Olipa hauska lukea täältä oma 9 vuotta vanha viestini. Tuolloin opettelin terveellistä syömistä Kiloklubin avulla ja pudotin eka kertaa elämässäni onnistuneesti painoa. Nyt olen samassa tilanteessa. Tuolloisen painonpudotuksen jälkeen terveellinen elämä jatkui aikansa, mutta sitten siirryin opiskeluista työelämään, eikä enää ollutkaan aikaa ja energiaa laittaa itse ruokaa, vaan tuli syötyä paljon eineksiä. Vaikka olen kasvissyöjä, en syönyt lähes ollenkaan tuoreita kasviksia tai hedelmiä. Tein vuorotyötä, jossa ei ollut ruokataukoa, vaan työn ohessa syotiin, jos ehdittiin. Mitään säännöllistä ateriarytmiä ei siis todellakaan päässyt syntymään, vaan yleensä napostelin jotain työpäivän aikana, tulin nälkäisenä kotiin ja söin sitten illalla paljon. Paino nousi pikku hiljaa, ja viime syksynä huomasin yhtäkkiä olevani painavampi kuin koskaan.
Koronakevät oli minulle monin tavoin pelastus. Olin jo vuosi sitten joulun jälkeen ollut saikulla työuupumuksen vuoksi ja palasin töihin helmikuun alussa ihmetellen, miten jaksaisin kevään loppuun. Olin joka tapauksessa päättänyt lopettaa työt määräaikaisen sopimukseni päättyessä, mutta pelkäsin joutuvani uudestaan saikulle ennen kuin se onnellinen päivä koittaisi. Maaliskuun lopussa minut lomautettiin työsuhteen loppuun asti, mikä oli minulle pelkästään positiivinen asia. Pääsin rauhassa toipumaan vuosia kertyneestä stressistä ja sen aiheuttamista fyysisistä ja psyykkisistä oireista. Nyt olen taas opiskelija ja minulla on taas aikaa ja energiaa panostaa omaan hyvinvointiin.
Marraskuun alussa kirjauduin taas Kiloklubiin ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Ruokavalioni muuttui käytännössä yhdessä yössä melkoisesti, mutta se ei ollut ongelma, koska käytännössä palasin takaisin vanhaan ruokavaliooni, joka oli vain jäänyt kiireisinä vuosina tauolle. Vatsa oli tosin ensimmäiset pari päivää ihmeissään, luultavasti lisääntyneestä kuidun määrästä, mutta se asettui pian ja sittemmin olo on ollut kaikin puolin parempi. En muista, milloin viimeksi olisin ollut näin energinen. Yleensä kärsin pahasta kaamosväsymyksestä, mutta tänä talvena siitä ei ole ollut tietoakaan. Nyt syön taas päivittäin tuoreita kasviksia ja hedelmiä, teen suurimman osan ruoistani itse tai ainakin kiinnitän huomiota siihen, mitä syömäni valmisruoat sisältävät. Olen myös eka kertaa aikuisiällä opetellut syömään aamupalan ja painottamaan syömiseni muutenkin alkupäivään illan sijaan. Tämä tuottaa edelleen vaikeuksia, koska en ole mikään aamuihminen ja mieluummin nukkuisin vartin pidempään, kuin nousisin syömään. Välillä aamulla ajatuskin syömisestä suorastaan etoo, mutta olen silti pakottanut itseni syömään ja huomannut, että olo on pitkin päivää paljon parempi, kun ei ole hirveä nälkä ja verensokeri ei seilaa miten sattuu.
Ulkona liikkuminen on ollut minulle rakas harrastus jo monta vuotta. Hiihdän, vaellan ja pyöräilen paljon luonnossa. Osittain aloitin tämänkertaisen painonpudotuksen sen takia, että pystyisin paremmin harrastamaan näitä lajeja ilman nivelvaivoja. Samasta syystä olen yrittänyt panostaa lihaskuntotreeniin, mutta sen kanssa meinaa motivaatio olla vielä hukassa. Sen sijaan joogaan olen uutena lajina koukuttunut. Kokeilin sitä joskus nuorempana, mutta en tykännyt. Nyt olen tehnyt itsekseni kotona joogaa youtuben avulla reilut kaksi kuukautta, noin pari kertaa viikossa. On ollut mahtava huomata, miten kropan jumit ovat helpottaneet, notkeus on parantunut ja myös voimaa on tullut sellaisiin lihaksiin, joita en tiennyt olevan olemassakaan.
Painoa on pudonnut nelisen kiloa kahdessa kuussa, joka on minulle juuri sopiva tahti. Kaloreita ei tarvitse rajoittaa liikaa, ei tarvitse nähdä nälkää ja herkkuja saa syödä sopivissa määrin. Nyt mietityttää vain se, mitä tälle elämäntavalle tapahtuu sitten, kun opiskelut loppuvat ja palaan työelämään. Vaikka löytäisinkin vähemmän stressaavan työpaikan, kuin edellinen oli, niin onko minulla kuitenkaan työn ohessa energiaa liikkua ja laittaa ruokaa.