Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Atheonin viestistä tulee itsellenikin tuli väistämättä mieleen pika- ja pitkänmatkan juoksijat, joiden ruumiin- ja lihasrakenteilla on huomattavia eroja. Vaikka olen lyhyt ja tanakka(168/58), niin silti minun vahvuuteni on nimenomaan pitkäkestoisessa suorituksessa. Lisäksi leveistä ns. uimarinhartioista on kovasti hyötyä raskaiden tavaroiden nostossa ja kantamisessa. Kun vielä harrastin kuntosaleilua, niin tein nimenomaan lihaskestävyyttä edistäviä sarjoja, mutta silti lihakseni ovat suuremmat kuin muilla samankokoisilla ihmisillä. Ehkä se johtuu osaksi ruumiinrakenteestakin: minulla on pitkä selkä ja lyhyet jalat, mutta pohjelihakseni ovat sen verran paksut etteivät kaupassa useimmat saappaat mene kunnolla jalkaan.
Kesän aikana taisi tulla pari kiloa painoa lisää, kun ei kuumuuden takia jaksanut liikkua niin paljon. Stressiä en siitä ota, kylläpä ne jossain vaiheessa karisevat pois talven myötä(sanoo juuri suklaata syövä herkkusuu-kielo :D ). Tallitöitä ja ratsastusta suosittelen muuten erityisesti, siinä kasvaa kunto ihan huomaamatta.
 
Atheon sanoi:
Mattfield sanoi:
Mitään erikoista paino-ongelmaa minulla ei ole (183/82), mutta lenkeilyn kannalta mieluusti olisin hieman kevyempikin. Tosin harrastan toisena lajina kuntosalia, joka hieman sotii primäärilajiani vastaan.
Click to expand...

Tuokin riippuu hyvin pitkälti siitä, mitä salilla tekee. Oikealla sali ohjelmalla siitäkin saa pidemmän matkankin juoksua tukevan harrastuksen. Periaatteena on, että tekee riittävän pitkiä sarjoja, riittävän pienillä painoilla, niin massaa ei pitäisi paljonkaan kertyä. Silloin harjoitteet ovat enemmänkin lihaskestävyyttä kuin lihasvoimaa parantavia.

Vähän niin kuin juoksussa. Kun otat spurtin, joudut käyttämään paljon voimaa, jolloin voima ja nopeus kehittyy, mutta kun juokset lenkkiä niin otat moninkertaisen määrän askeleita, mutta voimankäyttö joka askeleella on huomattavasti pienempi, mistä seuraa kestävyyden kehitys.
Click to expand...

Totta, mutta kuten edellisessä viestissä mainitsin, niin tavoitteena on ihran korvaaminen lihaksella eli tarkoitukseni ei ole harjoitella kuntosalitreeniä ainakaan täysin lenkkeilyn ehdolla.

Eli yksinkertaisesti sanottuna tavoitteeni on sekä pienimuotoinen lihastenkasvatus että kestävyyskunnon parantaminen. Tämä yhtälö on haastava, mutta ei todellakaan mahdoton ainakaan vielä nykyisillä pohjilla.

Lihasvoimasta puheenollen, voimaa pystyy kyllä hankkimaan merkittävästikin ilman massan hankintaa, kunhan sarjat pitää erittäin lyhyinä ja panostaa tätä kautta hermotuksen kehittämiseen. Tavoitteeni onkin salitreenin puolella enemmänkin maksimaalisen voiman kehittämisessä, kunhan saan ensiksi hankittua mieluisan määrän lihasta kroppaan.
 
Olen viime aikoina löytänyt paremmin ja paremmin kasvikset ruokavaliooni ja nykyään lounaalla sekä päivällisellä noin 3/4 osaa ruoasta on kasviksia. Huomaa heti kuinka paljon paremmin vatsa toimii ja vireystilakin tuntuu nousseen. Leivästä, juustosta ja metukasta en silti luovu, mutta yritän niidenkin käyttöä vähentää! Tällä hetkellä menee noin viisi palaa leipää päivässä. Kahvinkin käyttö on ehkä hieman vähentynyt; nyt sitä menee vain 1-2 kuppia päivässä normaalin 2-4 sijasta.
 
Jaetaanpa teidänkin kanssanne pikku projektini. Puolivuotta kestäneen sipsilakon päätyttyä aloitin tammikuun alusta kuukauden projektin jossa aamupäivisin syön lähinnä hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä. Jogurttia syön myös koska se tekee vähän vaihtelevammaksi ja helpottaa aamupalojen suunnittelua. Joku hieno ideologiahan tämänkin takana alunperin on mutta minun versioni lienee niin paljon venytetty ja vanutettu ettei sitä voine kauheasti verrata. Se mitä alkuperäisestä ideasta tiedän on että aamupäivisin ei saisi syödä kuin pelkkiä raakahedelmiä tai marjoja. Kyse on jostain hyvistä ruuista ja pahoista ruuista. Minulle se on ollut lähinnä kokeilu mitä kropalle tapahtuu.
No vähän jotain tapahtuu. Yleisesti ottaen olo on hiukan kevyempi ja raikkaampi. Tekisi mieli sanoa että energisempi mutta ei ehkä sitä kuitenkaan. Suurin muutos on ehkä siinä että kun kroppa tottui tähän kevyempään aamiaiseen niin päivälläkään ei sitten ole tehnyt mieli syödä itseään ähkyyn. Pari kertaa on ehkä tehnyt mieli syödä enemmän mutta sitten taas on heti ollut ajatus että ei sitä ehkä kuitenkaan tarvitse ja on ollut helppoa jättää ottamatta lisää. Liekö vatsalaukku pienentynyt vai olenko vain tajunnut että on kiva olla kun on kevyt olla. Iltaisinkaan ei enää ole tarve syödä ylettömiä määriä. Olen aina ollut iltasyöjä ja iltaisin on mennyt joskus jopa ihan lämmitä ruokaa iltapalaksi tai ainakin paahtoleipää jos ei muuta. Lisäksi töistä tultua on tullut syötyä toinenkin lämmin ruoka. Nykyään pärjään hyvin töiden jälkeen parilla leipäpalalla ja muutamalla rypäleellä tai kulhollisella hedelmäsalaattia seuraavaan aamuun asti. Tosin on tullut syötyä ihan lämmintäkin ruokaa kun toinen puolisko haluaa kuitenkin iltaisin välillä jotain tuhdimpaa mutta annokseni ovat pienempiä kuin ennen. Lisäksi olen huomannut että parin viikon jälkeen hedelmät alkoivat oikeasti täyttää vatsaa. Aluksi tuntui että hedelmä on niin kevyttä että sitä voi syödä vaikka kuinka mutta nykyään tulen ihan täyteen yhdestä omenasta ja puolikkaasta appelsiinista. Mahan turvotus on vähentynyt myös.
Tarkoitus oli muuttaa ainoastaan aamupäivän ruokailutottumuksia mutta se onkin itsestään muuttanut koko päivän ruokailutottumuksia :)

Puuroja on kyllä ollut ikävä ja olen ajatellut että en jatka kokeilua enää helmikuulle mutta aion silti säilyttää tuon hedelmien syömisen ja vaikka söisinkin joskus aamupuuroa niin varmasti tulee useammin syötyä aamuisin kevyesti. Toivottavasti tästä oikeasti jäisi näitä tapoja.
 
Opettelin reilu vuosi sitten laskemaan kaloreita ja opin toki missä ruoissa ja määrissä niitä on minkäkin verran ja opettelin kokoamaan sellaisen järkevän lautasellisen ruokaa. Pitkän ajan sain pidettyä rotia syömisessä ja liikkumisessakin, mutta yleensä talven tullen muutama kuukausi menee ihan poskelleen. Vähän harmittaa, mutta jossain vaiheessa teen aina uuden päätöksen. Minun päätökseni juontuvat kesästä 2005, kun olin hätää kärsimässä vaellusreissulla Kuusamossa.

Halusin täyttää 30-vuotta juuri siinä tietyssä maisemassa, josta otin valokuvan muutama vuosi aikaisemmin ja siellä myös olin, raatona ja polvivaivaisena kehäraakkina. Silloin tein päätöksen että alan liikkua enemmän, ei ehkä niinkään painon pudottamiseksi vaan yleiskunnon ja hyvinvoinnin vuoksi ja lihasten vahvistamiseksi. Jo vaivaiset 5kg tuntuivat jaloissa suurilta painoilta kuntosalilla, mutta ei enää. 5kg on noussut 60-65kiloon lyhyitä sarjoja. Painavat sarjathan nimenomaan vahvistavat lihaksia.

Joka kevät aloitan kuntoilun ja jonkinasteisen syömisen keventämisen talvisynkkyysmässäilyn jälkeen. Tavoitteenani on nostaa sen verran kuntoa, etten kärsi kolotuksesta ja kehäraakkiudesta vaelluksella. Samalla kun painosta putoaa muutama kilo, ollaan voiton puolella. Rinkassa itsessään on tarpeeksi kantamista. Teen aina uuden päätöksen, vaikka olisinkin antanut piut paut muutamiksi kuukausiksi. En jaksa kärvistellä ympäri vuoden. Minulla on oikeasti aina nälkä ja ruoka mielessä, jos söisin tarkkaan kaloreita laskien, niin ja ainainen vilu siihen päälle. Yksi hyvä keino makeanhimon karkotukselle on silloinkin kun pitää muuten ruokavalion kevyenä. Zerolimukasta en luovu! Juominen auttaa kevennettäessä. Hiilihapollinen juoma ei kaiketi ole se kaikkein paras juttu, mutta... jos se on niinä viikkoina se ainoa namitus herkkuius, niin saa ollakin. Ei päänuppi kestä karkitonta/herkutonta elämää. Karkkipäivä on edelleen hyvä keksintö. (Ja pieni nami riittää ison sijaan).
 
Olen jokseenkin hurahtanut lenkkeilyyn viime aikoina. Jopa niin paljon, että aloitin viime viikolla treenaamaan maratonohjelman avulla syksyllä juostavaan Tallinnan Maratoniin. Toki olen harrastanut juoksua jo syksystä 2011 asti, mutta tähän asti se on ollut kuitenkin melko epäsäännöllistä. Siinä missä salilla treenasin vielä silloin säännöllisesti, niin salitreeni on nykyisin erittäin epäsäännöllistä. Lihasten kasvatus tuntui vain jotenkin liian työläältä ja ravintopuoleen joutui kiinnittämään paljon enemmän huomiota. Toki ravinto on tärkeä osa myös juoksuharrastuksessa, mutta enää ei tarvitse stressata proteiinista, vaan syön melko vapaasti fiiliksen mukaan. Herkkuja toki maltin kanssa, mutta kyllä kerran viikkoon voi pitää ihan kunnon mättöpäivänkin, jos oikein tekee mieli. Juoksuharrastuksessa on kuitenkin se hyvä puoli, että on hyvin vaikea syödä niin paljon, että sitä onnistuisi rasvaa kerryttämään lisää kroppaansa.
 
Lukion lopulla painoin reilut 70 kg, josta laihduin 2000-luvun alkupuolella painaen alimmillani n. 60 kg. Luontainen ihannepainoni on kenties 65 kg tienoilla. Tällä hetkellä painoa on kuitenkin luultavasti 90-95 kg. Lukujen välillä oleva erotus on käytännössä pelkkää läskiä, jota kevytrakenteiseen 178 cm kroppaan on ahdettu. Valtaosa painosta tuli vuosien 2009 ja 2011 välillä, enimmillään painonnousu taisi olla 7-8kg kahdessa kuukaudessa. Olen siis onnistunut hillitsemään lihomistani, mutten välttämättä täysin pysäyttämään sitä - tuntuu, että jos syön kuukauden kurinalaisesti, ei painolle tapahdu mitään, mutta kun käyn kerran pitsalla, jämähtää taas puoli kiloa rasvaa vyötärölle pysyvästi. Puntarin ostamista olen onnistunut välttelemään, joten tilannearvio on aika satunnaisten punnitsemisten varassa.

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että vain ketjun aihe eli elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta voivat estää massani yltämisen kolminumeroisiin lukemiin. Aloitetaan kuitenkin helpoimmasta, eli pitäisikö vähentää kahvin juontia? Päivittäin menee nelisen mukillista kyseistä ainetta eli 6-8 pientä kuppia. Olen nähnyt lääkärin kertovan tv:ssä, että 8 kuppia on vielä terveellistä, eli tähän tapaan ei tarvitsisi puuttua. Mutta onko muita näkemyksiä aiheesta?
 
Kahvinjuontimäärät kuulostavat varsin kohtuullisilta, mutta tietysti suurien kahvimäärien ohella tulee helposti syötyä aika paljon muutakin. Ja jos kahvinsa nauttii rasvaisten maitotuotteiden kanssa, niiden vaihtaminen rasvattomiin tai mustalle linjalle siirtyminen ovat myös helppoja tapoja keventää kahviruokavaliota.

Ruokapäiväkirjan pitäminen, joko ruutuvihkoon, sähköisesti jossain verkkopalvelussa tai teksti- tai taulukkotiedostona omalla koneella tai vaikka seinälle tapettiin jos tilaa riittää, voisi olla hyvä keino. Eikä mitään energiamääriäkään tarvitse heti alkaa laskea, havainnoi vain että milloin syö ja syökö nälkään, tylsyyteen vai jostain muusta syystä. Ja pyrkii sitten välttämään vähitellen yhä enemmän muuta kuin nälkäänsä syömistä.

Luin joskus jostain liikunnan osuuden laihtumisesta olevan vain 20-30 %. Loppuvaikutus tulisi sitten ruokavaliosta. Ihan kannustava ajatus, jos liikunnan aloittaminen tuntuu hankalalta.
 
Ei kahvissa ole mitään sellaista, minkä takia siitä olisi haittaa laihduttajalla. Korkeintaan pannukahvissa voi rasvaa olla, suodatinjauhatuksessahan rasva suodattuu pois. Päinvastoin itse väittäisin kahvin auttavan laihdutuksessa. Se kiihdyttää aineenvaihduntaa ja joillakin ihmisillä pitää näläntunteen loitolla. Mielestäni tuo 6-8 kuppia on vielä kohtuullista käyttöä, jota ei tarvitse rajoittaa.

Ehdottomasti helpoin tapa aloittaa laihduttaminen on yksinkertaisesti tiputtaa kalorit miinukselle. Jos syöt vähemmän kuin kulutat, laihdut! Erittäin yksinkertaista. Tietysti jos jatkaa erittäin pitkään miinuskaloreilla, voi keho mennä ns. säästöliekille. Tämän takia on mielestäni ihan hyvä pitää kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa "mättöpäivä", jolloin kalorit ovat poikkeuksellisesti plussalla. Ei kuitenkaan mitään överimättöä, jottei edelliset miinuskaloriset päivät valu hukkaan.

Liikunta on tietysti aina hyvästä, muttei laihduttamisen kannalta välttämätöntä.
 
Melkein vuosi sitten näytän kirjoittaneen tähän topiciin edellisen kerran. Tilanne ei ole juuri kummoisemmaksi muuttunut, oikeastaan huonontunutkin. Alhaiset kalorit ruokavaliossa ovat johtaneet lähinnä vain siihen, että kärsin jos mistäkin puutostilasta. Proteiini-, vitamiini- ja raudanpuutteesta ainakin. Ihan omasta pyynnöstäni pyrin sekä ravitsemusterapeutille että lääkärille. Ruokapäiväkirjoja olen pitänyt nyt talven aikana useammankin kerran ja pidempiäkin jaksoja kerrallaan sen normaalin kolmen päivän sijaan. Sillä puolella ei noin periaatteessa pitäisi ainakaan tk:n väen mukaan olla mitään ihmeempää, mutta paino ei siitäkin huolimatta ole lähtenyt laskusuuntaiseksi. Niinpä pitkän pohdinnan ja jahkailun jälkeen sain lähetteen sairaalaan jollekin "viisaammalle" lääkärille. Itse asiassa lääkäri oli väärä minne minun piti päästä, mutta monen mutkan päätteeksi sain kuitenkin ajan ensi kuun puolelle perusaineenvaihdunnan mittaukseen. Siitähän ei sinänsä ole muuta hyötyä kuin se, että ainakin tiedän millä tasolla aineenvaihdunta on. Jos ei siitäkään mitään ihmeempää löydy, niin sitten täytyy miettiä jotain muuta tutkintakeinoa. Hormonitoiminnassahan minulla on myös todettuja vikoja, esimerkiksi tuo aikaisemmin mainitsemani kilpirauhasen vajaatoiminta. Senkään toiminta ei vielä sittenkään ole vakiintunut, kuten vuosi sitten oletin. Nyt annostusta on nostettu melkein puolella edellisestä, mutta olisi kiva päästä senkin puolesta jollekin asiasta ymmärtävälle lääkärille. Omalääkärisysteemiä tuntemattomalle terveyskeskukselle tämä vain tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa... :knockout:

Lisäksi tässä on tullut monenmoista diagnoosia muutenkin, että painonpudotus olisi enemmän kuin ajankohtaista. Onneksi ei vielä näin nuorella iällä ole tullut mitään näitä perinteisiä "ylipainosairauksia", mutta muuten sitten senkin edestä. Selkäni alkaa olemaan siinä kunnossa, että selkäleikkaus saattaa olla edessä seuraavan 15 vuoden sisällä. Tämä ei toki ole mitenkään varmaa ja hyvällä tuurilla saatan selvitä vaikka loppuelämäni ilman mitään niin rajua toimenpidettä, mutta kyllä tuo selkä ilmoittelee nykyiselläänkin itsestään. Ainakin jokin vasemman jalan hermoa kohti kasvava luutuma tms. ilmoittelee itsestään epäsäännöllisen säännöllisesti ja luultavasti sen poisto olisi joskus edessä, mikäli esimerkiksi jalasta lähtee tunto. Itse selkäranka näyttää alkaneen rapistumaan hiljalleen, sillä muutama nikama/välilevy kärsiikin jo rappeumasta. Näiden selkävaivojen lisäksi oikeassa jalassa on todettu jonkin asteinen rikko ja vasemmassa jalassa vanha rappeuma muistuttelee myös itsestään. Summa summarum, mitä vähemmän kannateltavaa selällä ja jaloilla on, sitä parempi tilanne tietysti minulle itselleni. Lisäksi mahdollinen leikkaus olisi aina helpompi ja toipuminen nopeampaa, mitä vähemmän olisi tuota elopainoa kannettavana.

Viime talvena tutustuin itselleni uuteen lajiin, pilatekseen. Itselleni ennestään tuntemattomia opiskelijaetuja, kun pääsi opiskelijahintaan tunneille. Onneksi liiat kilot eivät ainakaan ole vielä vieneet intoa tutustua uusiin lajeihin tai estäneet käymästä esimerkiksi kuntosalilla :p
 
Taas minulla on hetkellinen motivaatio yrittää tehdä jotain tälle keholle, jossa joudun loppuikäni edustamaan. Alennusmyynnit vaatekaupoissa laukaisivat viikon sisään niin monta itsetuntokriisiä ja itkukohtausta ("tääkin ois näin halpa mut näköjään ihan ruma mun päällä ku oon niin levee eikä tätä toista oo ku yhen liian pienessä koossa"), että tuntui ajankohtaiselta tehdä asialle jotain.

Aloitettiin jo pari viikkoa takaperin avopuolison kanssa mehunjuonnin lopettaminen ja siinä ollaan pysytty - tajuttoman paljon niissäkin uskaltaa olla kilokaloreita, vaikka kuinka ois terveellistä tuorepuristeomenamehua. Vaan entä kun sitä kiskoo litran päivässä... Korvaamassa sitten vähäkaloriset vissyt ja minä olen vähän lisännyt maidon- ja vedenjuontia. Seuraavaksi haluaisin yrittää päästä vaaleasta leivästä eroon, mitä onneksi edesauttaa helteet - muistin ruisleivän ihanuuden, kun suolanpuutteisena sain naamariini jälkiuuniruisleivän kinkulla, juustolla ja suolakurkuilla. Namimaiskis! Aamua odottelemassa on nyt samaa tavaraa kotonakin.

Sitten tämä liikuntapuoli. Sykemittari tuli kaivettua taas hyllystä käyttöön, ja jostain luin, että hyvä määrä liikuntaa viikossa olisi jo se, jos kuluttaa liikunnalla yksinomaan n. 2000 kilokaloria. Käytiin yön viileydessä äsken huitaisemassa 460 kilokalorin lenkki ja olo on mitä mainioin!

Venyttelyyn kaipaisin vielä jotain kimmoketta, sillä varsinkin jaloista tuntuu pettävän voima äkkiä. Pohkeet eivät kestä epätasaista metsäpolkumaastoa lainkaan, ensimmäisen kolmenkymmenen askeleen jälkeen alkaa "mun pohkeisiin sattuu" -kitinä ja liikkumisesta tulee epämiellyttävää. Olen huomannut, että se myös vaikuttaa ratsastusasentooni aika paljon - jalka työntyy suoremmaksi eteen kun lihakset ei jaksa pitää sitä oikeassa asennossa linjassa alaspäin. Kurjaa.
 
Mua on pidempään kiinnostanut tuommoisen foam rollerin kokeileminen kun oon aina ihan ihmeellisistä paikoista jumissa. Mutta osaisko joku kertoa saako niitä jostain paikallisesta semikätevästä kaupasta kun ei ole missään tullut vastaan? En haluaisi askartelupuuhiin, eikä maailmaltakaan huvittais tilata.
 
Kyllähän juurikin tuolla pilates-rullan nimellä noita näkee myös ihan Prismoissa ja K-Citymarketeissa myytävän. Riippuu tietysti budjetista millaisen ostaa, mutta markkinoiden paras taitaa tällä hetkellä olla The Grid/The Grid 2.0, jonka ei pitäisi pitkänkään ajan kuluessa väsyä tai menettää muotoaan. Eli hyvä pitkäaikaissijoitus. Itse ostin ebaysta halvan, noin 10 euron hintaisen putkirullaan, joka sekin on tähän asti ajanut ihan hyvin asiansa. Muodossa se ei täysin pysy ja tarpeeksi kovaa painetta on hankala saada osalle lihaksista, muuta muuten ihan käyttökelpoinen vieläkin.
 
Irl-kaupoista myös ainakin Stadium myy Casall-merkkistä foam rollia, mutta siellä pienemmänkin rullan hinta on 34,95 €. Toki Stadiumilla on vähän väliä joku alekampanja menossa, ja joskus alennukset ovat ihan tuntuviakin. Varsinkin jos hommaa kantakortin, joka on ilmainen ja jonka saa liitettyä vaikka ajokorttiin niin, ettei tule edes ylimääräistä muovikrääsää lompakossa kuljeteltavaksi.

Hm. Pitäisköhän minun myydä pois piikkimattoni, kun se ei tunnu minun kohdallani auttavan mihinkään, ja panostaa sen sijaan pilatesrullaan. Kun kerran meidän fysioterapeutti-shidoshimmekin ilmeisesti käyttää niitä työssään ja joskus meidän treeneissämmekin, niin täytyyhän niiden olla hyvä juttu ;)
 
Minä kävin tosiaan pilateksessa kevätlukukauden ajan kuten tuolla aikaisemmin olen maininnutkin ja selkä ei tykännyt yyyhtäään tuon pilatesrullan päällä makoilusta/liikkeiden tekemisestä :p Mutta muuten hyvä peli, ei haittaisi yhtään vaikka itsellekin sellaisen hommaisi.
 
Minä suosittelen foam rollerin käyttöä kaikille. Sillä saa kaikki suuret lihakset pohkeista yläselkään rentoutettua/hierottua omatoimisesti ilman sen kummempaa rehkimistä. Tietysti senkin käyttöön kannatta perehtyä, sekä lukea ja kysellä vinkkejä. Itse olen kokenut parhaaksi kokeilla vähän erilaisia juttuja, omakeksimiä ja muilta kuultuja, ja niistä muodostaa itselle toimivimmat tavat avata jumeja.
 
Laitoin äsken tuollaisen rullan tilaukseen. En ollut ikinä ennen kuullut koko härpäkkeestä vaikka mukamas seuraan asioita. (Olen joskus ennenkin sanonut että tämä on hyvin sivistävä foorumi.) Mulla on jo pitkään ollut ongelmia selän jumittumisen kanssa, ja googlettelun plus erinäisten videoiden katsomisen perusteella tuo vaikutti helpohkolta ja edulliselta keinolta tehdä asialle jotain. Jollei toimi niin taloudellinen tappio ei ole valtavan suuri. Lisäksi avokkikin saattaa hurahtaa tuohon koskapa hänelläkin selkä on usein jäykkänä. Jos tuo auttaa edes jompaa kumpaa meistä niin molempien elämänlaatu paranee :)
 
Itseä kiinnostaisi aloittaa lenkkeily, tuo ikuinen vihan kohteeni jota olen välttänyt pitkään. Välillä tulee tunne, että täytyy saada juosta ja sitten juostaan koiran kanssa kilpaa niin lujaa kun jaloista lähtee ja niin pitkälle kun vaan jaksaa. Tekee hyvää!
No koiran kanssahan sitä tulee käveltyä 10km lenkkejä ilman, että juuri tuntuu missään. Toki huonot kengät viime reissulla aiheutti rakkoja jalkapohjiin ja aurinko sekä 30*C helle ehkä hiljensi kävely tahtia jos ei nyt maleksimiseen niin sitten hitaaseen kävelyyn. Meinashan hurtta paratkin läkähtyä! Joka kevät lupaan itselleni aloittaa lenkkeilyn, ja joka kesä se jää. Kunnes syksyllä tulee ensimmäiset pakkaset ja kerkeän lenkille sen n. 3 kertaa ja sitten onkin lumi maassa.
Joskohan sitä vielä alottas ennen syksyä.
Toki itsellä rajoittaa myös ravintolakokin hommat, jos sitä seisoo 7-8tuntia päivässä keittiössä hikoilemassa niin ei sitä sitten juuri huvita enää lähteä juoksemaan, hyvä jos koiran jaksaa lenkittää 2-3km ja sitten päälle tunniksi koirapuistoon + iltakävelytys. Hurttakin kun on semmoinen ikiliikkuja, että virtaa ja energiaa piisaa kuin pienessä kylässä. Jos ei lenkitä, niin sitten on piru koiralla merrassa.
Pitäisi keksiä jokin yhteinen koiran kanssa harrastus jota jaksaisi tehdä työpäivän jälkeenkin. Muu kuin kävely, kävellen ja vaeltamalla olen kuitenkin vuoden aikana tiputtanut kohta lähemmäksi 12kg.
Elämäntapa muutoksenani oli siis koiranpentu n. vuosi sitten.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös