Entä jos?

Telimektar

Fundamentalisti
Keskustelun kysymykset:
*Entä jos Saruman olisi lähettänyt armeijansa Kontuun hakemaan Sormusta? (tämä viesti)
*Entä jos Balrog olisi voittanut Gandalfin kaksintaistelussa Zirakzigilin huipulla (viesti #28)



Tänään on Elrondin neuvonpidon vuosipäivä. Monien muiden ihmeellisten paljastusten lisäksi siellä kuultiin Gandalfin kertovan läsnäolijoille Sarumanin petollisuudesta. Saruman oli vanginnut Gandalfin Orthancin torniin kaksi ja puoli kuukautta aikaisemmin, heinäkuun kymmenentenä päivänä K.A. 3018 , ja Gandalf oli sitten vain kotkien avustuksella päässyt pakoon. Saruman oli jo tuolloin tiennyt että suurin Sormus on Konnussa, ja että nazgûlit olivat ylittäneet Anduinin etsiäkseen sen.

Entä jos Saruman ei olisi jäänyt vain odottamaan, että avaimen Keski-Maan herruuteen tarjoava sormus jotenkin tulee hänen ulottuvilleen, vaan olisi heti saatuaan yhteistyöhaluttomaksi osoittautuneen Gandalfin neutraloitua lähettänyt armeijansa kohti Kontua? Mistään Sumuvuorten länsipuolelta ei olisi löytynyt sotilaallista vastusta Rautapihan joukoille. Tästä voisi saada vaihtoehtoisen taustatarinan "Sormuksen ritareille", ja oletan että jossain peleissä jotain tällaista on nähtykin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:
Saruman oli kylläkin liittoutunut Sauronin kanssa eli käytännössä hänen käskyläisensä. Sotaliikettä Konnun suuntaan ei olisi katsottu suopeasti Mustasta tornista. Korkeintaan pienen iskuryhmän Saruman olisi voinut pohjoiseen lähettää mukamas vakoilemaan. Mitäs jos konnavahdit olisivat joutuneet tekemisiin urukkien kanssa?
 
Konnun turvallisuutta valvoivat muutkin kuin konnavahdit. Samoojat ja Gildorin haltiat olisivat todennäköisesti saaneet vihiä melskaavasta urukkijoukosta jo hyvissä ajoin ja yhyttäneet ne. Ja jos eivät he niin Nazgûlit viimeistään olisivat ottaneet ne komentoonsa. Silloin ne olisi kai laitettu vetämään haltioiden huomio puoleensa, jolloin sormusaaveet saattoivat liikkua rohkeammin.
 
Tai jos Saruman olisi mennyt Rivendelliin Gandalfin sijasta (Gandalf vangittuna Rautapihassa)? Sattuuhan noille velhoillekin esteitä, joten olisiko jymäytys mennyt lävitse ja seurue lähtenyt Sarumanin kanssa tehtävälle? Saruman oli kuitenkin valkoisen neuvoston päämies, ja varmaan olisi pystynyt puhumaan asiat itselleen myönteisiksi. Sopivassa kohdassa Urukit vaan seurueen kimppuun ja olisi ollut "lihaa listalla".
 
Epäilen kanssa että urukkilauma olisi yhytetty joltain taholta ennen Kontua. Olisiko Aragorn tässä kohtaa alkanut epäillä että Gandalfilla ei ole kaikki hyvin. Olisiko hän yhdistänyt valkoisen käden merkin Sarumaniin? Ja olisiko hän puuttunut jollain tavoin Frodon asioihin? Olisiko hän yrittänyt saattaa sormuksen matkaan aikaisemmin? Olisiko hän saanut Frodon puolelleen siinä vaiheessa? Vai kenties ollut yhteydessä Elrondiin tai muihin haltioihin ja antanut pallon sormuksen kohtalosta heille?

Ja miten Sauron olisi reagoinut. Hän olisi saanut vahvistuksen siitä että Satuman tiesi sormuksen olinpaikasta ja siitä että Saruman havitteli sitä myös. Olisiko Sauron päätynyt nitistämään epäluotettavan liittolaisen heti. Luultavasti, koska hän ei varmasti olisi halunnut että sormus päätyy Sarumanin haltuun. Olisiko hän asuttanut rautapihaan esimerkiksi jonkun sormusaaveista komentamaan Sarumanin armeijaa? Miten kauan Saruman olisi kyennyt vastustamaan Sauronin hyökkäyksiä? Olisiko ehkä jopa nähty Sauronin ja Sarumanin kaksinkamppailu?
Kumman Sauron olisi katsonut ensisijaiseksi tehtäväkseen siinä kohtaa, Sarumanin lyömisen vai sormuksen etsimisen? Olisiko Saruman antanut haltioille ja Hobiteille enemmän aikaa järjestää sormuksen asioita vai olisiko Sauron tavoitellut sormusta entistä suuremmalla tarmolla?
Paljon uusia kysymysksiä.
 
Tai jos Saruman olisi mennyt Rivendelliin Gandalfin sijasta [ ... ] ja seurue lähtenyt Sarumanin kanssa tehtävälle?

Tämä olisikin ollut Sarumanilta nerokas ratkaisu. Saattue olisi voinut lähteä Rivendellistä etelää kohti "turvallisempaa" ja joulukuussa sään kannalta miellyttävämpää reittiä vuorten länsipuolitse, Rohanin aukkoa kohti. Saruman olisi luvannut että Orthancissa voidaan levätä ja täydentää varastoja. Tämä olisi myös ratkaissut erään heikkouden aiemmin kaavailemassani, Kontuun Rautapihasta suuntautuneessa massiivisessa hyökkäyksessä, nimittäin kuinka sitten löytää oikea hobitti, varsinkaan näkymättömäksi muuttunut. Sormusvarjoilla ei ollut tätä ongelmaa, koska Sormus veti niitä puoleensa. Sumuvuorten itäpuolella taas hobitit olivat kolmannen ajan lopulla niin harvinaisia, että sormuksen saattueen kintereillä oleville örkkijoukoille saattoi antaa tehtäväksi napata kaikki kiinni saadut puolituiset.

Olen tosin ajatellut että velhonkyvyiltään voimallinen, sormustietoa pitkään tutkinut Saruman olisi saattanut kehittää itselleen jonkinlaisen kyvyn aistia, ainakin lähietäisyydeltä, käytössä olevan Mahtisormuksen.

Olisiko mitään tarinamaailman sisäisiä syitä sille miksi Saruman ei olisi voinut uskaltautua yrittämään tällaista hämäystä? Ehkä Saruman olisi pelännyt, että esimerkiksi Elrond olisi jotenkin aistinut valehtelun tai salailun, jos olisi suoraan kysynyt Sarumanilta, tietääkö tämä missä Gandalf on. Haltiaviisailla oli omia kykyjään. Toisekseen, tiesikö Saruman, että Gandalf - tai Sormusta kuljettava puolituinen - olisi menossa Rivendelliin?
 
Last edited:
Näitähän on hauska pohtia!

Saruman olisi ainakin ollut aika heikoilla, jos hän olisi paljastunut Rivendellissä: varmaankin hänet olisi saman tien vangittu sinne. Haltiat tuntuivat olevan hyviä vilpin paljastamisessa, joten ehkä hän pelkäsi juuri sitä. Olikohan Kolmella sormuksella jokin keskinäinen yhteys, esimerkiksi olisiko Elrond voinut tuntea, että Gandalf on edelleen elossa, vaikka Saruman väittäisi hänen kuolleen? Tosin ehkä Saruman olisi voinut vain väittää, ettei ole nähnytkään Gandalfia aikoihin eikä tiedä missä hän on.

Olisiko Gandalf voinut paeta jollain keinolla, jos hänellä ei olisikaan enää toista velhoa vahtinaan?

Entä olisiko Sormuksen saattueen lähettäminen ollut ylipäätään liian riskialtista esimerkiksi Elrondin mielestä, elleivät sormusaaveet olisi juuri menettäneet ratsujaan? Olisiko saattue (Gandalfin tai Sarumanin johtamana) pärjännyt Yhdeksää vastaan jossain erämaassa?
 
Kaksi ja puoli kuukautta. Voisi ehkä arvioida, että Sarumanin armeija olisi ollut Konnussa jo kuukaudessa, jos hän olisi päättänyt heti lähteä sormuksen perään. Tällöin armeija tuskin olisi tullut Kontuun täysin yllättäen, mutta oletettavasti Konnun vartio oli liian pieni sellaisen kukistamiseen tai karkottamiseen. Saruman oletettavasti tiesi tästä ja olisi varautunut muuhunkin kuin hobittien vastarintaan. Liian suurta joukkoa hänellä ei toki olisi lähettää, koska hän oli sodassa Rohanin kanssa ja Sauronin suuntaankin olisi hyvä varautua.

Sinänsä Frodo varmaan olisi saanut ajoissa tietää hyökkäyksestä, että olisi tajunnut paeta, koska oli kuitenkin pakoa suunnittelemassa. Pienenkin etumatkan turvin hän olisi saattanut kadota Sarumanin joukoilta, kuten Telimektar mainitsi. Tilanne olisi ollut paljon pahempi, jos Sarumanin joukko olisi viivästynyt eli sormusaaveet olisivat olleet Frodon perässä samaan aikaan.

Olettaen Sarumanin lähettävän vain suhteellisen pienen, mutta harvaan asutun Eriadorin vaaroihin nähden riittävän joukon, jäisi Orthancille puolustajia riittävästi melko suurtakin Sauronin hyökkäystä varten. Ja Mordor oli joka tapauksessa kaukana, joten hyökkäykseenkin menisi oma aikansa. Sauronin toki olisi kannattanut hyökätä heti, mutta oliko hänellä vielä Pelannorin kenttiä edeltävänä kesänä armeija täydessä hyökkäyskunnossa, jos sormusaaveetkin huitelivat pitkin maita ja mantuja? Eli olisiko Orthancin valtaus aivan helppo tehtävä? Tässä ongelmaksi voi Sarumanille tulla, että hän on piiritettynä ja Sormus hänen joukoillaan jossain erämaassa.
 
Kun Saruman vangitsi Gandalfin Orthanciin, hän tiesi jo paljon mutta ei tarpeeksi, kuten hänen sanansa Gandalfille paljastavat. Hänhän esitti Gandalfille vaihtoehtoja, joista kolmantena oli "pysyä täällä, loppuun saakka". Kun Gandalf kysyi "Mihin loppuun saakka?" Saruman vastasi: "Siihen saakka kunnes paljastat minulle mistä saatan löytää Sormusten sormuksen. Minulla voi olla keinoja sinun pakottamiseksesi. Tai siihen saakka kunnes se sinusta huolimatta löytyy ja Hallitsijalla on aikaa helpompiin asioihin: kuten esimerkiksi keksiä sopiva palkka Gandalf Harmaalle tämän vastustelusta ja julkeudesta." (TSH I/2.2., s. 273-274).

Käsittääkseni Sarumanin mielestä pelissä oli niin suuret panokset, että hän ei uskaltanut lyödä korttejaan pöytään ennen kuin olisi täysin varma voitostaan. Hän ei tiennyt tarkasti, missä Sormus oli, vaikka hän jokseenkin varmasti tiesi sen olevan Konnussa, paikassa jota hän oli vakoillut jo jonkin aikaa. Sotajoukon, pienenkin, lähettäminen pohjoiseen olisi paljastanut hänet heti, ja ehkä hän arveli samoojien saavan siitä vihiä ennen kuin iskuryhmä olisi perillä. Olivathan väkivaltaiset toimet epäonnistuneet aiemminkin: palantír oli ehditty aikoinaan evakuoida, ja Silmaril oli luiskahtanut tuon tuostakin sitä tavoittelevien Fëanorin poikien käsistä. Sauronin vuoksi Sarumanilla ei ollut varaa epäonnistua iskussaan, joten hän viivytti sitä - liian kauan, kuten nähtiin. Sauronille paljastumisen uhkaa ja muutenkin operaation epäonnistumisen vaaraa lisäsivät toki sormusaaveet, jotka olivat liikkeellä, ja jotka olisivat voineet napata Sormuksen Sarumanin palvelijoilta.

Saattaapa olla, että Sarumanin suunnitelmana oli ottaa selville Sormuksen tarkka kätköpaikka ja mennä itse sitä hakemaan hetken tullen - luottamatta liikaa palvelijoihinsa.

Gandalfin poistaminen pelilaudalta oli toki tärkeä siirto ja antoi tilaa hänen omille manöövereilleen, mutta aika loppui kesken. Niukasti mutta kuitenkin. Peli kuitenkin jatkui ja Sarumanin seuraava siirto, Saattueen liikkeiden seuraaminen ja sen kimppuun hyökkääminen, oli vähällä onnistua.
 
Saruman oli asettunut asumaan Orthanciin siinä missä Gandalf vaelteli missä sattui. Tämä saattoi aiheuttaa nurkkakuntaista ajattelua, eli Saruman ei tohtinut lähteä minnekään kotikonnuiltaan. Kyllä hän ympäristössä tiedusteli Fangornia myöten, mutta kauemmaksi hän ei lähtenyt kuin poikkeustapauksissa. Hän lähetti kätyreitään asioilleen maailmalle – miksei hän muuten ottanut osaa edes sotaretkeen Rohania vastaan? Velhoa siellä olisi kaivattu.
 
Niinpä, muistaakseni iso G sanoi joskus, että Sarumanilta puuttuu rehellistä rohkeutta. Vakava puute, jos aikoo maailman valtiaaksi.
 
Noihin aikoihin matkasi myös muuan Boromir kohti Rivendelliä. Yksin tai pienen joukon kanssa liikuessaan hän tuskin olisi isoa örkkipataljoonaa lähtenyt haastamaan, mutta pienille hän olisi voinut alkaakin tehdä jäynää. Vähintään hän olisi kiirehtinyt tuomaan sanaa pohjoisen vartijoille.

Vaan mitä jos örkit olisivat saaneet Boromirin vangittua ja vietyä Orthancin tyrmiin? Saruman olisi saanut tietää puolituisen ja Isildurin turman ilmestyvän Rivendelliin, ja se olisi viimeistään antanut hänelle kimmokkeen lähteä matkaan ottamaan Gandalfin paikka. Ehkä Sarumanin olisi onnistunut puheenlahjoillaan ja Sormuksen mahtia lupaamalla käännyttää myös Boromir liittolaisekseen, jolloin hänet olisi otettu mukaan tueksi.
 
Jatketaan.. Saruman Gandalfin sijasta Rivendelliin. Saattue lähtee kohti etelää Rohanin aukon kautta. Saruman vaistoaa sormushimon heräävään Boromirissä, uhka vai mahdollisuus? Oliko Aragornilla kosketuspintaa Sarumaniin, toisinsanoen tunsivatko herrat toisiaan ennalta (maine on varmaan kulkenut edellä)? Olisiko Aragornista ollut vastustamaan Sarumania
 
Kontrolloituna Boromir olisi varmasti ollut hyödyllinen apu kenelle tahansa Keski-Maan herruutta tavoittelevalle juonittelijalle, mutta kun B. oli jo saanut vihiä sormuksesta, niin hän ei varmaan olisi tyytynyt mihinkään kakkosmiehen rooliin Sarumanin rinnalla. Boromir olisi halunnut sormuksen omaan käteensä, ja sitten hän olisi pian ollut Sarumanille pitelemätön. Boromirin ja Aragornin kiistan lietsominen olisi voinut olla keino saattueen hajottamiseen, mutta toisaalta se olisi ollut Sarumanille tarpeetonta, jos hän olisi voinut vain johdattaa saattueen suoraan väijytykseen. Henkisesti Aragornista oli loppujen lopuksi vastustamaan jopa Sauronia, vaikka vielä Sormuksen ritareissa tämä ei näyttänyt aivan selvältä. Miten sitten miekka vastaan magia -lähitaistelussa Sarumanin kanssa? Jotta Saruman-Boromir-Aragorn kolmiodraamalla (tai "meksikolaisella duellilla") olisi ollut aikaa kehittyä, niin jonkin pian Rivendellin jälkeen ilmestyneen uhkan olisi pitänyt pakottaa heidät kulkemaan kauemmas Sarumanin palvelijoista, ehkä samaa reittiä Morian kautta kuin mitä saattue Gandalfin johdolla kulki.

Minusta muuten tuntuu, että Jackson elokuvassa oli oikeilla jäljillä kuvatessaan ennen Moriaa ilmestyneet uhkat nimenomaan Sarumanin aiheuttamiksi. Sarumanilla oli silmiä Rivendellin ympäristössä, Sauronilla nazgûlien hukkumisonnettomuuden jälkeen ilmeisesti ei. Gandalf tosin kutsuu hyökkäävää sutta "Sauronin hurtaksi", mutta tämä on voinut olla jonkin vihollisolion alkusyntyyn vetoavaa loitsimista (vrt. balrogin kutsuminen Udunin liekiksi). Sauronilla ja susillahan oli ollut yhteys jo esiajoilla, mutta tämä ei tarkoita etteivätkö jotkin sudet (tai susia muistuttavat projektiot) olisi voineet tietyllä hetkellä olla Sarumanin palveluksessa, niinkuin jotkin örkitkin olivat.
 
Muistanko väärin, vai sekoittaako Jackson ajatukseni, eikö Sarumanilla ollut sudenratsastajia palveluksessaan. Olisiko KTK maininnut jotain asiasta? Olisiko Saruman saanut myös Veden valvojan aktiiviseksi? Boromirin reissutovereista en muista lukeneeni, mutta otaksun ettei käskynhaltijan poika koko matkaa yksin tullut. Kuka hallitsija laittaisi perillisensä yksin reissuun ilman palvelijaa? Eikö Boromir tullut Rohanin halki, tällöin matka oli helpompi, ja matkan varrella pystyi lepääämään ja huoltamaan, toisin kuin erämaassa. Mutta jäikö oletetut matkatoverit Rohaniin, vai jatkoivatko Tharbadiin, jossa hevonen menetettiin? Tämän jälkeen Boromir oli tullut yksikseen loppumatkan. Itse kallistun siihen, että saattajat jäivät Rohanin tasalle.

-itse itseäni korjaten. Olen ollut siinä uskossa ,että Boromirin hevonen olisi kaput Tharbadissa, mutta olinkin väärässä. Boromirkin puhui hevosensa menettämisestä, muttei sen menehtymisestä. Heppa palasi Rohaniin, näinhän Eomer mainitsee Aragornille ja kumppaneille.
 
Last edited:
eikö Sarumanilla ollut sudenratsastajia palveluksessaan. Olisiko KTK maininnut jotain asiasta?

Kyllä.

Sarumanin itäpuolen joukot ryntäsivät Kahlaamoille arvaamattoman nopeasti, niitä oli vähemmän kuin länsipuolella, mutta ne olivat vaarallisempia. Kärjessä ratsasti mustainmaalaisia ja iso lauma kauheita sudenratsastajaörkkejä joita hevoset pelkäsivät.
(KTK, "Taistelut Rautkymin kahlaamoilla", s. 488)

Mutta Sarumanin sudenratsastajat mainitaan kyllä Sormusten herrassakin:
Täyttä laukkaa ratsasti yksi tiedustelija takaisin ja kertoi että laaksossa piileskeli sudenratsastajia ja että Rautkymin kahlaamoilta oli paraikaa tulossa joukko örkkejä ja villi-ihmisiä etelään, päämääränä nähtävästi Helmin syvänne.
(Kaksi tornia, "Helmin syvänne", s. 548, yksiniteisessä laitoksessa vuodelta 2007)

Tuo Boromirin lähettäminen yksin etsintäretkelle pohjoiseen tuntuu tosiaan oudolta ja lähinnä Arthur-tarinoiden tyyliseltä kliseeltä. (...satakymmenen päivää olen matkannut aivan yksin, "Elrondin neuvonpito", TSH s.259, ja liitteessä B mainitaan että Boromir lähti Minas Tirithistä heinäkuun 4. vuonna 3018 ja saapui Rivendelliin lokakuun 24.)

Gandalfin huomautus siitä, kuinka yksinäisenä matkaajana Boromir ei ollut niin paljon kiinnittänyt huomiota esimerkiksi Rohanin aukon läpi kulkiessaan, voisi jollain tavoin rationalisoida asiaa. Olisin kuitenkin varmasti itse kirjoittanut Boromirille muutamia seuralaisia, jotka kuitenkaan eivät olisi selvinneet Rivendelliin asti tai eivät olisi kyenneet lähtemään sieltä enää takaisin. Tai kuvitelkaamme jokin gondorilainen legenda jonka mukaan tarunomaisen Imladrisin voi löytää vain yksinäinen, puhdassydäminen ritari.
:?
 
Last edited:
Oliko Sarumanin örkit tulleet Mordorista vai oliko nämä Sumuvuorten/Angmarin porukkaa? Miten Elrond sieti örkkejä naapurissaan? Resurssien puute?
 
Näihin viimeisimpiin kysymyksiin ei taida löytyä suoria vastauksia Kirjoituksista.
Vuosien kirjassa todetaan että vuonna 2953 Saruman vetäytyy Rautapihaan ja ottaa sen omakseen ja linnoittaa sen. Veikkaisin että örkkien värvääminen tai kasvattaminen tapahtui vasta tämän jälkeen, aiemmin toiset Viisaat olisivat huomanneet sen. Samoin olettaisin että Sarumanin örkit tai niiden esi-isät olivat ainakin pääsääntöisesti lähtöisin pohjoisesta, liikenne Rautapihan ja Mordorin välillä olisi herättänyt ei-toivottua huomiota.
 
Niin, tuo vuosi 2953 ka. lienee todellinen käännekohta. Sormusten herran liiteessä AII "Eorlin huone" sanotaan näin (lihavointi minun):

Varmaa on että viimeisen Valkoisen neuvoston (2953) jälkeen hänen aikeensa Rohania kohtaan, vaikka hän ne salasi, olivat pahat. Silloin hän otti Rautapihan omakseen ja alkoi muuttaa sitä vartioidun voiman ja pelon tyyssijaksi, kuin Barad-dûrin kilpailijaksi. Ystävänsä ja palvelijansa hän hankki niiden keskuudesta jotka vihasivat Gondoria ja Rohania, olivatpa he ihmisiä tai ilkeämpiä olentoja. (vuoden 2007 yksios. laitos, s. 1103)​
Hän oli siis ehtinyt noin 65 vuoden ajan hankkia kavereita Mustastamaasta, koota luokseen susia ja örkkejä, kenties risteyttää örkkejä ihmisten kanssa ja muuttaa Rautapihan teollisuuslaitokseksi/sormustietotutkimuskeskukseksi. Eikä kukaan aavistanut mitään ennen kuin Gandalf joutui vangiksi Orthanciin ja (ennen kaikkea) pääsi sieltä pakoon. Éomerkin sanoi kolmelle ajomiehelle, että Sarumania luultiin ystäväksi aina siihen saakka, kun pakoon päässyt Gandalf tuli varoittamaan Théodenia (ja sai ainakin osin syyt Sarumanin sodanjulistuksesta niskoilleen, kiitos Kärmekielen, sanoisin). Éomer sanoi:

Hän on julistautunut kaiken tämän maan herraksi, ja välillämme on riehunut sota monen kuukauden ajan. Hän on ottanut örkkejä palvelukseensa ja sudenratsastajia ja pahoja miehiä, ja hän on sulkenut Aukon meiltä niin että me todennäköisesti jäämme piirityksiin sekä idän että lännen puolelta. (Luku "Rohanin ratsastajat", s. 453)​

Joka puolella hämmästeltiin Sarumanin petturuutta, Elrondin neuvonpidossa, Lothlórienissa - Puuparta sentään oli huomannut merkkejä Sarumanin juonista, kun örkit olivat hakanneet hänen puitaan ja alkaneet kuljeskella röyhkeästi Fangornissa.

Mutta mistä Sarkku hankki örkkinsä? Sitä me ei vielä tiedetä, ehkä ei koskaan saadakaan tietää. Olisin kyllä valmis liputtamaan Sumuvuorten puolesta, lähin örkkikertymä kun oli, ja miksi sitä olisi nähnyt turhaa vaivaa rahdata örkkiläisiä kauempaa? Mitä lähempänä lähde, mitä hissuman kissun mahdollisuus toimittaa, sitä parempi, eikö niin, Aarre?
 
Ylös