Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Vielä viime vuoden lopulla olin elämäni kunnossa ja liikunta tuntui euforiselta. Nyt on ollut pitkä ja rankka kevät. Olen ollut kolme kertaa sitkeässä flunssassa, lähestulkoon koko ajan ainakin nuhassa. Sitten on ollut pieniä remppoja, jonkinlainen vatsalihaksen revähdys parikin kertaa ja sääressä penikkatauti. Tuntuu, etten millään pääse siihen kuntoon, että voisi harrastaa liikuntaa oikein kunnolla! Nytkin on mennyt monta viikkoa, että olen hyvin kevyesti tehnyt yleensä mitään ja vain pari kertaa viikossa.

Olen aivan järjettömän turhautunut tähän tilanteeseen. Vaikka minulla ei mitään Cooperin parantamista suurempia tavoitteita ole ollut, niin voin hyvin samaistua urheilijaan, jolla on pieniä loukkaantumisia tms. Onneksi edessä on kesäloma ja lomamatka. Siinä tulee pakosti levättyä ja toivottovasti tämä sairauskierre lopultakin katkeaa (köhköhköh).

Tämä nyt ei varmasti millään tapaa lohduta ja ehkä tiesitkin tämän jo, mutta Teemaltakohan se oli kun joku aika sitten tuli dokumentti missä testattiin mitä ihmiselle tapahtuu jos ei liiku. Koehenkilön piti viettää viisi päivää sängyssä niin että ainoastaan vessassa sai käydä. Tämä henkilö kertoi että jossain vaiheessa kävi niin että jalat meinasivat pettää alta kun kävi vessassa ja pissiminen oli vaikeaa. Myös vessassa käynnin tarve vähentyi. Kun viisi päivää oli mennyt niin tutkijat testasivat koehenkiöä ja häneltä oli hävinnyt lihasmassasta 3/60 kiloa. Vaan viidessä päivässä! Kun miettii jos on vaikka kovassa kuumeessa sen kolmekin päivää niin mitä kunnolle tapahtuu. Toisaalta normaalisti kuumeisenakin vähän kävelee talossa. Käy keittiössä ja siellä vessassa ja ehkä tietokoneellakin voi käväistä ja vaihtaa makuupaikkaa sängyn ja sohvan välillä. Että sei se ihan yhtä passiivista ole.

Minullakin on liikuntakriisi. Tosin huomattavasti peinempi ja ehkä se ei oikeasti ole kriisi vaan pelkästään pieni turhautuminen. Syksyllä tuli käveltyä joka päivä vähnitään se 2-3 km lenkki ja kun sain uuden askelmittarin niin askelia tuli ihan järjestään se 7000-10 000 joka päivä. Nyt on jo kohta kuukauden ollut joku ihmeellinen lamakausi. Jonkinasteinen ekvätmasennus ja yleinen uupumus. Jossain vaiheessa oikein hermostuin kun mittariin tuntui tulevan vaan 3000-4000 askelta päivässä. Jätin koko mittarin pois. Nyt se on kuitenkin taas kulkenut mukana muutaman päivän, mutta kun lapsen kanssa ei enää tule käveltyä niin pitkiä lenkkejä kun se nukahtaa helpommin vaunuun ja haluaisin käyttää tuon nukkumisajan puuhasteluun enkä kävelyyn. Mutta ehkä se on nyt vaan asenneongelma. pitäisi ottaa ityseään niskasta kiinni ja alkaa vaan taas tehdä ja touhuta.
Minun piti myös ottaa jokapäiväiseen rutiiniin meditointi (jonka pitäisi auttaa noihin hermoihin), mutta sekin jäi kun oli niin hirveä stressi päällä.

Jotain positiivista kuitenkin on. Eilen pohdin aikaa joskus kuutisen vuotta sitten. Silloin liikunta oli lähinnä kävelyä ympäri pihaa. Koirat ulkoilivat vapaana ja kävelylenkit olivat alle puoli kilometriä. Nyt kumminkin vähintään kerran-pari viikossa, yleensä useamminkin) tulee tehtyä edes muutaman kilometrin lenkki. Lisäksi minulla on tuollainen pieni ekstrapaino kulkenut kanniskeltavana nyt yli vuoden (lasken senkin kun kannoin vatsassa, vaikka se eihkä ole sama asia kun kroppa on silloin ihan eri tilanteessa) ja yritän sentään joka arkipäivä vähän jotain saada tehdyksi. Vähän punnerruksia, vatsoja tai jotain käsipainoilla. Nytkyään syön myös paljon paremmin. Ennen söin ihan mahdottomasti jauhelihaa ja kananugetteja. Useamman kerran viikossa oli ranskalaisia ja nugetteja tai kalapuikkoja tms. Ja joka viikko ainakin parina päivänä oli jauhelihaa. Tässä pari kesää sitten syötiin koko kesä lompakkoa säälimättä hyvää kokolihaa, lohta, kanafileitä yms. Sitten se vaan jotenkin jäi. Ei enää tehnyt niin usein mieli eineksiä ja siitä tuli jonkuasteinen pysyvä elämäntapamuutos. Mitä en ole edes ihan kunnolla aikaisemmin tajunnut. Ihan viime aikoina olen myös yrittänyt opetella lopettamaan syömisen kun ei ole enää nälkä sen sijaan että söisin itseni ihan ähkyyn. Toki teen sitäkin vielä joskus, mutta en läheskään niin usein. En edes ihan viikottain. Mushun syntymän jälkeen on myös ennestään vähentynyt suolan kulutus pudonnut entisestään. Kun lapsi syö samoja ruokia niin suolaa ei lisätä kokkausvaiheessa vaan olen opetellut maustamaan muuten enemmän. Sitten vaikka ruoka kaipaisikin suolaa niin ei jaksa enää nousta pöydästä sitä hakemaan. Sitä syö sitten sellaisenaan, ja hyvä niin.

Se minkä olen myös hupmannut on että painan tällä hetkellä yhtä paljon tai enemmän kuin tuolloin kutisen vuotta sitten. Olen vuodessa saanut painoa kuutisen kiloa. Mikä on ihan uskomatonta kun nuorempana sain aprinkin kilon painonlisään tehdä hirmusti töitä (sukuvika). Ero menneeseen kuitenkin näkyy peilistä. Ainakin omasta mielestä Kasvot ovat kapeammat ja keskivartalo on suhteessa muuhun kroppaan pienempi (vaikka raskauden jälkeen ehkä löysempi). Hiomasin eilen saunassa että vaikka inhoan sitä kun reidet osuvat yhteen niin ne eivät ole ihan yhtä löllöä pullamössöä kuin aikaisemmin samassa tilanteessa. Ihan kuin siellä tuntuisi vähän lihaksia! Olisi hurjan mielenkiintoista tietää enemmän oman kehon koostumuksesta. paljonko on oikeasti rasvaa ja paljonko lihasta.
Vielä yksi suuri ero olotilaan on se että vaikka koko kroppa on jumissa jatkuvasti niin niska-hartiaseutu on paremmassa kunnossa. Ennen oli useamman kerran viikossa päänsärkyä, korvien vihlontaa yms. eikä se meinannut talttua millään, vaan jouduin syömään monta päivää särkylääkkeitä. Nykyään näitä vaivoja on ehkä jokatoinen viikko ja saan sen kuntoon päivässä.

Tämä ei ole ollut mikään täysin tietoinen elämänmuutos, mutta selkeästi positiivinen. Ehkä ihan hyvä että se onkin tullut hitaasti ja huomaamatta. minä olen niin kärsimätön etten olisi millään jaksanut panostaa näihin kaikkiin jos ne olisivat tulleet kerralla eikä tuloksia olisi näkynyt tai tuntunut viikossa

Tulipas romaani. Hups. Minkäs sille mahtaa kun rakastaa itsensä analysointia

eowynofmay sanoi:

Vielä viime vuoden lopulla olin elämäni kunnossa ja liikunta tuntui euforiselta. Nyt on ollut pitkä ja rankka kevät. Olen ollut kolme kertaa sitkeässä flunssassa... Olen aivan järjettömän turhautunut tähän tilanteeseen. ...Onneksi edessä on kesäloma ja lomamatka. Siinä tulee pakosti levättyä ja toivottovasti tämä sairauskierre lopultakin katkeaa (köhköhköh).

Click to expand...

En voi muuta kuin yrittää tsempata ja taputtaa virtuaalisesti selkään. On tosiaan turhauttava tilanne, kun korvien väli olisi valmis liikkumaan enemmänkin, mutta kroppa ei. Silloin ei auta, kuin kuunnella kroppaa, röhiä yskät pois ja ottaa lunkisti ja vielä vaan lunkisti. Asian yksi hyvä puoli on se, että koko kesä on edessä, sulla on loma edessä ja aikaa on sillekin, että ehtii tapahtua muutosta parempaan päin.

Kuinka minusta on tuntunut että viime vuosina kaikenmaailman flunssat ovat sitkeämmässä mitä ennen. Meillä töissä väkeä on yskinyt vielä kauan sen jälkeen, kun flunssa on muuten selätetty. Myös itse yskiskelin varsinaisen flunssan jälkeen (joka kesti 7 viikkoa) vielä toiset 7 viikkoa sellasta kuivaa röhinää.

Liityin kilometrikisaan (googleta kilometrikisa) jossa ympäri Suomen työpaikat kisaavat leikkimielisesti poljetuin kilometrein. Sinne saa vielä hetken syötettyä takautuvasti poljettuja kilometrejä 1.5. alkaen. Liityin KeCyn joukkueeseen ja poljen nimimerkillä Tunturiorava. Kilometrejä sinne voi kirjata 22.9. asti. Kuntopyörä saa odottaa taas uutta syksykautta.

Pitkittynyt flunssa, joka oireilee viikkotolkulla jatkuvana yskänä, viittaa aika hyvällä todennäköisyydellä mykoplasmainfektioon. Olin itse vielä muutama vuosi sitten kyllin tietämätön tästä mahdollisuudesta kärsiäkseni kokonaisen kevätkauden jatkuvasta yskästä helmikuussa sairastetun räkätaudin päälle. Kun lopulta raahauduin nääntyneenä lääkärille, sain doksisykliinikuurin ja yskä loppui siihen.

Eipä kesälomakaan tuonut helpotusta. Kesäloman jälkeen olin niin turhautunut, että vihdoin viimein suostuin menemään lääkäriin. Vanha "ystäväni" astmahan se.... kortisonikuurin jälkeen olen pikkuhiljaa aloitellut normaalia elämää (lue: lenkkeily ja sali).
Mutta tulin kertomaan kaikesta huolimatta positiivisia uutisia! Vielä vuosi sitten minulla oli ongelmia kohonneen verenpaineen kanssa. Nyt pitkästä aikaa olen mittaillut verenpainetta. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta verenpaineet eivät ole ainoastaan normaalit vaan optimaaliset! Sukurasitteita (ja kuolemansyitä) ajatellen olen erittäin iloinen tästä

Irlanninreissun aikana tuli taas painoa jonkin verran takaisin, (sitä se pubiruoka ja ilmainen, jokseenkin epäterveellinen lounas töissä teettää.)
joten olen nyt taas ruvennut vähän katsomaan syömisiäni. Yritän välttää herkkujen syömistä, mikä on aluksi tuntunut
todella hankalalta, koska Irlannissa yllättäen epäterveelliset asiat olivat huomattavasti halvempia joten niihin
tuli väsyneenä sorruttua surullisen usein.

Olen myös tarkkaillut ateriarytmiäni, koska olen huomannut, että pidän välillä ihan turhan pitkiä taukoja
aterioiden välillä. Siksi olenkin ostanut hedelmiä ja muuta terveellistä välipalaksi. Totesin myös eilen, että en
enää ikinä osta suklaamyslipatukoita välipalaksi kotiin: makeanhimo iski eilen, ja söin loput pakkauksesta
tyhjäksi.

Unohdan myös usein juoda vettä tarpeeksi päivän aikana. Löysin appeja selatessani tosi
söpön appin nimeltä Plant Nanny, johon laitetaan ylös päivän vedenjuonnit. Samalla
söpö kasvi saa vettä ja kasvaa, mutta jos vedenjuontejaan ei muista laittaa ylös/ei juo tarpeeksi vettä, söpö kasvi kuolee!
Olen kauhean kiintynyt söpöön virtuaalikasviini, joten olen muistanut juoda paljon paremmin.


(^Söpö kasvi)

Kun yhden kasvin on saanut kasvatettua "aikuiseksi", voi sen siirtää
puutarhaan ja istuttaa uuden kasvin! \o/

Kukkaruukusta asiaan: juokseminen on taas hieman jäänyt, koska täällä on ollut aika kuuma
niin ei ole innostanut mennä juoksemaan. Tykkään enemmän juosta, kun on viileää.
Olen kuitenkin pyöräillyt nyt todella paljon: työmatkoihin päivässä menee yhteensä 10km. Lisäksi olemme
poikaystävän (vai pitäiskö jo vaan sanoa avopuoliso ) kanssa tehneet retken Ideaparkiin ja takaisin pyörällä (n. 30km yhteensä).
Syömme myös yleensä kerran viikossa avopuolisopoikaystävän vanhempien luona, ja sinnekin pyöräilemme aina kun sää vain sallii (yhteensä n. 16km)

Töissäkin tulee käveltyä todella paljon, joten arkiliikuntaa ainakin tulee tarpeeksi.

Jospa tämä tästä sitten...

Vampirelady sanoi:

Unohdan myös usein juoda vettä tarpeeksi päivän aikana. Löysin appeja selatessani tosi
söpön appin nimeltä Plant Nanny, johon laitetaan ylös päivän vedenjuonnit. Samalla
söpö kasvi saa vettä ja kasvaa, mutta jos vedenjuontejaan ei muista laittaa ylös/ei juo tarpeeksi vettä, söpö kasvi kuolee!
Olen kauhean kiintynyt söpöön virtuaalikasviini, joten olen muistanut juoda paljon paremmin.

(^Söpö kasvi)

Kun yhden kasvin on saanut kasvatettua "aikuiseksi", voi sen siirtää
puutarhaan ja istuttaa uuden kasvin! \o/

Click to expand...

Latasin itse myös tämän sovelluksen ja aloin kitata vettä jotta voikukkani Hugo pysyisi hengissä, mutta sitten eilisessä Hesarissa sattui just olemaan terveyssivuilla "hyvissä uutisissa" juttu, jossa eräs lastentautien lääkäri kertoo, ettei ylimääräisellä vedenjuonnilla ole tutkimusten mukaan todettu olevan minkäänlaisia terveysvaikutuksia terveillä aikuisilla. Aloin miettiä kantsiiko siis uskoa tuota sovellusta ollenkaan :/ Muutenkin se 2,5 l ylimääräistä vettä päivässä (mitä tuo sovellus suosittelee) tuntuu ehkä turhan paljolta.

Mutta jos vettä juo tarpeeksi paljon, saa aikaan humalaa vastaavan tilan, kun elimistön natrium-kaliumtasapaino tai joku muu vastaava menee sekaisin. Kuulemma varsinkin vanhuksia on silloin tällöin hoidettavana ensiapupoleilla, kun ovat tulleet kitanneeksi vähän liikaa vettä ja sitten on tullut paha olo.

Yleensä ihmisen kroppa osaa käsittääkseni kertoa, jos nesteelle on tarvetta. Silloin tulee jano.

Minun kroppani ei ainakaan säätele kunnolla nestetasapainoa janon tunteella, tai sitten elimistöni sattuu tarvitsemaan poikkeuksellisen paljon vettä. Neljä litraa ihan tavallista vettä teen ja mahdollisten muiden ruokajuomien ja ruuan lisäksi ei ole mikään erikoisuus. En sairasta ainakaan tietojeni mukaan mitään janon tunnetta lisäävää sairautta, ei ole pitkä aika kun kaiken maailman testejä tehtiin. Suolatasapaino oli myös kunnossa. Ehkä olen sitten vain vesiholisti

Mitä tässä joku aika sitten luin vesimyrkytyksestä jälleen kerran, niin siihen pitäisi muistini mukaan juoda pitkälti toistakymmentä litraa vettä. Vanhuksien heikotus johtuu käsittääkseni siitä, että he syövät juomisen ohella heikosti eivätkä saa näin ollen korvattua menetettyjä mineraaleja(?). Tuolla parilla litralla tai vähän yli ei kannata siitä ihan ensimmäiseksi huolestua. Ylipäätään tietenkin on hyvä kuunnella tässäkin asiassa omaa kehoaan ja sen mukaan lisätä tai vähentää juomistaan

Mullakaan ei sitä janontunnetta oikeastaan tule. Sitten huomaa vain pitkän päivän jälkeen, että on huono olo ja päätä särkee, kun on niin kova nestehukka. Pitäis varmaan kokeilla tuota Plant Nannyä. Kyllä näin ihan mutu-tuntumalla voisin myös väittää, että mulla toimii aineenvaihdunta paremmin, kun muistaa hörppiä edes sen litran tai kaksi vettä päivässä. Ruoan ohessa sitä kuluu korkeintaan pari desiä, jos sitäkään.

^Jas, mulla on ihan sama juttu. En muista juoda, ja sitten ihmettelen illalla, miksi on niin huono olo ja kamala päänsärky.
Lisäksi minulla tuo veden/teen juominen auttaa kylläisyyden tunteessa (joka lukemani mukaan tulee viiveellä?),
niin ei sitten tule syötyä liikaa.

Emt sitten myös pudottajien sivulla sanotaan seuraavaa:

"Men's Fitnessin mukaan puolen litran vesituopillisen juomisen jälkeen ruoansulatusjärjestelmä toimii 30 prosenttia vauhdikkaammin. Lisäksi, jos henkilö lisää vedenjuontia 1,5 litralla päivässä, hän polttaa noin 17400 kaloria enemmän vuodessa. Se tarkoittaa noin kahta ja puolta kiloa - pelkästään vettä juomalla."

Click to expand...

En sitten tiedä, miten totta tuo on. Itselläni ei Plant Nanny ole aiheuttanut mitään veden liikakulutusta, ja olo
on jopa parentunut, kun muistan nyt juoda vettä säännöllisesti.

Anewielh sanoi:

Mitä tässä joku aika sitten luin vesimyrkytyksestä jälleen kerran, niin siihen pitäisi muistini mukaan juoda pitkälti toistakymmentä litraa vettä. Vanhuksien heikotus johtuu käsittääkseni siitä, että he syövät juomisen ohella heikosti eivätkä saa näin ollen korvattua menetettyjä mineraaleja(?). Tuolla parilla litralla tai vähän yli ei kannata siitä ihan ensimmäiseksi huolestua. Ylipäätään tietenkin on hyvä kuunnella tässäkin asiassa omaa kehoaan ja sen mukaan lisätä tai vähentää juomistaan

Click to expand...

Minä olen ollut todistamassa jonkinasteista vesimyrkytystä. Opiskeluaikoina kaverit alkoivat pelata vaarallista peliä, vesipokkaa. Eli siis aina kun häviää joutuu juomaan tietyn määrän vettä ja jos joutuu lähtemään pöydästä häviää pelin. Voittaja on se joka viimeksi istuu paikoillaan. Tyttö joka tuli pelissä toiseksi tuli jossain kohtaa todella huonovointiseksi, päätyi lopulta oksentamaan ja kuvaili olotilaa aika krapulaiseksi.

Tuo tarvittavan nesteen määrä voinee (ainakin näin kuvittelen) olla erilainen eri ihmisillä. Kyllähän jokaisen kroppa toimii vähän omalla tavallaan vaikka parusperiaate onkin sama. Toinen tulee vaan toimeen vähemmällä ja toinen tarvitsee enemmän.
Itse kuulun huonosti juoviin. Ehkä suurin syy miksi juon pelkkää vettä aika vähän on se että välillä kun juon vettä sinältään niin tulee todella huono olo. Rupeaa kevyesti huippamaan ja alkaa etoa. En tiedä mistä tämä johtuu ja meillä tutkittiin kaivovesikin sen takia, mutta siinä ei ollut mitään vikaa. Tuo huonovointisuuden alkuperä on siis mysteeri, mutta aina se liittyy veden juontiin ja menee ohi kun hetken hengittelee.
Lueskelin tuota edellistä viestiäni (häveten kirjoitusvirheiden määrää) ja liikunnallisesti en ole tehnyt parannusta. Olen oikeasti aika inspiraatioliikkuja. Jos se olo iskee että nyt mennään niin sitten mennään ja jos ei jaksa niin sitten ei vaan jaksa. Se on enemmän korvien välistä kiinni. Kun masentaa ja ahdistaa niin ei vaan saa revittyä itseään. Suolaa on nyt tullut vähän lisää taas ruokavalioon kun Mushukin pystyy jo suolattuja syömään. Mutta aion edelleen pitää suolan määrän varsin kohtuullisena.

Se mistä täällä ei vielä ole ollut kai keskustelua on istumisen vähentäminen. Se on minulla tuuliviirillä nyt projektina. Meillä muutti telkkari alakertaan, minne pitää aina erikseen lähteä sitä katsomaan. Se on vähentänyt telkkarin katsomisaikaa alle puoleen entisestä. Vaikka katson myös netistä ohjelmia ja ne olisi laskettu mukaan. Lisäksi yritän aina välillä kesken ohjelmien muistaa nousta ylös ja tehdä jotain. Mainoskanavilla mainoskatkot ovat hyvä rytmittäjä. Joskus myös seison ihan tarkoituksella ohjelmaa katsoessa.
Seuraava askel on siirtää tietokone olohuoneeseen, mikä voi taas lisätä koneella istumista, mutta istuimeksi hankitaan jumppapallo. Sillä istuessa kuitenkin lihakset tekevät ihan eri tavalla työtä kuin tavan tuolilla röhnöttäessä. Mielenkiinnolla ja aika innollakin odotan millaisia muutoksia se sitten taas tuo tullessaan. Telkkarin siirtäminen on kuitenkin jo ollut selkeästi positiivinen muutos.

Tottakai määrät ovat tietysti yksilöllisiä Halusin vielä tulla korostamaan viestistäni pari asiaa, kun viestin uudelleen luettuani siinä on selkeästi pari puutetta.

Tuo toistakymmentä litraa tarkoitti tietysti per päivä ja ajatuksen tasolla perusterveelle aikuiselle. Tarkoitin myös henkeäuhkaavaa tilaa, jossa esimerkiksi aivot turpoavat ja keuhkot saattavat täyttyä nesteellä. Tietenkin jo huomattavasti vähäisemmällä määrälläkin saa juuri lievempiä oireita aikaiseksi ja varmaan silloinkin jos joisi kerralla useita litroja, jolloin keho ei ehdi suodattaa nestettä riittävän nopeasti pois. Harvan mahalaukkukaan kuitenkaan vetää monia litroja vettä kerrallaan sisäänsä ilman siitä seuraavaa huonovointisuutta.

Mitä ylipäätään tarkoitin ajaa tuolla viestilläni oli se, että kahdesta ja puolesta litrasta ei kannata alkaa pelkäämään varsinaista vesimyrkytystä ja jos vedenjuonti aiheuttaa huonovointisuutta, niin tietenkin silloinkin kannattaa kuunnella omaa kehoaan eikä juoda pelkästä juomisen ilosta

Jaamar, minkä lämpöisenä juot veden?

Anewielh sanoi:

Jaamar, minkä lämpöisenä juot veden?

Click to expand...

Yleensä viileänä tai huoneenlämpöisenä. En tykkää juoda ihan kylmää vettä muuten kuin ravintolassa. Siellä se jotenkin kuuluu asiaan. Ja siis lasken aina hanasta veden viileänä ja saa lämmetä pöydällä. Ehkä vähän liioittelua olla huolissaan lämpimän veden laskemisesta juomistarkoituksiin, mutta minusta tuntuu paremmalata kuitenkin tietää että vesi tuli hanasta viileänä/kylmänä.

Jaamar sanoi:

Seuraava askel on siirtää tietokone olohuoneeseen, mikä voi taas lisätä koneella istumista, mutta istuimeksi hankitaan jumppapallo. Sillä istuessa kuitenkin lihakset tekevät ihan eri tavalla työtä kuin tavan tuolilla röhnöttäessä. Mielenkiinnolla ja aika innollakin odotan millaisia muutoksia se sitten taas tuo tullessaan. Telkkarin siirtäminen on kuitenkin jo ollut selkeästi positiivinen muutos.

Click to expand...

Nyt se on tehty. Jumppapallo tuli jo joku aika sitten ja on ollut hakerassa käytössä. Tosin varsinaisessa hallitussa jumppakäytössä ei kertaakaan. Olen istunut sillä, keikkunut sillä, pompottanut sitä ja maannut sen päällä. Nyt on kuitenkin kone olkkarissa ja pallo tuolina. Huomaan kyllä kaipaavani vähän tuonne työhuoneen nurkkaan takaisin. Mukava tuoli jossa voi röhnöttää ja pelata vaikka tunnin tai ylikin jos Mushu vaan nukkuu. Vaan ei, nyt on elämä toisenlaista. Kun tulen koneelle niin laitan lihakset työhön. Tässä ei voi istua tasapainoilematta jatkuvasti. Sen takaa myös se että varsinaista jalkatilaa ei ole. jos haluan istua normaalisti jalat lattiassa niin pitää näppis ottaa syliin. Siksi nukavimmiksi asennoiksi onkin muodostunut kaksi vaihtoehtoa. Hiirtä käytettäessä olen pallon päällä risti-istunnassa (nyt kun sitä on pari päivää treenannut niin onnistuu hetken jo täysin ilman hiirikäden tukeakin) tai kirjoittaessa niin että toinen jalka on risti-istunta-asennossa ja toinen on nostettuna eteen niin että polvi tulee rinnan eteen ja varpaat ottavat tukea edessä olevasta laatikosta (tajusikohan kukaan mitä tarkoitan ). Tulen siis tietokoneelle taspainoilemaan ja jumppaamaan. Jos kukaan on koskaan istunut jumppapallon päällä niin ymmärtää varmaan miten mahdotonta olisi istua nätisti paikoillaan. Koko ajan pitää hytkyä, pomppia tai keinua johonkin suuntaan. Nyt vaan peukut pystyyn että tästä muutoksesta tulisi jotain hyötyvaikutuksia.

Jaamar sanoi:

Hiirtä käytettäessä olen pallon päällä risti-istunnassa (nyt kun sitä on pari päivää treenannut niin onnistuu hetken jo täysin ilman hiirikäden tukeakin) tai kirjoittaessa niin että toinen jalka on risti-istunta-asennossa ja toinen on nostettuna eteen niin että polvi tulee rinnan eteen ja varpaat ottavat tukea edessä olevasta laatikosta (tajusikohan kukaan mitä tarkoitan )

Click to expand...

Pics or it didn't happen.

Työmatkapyöräily on jäänyt tauolle, joten olen koittanut patistella itseäni johonkin säännölliseen liikuntamuotoon. Harkitsin yliopistoliikunnan kausimaksua (ei todellakaan kallis, mutta lopulta päädyin työpaikan rakennuksen kellarisaliin. Kulkuoikeus on käytössä 24/7 työpaikan avainlätkällä ja hintaa vain 16,50 e/kk. Ja kun on samassa rakennuksessa kuin työpaikka, uskon kynnyksen olevan hyvin pieni. Kerran kävin jo kokeilemassa, vanha tuttu saliohjelma 5x5 stronglifts tuntuu onnistuvan aivan tarpeeksi hyvin välineistöllä, vaikka kyykkypaikkoja olikin valitettavasti vain yksi.

Mie olen syksyn aikana palannut vanhan harrastukseni pariin eli kuntosalille. Lisäksi olen alkanut käydä uimassa. Ortodoksisen joulupaaston myötä (ja muutenkin) sokerin syönti on jäänyt kokonaan ja poikaystävän kehoituksesta oon vähentänyt myös nopeiden hiilareiden syöntiä. Kasvissyöjä oon ollut 12 vuotta, joten muutosten teko on tuttua.

Vaikka painonseuranta ei koskaan ole ollut ykkösjuttu minulle, niin olen ihmetellyt lisääntynyttä paria kiloa. Kuitenkin kohta kaksi vuotta ruokailu- ja liikuntatottumukset ovat olleet suht vakiot. Ajattelin tämän johtuneen kevään/kesän sairastelusta, mutta tänään hierojani totesi, että lihasta on tullut lisää. Kun sanoin painon noususta, niin oli sitä mieltä, että se on varmaan lihasta suurimmaksi osaksi. En tiedä pitääkö paikaansa, mutta ilahduin aika tavalla tästä
Tänään olin salilla maailman vahvin mies-kisaajan kanssa. Käytin lievästi pienempiä painoja

Jaamar sanoi:

Seuraava askel on siirtää tietokone olohuoneeseen, mikä voi taas lisätä koneella istumista, mutta istuimeksi hankitaan jumppapallo. Sillä istuessa kuitenkin lihakset tekevät ihan eri tavalla työtä kuin tavan tuolilla röhnöttäessä.

Click to expand...

Hommattiinko teille se jumppapallo? Mä olen harkinnut samaa ja kiinnostais kuulla jos olet havainnut positiivisia vaikutuksia.