jonkun miitin asahituokiota. Olen kyllä yrittänyt pitää silmällä jos tarpeeksi lähellä olisi ohjattuja tunteja. Minulle ongelma on se että asun pienellä paikkakunnalla ja että olen laiska lähtemään minnekään yhtään kauemmaksi harrastuksiin. Tai laiska on ehkä väärä sana. Minun on muutenkin välillä raskasta päästä ovesta ulos niin se että harrastukseen pitäisi oikeasti ajaa puolen tunnin päähän ei oikein helpota asiaa. Mutta jos tuossa lähikeskustassa joskus olisi tarjolla asahia taikka tuossaihan lähikoululla vaikka joogaa niin lähtisin todennäköisesti heti.
 
Paljon kiitoksia hyvistä neuvoista! Pitää todellakin tutustua noihin tarkemmin joku päivä. Lähdin sitten penkomaan varastoa ja sieltä löytyikin joitain äitini vanhoja tarvikkeita ja kahvakuula oli joukossa. Joogaakin olisi käsittääkseni mahdollista harrastaa viikoittain parin kymmenen kilometrin päässä, mutta päivä vain sattuu olemaan minulle huono.
 
Terve kaikille,

Täällä kanssa yksi uusi kontulainen, joka on tekemässä elämäntapamuutosta. Ei nyt aivan mennyt uudenvuodenlupauksena, kun vasta nyt olen aloittelemassa... :urg: Aloitin viime kun lopulla syömään terveellisemmin ja käymään säännöllisesti pitkillä kävelyillä;) Tilasin jopa Fit-lehden vuodeksi ja painoa on jo muutama kilo pudonnut. Minua myös kiinnostaa itsepuolustus. Lähinnä mietin tuota naisten kuntothainyrkkeilyä. Onko kenelläkään siitä kokemuksia? Törmäsin siihen nimittäin sattumalta ja löysin seuran, joka sitä tarjoaa http://www.chitalada.com/index.php/kurssit/kurssitiedotteet ja ensimmäiset harjoitukset olisi huhtikuussa. Siihen saakka ehtisi vielä nostaa kuntoa kävelemällä ja aloittamalla lenkkeilyn.

-Anette
 
Tosi hienoa Anette, siitä se lähtee! Kävely on hyvin suositeltava ja monipuolinen, mutta harmillisen usein väheksytty liikuntamuoto. Itse käyn sauvakävelyllä; se tekee hyvä jumittuneille hartioillekin. Aluksi se oli ehkä vähän noloa, mutta enää en välitä :joy: Usein kuuntelen kävellessäni musiikkia tai äänikirjoja.

Valitettavasti minulla ei ole kokemusta kuntothainyrkkeilystä tai itsepuolustuslajeista. Joku muu on varmasti viisaampi tässä asiassa.
 
4 vuotta liikunnallista elämää takana! Kun katson tavoitteita 4 vuoden takaa, niin kuntosali ja hölkkääminen ovat jääneet tavaksi. Kun perheen yksi jäsen ryhtyi kasvissyöjäksi, niin kasvisten määräkin on kohtuullisella tasolla.

Painoa on tosin pikkuhiljaa hiipinyt takaisin ja astman takia keväät ovat jatkuvasti vaikeita. Huomasin Minyan päivityksessä maininnan hengityssuojaimesta (www.ilmanhaltija.fi) ja tilasin itselleni sellaisen. Toivottavasti auttaa katu-/siitepölyongelmassa...

Aloitin uudestaan C25K juoksuohjelman tarkoituksena lisätä vauhtia. Teen yhtä paljon kuolemaa kuin 4 vuoden takaisessa päivityksessä, jolloin aloitin nollasta. Saa nähdä miten käy, kun pitäisi juosta vähän pidempään kovemmin :)

Mo Farah juoksee 5 km 13 minuutissa, siihen taitaa olla vielä matkaa :) :)
 
Last edited:
Minä olen nyt kolmatta päivää työmatkapyöräilyn ilosanoman julistaja. Olen siitä onnellisessa asemassa, että töissä on hyvät peseytymis- ja pukukoppitilat, joten ei haittaa vaikka reitti on melko mäkinen enkä minä osaa säädellä vauhtiani niin hyvin, että se vaikuttaisi hikoiluun.

Haasteena tosin diabeetikon tasapainoilu verensokeria (useimmiten) laskevan aerobisen liikunnan ja verensokeria (useimmiten) nostavan kuntosalitreenin välillä. Tänään en ollut nostanut perusinsuliinin osuutta salikäynnin jälkeen koska ajattelin kotimatkapyöräilyn ja koiran lenkityksen kompensoivan adrenaliinin (yms) tuottamaa insuliiniresistenssiä. Olisi sittenkin pitänyt, koska kotiin tullessa verensokerit olivat matalalla mutta hyvin kohtuullisen tankkauksen ja yli tunnin kävelyn jälkeen sokerit olivatkin taas liian korkealla.

No, pillimehuja ja verensokerimittari aina reppuun ja kärsivällisyyttä matkaan. Paremmalta olo silti liikkuen tuntuu kuin ilman, oudoista yllätyksistä huolimatta.

(Ei, en ole niitä enemmistödiabeetikkoja jotka saattavat päästä eroon insuliinista liikunnalla tai ruokavaliolla.)
 
Tässä kamppailen kahden vaiheilla. Olen tällä hetkellä mielestäni yhtä aktiivinen kuin olen aktiivisimmillani ollut. Eli tietoisesti liikun päivän aikana ja mielelläni juoksen alakerrasta asioita ja unohtuneita asioita ja saan hyvää mieltä siitä. Mitään kuntosalia tai säännöllistä liikunnan vuoksi liikuntaa en kauheasti ole harrastanut koskaan, mutta minitreeni sisältäen jotain jalkahommeleita ja vähän käsipainojuttuja ovat jo vuosia olleet sellainen jonka vaikutukset huomaan jo muutamassa päivässä ja jotka helpottavat ihan tavallista arjesta selviytymistä. Ruokailukin on aikalailla parhaalla mallilla mitä on koskaan ollut. Aina on varaa parantaa, mutta yksi-kaksi kahden-kolmen aterian verran riittävää kasvisruokaa viikossa ja vähintään yksi kalaruoka jo vähentävät turhaa lihan kulutusta aika paljon. Kasvissyöjää minusta tuskin koskaan tulee, mutta minusta suunta on hyvä ja ruokailutottumukset ovat jo nykyään hyvin juurtunut tapa.
Yhdessä vaiheessa elämää keräsin vähän ruhan paljon painoa, mutta ainakin peilin perusteella painoasia olisi ihan hyvin hallussa. Vaaka taas on eri mieltä. En ole ikinä ollut näin painava ja pahamaineinen painoindeksi jota ei pitäisi mennä uskomaan on sitä mieltä että olen lievästi ylipainoinen. Luulin olevani tällaisten asioiden yläpuolella, mutta en näköjään ole. Kyllä se jossain takaraivossa häiritsee. Hyvinvointi kuitenkin etusijalla (järjellä ajateltuna) ja voin aika hyvin tällä hetkellä kun lopulta alan taas voida nukkua ihan kohtuullisen hyviä öitäkin. Tunnepuolella tuo painoasia vaivaa. Tiedän että eniten siihen vaikuttaa se mitä ja kuinka paljon suuhunsa laittaa. Mutta en haluaisi millekään nälkäkuurillekaan ruveta. Toki minulla on nyt takana taas sellainen kausi että syön enemmän. Olen huomannut että minulla syöminen menee erilaisissa jaksoissa. Välillä on pitkään sellainen aika että on jatkuvasti nälkä ja syön vähän liian isoja annoksia. Sitten tulee kausia kun syönkin huomattavasti vähemmän. Säännöllisesto edelleen, mutta tulen kyllä'iseksi vähemmällä. Liekö joku hormoneista tai vuodenajoista tms johtuva juttu. Ei kuitenkaan kulje kuukautiskierron mukaan. Joka tapauksessa kauden vaihteessa voi taas olla että tilanne palautuu johonkin normaalimpaan.
Osa minusta haluaisi uskotella että osa painosta on kartutettua lihasmassaa, mutta kun olen ymmärtänyt että lihasmassan kasvaminen vaatisi paljon intensiivisempää treeniä isommilla påainoilla kuin nuo minun ja jatkuvasti vähän kasvavaa vastusta. Mikään näistä ei minun minitreenissäni toteudu. Toiveajattelua siis.
Jotain pientä viilausta tunnun olevan vailla. En vaan oikein tiedä mihin tuon viilauksen kohdistaisi.
 
Minulle kävi niin, että imetyksen vähennyttyä/loputtua paino pomppasi monta kiloa ylöspäin. Ruokailutottumukset jäivät, mutta kulutus väheni. Voisiko joku tällainen olla syynä? Jos imetys vielä on kuvioissa, niin unohtaisin vaa'an, varsinkin, jos peiliä ei tarvitse peittää :) Toki halutessaan voi aina pieniä viilauksia tehdä (hyviä neuvoja ihmiseltä, joka juuri vetäisi jättikokoisen pasta-nyhtiskastikeannoksen ja jonka edessä on nyt edessä kupillinen jäätelöä :) )
 
Varmasti totta tuo imetysasia, se vie yllättävän paljon energiaa ja kun sen lopettaa niin ei välttämättä osaakaan automaattisesti vähentää syömistä.

Toinen asia mikä saattaa vaikuttaa painoon on talvi. Pimeänä vuodenaikana tulee usein huomaamatta syötyä enemmän kuin kesällä (ja ehkä enemmän herkkuja...), koska elimistö kaipaa energiaa.

Sama juttu on muuten unen suhteen: on ihan tutkittu juttu, että jos on pidempään univajetta tai nukkuu huonosti niin paino pyrkii nousemaan. "Energianpuutetta" yrittää korjata syömällä. Ja yleensähän väsyneenä tekee mieli nimenomaan herkkuja. Uniongelmat vaikuttavat myös insuliiniaineenvaihduntaan. Uni on ollut pitkään aika väheksytty asia, mutta nykyään on pikkuhiljaa alettu ymmärtää kuinka laaja vaikutus sillä on.

Minun mielestäni on tärkeä tiedostaa omien elintapojen vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ja tehdä tarvittaessa muutoksia. Pitäisi kuitenkin muistaa olla lempeä itselleen! Liian tiukat tavoitteet ja rajoitukset eivät toimi pidemmän päälle - ja vaikka toimisivatkin niin vähintään mielenterveys kärsii.
 
Itseasiassa Mushun imetyksen kanssa kävi juurikin niin että en osannut vähentää syömisiä imetyksen hiipuessa ja sain sieltä muutamia ylimääräisiä kiloja. Nyt Spyron kanssa imetys on edelleen käynnissä, mutta ajllisesti tämän parin lisäkilon kopsahtaminen kannettavaksi osuisi aikalailla siihen kun hän aloitteli kiinteitä. imetys on edelleen tosiaan voimakkaasti mukana, mutta veikkaan että maidon määrä on kuitenkin jo aika paljon vähäisempi kuin muutama kuukausi sitten. Ehkä tässä onkin syyllinen tällä kertaa.
Tuon väsymyksen ja herkuttelun yhteyden olen huomannut usein itsekin. Nyt kun univajetta on ollut yli puoli vuotta niin siitä on tullut jonkunlainen normi, mutta veikkaan että se painaa edelleen enemmän kuin itse huomaankaan. tajuan sen vasta kun asia alkaa oikeasti olla korjattu. Ehkä uni onkin tässä kohtaa se johon minun pitäisi panostaa.
Alankin samantien pitää päiväkirjaa johon merkkaan nukkumaanmenoaikojani. Tämä pakottaa haivainnoimaan paremmin mihin aikaan menen sänkyyn ja se taas painostaa ja muistuttaa menemään ajoissa. Aloitan samantien tkemällä nopeasti taulukon ja sen jälkeen suunnistamalla iltapalalle peräti puolituntia aikaisemmin kun normaalisti viime aikoina.
 
Olen yrittänyt "herätä talviunesta" ja kävellyt joitakin kertoja tämän kuun aikana töihin ja takaisin. Matkaa yhteen suuntaan tulee 4km joten sen kävelee alle tunnissa. Ja kohta alan taas pyöräillä ja valitsen vähintään sen 6km yhdensuunteisen reitin. Jokakeväinen elämäntapamuutos on siis käynnistetty. Jospa se auttaisi tähän yleistilaan, joka ei ole ollut kovin kehuttava koko talvena. :)

Elämä tosiaan välillä heittelee, eikä pysyviä elämäntapamuutoksia ole helppo pitää. Olen kyllä opetellut sallimaan itselleni ne laiskat talven kuukaudet, kunhan taas intoudun liikkumaan kevään tullen. Kävin viime kuussa verikokeissa ja viimein otettiin testit keliakiasta ja laktoosi-intoleranssista. Tulos oli sitä mitä luulinkin, ei vaivoja. Vatsani on muuten vain pahan stressin kourissa, mutta en saa millään aloitettua kokeilemaan FODMAP-ruokavaliota ihan siitä syystä, että kun vatsani ei ole stressitilassa, voin syödä rauhassa ihan mitä vain. Kun se on stressitilassa, se suuttuu yhdestä viinirypäleestäkin. On siis ajanhukkaa yrittää sen koommin testailla mikä ruoka aiheuttaa eniten vaivoja. Vehnät tiedän turvottaviksi, joten olen ollut lähinnä kauralinjalla.
 
Kävin tänä aamuna terveydenhoitajalla. Paino oli pudonnut viime käynnistä 1,1 kg ja jokaisella käyntikerralla paino on tullut ainakin vähän alaspäin. Vaikka tarkkoja lukuja on vasta syksystä alkaen, luulisin painon pudonneen viimeisen vuoden aikana kuutisen kiloa. Tänä aikana en ole kiusannut itseäni, vaan lähinnä yrittänyt syödä fiksummin. Toiveissa on liikunnan lisääminen loppukevään ja kesän aikana, eikä ruoan suhteenkaan olisi tarkoitus turmeltua. Olisi kai täysin realistista toivoa painavansa alle 80 kiloa tämän vuoden loppuun mennessä, rajapyykkiin kun on enää 4 kiloa.
 
Mittasin tänä aamuna verenpaineista ennennäkemättömän lukeman. Vielä 2016 lukema oli 154/91 (=liian korkea). Tänä aamuna 99/73 (=oikein hyvä). Tarkistettiin vielä toisella mittarilla

Ja tämä parannus ilman lääkkeitä! Liikunta ja kasvissyönti ovat vahva veikkaukseni tähän parannukseen. Minulla on vahva geneettinen taipumus verenpainetautiin, joten olen kaksinverroin tyytyväinen. Mutta laakereilla ei voi levätä, koska nopeasti mennään myös huonompaan suuntaan.
 
Minulla on aktiivisuusranneke, joka meikäläistä kannustaa liikkumaan, vaikka joku tutkimus oli toista osoittanutkin. Nyt pari viikkoa juoksuohjelmaa juosseena katsoin sykkeitäni. Vähän huolestuttaa kovat sykkeet, vaikka peruskuntoa pitikin olla. Tosin keväällä oli flunssan jälkeinen astman paheneminen, joten ehkä se vaikuttaa vieläkin.

Googlasin tällaisen jutun:
http://kuntoplus.fi/treeni/kunto/loyda-henkilokohtaiset-sykerajasi

Noilla sykerajoilla minun pitäisi varmaan harrastaa ainoastaan sähköavusteisen polkupyörän kanssa :O
Kuntosalituttavani (isokokoinen lihaksikas mies) sanoi, että hänellä juokseminen nostattaa sykettä niin paljon, että tekee ennemmin reippaita kävelylenkkejä.
Minulla on aina ollut tiheä syke, normaalin rajoissa, mutta siellä ylärajoilla. Onko kukaan muu täällä pohtinut liikkumistaan sykkeiden kautta? Tai mittaillut omia sykkeitään? Tai omistaa aktiivisuusrannekkeen, josta sykkeen näkee?

Ehkä hifistelen nyt tämän asian kanssa, mutta toisaalta en haluaisi saada mitään ylirasitusta tai sydänkohtausta kesken kaiken...
 
Suuri(n) ja hyvin yleinen virhe jonka monet kuntoilijat tekevät on harjoittelu liian kovalla sykkeellä. Suurin osa liikunnasta tulisi tosiaan tapahtua ns. peruskuntoalueella. Jos syke aina juostessa nousee kovin korkeaksi niin sitten ei oikeasti auta muu kuin himmata tahtia, eli tehdä mieluummin reippaita kävelylenkkejä (siis jos haluaa parantaa kuntoaan ;)). Jonkin ajan kuluttua huomaa, että jaksaakin juosta paremmin ilman että sydän alkaa pompottaa. Kannattaa seurata myös leposykettä (mitata esim. aamulla ennen sängystä nousemista). Kun aerobinen kunto kohenee, niin leposyke laskee myös. Korkea leposyke voi olla merkki "huonosta kunnosta" tai elimistön stressitilasta (joka voi johtua esimerkiksi liian rajusta treenaamisesta!) Normaali leposyke on n. 60-80, tosin "normaalia" on aika vaikea määritellä. Kestävyysurheilijoilla leposyke voi olla jopa reilusti alle 50.

Minun mielestäni sykkeiden seuraminen ei ole hifistelyä vaan järkevää (jos ei nyt ihan neuroottiseksi mene). Sydänkohtauksen vaaraa terveen ihmisen kohdalla tuskin on, mutta ylirasitus on hyvinkin mahdollista. Toki nuo sykerajat ovat yksilöllisiä ja omat rajansa saa selville vain selvittämällä oman todellisen maksimi- ja leposykkeensä.

Tässä on toinen todella hyvä linkki sykerajoista: https://sydan.fi/ruoka-ja-liikunta/liiku-oikealla-sykkeella
 
Jee! Tämä kaikki kuulostaa siltä, että tapani "kuntoilla" eli tehdä pitkiä metsäretkiä on oikein mainio. Toki alkoi uteloittaa, mikä mahtaisikaan olla oma maksimisykkeeni ja yksilöllinen optimikuntoilusykkeeni, mutta enköhän kykene elämään ilman niitäkin tietoja.
 
Kiitos hyödyllisestä linkistä! Tutkin ihanaa Polar ohjelmaani ja sykettä intervallityyppisessä juoksussa, hölkässä ja kävelyssä. Ja aika hyvin nuo näyttävät kuitenkin sattuvan rajoihin. Reipas kävely - kestävyysliikunta, hölkkä - ripeä liikunta ja juoksu - rankka liikunta. Viilaan kyllä siten, että harvennan noita kovaa juostuja intervalleja. 3x vkossa on varmaan liikaa. Aamuisessa linkissäni luki, ettei rankkaa liikuntaa pitäisi olla kuin kerta viikossa peruskuntoilijalla.

http://www.edu.fi/teemat/laatualiikuntakasvatukseen/fyysinen_toimintakyky/kestavyys/syke
kertoo, että lepo- ja maksimisyke ovat myös perinnöllisiä. Ja kas! Isällä oli huomattavan korkea syke, samoin veljellä. Tähän viittaa mahdollisesti myös se, että korkeista sykkeistä huolimatta en tunne oloani aivan hirveäksi (älä huomioi kuolemaa tekemisen kommenttia ensimmäisestä juoksuviestistä :grin: ).

Pyydän anteeksi näitä multipostauksia, kiviäkin varmaan kiinnostaa :knockout:
 
Ylös