Tänä keväänä on ollut aikaa miettiä, mitä suuhunsa pistää. Olen kunnostautunut kotiruoan laittamisessa, ja hobittimiehenkin mielestä murkinat maistuvat hyviltä.
Jo jonkin aikaa tavoitteenani on ollut kiinteämmän vartalon saaminen. Veikkaan, että jos luopuisin herkuista, laihtuisin varmasti jo sen takia pari-kolme kiloa. Koska olen pienikokoinen ja selässä ja lantionseudulla on ongelmia, kilojen tippuminen tekisi varmasti hyvää. Ongelmani on, etten uskalla syödä tarpeeksi. Saan viikossa paljon hengästyttävää liikuntaa, koska olen luonteeltani pyrähtelevä kirmaaja. Keho siis varmasti kuluttaa jo kiitettävästi energiaa, mutta ei varmasti oikeista paikoista, kun en muista syödä säännöllisesti. Hyvä esimerkki eilisaamusta: laitoin pakastimen sulamaan, ja tajusin etten syönyt ennen sitä. Puolentoista tunnin kuluttua söin, kun sain jääkaapin ja pakastimen päälle ja uskalsin availla ovia. Heräsin siis kahdeksalta, söin yhdeltätoista. Sen jälkeen liikuin, riehuin ja kirmailin koko päivän, ennen kuin kahdeksalta illalla tajusin, että olen syönyt vain kerran. Muistin kyllä juoda vettä - toinen asia, mikä minulta meinaa usein unohtua, ja johtaa siihen että päässä vippaa.
Nyt ajattelin sitä, että pitäisikö vain olla brutaali ja laittaa herätyskello soimaan kolmen tunnin välein. Jos jokaiselle aterialle koostaisi suunnilleen proteiinit, hiilarit ja rasvat niin, että lopullinen kalorimäärä olisi 300kcal/ateria, niin saisi 1500 kcal/ päivä, verensokeri ei tippuisi, ei tekisi mieli herkkuja, aineenvaihdunta toimisi, ja kroppa ei menisi säästöliekille.
Odotan myös, että unisportin treenit alkavat kesäkuun alussa. Varausmahdollisuuksia tunneille lupailtiin jo maanantaille, mutta ei siellä mikään toiminut. Olisi ihanaa päästä jatkamaan tanssia ja kehonhuoltoa ulkona.
Toivon että koulun alkuun mennessä olisin vähän sirompi ja enemmän tiimalasi, vaikka strategiset mittani 95-70-104 ovatkin jo aika tiimalasi. Mutta luulen, että trampoliinilla pomppiminen ja tiukka ruoan aikataulutus auttaisivat siihen. Sitä paitsi, koska ruoan syöminen, tai pikemminkin sen muistaminen ovat aiheuttaneet minulle hankaluuksia jo monta vuotta, niin siitä voisi tulla kesän mittaisella harjoittelulla jopa rutiini. Kaikenkaikkiaan olisi ihanaa, jos jaksaisi paremmin ja lihakset tukisivat kroonisesti lukkiutuvaa lantionseutua.