Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Osta valmispitsapohja jonka täytät ihan omilla täytteillä. Tai no siinäkin on tietty ihan vehnää... Mutta pienen taikinan tekokaan ei pitäisi olla iso ongelma niin saisi edes parempia viljoja? Joku salaatti on helppo tehdä myös pienempänä annoksena suoraan lautaselle. Jos paistaa vaikka kanoja siihen niin niitähän jää kyllä yli, mutta voi käyttää seuraavana päivänä joko uuteen annokseen tai sitten johonkin kastikkeeseen tms.
Meillä on nyt jo jonkun aikaa toiminut hyvin kun suunnitellaan koko viikon ruuat aina kerralla. Pystytään laskemaan että jotain ruokaa syödään se kaksi päivää ja jotain vaan yksi. Ruuan hävikki on vähentynyt ja tulee syötyä erilaisia asioita. helpottaa myös kaupassa käymistä.
 
No enpä ole tajunnutkaan että kyllähän pitsankin voisi tehdä vähän pienemmässäkin koossa itse :) Pitäis vaan sitten oppia tekemään kunnollinen pohja. Salaatit on kyllä käteviä, mutta niissäkin on tosiaan vähän sitä ongelmaa että pitää ostaa jotain raaka-ainetta enemmän kuin sitten siihen yhden hengen annokseensa käyttää. Ei se aina ole ongelma, mutta elän niin epäsäännöllistä elämää että välillä saattaa olla monta päivää väliä etten syö kotona "oikeaa ruokaa", ja sitten onkin taas jääkaappi täynnä pilaantuneita juttuja. Ymmärrän toki ettei mulla voi olla näillä vaatimuksilla maailman laajinta reseptivalikoimaa, mutta on pakko olla olemassa ruokia joihin voi ostaa kaupasta yhden annoksen verran aineksia kun se on suunnilleen ainoa tapa jolla multa ei mene ruokaa hukkaan.

Ehkä pitää vaan äkkirikastua ja alkaa syödä pelkästään ravintoloissa :D
 
Entä jos salaatissa suosisi sellaisia asioita joita voi laittaa myös pakkaseen? Hernemaissipaprikaa, pikkuporkkanoita? Niitäkään ei ole pakko käyttää koko pussia kerralla. Ja jos kanaa ei voi säilyttää jääkaapissa niin pakkaa puolet pakkaseen (en tiedä onko parempi pakastaa ennen vai jälkeen kypsennyksen). Porkkanaraasteenhan voi tehdä helposti yhdelle päivälle kun ostaa sen yhden tai kaksi porkkanaa. Jotain sosekeittoja voi myös pakastaa kerta-annoksina ja sulatella aina tarpeen mukaan.
Tämä tietty edellyttää että omistaa pakastimen.
 
Täältä tullaan, hyvä kunto! Löysin netistä kivannäköisen juoksuohjelman, jossa tähdätään siihen, että pystyisi juoksemaan 5 kilometriä putkeen. Liikkeelle lähdetään ihan nollasta; alkuun pitäisi pystyä juoksemaan lenkin aikana kaksi kertaa kaksi minuuttia. Aloitin lenkkeilyn edellispäivänä ja oli aika kamalaa huomata, että jopa sen kahden minuutin juokseminen oli minulle tuskallista.
Olen aiemminkin koittanut aloittaa lenkkeilyä, mutta ikinä siitä ei ole tullut minulle säännöllistä harrastusta. Toivon kuitenkin, että nyt saisin pidettyä kiinni tuosta juoksuohjelmasta. Ehkäpä on vaikeampi lipsua, kun kalenterissa lukee, että tänään on mentävä sen ja sen pituiselle lenkille. Lisäksi olisi kiva aloittaa jokin muukin liikuntaharrastus.

Mitään sen suurempaa ruokavalioremonttia en ajatellut tähän yhdistää, vaikka tiedän kyllä, että minä syön aivan liikaa herkkuja ja aivan liian vähän terveellisiä asioita.
 
Hyvä hyvä! Kun kuntopohja on noinkin huono, kannattaa edetä mielestäni erittäin rauhallisesti ja pyrkiä liikkumaan enemmän sillä mukavuusalueella. Mieluummin vaikka kävellen ja pieniä juoksuvetoja lenkin sekaan. Pointti on se, että liikkuminen alkaa tuntumaan mukavalta ja siitä tulisi ihan elämäntapa! Säännöllisesti kun liikkuu, niin nopeasti huomaatkin, että se 5km menee leikitellen putkeen juosten.

Jos olet muita harrastuksia ajatellut, niin liputan kyllä täysin kiipeilyn puolesta! Sopii hyvin lenkkeilyn oheen eikä tunnu edes liikunnalta! Parin tunnin bouldersession jälkeen kuitenkin huomaa todella tehneensä jotain! Boulderointi hallissa on hyvä tapa tutustua lajiin. Turvallista ja kaikentasoisille sopivaa. Itse aloitin vasta tämän kuun alussa koko touhun, mutta voin sanoa jääneeni koukkuun ja kesäkuussa ostanenkin boulderkeskukseen kausikorttia!

Huomenna olisi pitkästä aikaa kisapäivä! Tuusulassa elämän kolmas maraton. Valmistautuminen ei ole tälläkään kertaa ollut kovinkaan optimaalinen, sillä maalis-/huhtikuun vaiheessa oli kuukauden juoksutauko jalkapallosta saadun nivelsidevaivan takia, joka vaivaa edelleen. Uskoisin jalan kuitenkin kestävän vaikka hammasta purren! Noh tähän maratoniin ei olekaan kummoisia aikatavoitteita, vaan otan lähinnä hyvän treenin kannalta toukokuun 6h ultrakisaa varten. Kuitenkin jos on hyvä päivä, niin saatanpa ennätysvauhtia lähteä tavoittelemaan. Pientä flunssaa ollut jo kolmatta päivää päällä, mutta juuri nyt on aika hyvä olo! (Otin tosin tunti sitten buranaa 800mg :)).
 
Mattfield sanoi:
Hyvä hyvä! Kun kuntopohja on noinkin huono, kannattaa edetä mielestäni erittäin rauhallisesti ja pyrkiä liikkumaan enemmän sillä mukavuusalueella. Mieluummin vaikka kävellen ja pieniä juoksuvetoja lenkin sekaan. Pointti on se, että liikkuminen alkaa tuntumaan mukavalta ja siitä tulisi ihan elämäntapa! Säännöllisesti kun liikkuu, niin nopeasti huomaatkin, että se 5km menee leikitellen putkeen juosten.

Jos olet muita harrastuksia ajatellut, niin liputan kyllä täysin kiipeilyn puolesta! Sopii hyvin lenkkeilyn oheen eikä tunnu edes liikunnalta! Parin tunnin bouldersession jälkeen kuitenkin huomaa todella tehneensä jotain! Boulderointi hallissa on hyvä tapa tutustua lajiin. Turvallista ja kaikentasoisille sopivaa. Itse aloitin vasta tämän kuun alussa koko touhun, mutta voin sanoa jääneeni koukkuun ja kesäkuussa ostanenkin boulderkeskukseen kausikorttia!

Jep, juurikin niin olen tehnyt, että lenkillä enimmän aikaa kävelen ja juoksen sitten pieniä pyrähdyksiä siinä välissä.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että tuo kahden minuutin putkeen juoksemisen vaikeus yllätti minut aika lailla. Esimerkiksi viikon vaellusreissu ei ole minulle kuntoni puolesta mikään ongelma (mutta vaeltaessa nyt toisaalta tarvitaankin varmaan vähän erilaista kuntoa kuin juostessa). Ylipäätään ongelmani ei ole niinkään se, etten pitäisi liikunnasta - olen vain aika laiska. :D

Hassua kyllä, juuri kiipeilyn aloittamisesta olenkin haaveillut. Lähin boulderointihalli sijaitsee vain muutaman kilometrin päästä kotoani, joten pitääpä ottaa itseäni niskasta kiinni siinäkin asiassa. : )
 
Ennätyshän kisassa pärähti, 3:17:20. Miesten yleisen sarjan kahdeksas sija, joka riitti samaiseen sijaan myös kaikkien maratoonareiden joukossa (yhteensä 125, joista 5 keskeytti).
Juoksu oli varmasti nykyisen kunnon mukainen suoritus. Raastovaihde tosin uupui viimeiseltä kympiltä ja tyydyin juoksemaan enempi mukavuusalueella. Minuutti pari olisi ollut loppuajasta ehkä pois otettavissa.

Kolmisen viikkoa taitaa olla aikaa palautua seuraavaan koitokseen eli Kokkolan 6h ultrajuoksuun. En edes yritä rakentaa lisää kuntoa, vaan tärkeintä saada kroppa täysin palautuneeksi. Kokkolan jälkeen sitten projektiksi vauhtikestävyyden lisääminen!

Ihan mukavahti kyllä tässä juoksuharrastuksessa huomaa kehittyvän, kunhan vain juoksee ilman että kovin tavoitteellisesti treenaisi. Aloitin 2011 syksyllä ja juoksin siinä neljään kuukauteen 116km. Vuonna 2012 952km, 2013 1472km ja tänä vuonna tähän mennessä 609km. Maraton ennätys on parantunut seuraavasti: Vuonna 2012 3:54, 2013 3:25, 2014 3:17. Kaikilla yrityksillä siis uusi ennätys. Syksyllä sitten tavoitellaan ehkäpä jo kolmen tunnin rajaa!
 
Minulle oli yllätys kuinka paljon kunnon kohottaminen vaatii proteiinia. Jos proteiinin saanti on liian vähäinen, niin kunto voi jopa heikentyä...
Eli ennen ja jälkeen urheilusuorituksen reilusti proteiineja koneistoon! Terveisin: Valaistunut sohvaperuna
PS. Ja tämä koskee etenkin meitä varttuneimpia ikäluokkia :D!
 
Mistäs tavallinen kuolevainen sitten voi tietää, koska päivittäinen proteiinintarve on saavutettu? Tätä jäin tänään pohtimaan, kun proteiinintarvetaulukko kertoi minulle montako grammaa sitä tulisi päivittäin saada. Mistä tiedän milloin olen saanut 100-120g protskua päivässä?
Sitä yrittää kiinnittää huomiota siihen, että kun on jättänyt hiilihydraattipitoisia ruokia vähemmälle ja silloin on enemmän tilaa syödä proteiinipitoista, niin kaipa se jollain perstuntumallakin täyttyy. Laskin siinä kai täytyy kaivaa kouraan, jos haluaa olla täysin varma.

Jos päivittäiseen sapuskaan kuuluu raejuustoa, tavallista juustoa, kananmunia ja rahkaa niin tietty määrä noitakin täytyy syödä. Palkokasvit mainitaan erikseen, mutta jos niiden kanssa on vaikeuksia (lue kaasuvaikeuksia) niin niitä täytyy syödä vähemmän tai ei ainakaan työpäivän aikana ;-)
Vaasan ruispalat muuten mainittiin leivistä proteiinirikkaina, mutta eiköhän monet vastaavat ruisleivät yllä samaan. Ravitsemusterapeutti tai personal trainer varmasti kaiken tämmöisen laskisi, kun sopivaa setelitukkua sellaiselle henkilölle näyttäisi. Monesti asiat täytyy selvittää kuitenkin ihan itse.
 
Itse olen punttiakin treenannut ihan viikottain vuosia, enkä kyllä laske mitään päivän proteiineja, vaikka toki tiedostan sen, että lihakset tarvitsevat proteiinia kasvaakseen. Ihan normi kuntoilijalle riittänee, että koittaa joka aterialle keksiä jonkun proteiinilähteen. En sen enempää lähtisi asialla stressaamaan. Hyviä proteiinilähteitä mm. kana, liha, kala, maitorahka, raejuusto, soijarouhe, kananmuna. Leivän kanssa vaikka kalkkunaleikkele. Tietty sen treenin jälkeen voi vetää palautusjuoman, joka sisältää maltoa ja heraa (useissa recovery-jauheissa valmiiksi sopivassa suhteessa), mutta jätin itse tuon palkkarin parin vuoden treenin jälkeen, koska kyllästytti jauheilla läträäminen.
 
eowynofmay sanoi:
Ehkäpä alan käymään vielä jossain vaiheessa salillakin, koska minusta se on vielä typerämpää kuin juokseminen. Siellä ei ole edes ulkoilmassa.

Ja aloin myös. Ensin kokeilemassa, mutta nyt ostin vuoden kuntosalikortin. Vatsalihakset ovat jääneet muistojen hämärään ja etenkin niitä minun on vaikea kotioloissa herätellä. Yläselkä on jäykistetty, joten lattialta ylös-liike on minulle mahdoton. Salilla on vatsalihaslaitteita, joilla taas pystyn tekemään, joten... salill eka, salill vika :D!

Juoksuohjelmassa kohta seitsemäs viikko on juostu ja 2 viikkoa vielä jäljellä. Tällä hetkellä juoksen 25 min putkeen. En olisi ikinä itsestäni uskonut. Kyllä tuntuu hyvältä! Tätienergiaa!!!
 
Meneillään 12. kevennys- ja liikuntaviikko. Olen onnistunut harrastamaan liikuntaa vähintään sen kolme kertaa viikossa, millä tarkoitan noin tunnin ajan liikkumista, ei mitään lyhyttä kävelypyörähdystä. Liikuntamuotoina joko kuntosali, pitkä kävely, pyöräily tai satunnaisesti jotain muuta, kuten hiihtoa ja melontaa. Nyt aloitin työmatkapyöräilyn, josta saan päivittäin yhteensä 12km matkan. Mäet poljen ylös, joka on aika hyvä saavutus heti kevään ensimmäisinä polkemiskertoina. Toki tulee niitä päiviä, jolloin on kuitti ja joudun taluttamaan (sen yhden jyrkän kohdan).

Syömisissä on sen verran lipsuntaa, että talvilomalta jäi päälle limonaatin lipittäminen pitkin viikkoa. Kuitenkin tuota kaloritonta juomaa. En osaa sanoa, onko hiilihappoinen juoma nyt jotenkin hidastanut rasvan palamista vai ei. Viisi kiloa on kuitenkin lähtenyt ja kuudeskin ehtii kesäkuun alkuun mennessä palaa. Kesäkuussa pitäisi totuttaa vatsa jälleen pastaan, riisiin ja perunaan, koska sitä sorttia tulee vaelluksella syötyä. Omat kuntoiluni tähtäävät useimmiten siihen, että jaksan vaelluksilla tuntureilla. Jalat ovat todella kovassa rasituksessa kivisessä rakkamaastossa ja mitä enemmän tulee kiipeämisiä tuntureiden yli, sillä on vaikutusta. Olen tänä vuonna suunnitellut vaelluksen niin, että rinkkaa ei tarvitse ihan joka kiipeämiseen ottaa mukaan.

Tsemppiä kaikille omiin kuntoiluohjelmiin.
 
Luin jostain, että tavallinenkin kuntoilija voi saattaa itsensä ylikuntoon liian innokkaalla harjoittelulla. Etenkin, jos kunnon lähtötaso on ollut alhainen. Eli ylikunto tarkoittaa kehon ylirasitustilaa. Onko kellään ollut tällaista vaivaa? Mistä sen tunnistaa? Netistä lukemani oirekuvaukset olivat aika epämääräisiä: leposykkeen nousu, väsymys ja usein nuhantapainen olotila

Harmainta hajuakaan leposykkeestäni, väsymys voi johtua aikaisista työaamuista ja näin keväisin on koko ajan nuhantapainen olotila...

Mutta C25K on nyt juostu kunnialla päätökseen. Painoakin on lähtenyt 3 kg ja vyötärönympärys kaventunut 6-7 cm. Joten olen aikas tyytyväinen just nyt :D!
 
Isilmírë sanoi:
Pitäisköhän minun myydä pois piikkimattoni, kun se ei tunnu minun kohdallani auttavan mihinkään, ja panostaa sen sijaan pilatesrullaan.

Oletko jo myynyt mattosi? Katselin kauppojen sivuja ja piikkimatot tuntuvat jo jääneen pois muodista. Meillä on kotona yksi, mutta se on turhan jäykkä mukaan otettavaksi. Menen kesäkuussa vetämään protuleiriä Nuuksioon ja piikkimatto olisi kyllä ehdoton kapistus mukana. Selkä joutuu koville seisoskellessa ja lattialla istuessa, joten olisi hienoa saada jomotukset laukeamaan piikkimatolla. Verkkokaupassa näyttäisi olevan yksi malli seitsemän euron hintaan (kaksi kympillä), mutta sen toimituskustannukset olisivat ainakin 10 euroa, ellei hae sitä Nivalasta. Pehmusteettomana se olisi aikas hyvä valinta reissuun. Toisaalta neopreeninen matto olisi helposti pestävä, mistä olisi selkeästi hyötyä kodin ulkopuolella. Voisi makuuttaa muitakin matolla törkyselkiä pelkäämättä. Kuvan mukaan se kylläkin on aika härön näköinen.
 
Jep, matto on jo myyty ja rahat investoitu budoromppeisiin. Sen pilatesrullan hankin kyllä jossain vaiheessa, kunhan keksin, mistä saan inhimilliseen hintaan yhtä hyvän kuin ne, joita meillä on dojolla.
 
Kokkolan 6h kisa takana ja kolmas sija 65 km+ tuloksella. Erittäin kuuma, ja hieman tuulinenkin sää toivat haastetta kisaan, mutta ihmetyksekseni mitään ongelmia pakin tai jalkojen kanssa ei ollut.
Tuloshan ei mikään erikoinen ole, mutta selkeä parannus ensimmäiseen ultraan, jossa juoksin 8 tunnin aikana 70 kilometriä.

Tämä viikko lepoa juoksusta ja ensi viikolla alkaa kunnon rakentaminen maratonille. Mikä se maraton tulee olemaan, sitä en varmasti osaa vielä sanoa. Amsterdam lokakuussa houkuttelisi.
Olen täällä triathlonin täysmatkastakin puhunut, mutta se vesittyy tältä kesältä ainakin, sillä veljellä ei ole innostusta osallistua siihen ja itsekin panostan nyt mieluummin juoksemiseen.
 
eowynofmay sanoi:
Luin jostain, että tavallinenkin kuntoilija voi saattaa itsensä ylikuntoon liian innokkaalla harjoittelulla. Etenkin, jos kunnon lähtötaso on ollut alhainen. Eli ylikunto tarkoittaa kehon ylirasitustilaa.

En tiedä oliko ylikuntoa vai sitä, että olisi pitänyt antaa kropan levätä rasituksen jälkeen kunnolla. Muutama vuosi sitten koko talvisen jakson uinnin ja kevät/kesäpyöräilyn jälkeen pitkä vaellusreissu. Reissun jälkeen menin parin päivän päästä uimahallille ja ihmettelin miksi homma on niin tahmeaa. Ihan kuin uimakuntoa ei olisi ollut lainkaan. Kotona tajusin, että lähdin liian pian suuren rasituksen jälkeen uimaan ja odotin että homma sujuu kuten ennenkin. Minun piti pitää vaan reilusti enemmän lepopäiviä ilman mitään rasituksia, jotta uinti lähti taas sujumaan entiseen tapaan. Silloin tajusi konkreettisesti levon ja välipäivien merkityksen.;)
 
Minulla on nyt oma sykemittari. Se on aika hieno kapistus.

Eilen menin ensimmäisen kerran juoksemaan sykettä tuijotellen (kun en vielä ollut ottanut selvää, mistä saan ohjaavat piipitykset otettua käyttöön). Yllätyksekseni "reipas" (syke 144-157) lenkki tuntui tosi kevyeltä. Voi olla, että aliarvioin kuntotasoni keskitasona vähän alakanttiin (keskitaso = juoksee viikossa alle 1,6km, yli keskitason olisi ollut 1,6km -8km). Mutta tänään ohjelmassa on kävelemällä tehtävä kuntotesti, joka ehkä korjaa väärän arvioni. Ja kaikki nämä lenkit saa tietokoneellekin siirrettyä helposti!

Äiti ei ollenkaan tykkää piipittävistä laitteista ja ihmetteli ääneen että kuka nyt haluaa koneen orja olla - no, esimerkiksi minä. Olen innostukseni suhteen tullut ilmeisesti enemmän isääni.

Sykemittarin valmistajafirmalla on "seikkailuselfie"-kuvakilpailu. Lisäämällä kuvan Instagramiin ennen 21. elokuuta hashtagilla #SuuntoAdventure, voi voittaa firman uusimman ja sykemittarin.
 
Ylös