Farian
Nutturatäti
Toiseen keskusteluun kirjoittaessani tulin miettineeksi tätä:
Aina sanotaan, että Suomessa kaikki osaavat englantia - turistit kiittelevät, että aina saa palvelua ja neuvoja englanniksi, ja expatit valittelevat, etteivät opi suomea, kun esim. asiakaspalvelija heti vaihtaa englanniksi, kun huomaa heidät ulkomaalaisiksi, ja heidän omalla työpaikallaan saatetaan puhua työkielenä pelkkää englantia.
Mutta olen ihan vastikään törmännyt pariin tilanteeseen, jossa suomalainen (nuori, koulutettu) alkaa perääntyä, kun englantia tarvitsisi puhua tai kuunnella enemmän kuin parin repliikin verran, vedoten ettei osaa kieltä _niin_ paljoa kuitenkaan. Koska olen itse tottunut käyttämään kumpaakin melkein yhtä hyvin, yllätyin, koska oletin kaikkien muidenkin osaavan englantia, kuten aina sanotaan.
Mutta mitä ajttelette tästä? Onko ongelma vai mahdollisuus, että englantia käytetään ja tarvitaan niin paljon vähän joka paikassa Suomessakin, asiakaspalvelussa, kadulla ja firmojen työkielenäkin? Varsinkin haluaisin kuulla, mitä ajatuksia herättää se, kun ei koe voivansa keskustella englanniksi tilanteen sitä vaatiessa tai nauttia englanninkielisestä viihteestä (ilman suomitekstitystä), kun sitä olisi tarjolla. Harmittaako, ettei pysty, vai ärsyttääkö, että pitäisi?
(disclaimer: en ole koskaan ollut kielikurssilla, opiskelijavaihdossa, asunut tai työskennellyt ulkomailla enkä matkustellut, ainoastaan kirjoittanut lukioenglannin, ja vuosien varrella käyttänyt englantia silloin tällöin, kun sitä on Suomessa tai netissä tullut vastaan.)
Aina sanotaan, että Suomessa kaikki osaavat englantia - turistit kiittelevät, että aina saa palvelua ja neuvoja englanniksi, ja expatit valittelevat, etteivät opi suomea, kun esim. asiakaspalvelija heti vaihtaa englanniksi, kun huomaa heidät ulkomaalaisiksi, ja heidän omalla työpaikallaan saatetaan puhua työkielenä pelkkää englantia.
Mutta olen ihan vastikään törmännyt pariin tilanteeseen, jossa suomalainen (nuori, koulutettu) alkaa perääntyä, kun englantia tarvitsisi puhua tai kuunnella enemmän kuin parin repliikin verran, vedoten ettei osaa kieltä _niin_ paljoa kuitenkaan. Koska olen itse tottunut käyttämään kumpaakin melkein yhtä hyvin, yllätyin, koska oletin kaikkien muidenkin osaavan englantia, kuten aina sanotaan.
Mutta mitä ajttelette tästä? Onko ongelma vai mahdollisuus, että englantia käytetään ja tarvitaan niin paljon vähän joka paikassa Suomessakin, asiakaspalvelussa, kadulla ja firmojen työkielenäkin? Varsinkin haluaisin kuulla, mitä ajatuksia herättää se, kun ei koe voivansa keskustella englanniksi tilanteen sitä vaatiessa tai nauttia englanninkielisestä viihteestä (ilman suomitekstitystä), kun sitä olisi tarjolla. Harmittaako, ettei pysty, vai ärsyttääkö, että pitäisi?
(disclaimer: en ole koskaan ollut kielikurssilla, opiskelijavaihdossa, asunut tai työskennellyt ulkomailla enkä matkustellut, ainoastaan kirjoittanut lukioenglannin, ja vuosien varrella käyttänyt englantia silloin tällöin, kun sitä on Suomessa tai netissä tullut vastaan.)
Last edited: