Elder Scrolls IV: Oblivion

Miccoh sanoi:
Peliä en ole vielä päässyt pelaamaan, mutta Wikipediasta lueskeltuani luulisin, että uudelle alueelle pääsee juurikin portaalista. Täällä on oikein portaalin kuvakin: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Elder_Scrolls_IV:_Shivering_Isles
Click to expand...

Oikeassa olet Miccoh, Shivering Islesille pääsee tosiaan tuosta oudosta portaalista, mutta se ei päästä hahmoa aina läpi. Minulle se sanoi ennen päästämistä, että pitäisi olla jonkinlainen Champion jossain (en kuunnellut kunnolla), joten arvelisin siinä olevan vaatimuksesena, että kohoaa ensin jonkin Factionin kärkeen (olin tolloin mm. gladiaattorina mestari).

Minulla itselläni pelissä on vaikeahko valinta edessä. Jo hyvin alussa pelaamistani Imperial-hahmostani tuli vampyyri, jonka parannuskeinon aineksia metsästin HYVIN kauan. Nyt kun parannuskeino on viimein valmis, niin alkaakin äkkiä epäilyttää.
Toisaalta vampirismi saa hahmoni näyttämään vanhalta papalta joka on viettänyt koko ikänsä solariumissa, mutta toisaalta vampirismi on ollut jo senverran kauan, että siitä on tullut kiinteä osa inditeettiä. Asiaa vaikeuttaa myös se että parannuskeinosta saisi muikeat rahat ja myös se ettei vampyyriksi voi enää parantamisen jälkeen tulla.
 
Sain ukkoni tehtyä kun isosiskon kone meni rikki ja mää ja veli saatiin se, mä en eka viittiny pelata vaik veli vaa pelas koko aja, koska siinä oli jotenki liian hyvät grafiikat. No se jumitti aika paljon koska siinähän OLI NIIN HYVÄT GRAFIIKAT. Joten veli otti vähän huonomamt grafiikat, ja peli toimi ihmeellisen hyvin. Ja mäkin aloin nyt siis pelaan. Alotin pelaan siis noin viikko sitten, tein Redguardin, koska sillä on Adrelarine Rush.
Mutta ihonväri ei ollut kovin houkutteleva, joten vaihoin siis sitä väriä. Nuoren miehen tein. Ne ''kunnon'' skillit tais olla: Blade, Heavy Armor, Athletics, Destruction, Alchemy, ja jotkut kaks joita en oo muistanu. Sit ne kaks skillii jotka sai myös valita; Agility ja Strenght. Otin Thiefin siks horoskoopiks.Ja olin kuullut veljeltä, joka taas oli kuullut siskolta, että Areenasta saa enemmän rahaa jos on enemmän levelejä. Joten päätin seikkailla, tehtävistä en nyt oikein perusta. Löysin sen JÄTTI RAVUN siitä haudasta, mikä lie olikaan. Sit aloin kattoo Wikiä; kuulemma Anvilis oli aika hyvin raunioita ja hautoja. Menin sinne, ja sain ihan hirveesti rahaa myytyä kaikki löytämäni kamani lempikauppaani, '' Good is New '':iin. Ja Steel haarniskan keräsin jo ekalla levelillä. Mut Steel housut jäi sitten 2 leveliin, muistaakseni.

Ja vaikeusaste, ( tietysti ) kaikista helpoimmalla.

Niin ja Acrobatics on jo Journeymanil vaik se ei oo edes nois '' kunnon '' skilleis....?

Ksu edit: Yhdistin kaksi peräkkäistä viestiä.
 
Alkajaisiksi täytynee sanoa että kyllä Bethseda luo mitä mahtavampia yksinpelattavia roolipelejä. Jonkun verran on vuosien mittaan tullut hakattua kaikkia Elder Scrollsseja ja nyt pari viimeisintä viikkoa on mennyt uusimman Falloutin Capital Wastelandiin tutustuessa.

Itse rakastuin sarjaan Morrowindin myötä ja siihen onkin eniten pelitunteja (päiviä/viikkoja?) uponnut. Sen suhteen kävi alunperin samoin kuin monille Käärmeen ihmisille Oblivionin kanssa, eli vaatimukset olivat kotikoneelle liikaa ja vuoden verran sain kuolaten suunnitella ensimmäistä hahmoani ohjekirjan ja nettikirjoitusten perusteella. Kun vihdoin pääsin maailmaan uppoutumaan, olin samantien koukussa.

Oblivionista olin luonnollisesti kiinnostunut heti Bethesdan ensimmäisitä ilmoituksista lähtien. En kuitenkaan hankkinut peliä sen ilmestyttyä, vaan vasta noin vuosi sitten, kun kyllästyin ihmisten saamattomuuten Morrowindin massiivisen "Tamriel Rebuilt" projektin suhteen, mihin itsekkin olin sisältöä väsännyt.

Koska Oblivionin arvostelut ja kavereilta kuulemani jutut olivat vaihtelevia, oli asenteeni varsin varautunut kun ensikertaa lähdin hahmoa luomaan. Harmikseni jouduin todeta että kauniimman grafiikan alta löytyi käyttöliittymän suhteen kömpelömpi ja sisällöltään paljon Morrowidnia suppeampi kokonaisuus. Onneksi monia pieniä ärsyttäviä tekijöitä kuten hahmon kehittämisen, käyttöliittymän ja tasosidonnaiset otukset sai korjattua muutamalla modilla.

Vaikka kuulostankin kovin kriittiseltä, jäi muutamankymmenen tunnin hakkaamisen jäljiltä ihan hyvä maku suuhun. Oikeilla modeilla maailmasta sai vielä alkuperäistä vaikuttavamman näköisen ja ratsustakin oikeasti hyödyllisen kapistuksen. Lopulta Oblivioniin oli paljon helpompi päästä sisään ja omalla tavallaan se on paljon kevyempää pelattavaa kuin Morrowind, mikä johtuu pitkälti ehkä turhankin yksinkertaisesta Fast travel systeemistä. Taistelut ansaitsevat myös kehuja, sillä Morrowindin iskuiskuiskuisku mättö käy pidemmän päälle tylsäksi. Toisaalta Morrowindiin palaan aina aika-ajoin kaikenmoisen pikkupakertamisen ja kirjakeräilyn merkeissä.

Lisäosiin en ole vielä tutustunut, mutta kai sekin on lähitulevaisuudessa ajankohtaista. Viitostakin kuulemma kaavailevat, joten täytyy pitää silmät auki.
 
Itselle tuli eilen 100 tuntia täyteen Oblivionissa ja samalla ilmeni myöskin todella mukava bugi joka muokkasi koko värimaailman siniseksi, eli näyttää kuin olisi yö kokoajan :(
Tämä bugi ilmeni kun menin Shivering Isles laajennuksen kimppuun ja värit sitten vaan muuttuivat siniseksi, kokeilin palata takaisinkin Cyrodiliin mutta värit oli siellä myös siniset :(

Harmitus on suuri mutta täytyy tuo nopsaa läpi pelata kun kohta on SI lisäri läpäisty ja sitten enään pari questia pääjuonta jäljellä. Loput sivuquestit teen sitten joskus muulloin uudella hahmolla.

Ja pelaan peliä siis Xbox 360:llä. Enkä ole kuullut vastaavanlaisesta bugista aikaisemmin mutta näin itselläni kävi :/
 
CthulhuBard, onkos bugi miten samanlainen kuin yönäkö-loitsun kanssa katsottaessa? Voisi olla jotenkin jumittunut päälle. :3
 
GoldenDragon sanoi:
CthulhuBard, onkos bugi miten samanlainen kuin yönäkö-loitsun kanssa katsottaessa? Voisi olla jotenkin jumittunut päälle. :3
Click to expand...

Se oli juuri semmoinen mutta siitä on jo selvitty onneksi ja vaellus jatkukoon Cyrodiilissa =)
 
Sääli sinänsä, ettei kaupoista tunnu enää löytyvän Game of the year edition juhlaversiota pelistä.
Yritin hiljattain ostaa kaverilleni sellaisen, mutta jouduin tyytymään tavalliseen versioon; sanoivat että niiden tuotanto on lopetettu.
 
http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=12082 ?

Hintakaan ei ole paha.
 
Saladin sanoi:
Sääli sinänsä, ettei kaupoista tunnu enää löytyvän Game of the year edition juhlaversiota pelistä.
Yritin hiljattain ostaa kaverilleni sellaisen, mutta jouduin tyytymään tavalliseen versioon; sanoivat että niiden tuotanto on lopetettu.
Click to expand...

Iyse koittanut etsiä Morrowindin GotY editionia Xboxille mutta melko hankalaa on etsiminen ollut, joskus sen jopa omistin mutta se tuli vaihdettua pois :(
 
CthulhuBard sanoi:
Iyse koittanut etsiä Morrowindin GotY editionia Xboxille mutta melko hankalaa on etsiminen ollut, joskus sen jopa omistin mutta se tuli vaihdettua pois :(
Click to expand...

Suosittelen lämpimästi PC versiota. Modeista löytyy loputtomasti lisäpelattavaa ja kaikkea jännää... Varsinkin jos Tamriel Rebuilt saadaan koskaan toimivaan muotoon ^^
 
oisko mitään mahdollista saada sitä vsmpyyri juttua pois, kun se haittaa se että kun on päivä ni se menettää sitä hp:ta olisko vinkkiä miten sen saisi pois ukolta ?
 
No vampirismista paranemiseen on yksi questi, joka muistaakseni alkaa siitä kun tulet vampyyriksi. Eli tarkastapa questilistasi. :) Sen jälkeen ei tosin enää voi tulla vampyyriksi.

MUOKS: Täällä hieman tietoa vampirismista (muutenkin hyvä lähde tiedolle Oblivion-tiedolle): http://www.uesp.net/wiki/Oblivion:Vampirism
 
En sitten malttanut odottaa, vaan laitoin Oblivionin ensimmäistä kertaa pyörimään uuteen läppäriini lauantain vastaisena yönä. Aiemmalla raudalla olin saanut vain Morrowindin surraamaan. Yritin asennella modeja, kunnes tulin järkiini: tutustun ensin peruspeliin, ennen kuin alan parannella sitä.

Johdanto oli melko pitkällinen, mutta tulipahan yritettyä erilaisia mättötapoja. Peli taisi huomata, että viihdyin jousi kädessäni, koskapa ehdotti rooliksi Archeria, mutta päädyin kuitenkin Warrioriin. Paras totutella peliin yksinkertaisella taistelijahahmolla. Taistelusysteemissäkin riittää opiskeltavaa. Puhdistin läheisen luolaston bandiiteista ja luurangoista ja nyt hahmoni seisoo viikonloppuun asti tähtitaivaan alla hieman paremmin varusteltuna ja miettii, että mihinkähän suuntaan lähtisi. Vapauden tunne on parasta Elder Scrolls -pelisarjassa. Yritän näin alkuun olla spoilaantumatta, koska vinkkitien päässä odottaa vain kyllästyminen.
 
Alku on kieltämättä pitkä. Luolaston koluaminen läpi kuudetta kertaa eri pelien syystä tai toisesta tyssättyä on aika puuduttavaa puuhaa.
Ja siinäkin olen Pagban kanssa samoilla linjoilla että vapaus tehdä ihan mitä itse tahtoo on se mikä pelissä eniten kiehtoo. Vasta tänä syksynä olen aloittanut ensimmäistä kertaa pelaamaan pääjuonta läpi. Tähän asti olen lähinnä koettanut edetä erilaisissa killoissa. Etenkin salamurhaajien kilta on vetänyt puoleensa.
Tällä hetkellä peli on valitettavasti tauolla kun kone on aika tukossa eikä jaksa pyörittää peliä kunnolla, mutta viimeksi viikonloppuna mietin että voisi olla taas hauska päästä pelaamaan.
 
Ostin pelin noin 1,5 vuotta sitten, kun olin ensin kaverilla koittanut, ja innostuin heti pelaamaan :) . Kyllähän tää peli on nyt jo aika läpi koluttu, kun on pelannut päätehtävän läpi 4-5 kertaa ja kaikissa killoissa päässyt ylimmälle arvonimelle ainakin kahdesti :D . Elder scrolls IV: Oblivion on varmasti paras peli, mitä olen pelannut juuri sen vapauden tunteen, kiinnostavan pää- ja sivutehtävien sekä level-systeemin ansiosta. Pelissä on myös paljon erilaisia rotuja, joka myös lisäävät kiinnostusta.
Oblivionissa on myös paljon erilaisia turhia ja oikein hienojakin modeja, joita on myös tullut kokeiltua monia.
 
Pelasin viikonloppuna hieman pääjuonta eteenpäin ja löysin itseni putkesta. Kirkon pihamaalla yritin hypätä muurin ylitse tutkimaan sodanrunteleman kaupungin katuja ja huomasin, etten päässyt. Jokin näkymätön voima piteli minua juuri siellä, missä pelin tekijät halusivat minun olevan. Olin siis putkijuoksussa. Vähän tylsää Beteshdalta.
 
Pääjuonta pelatessa on varsin sidottu pelaamaan juuri niin kuin pelintekijät ovat suunnitelleet. Siinä yksi syy siihen miksi en ole pelannut sitä kovin paljon. Mistä tahansa muusta tilanteesta voi hyvin perua jos tuntuukin liian hankalalta. Voi vaan lopettaa ja lähteä tekemään jotain muuta, mutta pääjuonen kun aloittaa niin se melkein kannattaa pelata loppuun (mihin en vielä itse ole koskaan päässyt). Toinen syy on se että pääjuoni tarkoittaa synkkiä ja ahdistavia maisemia ja paikkoja. Minä kävelisin mieluummin Bruman kukkuloille ja ihailisin sieltä aurinkoista maata. tappaisin muutaman maantierosvon ja suden matkalla ja tekisin pikkutehtäviä. Toisaalta välillä iskee myös halu tehdä jotain suurempaa ja olla joku tärkeämpi. Pyrkimykseni päästä Salamurhaajien johtohahmoksi on edelleen saavuttamatta. Mutta vielä joku päivä ;)
 
Pääjuonta pelatessani olin nyreissäni, kun muuan pappi lyöttäytyi seuraani. Häntäkö pitäisi suojella ennenaikaiselta kuolemalta toiseen kaupunkiin saakka? Mieleni muuttui, kun sain todistaa hänen hyödyllisyytensä taisteluissa petoja ja maantierosvoja vastaan. Mehän taidammekin tehdä oikein Tamriel Grand Tourin. Ei mitään kiirettä määränpäähän... kuolemattomana taistelijana ja loitsunheittäjänä pappi on mainio matkakumppani, varsinkin kun hän seuraa minua kaikkialle. Seuraakohan vaikka merenpohjaan? Sitä pitää kokeilla seuraavaksi, koska hahmollani on vedenhengitys pysyvänä efektinä.
 
Brother Martin kyllä sukeltaa seurakseni vedenalaisiin tunneleihin, jos kohtaan vihulaisia ja hukkuukin mielikseni, mikäli jään pohjaan kellumaan. Muuten hän ei kastumisesta tykkää ja jos lähden uimasille, seuraa hän maitse isonkin kiertomatkan tehden. Kerran sain hänet avukseni verraten myöhään erästä linnaketta puhdistaessani. Ulkopuolella odotti hevoseni, joka olikin siirtynyt pois omistuksestani. Ilmeisesti Brother Martin oli ominut sen päästäkseen nopeammin luokseni. Sillä reissulla opin varustamaan seuralaiseni paremmin. Heitin maahan aseen, jonka toivoin hänen saavan ja hyökkäsin hänen kimppuunsa. Kun munkki alkoi lyödä takaisin, väänsin miekan hänen kädestään ja otin sen. Brother Martin riensi maahan heittämäni aseen luokse ja otti sen käteensä. Iskin hänet tajuttomaksi ja tolkkuihin tultuaan hän laittoi uuden aseensa pois ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hyvin ystävällistä :)
 
You must log in or register to reply here.
Ylös