Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Mulla on muuten myös jumppapallo tuolina jos olen koneella. Pöytä on liian korkea/pallo liian matala, koska käteni puutuvat jos joudun pidempään työskentelemään. Muuten tykkäisin.

Anewielh sanoi:

Mulla on muuten myös jumppapallo tuolina jos olen koneella. Pöytä on liian korkea/pallo liian matala, koska käteni puutuvat jos joudun pidempään työskentelemään. Muuten tykkäisin.

Click to expand...

Minkä korkuinen pallo sulla on? Nettikaupassa jossa kävin vilkuilemassa oli halkaisijat 75 ja 85 cm. Koska pallo menee vähän kasaan kun sen päälle lasauttaa painonsa niin olettaisin että toi isompi vois olla parempi...

Kannattaa myös ottaa oma pituus huomioon. Itselläni on palloista kokemusta lähinnä jumppajutuista, joten en osaa niin sanoa tuolikäytöstä, mutta varsinkin jos meinaa sillä myös jotain voimistelua harrastaa niin kannattaa miettiä myös siltä kantilta. Oon itse vähän yli 160 cm ja olen fitballissa käyttänyt pienempää palloa (epämääräisen mielikuvan mukaan se ois ollut 65 cm mutta en mene vannomaan), isompi vaihtoehto ois siihen liian iso. Pöydän ääressä istuminen tietysti voi asettaa ihan päinvastaisiakin vaatimuksia.

Pallo ois kyllä kiva saada itsekin, mutta saanee odottaa tilavampaa asuntoa. En varmaan työtuolina osaisi käyttää kun en muutenkaan osaa istua normaalisti, mutta telkkaria katsoessa voisi sillä kivasti tasapainotella.

Minulla oli myös aikoinaan jumppapallo tietokonetuolina, ja aika lyhyessä ajassa huomasi, miten se selkeästi paransi tasapainoa. Lisäksi keskikropan lihakset saivat jumppaa, mikä oli ryhdille hyväksi. Harmi vain, että nykyisessä asunnossa minulla ei ole edes tietokonepöytää, vaan käytän läppäriä missä milloinkin. Jumppapallolle ei ole edes kauheammin tilaa, joten palautin sen lopulta äidille, jolta sen alkujaan sain.

Oma viimeaikainen piskuinen elämänmuutokseni on ollut kuoroni yhteiseen herkkulakkoon liittyminen. En alkujaan jaksanut kiinnostua asiasta, mutta kun työhousut alkoivat kiristää - varsinkin Luigin synttärien ja niitä seuranneiden viikon mittaisten vähittäisten rääppiäisten jäljiltä - totesin, että ehkä olisi aihetta. Ja katso! Pitkään epäsäännöllisesti vaivanneet alavatsakivut, jotka olin kyllä jo tulkinnut suolistoperäisiksi ja miettinyt myrtyneenä, pitääkö minun kokeeksi ryhtyä hankalalle fodmap-ruokavaliolle, katosivat. Kannatti siis jättää pois kaikki suklaiset ja sokeriset herkut =) Jos tämän seurauksena vielä kroppa vähän kaventuisi, saattaisin jopa joskus tulevaisuudessa mahtua taas useampaan vanhaan, rakkaaseen vaatteeseen, joiden pieneksi jääminen on harmittanut.

Husky sanoi:

Hommattiinko teille se jumppapallo? Mä olen harkinnut samaa ja kiinnostais kuulla jos olet havainnut positiivisia vaikutuksia.

Click to expand...

Hommattiin. Vaikutus yksi, tasapaino on parantunut (pystyn istumaan pallon päällä risti-istunnassa ilman tukea) ja istuessa on ihan eri tavalla liikkeessä/ lihakset töissä. Sitten ne mutta-puolet, kun kone on kaiken keskipisteessä niin sille tulee mentyä ihan eri tavalla ja oikeastaan olen koneella melkein enemmän kuin ennen. Se myös toimii (harmi kyllä) varsin mainiosti telkkarina, joten sen siirrosta ei ollut mitään hyötyä. Myös pallon päällä saan röhnötettyä vähän huonossa sennossa, jos en muista erikseen huomioida asentoa/ tasapainoa.

Pallon koossa pitää minusta huomioida myös se tahtooko istua jalat tukevasti maassa. Silloin pallo ei voi istuttaessa olla ainakaan paljon korkeampi kuin jalat suorassakulmassa. Muuten se vaikuttaa huonontavasti istumamukavuuteen. Minulla on matala taso tietokonepöytänä, näppis on usein sylissä jos tarvitsee enemmän käyttää ja hiirtä käytän pöydällä joka on kyllä pidempää työskentelyä ajatellen liian korkea. Siksi hiirtä ei tule kyllä huvikseen haudottua.

Ostin pari vuotta sitten Humantool:n, kun sain sen hyvällä alennuksella. Se toimii! On tuolille asetettava "satulaosa" http://verkkokauppa.humantool.fi/tuotekuvat/900x600/HT_blue.jpg

Ongelmallista sen kanssa on, että sillä on taipumus ottaa jalat alleen tästä työtuoliltani Nytkin jouduin etsiskelemään sitä. Toisekseen työtuolini ei mene ihan niin alas kuin haluaisin. En saa ihan sitä kaikkein optimaalisinta asentoa.

Satuloista puheen ollen, haluaaaaaaaa tämän: http://www.saga.fi/spatech/pdf/JOBA_Mini-Leaflet_FIN.pdf
Hinta vain menee yli kolmen nron

Mulla on joskus ollut töissä sellainen Salli-satulatuoli. Ostan sellaisen kotiin sit kun rikastun. Ehdottomasti paras tuoli mulle sen jälkeen kun opin siinä istumaan.

Minua ei kuunapäivänä saisi istumaan pallojen päälle tai satulatuoleihin. Siksi olen töissäkin suosinut seisomista ja hakeutunut sähköpöydän äärelle, kun se on mahdollista. Nyt se onnistuu kahtena päivänä viikossa. Siinäpä se muutos, mitä voi töissä toteuttaa. Kotona ei enää huvita, vaan istun miten sattuu eli yleensä poikittain sohvalla niin että olen valloittanut puoli sohvaa (ja isäntä on valloittanut toisen puolen).

Minulla ei ole ollut syksyn aikana muuta aktiivista liikuntalajia käytössä kuin tuo kuntopyöräily kotona. Olen pyöräillyt nyt lokakuun puolivälistä alkaen ja silloin aloitin virtuaalisen matkani Rivendellistä kohti Punasarven solaa. Ehdin solalle jouluksi, sillä nyt puuttuu vähän alle 60 kilometriä. Joulun jälkeen alan polkea sitten solasta kohti Morian läntistä porttia. Joskos kääpiöt ovat sen korjanneet romahtamisen jäljiltä. Pitää vain selvittää uusi avaussalasana.

Kevennetyt syömisviikot näin ennen joulua ovat olleet kovin haasteellisia, kun joka paikassa on tarjolla suklaata ja kakkuakin on ollut tarjolla ihmeen usein. Olen vain ottanut tavakseni sen, että jos tulee viikkoja tai vaikkapa muutama kuukausi, kun kaikki tuntuu menevän päin seinää tai muuten överiksi, niin sitten otetaan taas uusi startti. Koskee nyt sekä syömisiä (kevennetyn syömisen jaksoja) ja liikuntaa tai sen poisjäämistä toisinaan. Kun ottaa tavaksi tällaisen, niin eipä tule liikaa jojoilua asioiden kanssa vaan pysyy tatsi.

Tämä voisi mennä ilonaiheisiinkin, mutta... pururadalla on jälleen valot!!! Käyn mieluiten juoksemassa aamulla ennen töihinlähtöä, mutta pimeä vuodenaika yhdistettynä pimeänä olevaan pururataan on haitannut merkittävästi tätä harrastusta. Olen kyllä sisukkaasti hissutellut pilkkopimeässä metsässäkin Kun en yrityksistäni huolimatta löytänyt yhtään talomme lukuisista otsalampuista (myös kaikki muut sähkölamput ovat hävinneet mystiseen mustaan aukkoon).

Tämä on nyt tavallaan aika hölmö kysymys (mitäpä minä muuta kyselisinkään ), mutta kun kasviksia suositellaan syötäväksi puoli kiloa päivässä (pitää edelleen paikkansa?) niin lasketaanko siihen myös kypsennetyt kasvikset ja hedelmät vai pitäisikö olla tuoretta?

Ainakaan Me naisten jutun mukaan ei ole väliä, syökö kasvikset raakoina, kypsinä vai kuivattuina, kunhan niitä syö paljon.

Sain joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen. Oikeasti halusin vain seurata sykettä, mutta tuossa on paljon muutakin. Sykkeestä sain heti selville, että minulla on syke todella korkealla koko ajan. Sen tiedän, että astmalääkkeet nostavat sykettä, mutta pitäisikö tässä muuten olla huolissaan...?

Minun sykkeeni on aina korkea, ollut lapsesta saakka. Joskus teini-iässä sitä ryhdyttiin hoitamaan, sillä se aiheutti joskus rytmihäiriöitä/kipua. Edelleenkin se on turhan korkea, mutta stressin vähentäminen auttaisi todennäköisesti enemmän kuin lääkkeen lisääminen.

Nyt se alkaa! Ostin tänään puoleksi vuodeksi kortin Tampereen uimahalleille, ja kävin saman tien uimassa. Voimien jakaminen ei tainnut olla vielä hallussa, jalat menivät hapoille ja altaassa tuli suorastaan hiki. Mutta ainakin nyt tuntuu, että on tehnyt jotain. Tarkoitus olisi alkaa uida kolmena päivänä viikossa ja kävellä neljänä. Jospa tästä kunto nousisi ja läskit sulaisivat!

Tajusin tässä yhtenä päivänä elämäntapojani pohtiessa että olen kuin itsestään onnistunut tekemään ihan huomaamattani muutoksen. Olen pyristellyt kovasti netinkäytön vähentämisen ja liikunnan lisäämisen kanssa onnistumatta kovin hyvin, mutta siinä sivussa ihan huomaamatta ja pikkuhiljaa on hiipinyt isojakin muutoksia syömiseen ja siihen miten suhtaudun asioihin joita suuhuni laitan.
En ole vuosiin välittänyt pahemmin karkista, mutta kyllä sitä on tullut syötyä. Nykyään ei oikeastaan tee mieli kuin suklaata joskus. Ja jos tekeekin mieli karkkia tai vaikkapa jääkaapissa odottavia leivoksia niin joku aivoissa aina niitä syödessä pohtii onko se ihan tarpeellista. En siis ole kieltänyt itseltäni mitään. Joku on vaan loksahtanut ajattelutavassa niin etten enää osaa mähkätä montaa palaa mokkapaloja putkeen. Samoin on sipsien laita. Niitä kyllä syön aina väillä ja kun syön niin se menee aina poikkeuksetta överiksi, mutta nekin kolkuttavat aina jotenkin. Jokaisen mieliteon kohdalla ei tule pyytäneeksi Novaa tuomaan tai poikkea hakemassa kun aina tulee automaattisesti kysyttyä itseltään että haluaako todella niitä jos seurauksena on kahden-kolmen päivän suolapöhötys ja tunkkainen ja etova olo. Joskus vastaan että kyllä tahdon, mutta puolet tai 2/3 kerroista olen sitä mieltä että en tahdo. Jauhelihan käyttö on vähentynyt huomattavasti (en tiedä onko hyvä vai huono, mutta muutos sekin). Ei vaan ole tehnyt mieli. Meillähän oli jonkun aikaa jauheliha pannassakin kun haluttiin koittaa keksiä uusia ruokalajeja. Jauheliha kun on niin petollisen helppo tapa valmistaa lihaa. Nykyään ei edes tee mieli sitä. Ajatus vaikkapa murekkeesta tai lihapullista tuo suuhun rasvaisen tunteen ja saa vatsan pömpähtämään. Mieluummin teen sitten haudutetun padan ihan kokolihasta. Jauhelihan on korvanneet myös jotkut kasvisruuat. Viimeisimpänätajusin että soijasta ja kesäkurpitsasta tehty makaroonilaatikko on vaan niiiiiiin paljon parempaa kuin jauhelihasta. Minä en enää välttämättä tarvitse lihaa, mutta en myöskään kieltäydy siitä. Ohan se hyvänen aika tosi hyvää. Mutta ei sitä tarvitse syödä joka päivä.
Valmisruuat ja puolivalmisteetkin ovat nykyään enemmän helpottamassa joidenkin päivien osalta ruuan laittoa. En edes muista milloin tässä talossa on viimeksi syöty pakastepitsaa. Uuniranskalaisia on 1-3 kertaa kuussa ja valmiita lindströminpihvejä samaten. Joskus tehdään hernekeitto purkista ja pari-kolme kertaa kuussa syödään subit yms. Mutta joukossa on viikkoja kun kaikki tehdään alusta asti itse. Liekö tässä yksi syy miksi minulla on ruokastressi ja inhoan nykyään kokkaamista Mutta ei tekisi mieli palata takaisin siihen tilanteeseen missä perus ruokavalio koostui vuorottelevista juaheliha ja kanasuikale ruuista joiden väliin mahtui useamman kerran viikossa valmispitsoja, nugetteja ja ranskalaisia.

Hienoa huomata että jotain voi tapahtua ilman suurempia pinnistelyjäkin. Nyt ei ole niin huono omatunto kaikesta muusta mikä jää tekemättä tai onnistumatta

Jaamarin viesti sai taas miettimään, ettei pysyvä elämäntapojen muutos lähde niinkään siitä, että pakottaisi itsensä toimimaan väkisin vastoin mielihalujaan, vaan siitä, että ne mielihalut saa vähitellen käännettyä uusille raiteille. Luin juuri yhden personal trainerinkin pohdintaa siitä, miten ihmisen pää pitää myös ottaa huomioon uutta hyvinvointia rakennettaessa, koska jos lähdetään liikkeelle vain liikunnasta ja ruuasta, muutos saattaa osoittautua liian vastenmieliseksi ja vaikeaksi toteuttaa. Erityisesti jäi mieleen ohje, jota hän kehotti noudattamaan, jos tulee "repsahdettua" ja esimerkiksi ahdettua herkkuja sisäänsä, vaikka tarkoitus oli syödä terveellisesti: Miettiä, miksi teki niin? Mikä oli se varsinainen taustasyy, joka sai tekemään toisin kuin oli suunnitellut? Oliko niin väsynyt, surullinen, nälkäinen tai jotain muuta, että tuli haettua nopeaa helpotusta epäterveellisestä ruuasta? Millä tavalla vastaavia tilanteita voisi jatkossa ehkäistä?

Vaikka hänellä oli esimerkkinä ruoka (tarkemmin sanottuna mustikkapiirakka), samaa voi mielestäni soveltaa muihinkin elämänalueisiin. Jos pyrkii esimerkiksi noudattamaan säännöllistä liikuntaohjelmaa, mutta treeni ei maistu, niin väkisin pinnistämisen sijaan miettii, miksei se maistu, ja pyrkii sitten muuttamaan ohjelmaa houkuttelevammaksi ja/tai omaa fyysistä oloa jaksavammaksi.

Itse etenen tosi hitaasti tällä reitillä, mutta olenpahan löytänyt taas kävelemisen ilon jokailtaisilla lenkeillä - joiden pituutta säätelen nykyään hyvin herkästi sen mukaan, mikä fiilis on, sen sijaan että väkisin kiertäisin vähintään parin kilometrin reitin - ja ajatuksella etsittyäni myös sellaiset kevyen päivittäisen jumpan ohjeet, etten ahdistu sen paremmin liikunnan raskaudesta kuin sen viemästä ajastakaan, mutta saan silti säännöllistä harjoitusta mm. polvia, ristiselkää ja yleistä ryhtiä tukeville lihaksille.

Nyt kun vielä saisin unen määrää lisättyä, niin ehkä sitten sokeriset herkutkaan eivät enää niin houkuttaisi väsyneitä aivoja

Huh olin tuossa alkuviikosta päivän oksennustaudissa, tai oikeammin omadiagnoosin mukaan tulehdusarvoni olivat koholla, josta seurasi pahoinvointia. Tämän jälkeen kahvi ei ole koko viikon aikana oikein maistunut, eikä mikään makea tai rasvainen. Syön nykyään melko terveellisesti, mutta tämä viikko on taas pistänyt miettimään ruokavaliomuutosta. Esimerkiksi kahvia juon normaalisti 2-3 kuppia päivässä, mutta onko mitään tarvetta? Aamukahvista en ehkä suostu ainakaan vielä luopumaan, mutta ajattelin kahvijuonnin jättää nyt ainakin toistaiseksi tuohon yhteen kupilliseen per päivä.

Toinen aines minkä ajattelin poistaa ruokavaliostani, on rasvainen jauheliha. Köyhänä opiskelijana olen pitkään tyytynyt ostamaan sitä halvinta jauhelihaa, mutta nyt se saa luvan loppua. Joko ostan laadukkaampaa lihaa tai kalaa tai kanaa, tai sitten yksinkertaisesti vähennän näitä proteiinilähteitä ja lisään heran käyttöä. Toisaalta heraproteiiniakaan en viitsi 2 annosta päivässä enempää käyttää, kun sekin pistää mahaa muuten hieman sekaisin.

Kolmas muutos vielä ruokavalioon on hedelmien lisääminen. Viljatuotteiden käyttöä olen vähentänyt viime aikoina huomattavasti, josta on seurannut toisaalta energisempi olotila, mutta toisaalta kovista treeneistä on ajoittain ollut vaikeuksia palautua. Hiilareita on kuitenkin jossain määrin saatava. Siispä hedelmiä lisää vaikkapa mehukeiton tai maustamattoman jugurtin kyytipoikana.

Tuli tuosta aikaisemmasta viestistäni ja Isilmírën viestistä vielä mieleen että nytkin Nova toi laivalta ison Tobleronen. Aikaisemmin olisin syönyt puolet suklaista eilisen aikana, mutta nyt söin kaksi palaa. Tykkään siitä, mutta nimenomaan herkuttelen sillä enkä pöljänä ahmi. Samaten ostin miittiin sipsipussin, mutta kun tiedän että en saa sitä kuitenkaan miitin aikana tyhjäksi niin uskalsin avata eilen. Tuli siis syötyä eilen taas mitä sattuu, mutta en syyllistä siitä itseäni. Kuuntelen enemmän fyysistä kuin henkistä olotilaa herkuttelujen jälkeen. Jos tulee huono olo niin se on ihan tarpeeksi suuri rangaistus herkuista. Varmasti tähänkin yksi iso tekijä on se että herkkuja ei perus arjessa näy jatkuvasti. Siksi voin hyvillä mielin sallia itselleni mässäilyn sillointällöin. Ja tietysti se että minulla ei ole mitään sen kummepia painonpudotustavoitteita. Toki seuraan peilistä ja vaa'alla missä mennään ja iloitsen jos näyttää hyvältä, mutta tavoitteet ovat enemmän kuntopuoleen. Haluan pystyä nostelemaan painavampia tavaroita ilman että olen ihan rääkki sen jälkeen ja haluan pystyä kävelemään pidempiä lenkkejä väsymättä. Niin ja haluan pitää itseni sen verran liikkuvana että en menisi ihan jumiin heti jos yhden yön nukkuu vähän huonommassa asennossa.
On minulta tässä viimeisen kuukauden aika pari kiloa pudonnutkin. Ne muutokset mitä olen tehnyt on iltasyömisen aikaistaminen n. tunnilla ja valon lisääntyessä ihan perus liikunnan lisääntyminen. Otin taas askelmittarin käyttöön ja sinne pitäisi kerryttää askelia. Sitten olen kohtuullistanut ruoka-annoksia niin että en mätä lautasta ihan kukkuroilleen lähtökohtaisesti ja ennen kuin otan lisää kuuntelen onko vielä nälkä vai tekeekö vaan mieli ja päätän sen jälkeen kuuntelenko mielitekoa. Yleensä siis ei ole sen ensimmäisen annoksen jälkeen enää nälkä. Tosin nyt on joku syömiskausi ja olen alkanut harrastaa vähän turhaan välipaloja. Mutta en anna itseni tuntea niistäkään nyt syyllisyyttä. Yleensä otan välipalat kuitenkin ihan näläntunteeseen.

Edit. Juuri sopivasti katsoin äsken tällaisen dokumentin pahoista tavoista ja niistä luopumisesta. Linkki on Areenaan, joten lakkaa jossain vaiheessa toimimasta.

Mulla on kevään kevennetyt ruokaviikot ja menossa 8. viikko, mutta eipä ole tällä kertaa onnistunut. Olen syönyt kevyemmin joo, mutta olo on silti turpea ja vaaka ei ole heilahtanut mihinkään ellei sitten pari sataa grammaa ylös. Pohdinkin sitten vaivaako mua stressi, kun sanotaan että elimistön stressihormonit pitävät painoa/nesteitä yllä eli on turvonnut vaikka yrittäisikin keventää. Tuntuu että harakoille on yritykseni mennyt. Enkä kuitenkaan pahasti kyttää mitä syön, vaan sen määrää ja tietyt artikkelit pois (peruna, pasta, riisi ja turhat leivät). Toivon, että kohta pääsen aloittamaan työmatkapyöräilyn ja liikkuminen kävisi nykyistä vaivattomammin.

Eilen oli kiva ja lämmin keli ja piti jo tehdä iltapäiväpyörälenkki, mutta kuinkas kävikään? Olin täysraato päästessäni kotiin ja menin nukkumaan. Otin myös troppia, sillä olin aivan varma että flunssa iskee, sellainen oli "keuhkotuntuma". Usein sitä ehtii työpäivän aikana suunnitella mitä kaikkea sitä illalla tekeekään ja hyvin usein on energiat täysin nollassa kun kotiin pääsyn hetki koittaa. Epistä. Talven aikana olen jaksanut kuntopyöräillä ja vielä huhtikuussa ehdin sisäpolkea muutaman kerran, kunnes pyörä vaihtuu ja pääsee ulos. Aamupakkaset eivät kuitenkaan vilukissaa houkuttele aamupolkemiseen, mutta päätös mikä päätös, huhtikuun viimeisellä viikolla se alkaa.

Sain aloitettua kyykky-jalkatreeniä viime viikolla. Lisään kyykkyjen määrää tässä huhtikuun aikana per päivä ja yritän ylläpitää tätä heinäkuun loppuun asti ja päästä ainakin 250 kyykkyliikkeeseen päivää kohti. Jollain lailla täytyy saada jalkalihaksia vahvistettua, kun en ole yli vuoteen käynyt kuntosalilla. Ja motivaationi on joka kevät ja kesä sama; kropan tulisi olla siinä kunnossa että jaksaa sitä painavaa rinkkaa taas kantaa kesäajan reissujen ajan ilman suurta tuskaa.

Fairy tale sanoi:

Pohdinkin sitten vaivaako mua stressi, kun sanotaan että elimistön stressihormonit pitävät painoa/nesteitä yllä eli on turvonnut vaikka yrittäisikin keventää.

Click to expand...

Voisikohan tähän vaikuttaa sitten myös ihan vain epämieluisa elämä..? No ehkä ainakin siinä mielessä, että kun viettää aikaansa mieluummin kirjoittaen, piirtäen ja PC:llä pelaten.. niin ai mikä liikunta? Miksiköhän turpoan? Mutta kun en hyväksy kuitenkaan tätä selitystä, sillä joka päivä hoidan vähintään hevoset, eli liikun edes vähän normaalia enemmän. Enkä syö mielin määrin.. jos yrittäisin olla turpoamatta syömättömyydellä, niin en saisi syödä yhtään mitään! Mistä seuraa päänsärky..

Minulla on jotain häikkää ruoansulatuksen kanssa, ollut jo iät ja ajat. Nyt olen vihdoin alkanut oppia seuraamaan syömisiäni siinä määrin, että saan edes vatsan pysymään suht kunnossa. Ja voi sitä ärsytyksen (mielen ja ruumiin) määrää sitten kun vahingossa erehdyn syömään jotain epäsopivaa..

Olen oikeasti miettinyt, että haluaisin mennä rasvaimuun!!! Olen vielä normaalipainon rajoissa, mutta ongelmakohtani on masu.. Ollut aina!
Selkäni on niiiiiiin romuna, että kun yritän treenata masua, onnistun aina kipeyttämään selän entisestään. Pallomahan pienennys on ihan tarpeeksi ärsyttävää muutenkin, niin sitten pitää yrittää vielä pitää selkä tyytyväisenä.. Menee siis liian monimutkaiseksi. Ei riitä motivaatio alkaa pienentämään mahaa.. helpompaa olisi vain keskittyä pitämään se pienenä! Haluan litteän vatsan ja vatsalihakset.. ja uuden selän!

Tästä alkaa oikeasti tulla minulle jo myös jokin henkisen puolen ongelma..
Nooh, olen aloittanut vatsalihasliikkeet *auts!*, jospa niitä nyt jaksaisin tehdä.. Ja sitten sitä vettä pitäisi juoda, mutta kun hanavesi maistuu *piip*:lle, pullovesi maistuu *piip*:lle, kaikki vesi maistuu *piip*:lle, niin yritä sitten juoda sitä. Mutta pakkohan se on.. Luin jostain, että sitruunalla voisi vettä hieman maustaa, jos ei muuten sitä tykkää juoda. Täytyy varmaan kokeilla.

Mutta sitten.. kun tämän olemattoman motivaation kohotus on vain niin hirmu vaikeaa, koska tietää, ettei kuitenkaan jaksa pitkään. Kun masu itsepäisesti vain pullottaa ja selkään koskee, niin on hyvin houkuttelevaa luopua leikistä. Taas kerran! Aina sitä tulee aloitettua jotain, mutta ei sitä vaan pitkään jaksa. Onko itsekurini tosiaan näin olematon!? Ja kun se vesi on niin pahaa.. (kai sitä täytyisi taas lasillinen juoda).