Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Englanninkielen valta-asema

Keskustelu huoneessa 'Pöytä', aloittanut Farian, 03.04.2019.

  1. Farian

    Farian Nutturatäti

    Toiseen keskusteluun kirjoittaessani tulin miettineeksi tätä:

    Aina sanotaan, että Suomessa kaikki osaavat englantia - turistit kiittelevät, että aina saa palvelua ja neuvoja englanniksi, ja expatit valittelevat, etteivät opi suomea, kun esim. asiakaspalvelija heti vaihtaa englanniksi, kun huomaa heidät ulkomaalaisiksi, ja heidän omalla työpaikallaan saatetaan puhua työkielenä pelkkää englantia.

    Mutta olen ihan vastikään törmännyt pariin tilanteeseen, jossa suomalainen (nuori, koulutettu) alkaa perääntyä, kun englantia tarvitsisi puhua tai kuunnella enemmän kuin parin repliikin verran, vedoten ettei osaa kieltä _niin_ paljoa kuitenkaan. Koska olen itse tottunut käyttämään kumpaakin melkein yhtä hyvin, yllätyin, koska oletin kaikkien muidenkin osaavan englantia, kuten aina sanotaan.

    Mutta mitä ajttelette tästä? Onko ongelma vai mahdollisuus, että englantia käytetään ja tarvitaan niin paljon vähän joka paikassa Suomessakin, asiakaspalvelussa, kadulla ja firmojen työkielenäkin? Varsinkin haluaisin kuulla, mitä ajatuksia herättää se, kun ei koe voivansa keskustella englanniksi tilanteen sitä vaatiessa tai nauttia englanninkielisestä viihteestä (ilman suomitekstitystä), kun sitä olisi tarjolla. Harmittaako, ettei pysty, vai ärsyttääkö, että pitäisi?


    (disclaimer: en ole koskaan ollut kielikurssilla, opiskelijavaihdossa, asunut tai työskennellyt ulkomailla enkä matkustellut, ainoastaan kirjoittanut lukioenglannin, ja vuosien varrella käyttänyt englantia silloin tällöin, kun sitä on Suomessa tai netissä tullut vastaan.)
     
    Last edited: 03.04.2019
  2. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Olen miettinyt paljonkin. Jonain päivänä ärsyttää että tässä osassa maailmaa asioita hoidetaan niin paljon englanniksi ja oletetaan ihmisten osaavan, ymmärtävän ja pärjäävän sen kielen kanssa. Toisina päivinä taas ilahduttaa että on yksi kieli jota osataan niin monessa paikassa. Minulla ei ole hyvä kielipää enkä voisi millään oppia kahdeksaa eri kieltä. Ehkä minua sitten jurppiikin se että englantia äidinkielenään puhuvat pääsevät niin paljon vähemmällä :p Toiselta puolen he eivät samalla tavalla vähän puoli itsekseen opi kahta tai useampaa kieltä kuten Suomessa helposti käy kun oppii äidinkielensä lisäksi leffoista, peleistä ja musiikista englannin ja sen lisäksi voi vielä helposti oppia toisen kotimaisen kielen jos asuu alueella joka on kaksikielinen.

    Minulla ottaa aikansa ennen kuin opin aina uudestaan englannin kun menen ympäristöön jossa sitä käytetään. Vaikka sitä kuulee jatkuvasti niin minulla menee se pari päivää että uskallan ja pystyn oikeasti kommunikoimaan tuolla kielellä. Voin edesauttaa oppimista käymällä päänsisäissiä keskusteluja englanniksi. Joskus kävelyllä saatan huvittaa itseäni yrittämällä kuvitella miten selostan jotain asiaa englanniksi jollekin. Kunhan saan kyseisen kielen taas kytkettyä aivoissani päälle niin luotan siihen että selviän ja pärjään tavallisissa arkisissa asioissa ihan hyvin. Mutta kun mennään kirjoitettuun kieleen niin kiroilen, manaan ja olen ymmälläni. Minä en osaisi nyt äkkiseltään ilman sanakirjaa kirjoittaa englanniksi sanaa leipä tai pallo. Puhumattakaan hankalammista kuten autotalli tai parlamentti. Varmasti ymmärrän nuo kaikki sanat ja ehkä osaisin myös lausua ne ymmärrettävästi, mutta en pystyisi kirjoittamaan niitä ilman sanakirjaa. Joitain ihan tavallisia sanoja en ymmärrä edes lukiessani ja saatan joskus kysellä ihan tyhmiä. "Mitä tarkoittaa rhino?" ja kun joku sen minulle lausuu oikein niin tunnen itseni ihan idiootiksi. Tällä hetkellä kuuntelen Harry Poettereita äänikirjana englanniksi ja täytyy myöntää että jos en olisi lukenut niitä suomeksi niin olisin tippunut kärryiltä ja hylännyt koko äänikirjat jo aikoja sitten. Nyt pysyn hyvin kärryillä ja nautin kuuntelusta kun voi täydentää puuttuvaa ymmärrystäni muistin avulla.

    Kaikenkaikkiaan minusta on oikeasti tosi hienoa että on kieli jota osataan niin isossa osassa maailmaa. Jos saisin valita että päähäni ladattaisiin lyhyt oppimäärä vielä vaikka kolmesta kielestä lisää niin käytännöllisesti ajateltuna valitsisin saksan, venäjän ja ehkä espanjan. Tavallaan toivoisin että englantia osattaisiin vielä laajemmin ja sen asema kansainvälkisenä asiointikielenä vahvistuisi entisestään. Se helpottaisi omaa pärjäämistä niin paljon. Toisaalta olen epäileväinen sen suhteen että englantilaisille ja amerikkalaisille nousisi kusi hattuun jos ihan joka paikassa tulisi toimeen heidän äidinkielellään. Tai ainakin oletusarvoisesti muka pitäisi tulla. Leimattaisiinko silloin kyseistä kieltä osaamaton sivistymättömäksi ja moukaksi? Pyörin siis vähän kahden vaiheilla. Toisaalta olen hurjan tyytyväinen että meillä on useita eri kieliä ja että kaikkialla ei vaan pärjää yhdellä. Se on rikkautta. Toisaalta taas olisi käytännöllistä olla kieli jota ymmärretään ja puhutaan jotenkin kaikkialla.
     
  3. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    Ai þink ingliß wяaitiq iz absoluutli silli. Ja paljon mieluummin kirjoittaisin sitä oikeilla kirjaimilla enkä erikseen kirjoitetuilla ligatuureilla, joista ei koskaan tiedä mikä niistä on oikein.
     
    Isilmírë tykkää tästä.
  4. Isilmírë

    Isilmírë Kuukivi Suomen Tolkien-seura

    Luin aikoinaan jutun siitä, miten Briteissä aika ajoin nousee esille kysymys, pitäisikö englannin kirjoitustapa vihdoin päivittää ääntämystä vastaavaksi. Toistaiseksi ehdotus ei ole kuitenkaan saanut suurempaa vastakaikua. Syitä on monia, esimerkiksi moni kokee ihan ymmärrettävästi vaikeaksi opetella kokonaan uutta kirjoitustapaa, kun on ikänsä kirjoittanut yhdellä tavalla. Ikävin piirre keskustelussa sen jutun perusteella on, että jotkut ns. yläluokkaiset britit vastustavat oikeinkirjoituksen helpottamista vain luokkaeron säilyttämiseksi: kun kaiken täysin oikein kirjoittaminen vaatii käytännössä pitkällisen koulutuksen ja kasvatuksen, voi ihmisen yhteiskuntaluokan helposti päätellä ainakin ylimalkaisesti sen perusteella, kuinka hyvin hän kirjoittaa. Jutussa mainittin, että myös esimerkiksi jotkut työnantajat ovat kokeneet tämän hyödylliseksi: työnhakemuksen kielenkäytöstä ja oikeinkirjoituksesta näkee näppärästi, mikä hakijan koulutustausta suunnilleen on.
     
  5. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Tämä menee nyt vähän ohi aiheen, mutta muistanko ihan väärin että joku olisi ainakin kerran yrittänyt luoda ihan uutta kieltä josta voisi tulla kansainvälinen ja yhteinen kieli kaikille? Tämä ajatus viehättää minua jotenkin vaikka en uskokaan että sellaisen olisi mahdollista kovin helposti vakiintua yleiseen käyttöön.

    Tuosta kielen käyttämisestä luokkaerojen ylläpitämiseen tai havaitsemiseen en ole kuullutkaan. Kuulostaa juuri sellaiselta toiminnalta mihin viittasin edellisessä viestissäni.
    Tosin ajattelin lähinnä kansainvälisesti ja ensisijaisesti ihmisiä joille tuo ei ole äidinkieli, mutta joilla olisi jonkunlainen velvollisuus opiskella sitä ollakseen sivistynyt. Kurjaa että sellaista on jo nyt ihan äidinkielenään englantia puhuvien keskuudessa :(

    Ajatus kirjoitusasun muutoksesta on vähän hämmentävä. Toisaalta arvostaisin todella paljon, mutta varmaan menisi aika pitkään ennen kuin uusi kirjoitusasu olisi se vakio ja nykyisen asun oppineet oppisivat kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan uudella tavalla. Varmaan olisi aika kun molempia käytetään iloisesti sekaisin eikä kukaan oikein tietäisi miten pitäisi toimia :D. Mutta haluaisinpa nähdä sen päivän kun kirjoitusasu muutettaisiin äänteitä vastaavaksi.
     
  6. eowynofmay

    eowynofmay Kontulainen

    Kirjoitan työssäni englantia ja tuskanhiki kyllä kihahtaa, kun mennään oudommille alueille esim. yksi EU-koulutus taloushallinnosta. Kun pitää yhtään syvällisemmin tietää huomaan nopeasti, miten vähäinen oma tietämys kuitenkin on, vaikka pidän itseäni sujuvana englannin käyttäjänä. Esimerkkinä kerran eteen tullut tilanne, jossa käsiteltiin rakentamista. Puulajit, piece of cake, mutta kun mentiin siihen, mitä kaikkea niistä tehdään, niin totesin: Not my cup of tea :grin: Erilaiset lankut, vanerit, listat jne.

    Pidän Jaamarin tavoin siitä, että yhtä kieltä osaamalla pärjää suuressa osassa maailmaa. Mutta kuuntelu tuottaa välillä tuskaa, kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa oli vielä käsite "tankeroenglanti" ja englannin opiskelu oli lähinnä kielioppipoikkeuksien pänttäämistä. Englannin haltuunotto tapahtui vasta töissä, jossa sitä oli pakko käyttää. Ääntämys on kyllä edelleen aika hirveää :knockout: Kerran kontumiitissä juttelin yhden jenkkiosallistujan ja Vampireladyn kanssa. Ihailin suuresti sitä, miten sukupolvea nuorempi nainen eli Vampire, käytti englantia sujuvasti ja oikein ääntäen :1420:

    Mutta Suomessa olisi yrityspuolella hyvä, jos ei joskus elintärkeää, osata muutakin kuin englantia. Etenkin saksaa, venäjää ja ruotsia. Vaikkakin skandinaavisissa yhteyksissä vaihdetaan joskus englanniksi, sen takia, että käsitteet ovat varmasti kaikille osallistujille samat. Saksassa englannin osaaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Tai Venäjällä. Kuinkahan monta yrityskauppaa on mennyt sivu suun siksi, että suomalainen osapuoli osaa vain englantia... Ja myös matkustaessa tämän huomaa. Kun yritän otsa rypyssä tuottaa saksaa, koska englantia ei vaan puhuta, ei edes hotellissa. Tai yritän lukea kyrillisiä kirjaimia, jotta olisin edes hajulla missä mennään.

    Ja sitten pienet kieliryhmät! Niiden osaajia on niin vähän, että on jo melkoinen valtti työmarkkinoilla. Otetaan vaikka esimerkiksi Puola. Lähellä. Iso markkina-alue. Jne.

    Tulipas romaani, mutta aihe on lähellä sydäntäni :heart:

    PS. Lisään vielä, että slaavilaisen kielen osaaja pärjää pitkälti koko itäalueella. Venäjä, puola, tsekki, kroatia, slovakki jne. muistuttavat pitkälti toisiaan.

    PS2. Luin englanninkielistä kirjasarjaa, jossa päähenkilö pohtii usein kieltä. Jostain toteamuksesta mietti, ettei ole kuullut kyseistä ilmaisua pariin kymmeneen vuoteen. Tai toisesta, see you later, miten toteamuksen aikakäsite on muuttunut vuosien varrella. Joskus oli konkreettinen tapaaminen myöhemmin, mutta nykyisin lähinnä epämääräinen viittaus mahdollisiin tuleviin tapaamisiin. Tällaiset ovat minusta äärimmäisen mielenkiintoisia!!! Samaten sanojen merkitys ja missä niitä käytetään. Siksi minusta nettisanakirja ei täysin korvaa sanojen merkitystä kuvaavaa sanakirjaa. Natiivihan tietää vaistomaisesti, voiko jotain tiettyä sanaa käyttää jossain tietyssä yhteydessä.

    PS3. Jaamar, se yhteinen kieli oli esperanto. https://fi.wikipedia.org/wiki/Esperanto
     
    Last edited: 04.04.2019
    Constantine ja Jaamar tykkäävät tästä.
  7. Isilmírë

    Isilmírë Kuukivi Suomen Tolkien-seura

    Esperanton oli käsittääkseni tarkoitus olla tällainen universaali yleiskieli, joka olisi mahdollisimman looginen ja helppo kaikkien oppia. Sen suosio on kuitenkin kasvanut hyvin hitaasti, eikä puhujia maailman mittakaavassa ole vieläkään paljon, vaikka kieli luotiin jo 1800-luvulla.
     
  8. Olórin

    Olórin Kontulainen Suomen Tolkien-seura

    Internet on toki tuonut engalnnin osaamiseen sikäli aivan uudelle tasolle, että monet käyttävät sitä päivittäin. Perinteisesti kielten opiskelun ongelmahan on, että suurin osa ei paljoa koulun ulkopuolella kieltä tarvitse. Toki jossain vaiheessa korkeasti koulutetuille on tullut tarve lukea vieraskielisiä kirjoja tai tai ulkomaalaisten kanssa tekemisissä olleille puhua kieltä, mutta monesti kielien käyttö on hyvin vähäistä. Tässä englanti on nykyään poikkeus.

    Silti, kun kuuntelee englannin kielisiä esityksiä, huomaa, etten ole ainoa, jolle englannin puhuminen on vaikeaa. Toki esiintyminen jännittää, mutta monet lukevat tekstin jäykästi suoraan dioista. Ja varmasti englannin kielinen materiaali vaikeuttaa monien oppimista tai ainakin he niin valittavat. Osittain se johtuu siitä, että joutuu etsimään käännöksiä uusille termeille. Ainakin oma englannin kielen taitoni on sen verran huono, etten harkitsisi lainkaan sitä vaihtoehtoa, että kirjoittaisin sen sijaan englanniksi, kuten joku taitavampi säästi kääntämisen vaivaa.

    Eniten minua ärsyttää, kun suomalainen puhuu huonoa tai keskinkertaiste englantia suomalaisille vain sen takia, että 30 ryhmään voidaan ottaa yksi tai kaksi ulkomaalaista. Siinä tapahtuu kaksinkertainen vahinko, kun sekä puhujan että kuulijan ymmärrys on heikompaa kuin äidinkielellä. On aina mukavaa, jos jollain kurssilla ei ole vaihto-opiskelijoita.
     
    Jaamar tykkää tästä.
  9. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    Englannin kielioppi ei kumminkaan ole niitä vaikeimpia, eli sen käyttöä "maailmankielenä" rajoittaa lähinnä tuo kummallinen kirjoitustapa. Auttaisi kenties paljon, mikäli en.wikipediasta joku duunaisi foneettisen. Suuri osa ääntämys-säännöistä (huom. Kielioppivirhe) englannissa on kuitenkin varsin säännöllisiä, joten homma voitaisiin luultavasti automatisoida suurelta osin. Yllä käyttämäni kirjoitustapa on likimain sama kuin eräällä saksalaisella taiteilijalla, tietääkseni intiassa (huom. Toinen kieliopin virhe) on käytössä joskus toinen tapa yksinkertaistaa anglannin (tahallaan väärin) kirjoitusta.
     
    Last edited: 05.04.2019
  10. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Luulisi että vaihto-oppilaita ajatellen voisi vaikka laittaa diaesityksen englanniksi, mutta opettaja voisi luennoida pääosin suomeksi ja ehkä antaa vaikka tiivistelmän englanniksi. Samalla tulisi englanninkieliset termit suomalaisille tutuksi ja vaihto-oppilaat saisivat syyn ja tilaisuuden opetella Suomea.
    Mutta enpä minä ole ikinä opiskellut paikassa jossa vaihto-oppilaita olisi tai ollut missään vaihdossa, joten en tiedä asiasta yhtään mitään. Kunhan pohdin :)
     
  11. Farian

    Farian Nutturatäti

    Tämä toi mieleeni eräät treffit, joiden toinen osapuoli oli italialainen, eli kommunikaation kieli oli molemmille vieras. Puhuimme molemmat ihan hyvää englantia eikä asioiden ymmärtäminen tuottanut ongelmia, mutta minua vaivasi se vieraan kielen tuottama pinnan alla piilevä epäluontevuus. Jotakin katoaa, kun sekä puhuja että kuulija joutuu kääntämään sanoman mielessään, ja se häiritsi minua (muiden epämieluisien seikkojen lisäksi), joten en suostunut toisille treffeille ja ajattelin pitkään, etten halua seurustusuhdetta vieraalla kielellä.

    Mutta myöhemmin totesin, että jos edes toinen puhuu äidinkieltään ja toinen vierasta kieltä riittävän hyvin, tilanne on paljon parempi, ja se suhde toimikin paljon pidempään eikä kaatunut kieliongelmiin.
     
  12. charlie

    charlie Kontulainen

    On se töissäkin tullut huomattua, että vaikka kaikki osaavat englantia vähintään hyvin, niin silti vieras kieli rajoittaa kommunikaatiota. Vähintäänkin se on työläämpää ja tuntuu, että asioista ei jakseta keskustella samalla tavalla.
     

Jaa somessa