Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Nurn

ääni yössä
Lindëalda, oletko kokeillut testata tuota sykkeen nousua tasaisella reitillä, esim juoksukentällä? Kokeile juosta tolla 10 km/h vaikkapa 1 km ja seuraa sen vaikutusta sykkeeseen. Jos pysyy normina, niin seuraa nopeuden nostoa sykkeeseen.
 

Sûlwen

Kontulainen
Olipa hauska lukea täältä oma 9 vuotta vanha viestini. Tuolloin opettelin terveellistä syömistä Kiloklubin avulla ja pudotin eka kertaa elämässäni onnistuneesti painoa. Nyt olen samassa tilanteessa. Tuolloisen painonpudotuksen jälkeen terveellinen elämä jatkui aikansa, mutta sitten siirryin opiskeluista työelämään, eikä enää ollutkaan aikaa ja energiaa laittaa itse ruokaa, vaan tuli syötyä paljon eineksiä. Vaikka olen kasvissyöjä, en syönyt lähes ollenkaan tuoreita kasviksia tai hedelmiä. Tein vuorotyötä, jossa ei ollut ruokataukoa, vaan työn ohessa syotiin, jos ehdittiin. Mitään säännöllistä ateriarytmiä ei siis todellakaan päässyt syntymään, vaan yleensä napostelin jotain työpäivän aikana, tulin nälkäisenä kotiin ja söin sitten illalla paljon. Paino nousi pikku hiljaa, ja viime syksynä huomasin yhtäkkiä olevani painavampi kuin koskaan.

Koronakevät oli minulle monin tavoin pelastus. Olin jo vuosi sitten joulun jälkeen ollut saikulla työuupumuksen vuoksi ja palasin töihin helmikuun alussa ihmetellen, miten jaksaisin kevään loppuun. Olin joka tapauksessa päättänyt lopettaa työt määräaikaisen sopimukseni päättyessä, mutta pelkäsin joutuvani uudestaan saikulle ennen kuin se onnellinen päivä koittaisi. Maaliskuun lopussa minut lomautettiin työsuhteen loppuun asti, mikä oli minulle pelkästään positiivinen asia. Pääsin rauhassa toipumaan vuosia kertyneestä stressistä ja sen aiheuttamista fyysisistä ja psyykkisistä oireista. Nyt olen taas opiskelija ja minulla on taas aikaa ja energiaa panostaa omaan hyvinvointiin.

Marraskuun alussa kirjauduin taas Kiloklubiin ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Ruokavalioni muuttui käytännössä yhdessä yössä melkoisesti, mutta se ei ollut ongelma, koska käytännössä palasin takaisin vanhaan ruokavaliooni, joka oli vain jäänyt kiireisinä vuosina tauolle. Vatsa oli tosin ensimmäiset pari päivää ihmeissään, luultavasti lisääntyneestä kuidun määrästä, mutta se asettui pian ja sittemmin olo on ollut kaikin puolin parempi. En muista, milloin viimeksi olisin ollut näin energinen. Yleensä kärsin pahasta kaamosväsymyksestä, mutta tänä talvena siitä ei ole ollut tietoakaan. Nyt syön taas päivittäin tuoreita kasviksia ja hedelmiä, teen suurimman osan ruoistani itse tai ainakin kiinnitän huomiota siihen, mitä syömäni valmisruoat sisältävät. Olen myös eka kertaa aikuisiällä opetellut syömään aamupalan ja painottamaan syömiseni muutenkin alkupäivään illan sijaan. Tämä tuottaa edelleen vaikeuksia, koska en ole mikään aamuihminen ja mieluummin nukkuisin vartin pidempään, kuin nousisin syömään. Välillä aamulla ajatuskin syömisestä suorastaan etoo, mutta olen silti pakottanut itseni syömään ja huomannut, että olo on pitkin päivää paljon parempi, kun ei ole hirveä nälkä ja verensokeri ei seilaa miten sattuu.

Ulkona liikkuminen on ollut minulle rakas harrastus jo monta vuotta. Hiihdän, vaellan ja pyöräilen paljon luonnossa. Osittain aloitin tämänkertaisen painonpudotuksen sen takia, että pystyisin paremmin harrastamaan näitä lajeja ilman nivelvaivoja. Samasta syystä olen yrittänyt panostaa lihaskuntotreeniin, mutta sen kanssa meinaa motivaatio olla vielä hukassa. Sen sijaan joogaan olen uutena lajina koukuttunut. Kokeilin sitä joskus nuorempana, mutta en tykännyt. Nyt olen tehnyt itsekseni kotona joogaa youtuben avulla reilut kaksi kuukautta, noin pari kertaa viikossa. On ollut mahtava huomata, miten kropan jumit ovat helpottaneet, notkeus on parantunut ja myös voimaa on tullut sellaisiin lihaksiin, joita en tiennyt olevan olemassakaan.

Painoa on pudonnut nelisen kiloa kahdessa kuussa, joka on minulle juuri sopiva tahti. Kaloreita ei tarvitse rajoittaa liikaa, ei tarvitse nähdä nälkää ja herkkuja saa syödä sopivissa määrin. Nyt mietityttää vain se, mitä tälle elämäntavalle tapahtuu sitten, kun opiskelut loppuvat ja palaan työelämään. Vaikka löytäisinkin vähemmän stressaavan työpaikan, kuin edellinen oli, niin onko minulla kuitenkaan työn ohessa energiaa liikkua ja laittaa ruokaa.
 

Hanna Kullanväärtti

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
@Lindëalda ei tarvitse ihmetellä tai huolestua, että syke voisi nousta liian ylös. Maksimisyke on vahvasti perinnöllinen ominaisuus (ei siis liity esim siihen kuinka hyvässä fyysisessä kunnossa on). Senhän voi karkeasti määritellä laskemalla 220 - ikä, mutta tosiaan omalla kohdalla todellisuus voikin olla aivan muuta. Itselläni, samoin kuin isälläni jolta olen ominaisuuden näköjään perinyt, on luonnostaan tosi korkea maksimisyke. Mittarin mukaan minulla on liikunnan aikana aina välillä syke jopa 185, vaikka ei edes tunnu siltä että olisin äärirajoilla (joten todennäköisesti se maksimi on vielä enemmän). Tuon laskentakaavan mukaan sen ei tosiaan pitäisi olla mahdollista.

Jos maksimisykkeesi on korkea, niin silloin tietysti myös peruskestävyys-sykealueellasi (syke 60-75% maksimista) pumppusi tikittää tiheämpään. Jos mittarissasi on valmiiksi määritelty tuo sykealue niin se perustuu ikäistesi keskiarvoon eikä siis välttämättä pidä paikkaansa.
 

Lindëalda

Hobiittinen
Kiitos @Hanna Kullanväärtti vastauksesta! Olen tuota aina välillä miettinyt ja jännittänyt, että flippaako sydän, kun syke nousee niin korkeaksi. Toisaalta minullakin on samanlainen kokemus tuosta korkeasta sykkeestä: jos syke nouse nopeasti 180 tienoille, voi se ensin tuntua aika uuvuttavalta, mutta kun se jatkaa pysymistä niillä tietämillä, olo alkaa tasaantua ja helpottua.
Toinen sydämeeni liittyvä kummallisuus on, että sisään hengittäessä syke nopeutuu muutamalla kymmenellä lyönnillä minuutissa, ja ulos hengittäessä syke putoaa vähintään saman verran. Ilmeisesti tämä ilmiö johtuu pienikokoisuudesta, mutta en sitten tiedä miten hyvin kuulemani pitää paikkansa.
Juttelimme juuri hobittimiehen kanssa saunassa paljasjalkakengistä. Minulla on pikkuvarvas ja sen vieruskaveri ihan kippuraisia, kun pitää ahtaa kenkiin. Hänellä taas keskisormea ja etusormea vastaavat varpaat ovat limittäin toistensa päällä. Luulen, että sitä voisi siirtyä terveemmän jalan kenkiin.
 

Hanna Kullanväärtti

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Juu, ei terve sydän voi "pettää". Jalat voi kyllä lähteä alta (kirjaimellisesti) jos väkisin pitää maksimia yllä liian kauan. Harvemmin niin käy muille kuin kilpaurheilijoille, koska järkevät ihmiset ymmärtää lopettaa ajoissa kun olo alkaa olla tarpeeksi epämukava. Mutta siis vaarallista se ei ole. Sydänsairaat ovat asia erikseen, ja heidän pitää välttää sykkeen nousemista liian ylös vaikka liikunta sinänsä onkin tärkeää.

Kuulostaa tosiaan siltä, että hobittien täytyy uusia kenkävarastonsa 🤔
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minä voisin suositella myös sellaisia varpaita erottavia sukkia. Minulla ne ovat korjanneet suppuvarpaiden asentoa aika mukavasti. Mutta ehkä ensin ne kengät ja sen jälkeen varpaiden erotus. Ja pitää varautua siihen että kun tuohon maailmaan sukeltaa ei marketeista ja tavallisista kenkäkaupoista enää löydä kenkiä joiden lesti kelpaisi. Toivottavasti tämä asia alkaisi pikkuhiljaa muuttumaan.
 

Dracaena

Raseena
Toinen sydämeeni liittyvä kummallisuus on, että sisään hengittäessä syke nopeutuu muutamalla kymmenellä lyönnillä minuutissa, ja ulos hengittäessä syke putoaa vähintään saman verran. Ilmeisesti tämä ilmiö johtuu pienikokoisuudesta, mutta en sitten tiedä miten hyvin kuulemani pitää paikkansa.
Minä luulin, että tämä on yleinen ominaisuus ihmisillä! Minulla on sama ja kun kavereilta olen kysellyt, niin kyllä heilläkin syke vaihtelee selvästi hengityksen tahdissa.
 

Lindëalda

Hobiittinen
@Dracaena minun ystävälleni kävi niin, että hänet työterveystarkastuksessa oltiin tuuppaamassa EKG:hen, kun lääkärit säikähtivät tätä vaihtelua. Ja omasta perheestäni tätä ei ole kellään, ei myöskään hobittimiehellä.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
No niin. Kävin kausihuollossa eli työhöntulotarkastuksessa, ja kaikki oli muuten kunnossa mutta verenpaine oli hieman huolestuttavissa lukemissa. Parin viikon seurannan perusteella kyseessä ei ole mikään äkillinen piikki, vaan verenpaineeni on oikeasti aika reilusti koholla. Koska mulla on myös runsaasti sukurasitetta tämäntyyppiseen oireiluun, lääkäri ehdotti lääkityksen aloittamista minkä hyväksyin. Eli tässä sitä huomisaamusta alkaen ollaan, yhtenä niistä keski-ikäisistä verenpainelääkityistä joiden joukkoon en elämäntapojeni perusteella kuvitellut ikinä joutuvani. Tilanne lienee kehittynyt pikkuhiljaa ja huomaamatta, mutta jotkut asiat joita olen vähän ihmetellyt saivat nyt selityksen.
4 kk vp-lääkkeillä menty ja tänään kävin kontrollissa. Yläpaineet näyttävät paremmilta, alapaineet edelleen liian korkeat. Suunta kumminkin hyvä ja lääkkeestä ei (peloistani huolimatta) ole ollut mitään sivuvaikutuksia eikä ole muutenkaan vaikuttanut päivittäiseen elämään (paitsi että olo on ollut parempi). Nostetaan huomisesta alkaen lääkkeen annostusta. Puhuttiin myös elintavoista ja paria pikku juttua pitää vähän muuttaa. 6 kk päästä labra + kontrolli, siihen mennessä pitäis olla tilanne ihan toisenlainen 🙂
 

Lindëalda

Hobiittinen
Kävin tänään luistelemassa puolitoista tuntia. En aluksi tajunnut kiinnittää huomiota polviini, ja luistelin yli tunnin pihtipolvilla. Sen jälkeen analysoimme kaverin kanssa vähän tilannetta, ja totesimme, että koska pelkään nilkan nyrjähdystä (mitä ei ainakaan minun luistimilla voi tapahtua kun luistimet laittavat nilkat napakasti suoriksi) kompensoin luistelemalla sisäterällä koko ajan. Siitä seuraa tosiaan pihtipolvisuus ja sitten polveni huutavat hoosiannaa.
Mutta lopussa koin jonkinlaisen valaistumisen, kun ymmärsin että voin käyttää ulkoterää eikä nilkka mene siitä rikki. Sen jälkeen oli melkoinen voittajaolo, koska en koe itseäni erityisen taitavaksi mitä tulee kehonhallintaan, ja se on aiheuttanut ikävän kierteen, jossa asioita harjoitellessa olen telonut milloin mitäkin lastaan ja kipsiin. Se taas on nostanut kynnystä harjoitella kehonhallintaa.
Voi että, olen iloinen omasta onnistumisestani. Tämän mukavammin ei voi ystävänpäivää viettää, kuin luistellen rakkaimpien kanssa.
 

Fairy tale

Lapinorava
Olen nyt 5 viikkoa ollut kevennetyllä ruokavaliolla onnistuneesti. Toiset 5 viikkoa on vielä edessä. Paino ei ole pudonnut niin huimaa vauhtia mitä viime vuonna, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Olisin tarvinnut vähän enemmän lisäenergiaa ennen hiihtolenkkiä, sillä loppumatkasta huomasi kyllä energiavajeen kropassa. Olisi pitänyt lähteä hiihtämään heti syömisen jälkeen, eikä vasta parin tunnin päästä. Aktiivisuusranneke kertoi, että tuo lähes tunninkin lenkki kulutti sen verran kaloreita, etten olisi arvannutkaan.

Muutamana päivänä on vähän tehnyt mieli jotain hyvää, kuten munkkia tai muuta hyvää, kun sellaisia täällä kotona kuitenkin pyörii kun tuo toinen tuossa vieressä ei liho vaikka söisi sen kaiken saman mitä mitä yleensä. Nälkä on kuitenkin pääasiassa pysynyt poissa. Vain muutamana iltana on tavallista suurempi kolontunne vatsassa, mutta runsas juominen on auttanut siihen. Ensiviikolla sitten enemmänkin suksien päällä (ja ehkä myös potkukelkkailemaan ja luistelemaankin).
 
Ylös