Ennustaminen, kiroaminen, selvänäköisyys

Saladin sanoi:

Mutta osasihan Elrondkin jossain määrin nähdä tulevaan(en tarkoita, että tuo olisi selityksenä juuri mistään kotoisin, mutta Glorfindel ei siinä suhteessa ollut mikään erikoisuus). Mutta siitä totta kai herää kysymys, että kuinka yleistä ennustamisen taito on haltioiden keskuudessa.

Click to expand...

Silmarillionissa useat haltiat esittävät oikeaan osuneita ennustuksia, mutta kyse ei ilmeisesti ollut hallittavissa olevasta taidosta vaan odottamattomista ilmestyksistä tai aavistuksista (vähän niinkuin raamatullinen Bileamin aasin lausuma profetia). Silmäillään vaikka Silmarillionin viidettätoista ja kuudettatoista lukua (sivunumerot vuoden 1979 painoksesta):

Felagund sai ennaltanäkemisen lahjan puhuessaan ja hän sanoi: "Minäkin vannon vielä kerran valan, ja minun on oltava vapaa sitä täyttämään ja menemään päin pimeää..." (s. 159)

Curufin katsoi synkästi Eöliin "...palaa nyt kotiisi Nan Elmothin varjoihin; sillä sydämeni sanoo: jos nyt lähdet ajamaan takaa rakkaitasi, et enää milloinkaan palaa kotiisi." (s. 167)

...lopussa Eöl huusi: "Sinä siis hylkäät isäsi ja isäsi suvun, katala poika! Täällä olet pettyvä kaikissa toiveissasi, ja täällä olet kuoleva saman kuoleman kuin minä." (s. 171)

Myös kääpiö Mîm esittää oikeaan osuvia kirouksia, ja ihmisten keskuudessakin ennaltanäkemistä löytyy. Esim. "Katkelmassa Arwenin ja Aragornin tarusta" (TSH, liite A, I, 5) sekä Aragornin äiti että tämän molemmat vanhemmat näkevät joitakin asioita ennalta.

Tällaisten välähdysten on täytynyt olla lähtöisin Yhdeltä, koska edes valarilla ei ollut ennakkotietoa vapaiden, rationaalisten olentojen kuten ihmisten ja haltioiden tulevista päätöksistä ja niiden seurauksista.

Telimektar sanoi:

...lopussa Eöl huusi: "Sinä siis hylkäät isäsi ja isäsi suvun, katala poika! Täällä olet pettyvä kaikissa toiveissasi, ja täällä olet kuoleva saman kuoleman kuin minä." (s. 171)

Myös kääpiö Mîm esittää oikeaan osuvia kirouksia --

Click to expand...

Mutta eikö aktiivinen kiroaminen ole aika toisenlaista tulevaisuuden näpräämistä kuin passiivisempi enteily? Ainakin itse olen tulkinnut, että kirousten tuottamat pahat fibat voivat kyllä ihan oikeasti vaikuttaa kohtaloiden kulkuun Ardassa (vaikkei kiropraktikko olisikaan Morgoth).

Ainakin Keski-Maasta kertovissa tarinoissa (jotka J. R. R. Tolkien oli jostain saanut käsiinsä) tunnutaan uskovan kirousten vaikuttavuuteen. Olisiko se mahdollista Tolkienin ihmisiä ja haltioita koskevien "metafyysisten" käsitysten valossa, onkin jo toinen kysymys.
Muuten, näihin kirousten langettamisiinkin tuntuu liittyvän jonkinlainen profetioiden tapainen spontaanisuus ja ainutkertaisuus. Kukaan ei pystynyt ennustamaan rutiininomaisesti, eikä kukaan pystynyt kiroamaan vihollisiaan "sarjatyönä".

Ehkäpä kirous voi onnistua vain, jos on tarpeeksi vihaa ja onnistuu jotenkin.. valjastamaan "suuremmat voimat" pahansuopuuteensa? Toisaalta se, että kuka tahansa (tässä viittaan Andrógin kiroukseen Mîmiä vastaan) saattoi lausua melko osuvankin kirouksen, mikä puolestaan tuntuu jotenkin aivan tyhmältä. Jos joku vihasi Morgothia ja hänen tekojaan niin hirmuisesti (niinkuin moni varmaan vihasikin), miksei hän vaan kironnut häntä ja odottanut että se tekee tehtävänsä? Olisi paljon loogisempaa jos kiroamiseen, ennustamiseen etc. tarvittaisiin joku ylimys, tässä esimerkkinä vaikkapa Elrond tai Húrin.

Mistä muuten johtuu käsitys "Kääpiön kirous ei koskaan kuole"? Jos se olisi totta, voisi kääpiö lausua sanasen Angbandin päälle ja katsella tuhoa kaivoksestaan käsin. [25]

Muttamuttamutta! (Tulin toisiin ajatuksiin, tämä on edittiä.) Periaatteessa kirouksethan olivat vain väläyksiä tulevasta..? (<---- Huomatkaa kysyvä sävyni) Saattoihan olla, niinkuin melko varmasti olikin, että kun Mîm sanoi Andrógille sen kirouksensa, hän näki tulevaan, ja siellä hänen kuoleman. Tottako vai tarua?

Siinäpä pointti, Círdan, siinäpä pointti.

Kiroukset ovat käytännössä ennustamista, tai tulevan "sorkkimista", jolloin sen lankettajan on tiedettävä, mitä tulevassa tapahtuu. Mutta jos on näin, että pahuudesta kumpuaa jokainen kirousta, itse pahaa (Lue: Morgothia) ei voi kirota.

Telimektarkin mainitsi mainion pointin. Kenties tietyillä ihmisillä on lahja tähän? Tai jonkun ihmisen on tarkoitus, kohtalo kun niin on päättänyt, joskus ennustaa jotakin? Näin voisimme ajatella, että kirous ja ennustus on sama asia, kirous on vain ennustus, huonosta tulevasta.

Allekirjoituksessanihan komeilee ennustus (Tai pala sitä), mutta lausujana toimii suuri ja mahtava valar, joten on turha ihmetellä mistä on kyse, kun nuo mahdit jotakin lausuvat.