Englannin kielen merkitys Tolkienin maailmassa...

Icegorn

Kontulainen
Itse kun nyt luen TSH:ta englanniksi niin on väistämättäkin huomannut, että jostain kumman syystä moni asia tulee paljon paremmin selville englanniksi kuin suomeksi.

Tämä topic kuuluisi periaatteessa Kirjastoon, mutta koska mielestäni tämä koskee lähinnä vain Tolkienin kirjoituksia eikä siellä niitä kauheammin ole, laitoin tämän tänne.

Eli uskoisin, että joukossamme on paljon muitakin jotka lukevat englanniksi näitä kirjoja ja olisinkin halukas kuulemaan mielipiteitänne ja ehdotuksia minkä takia englanniksi luettuna kirjasta saa enemmän irti?
 
Ainakin se tuli selkeämmin esille, että Länteen menevät eivät purjehtineet Valinoriin vaan englanninkielinen versio sanoo selvästi Eressëaan. Tämä oli esim. Legolasin laulamassa laulussa Kuninkaan paluussa.

Harmi, kun kirjaa ei ole käden ulottuvilla juuri nyt. Mutta monia pieniä yksityiskohtia tuo käännös selkeytti.
 
Indeed.

Tehtäköön näin heti alkuun selväksi, että mä olen TODELLA newbie Tolkienin maailmassa. Niin newbie, että luen tällä hetkellä LotRia vasta ensimmäistä kertaa... :oops: *hangs her head down in shame* Mutta minkäs teet, ennen viime syksyä ja tarkemmin sanottuna RotKin ensi-iltalippujen viimeistä jonotusyötä mä elin lähinnä rokkimaailmassa enkä piitannut tuon taivaallista LotRista, Tolkienista enkä totta puhuen kirjoista yleensäkään. :oops: *ducks under the table in case someone decides to throw something at her* Se yksi yö muutti kuitenkin kaiken, kun siis kävin Turun Kinopalatsissa katsomassa FotRin ja TTTn. Ja nyt kun mä viimein olen saanut käsiini ensimmäiset himoitsemistani enkunkielisistä LotR-kirjoista (tietynlaiset leffakannet, you see), olen hitaasti mutta varmasti alkanut kahlata läpi ensimmäistä vapaaehtoisesti lukemaani romaania lähes 15 vuoteen. *don't hit me please*

Mut joo, astiaan. Mä luen siis nyt LotRia ja päätin lukea sen suoraan englanniksi. Miksi, saattaisi joku ehkä kysyä. No ensinnäkin siksi, että koska monet mua PALJON nuoremmatkin on lukeneet sen englanniksi (puhumattakaan nyt Silmarillionista, UT:stä ja HoME-sarjasta) ja koska mä kuitenkin olen opiskellut englantia yhteensä semmoiset abouttiarallaa 19 vuotta ja satun vieläpä omistamaan maisterinpaperit enkun kääntämisestä, päätin vaan ykskantaan, että johan on prkl jos en muka pystyisi kyseistä opusta alkukielellä lukemaan.

Toinen ja oikeastaan tärkeämpikin syy on sitten se, että koska mä olen "movie-firster", mä halusin ja haluan kokea kirjan ikään kuin semmosena leffojen "superhypermegaextrajättegiga-extended editionina". Siis tarkoittaen sitä, että mä haluan "nähdä" kirjan tapahtumat leffan kaltaisina ja "kuulla" henkilöiden puheen ikään kuin leffahahmojen suusta, niissä kohdin kun hahmot löytyvät sekä kirjasta että leffoista. Mä yritin kyllä lukea vanhaa kaapuhemmokantista suomenkielistä versiotani, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään, kun koko ajan käänsin tekstiä päässäni takaisin englanniksi aina kun bongasin kirjasta jonkun leffoissa esiintyvän repliikin.

Kolmas syy on se, että vaikka Tolkienin kieli on paikoitellen aika vaikeaa vanhan sanaston ja raamatullisen kerronnan takia, alkuperäisteos on kuitenkin aina alkuperäisteos. Hyvä käännös voi toki saada aikaan omassa lukijakunnassaan hyvin samankaltaisia reaktioita ja vaikutuksia kuin alkuperäinen tekstikin, mutta hyväkin käännös on silti "vain" käännös, versio alkuperäisestä. Sen perusteella, mitä mä tähän mennessä olen lukenut, LotRin suomennos on ainakin siinä mielessä hyvä, että se pyrkii toistamaan alkutekstiä myös tyylillisesti harvinaisen osuvalla tavalla, ei vain sisällöllisesti. Siitä huolimatta ainakin näin ensilukemisella mä käytän mieluummin suomenkielistä versiota lähinnä referenssinä ja pyrin sisäistämään tarinan alkukielisenä, alkuperäisine nimistöineen kaikkineen.

(Sivuhuomautuksena todettakoon, että mä olen kyllä lukenut Sormuksen ritarit suomeksi noin about Moriaan saakka joskus 12/13-vuotiaana. Tykkäsin kirjasta kovasti ja mun lempparihahmoni oli Gandalf. Vaan sitten kun Saattue pääsi Khazad-dumin sillalle ja Gandalfille kävi niin kuin kävi, mä lamaannuin täysin. En MITENKÄÄN voinut uskoa, että mun lempparihahmoni, mun rakas Gandalfini, olisi kuollut niin varhaisessa vaiheessa moista isoa tiiliskiviopusta. :( Jos yhtään oikein muistan, kukaan mun kavereista ei ollut lukenut LotRia, joten en siinä vaiheessa tiennyt, että Gandalf tulisi takaisin. To put it simply, mä masennuin Gandalfin kuolemasta niin totaalisesti, että viskasin kirjan nurkkaan, enkä koskenut siihen enää ennen kun vasta nyt leffojen löytämisen jälkeen.)
 
En omista alkuperäsikielistä Sormusten Herraa, mutta tarkoitus olisi ostaa kun tuota rahaa saisi enemmän ;). Minua jää aina runoja ja lauluja lukiessa mietityttämään, millaisia ne ovat englanniksi. Netissä olen lukenut pienen pätkän siitä Frodon majatalo-laulusta, ja se kuullosti aivan erilaiselta kuin suomennos! Myös paikannimien alkuperä kiinnostaa.
 
Nyt olen viimein tarttunut englanninkieliseen Sormusten Herraan ja teksti todellakin sellaisenaan, alkuperäisessä muodossa antaa enemmän. Toki sanakirja on apuna lähes koko ajan.
Muutenkin kyseinalaistan noita suomennoksia, niihin ei mielestäni voi aina täysin luottaa. Tolkienin teokset varsinkin ovat olleet varmasti todella vaikeita kääntää, joten tuskin jokainen käännetty pikkutieto pitää täysin paikkaansa.
Runoja yms. minun on kuitenkin melkeinpä mahdotonta täysin ymmärtää, sillä englanti ei kuitenkaan ole vahvin aineeni.
 
Itse olen myös sen verran nössö, että vaikka suomennetun yhteispainoksen aikoinaan sainkin, jostain syystä lykkäsin sen lukemista aina vaan eteenpäin. Loppujen lopuksi kävi sitten niin, että ostin englanninkieliset pokkarit ja luinkin ne. Näin ollen on varsin vaikea sanoa mitään kokonaisvaltaista suomennoksesta ja sen vivahde-eroista.
Yhdyn kuitenkin tuohon MerryPipin mielipiteeseen siitä, että alkuperäisteos on aina alkuperäisteos. Olen monia muitakin kirjoja päätynyt lukemaan englanniksi enemmän tai vähemmän periaatesyistä, ties jo kuinka kauan aikaa sitten. Englanti on kuitenkin ollut minulle aina se vahvin kouluainen ja siinähän se kielitaito hioutui samalla. Mutta kuten mainittua, löytyy myös suomennettu versio hyllystäni ja pienenä kielifriikkinä on jos jonkinlaista vertailua tullut tehtyä. Ja kyllähän se vaan niin on, että aina siinä kääntäessä se pieni jokin tuntuu helposti putoavan pois, tässäkin tapauksessa. Kuten Culgrodiel sanoikin, ei suomennoksiin aina voi ehkä ihan satavarmasti luottaa. Pienistä asioistahan siinä on kyse, mutta juuri ne pienet hienoudethan asiat monesti ratkaisevat. Jotenkin minun korvaani (silmääni, tai miten tämä nyt pitäisi ilmaista) osui tuon suomennoksen jokseenkin "vaatimattomampi", karkeampi kieliasu. Vaan liekö tuo sitten vain mieltymyskysymys.

Henk. koht. suosittelen kyllä alkuperäisen version lukemista kaikille kynnelle kykeneville, se kyllä kannattaa. Ainoana haittapuolena omalla kohdallani koen vain normaalikeskusteluissa joidenkin suomennettujen nimien tunnistamisen puutteen, mutta se nyt on pieni ja nopeasti selvittyvä pulma se :)
 
Mutta eikö TSH:n lukeminen alkukielellä olisi myös erinomaista harjoitusta englanninkielisen tekstin lukemiseen?

Ensimmäinen itse kokonaan englanniksi lukemani romaani oli sellainen, jota en entuudestaan lainkaan tuntenut, ja voi että se otti koville. Jos olisinkin aloittanut Tolkienilla, niin johan olisi ollut helpompaa. Ja kun olisi käännöskin käden ulottuvilla, niin kovan paikan tullen olisi voinut ottaa sen avukseen ilman että olisi tarvinnut ruveta selaamaan sanakirjoja (mikä on hieman tylsää romaania lukiessa).
 
Ööhhh... minun vaatimaton mielipiteeni on, että ei TSH:sta saa sen enempää eikä vähempää irti englanniksi kuin suomeksikaan. Luin TSH:sta aikoinaan lukiossa pakollisena englannin kurssin työnä Sormuksen Ritarit englanniksi ja rakastuin siihen samantien. Luin sen sitten vähän sen jälkeen loppuun suomeksi ja pidin siitä aivan yhtä paljon. Itse asiassa aloitettuani TSH:ta suomeksi ajattelin ensin, että se ei millään voi olla suomeksi yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin englanniksi, mutta luuloni osoittautuivat heti vääriksi. TSH on käännetty suomeksi mielestäni juuri niin hyvin kuin se on ylipäänsä mahdollista, ja sen lukeminen millä tahansa kielellä on minusta aivan yhtä suuri elämys. :) Ja olen vielä tavallaan aika kauhea kielifriikki, harrastan itsekin kääntämistä ja minusta EHKÄ jonain päivänä tulee ammatiltanikin sellainen, joten voisi kuvitella että tosiaan pitäisin alkuperäiskielisestä enemmän tai että minua häiritsisi suomenkielisessä versiossa jotkin asiat. Mutta kun ei :D
TSH:n kohdalla kielellä ei ole minulle merkitystä ja itse asiassa ihmettelenkin kuinka niin monen mielestä se on englanniksi jotenkin antoisampi. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka olenkin kovasti yrittänyt oikein hakemalla hakea syitä miksi pitäisin alkuperäiskielisestä enemmän. Suomeksi, englanniksi, vaikka mandariinikiinaksi... yhtä hyvä elämys. :)
 
Juspe sanoi:
minkä takia englanniksi luettuna kirjasta saa enemmän irti?

Kaksi juttua tulee ensinnä mieleen: hobittien puhekieli on tietysti englanniksi luettuna eri tavalla mehukasta kuin suomeksi.

Alkuperäiset, siis englanninkieliset, nimet ovat kuin uusi maailma johon törmää alkuteoksessa. Tolkien näki paljon vaivaa nimistön luomisessa ja koska ne on suurimmaksi osaksi suomennettu, alkuperäiset nimet ovat tosiaan kuin mustikoita metsäpolun varressa.
 
Ehkä tämä ketju kestää tämänkin viestin:

Eteeni pömpsähti Hobitista sana "onnentuoja" (Bilbon itsestään käyttämä nimitys keskustelussa Smaugin kanssa) ja etenkin alkuperäinen englanninkielinen ilmaus luckwearer. Ja tästäpä kysymys: Onko peräti Tolkienin itsensä keksimä sana? Vai löytyykö isosta oxfordilaisesta sanakirjasta (ennen vuotta 1937)?

Tolkien tunnetusti käytti vanhoja käytöstä poistuneita sanoja ja arkaaisia taivutusmuotoja (vrt. dwarf / dwarves jne.) ja takuulla kehitteli itsekin uusia sanoja, kun vanhat eivät riittäneet. Lieneekö luckwearer yksi niistä? Onko tutkittu ja julkaistu Tolkienin uudissanoja?
 
Ylös