Tosiaan (*jatkaa sujuvasti keskustelua kymmenen vuoden tauon jälkeen*), tämä kohta on suomennetuissa Kirjeissä s. 204 (kirje 131 Milton Waldmanille). Tolkien toteaa Sormusten herran tiivistelmän (jätetty pois Kirjeistä) jälkeen, että siitä on jätetty paljon pois, "Jopa jotkin kokonaiset keksinnöt, kuten merkittävät entit, elävistä olennoista vanhimmat, puiden paimenet, jäivät vaille mainintaa."
Missä muualla viitataan enttien ikään? Ainakin kirjeeseen 247 (s. 420-421) lyijykynällä kirjoitetussa muistiinpanossa: Kukaan ei tiennyt mistä he (entit) alkujaan tulivat. Suurhaltioiden mukaan valar eivät maininneet heitä "soitossaan". Mutta jotkut (Galadriel) olivat sitä mieltä, että kun Yavanna näki miten Eru oli Aulëlle armollinen kääpiöitä koskevassa asiassa, hän aneli Erua (Manwën välityksellä) antamaan hengen olennoille, jotka oli tehty elävästä aineksesta eikä kivestä ja että entit olivat joko puihin asumaan lähetettyjä sieluja tai sitten he alkoivat ennen pitkää muistuttaa puita, koska rakastivat niitä niin kovasti. (Kaikki eivät olleet hyviä [sanoista ei saa selvää]) Niinpä enteillä oli valta kiviin. Miehet olivat omistautuneet Oromëlle, vaimot Yavannalle.
Suunnilleen samalla tavalla asia esitetään (Manwën suulla) myös Silmarillionin luvussa 2 "Aulë ja Yavanna" (s. 35/51) joka tässäkin ketjussa on jo mainittu: Katso! Kun Lapset heräävät, silloin herää myös Yavannan ajatus, ja se kutsuu henkiä kaukaa, ja ne menevät kelvarin ja olvarin keskuuteen ja jotkut asuvat niissä ja niitä pidetään kunniassa, ja niiden oikeutettu viha kylvää pelkoa. Mutta vain hetken: niin kauan kuin Esikoiset ovat mahdissaan, ja kun Toissyntyiset ovat nuoria.
Samankaltaisuus ei ole mikään suuri ihme, sillä koko Silmarillionin toinen luku on, kuten D.C. Kane toteaa Arda Reconstructed -teoksessaan (s. 54-55) Christopher T:n sepittämä (tietysti isänsä kirjoitusten pohjalta) ja tämä nimenomainen enttejä koskeva kohta on peräisin lähinnä juuri yllä siteeratusta kirjeestä ynnä 1950-luvun lopulla kirjoitetusta tekstistä Anaxartamel / Anaxartaron Onyalië / Of the Ents and the Eagles, jota CJRT referoi kirjassa The War of the Jewels (HoME XI), s. 340-341.
Olivatko entit siis "elävistä olennoista vanhimmat" vai pitäisikö meidän luottaa Galadrielin mielipiteeseen?
Vai pitäisikö meidän uskoa Puupartaa, kun hän siteeraa vanhoja luetteloita ja sanoo: "maasyntyinen Entti, vuorien ikäinen" (TSH II/3.4, s. 481) Onko tuo runollista liioittelua vai vain yksinkertainen toteamus, paikkansa pitävä.
Mitä sitten tarkoittaa "maasyntyinen" (Ent the earthborn)? Viittaako tämä myös siihen, että enteillä oli "valta kiviin" (harmi, että osa Tolkienin riipustuksista on lukukelvotonta)? Kenties jossakin vielä piilee enttien syntytarina, joka todistaa Puuparran sanat oikeiksi.
Samaan syssyyn voisi myös kysyä, miten monella tavalla ja milloin elollisia olentoja ilmaantui Ardaan. Olihan siellä kasveja ja eläimiäkin jo Illuinin ja Ormalin aikoina. Yavannan kylvämät siemenet alkoivat versoa ja kukoistaa, "maasta nousi moninaisia kasveja -- -- ja tuli eläimiä ja ne asustivat ruohoisilla aavikoilla, joissa ja järvissä, ja kulkivat metsien varjoissa" (Silm. 1, s. 38/23). Niin, eläimiä vain "tuli" jostakin. Hupsista. Ja niiden tulemista katseli myös Tom Bombadil, isätön, vanhin, jonka alkuperä on yhtä käsittämätön kuin enttien ja Lamppujen kaatamista edeltäneiden eläinten.
Vai pitäisikö meidän sittenkin ajatella Galadrielin tapaan (olihan hän viisas ja paljon nähnyt, kokenut ja kuullut), että entit olivat siinä mielessä maasyntyisiä, että ne olivat Yavannan siemenistä versoneita puita, joille sittemmin Manwë antoi lisää virtaa.
Pahus sentään, sekaisinhan tässä menee. Parasta olisi samota johonkin ikimetsään, etsiä entti käsiinsä ja tiukata siltä selitys. Helpompaa ehkä niin kuin seuloa Tolkienin kirjoituksia.
