Esitellään itsemme!

Jo aikaisemmin huomasin että itsensä uudelleen esitteleminen on sallittua, joten tässä hieman päivitettyä kertomusta itsestäni;

Näytän notkuneen täällä noin seitsemän ja puoli vuotta, alkuunsa vähemmän aktiivisena ja sitten hieman aktiivisempana. Suuremmissa miiteissä minua ei ole nähty laisinkaan, mutta näissä pienemmissä jokusen kerran, viimeisimpänä pyörähdys Jyväskylässä. Tolkien-innostukseni syttyi kaiketikin silloin ensimmäisen elokuvan esimainingeissa, kun paikallisesta puodista Tarun löysin. Viimeistään elokuvien myötä olin ihan myyty, mutta muistelisin lukeneeni kirjan ennen leffoja. Joka tapauksessa, fantasia iski silloin teini-iässä erityisen kovasti! Nyt melkein 25-vuotiaana iskee edelleen, vaikka luen kyllä sekalaisesti kaikenlaista kirjallisuutta.

Nykyisellään olen käsityöläinen ja yrittäjä, neljän kissan ihmisemo ja osittain edelleen erakkoluonne. Yrittäjyys sotii paikoitellen pahasti sen kanssa, että viihdyn kaikkein parhaiten hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä... Mutta seurassa olen kaiketi ihan suhteellisen sosiaalinen kuitenkin(?) ja tulen toimeen melkein kaikenlaisten otusten kanssa.

Avainsanoja työn ja kissojen ohella elämässäni ovat joulu, bloggaaminen, geokätköily, lukeminen, leffat, muut käsityöt kuin töihin liittyvät, tähtitaivaan tapahtumat, keittiössä hääräileminen ja uuden kodin remontointi/sisustaminen, joka on ehkä ikuisuusprojekti. Pidän myös puutarhassa möyrimisestä, mutta tänä vuonna minulla ei ollut aikaa eikä energiaa siihen. Ensi vuoden suunnitelmat ovat kyllä kovasti käynnissä, joten toivotaan että silloin tapahtuisi jotain silläkin saralla.

Tulevaisuuden haaveiksi voitaisiin nimetä vaikka se, että löytäisin tieni johonkin suurempaan miittiin Koneella istun nykyään todella vähän, mutta toisaalta nettiä tulee selattua puhelimen välityksellä turhankin usein. Ehkä siinä yksi syy siihen, miksi olen hiljentynyt hieman netin (myös Käärmeen) puolella. Toisaalta pahimpina teiniaikoina koneella tuli istuttua helposti 17 tuntia putkeen, joten ehkä nykyinen määrä on ihan hyvä siihen nähden!

Olen vasta hobittien täysi-ikäisyyden täyttänyt ja miehuuskokeen kunniakkaasti suorittanut poikamies. Kuulun isäni puolelta Alismäkien sukuun ja äitini puolelta Rankkibukeihin. Villi toteemieläimeni on karhu ja kesy toteemieläimeni kiinanpalatsikoira. Horoskoopiltani olen kaksonen. Olen syntynyt Pulkkilassa, josta polkuni on vienyt ensin Ouluun ja sitten tänne Tampereelle. Pohjalais-kainuulaisena liberaalina nationalistina olen usein ristiriitaiselta vaikuttava hahmo, jonka suonissa virtaa peikkoveri ja sydämessä palaa Gehennan loputon liekki.

Minä olen Kointähti ja Kointähti olen minä.

Tervehdys teille, Olennot o/

Ensimmäisen kerran rekisteröidyin Käärmeeseen jo vuosikaudet sitten jollain nikillä, jota en enää muista, mutta silloin en ehtinyt paljon edes lueskella, ja sitten muut kiireet veivät.

Aloitetaan siis ihan alusta:
Opin lukemaan 6-vuotiaana, ja sen jälkeen olen ollut kirjallisuuden suurkuluttaja. Tutustuin Tolkieniin TSH:n kautta vasta joskus 16-18-vuotiaana. En oikein päässyt heti mukaan tunnelmaan. Harpoin noin sata ensimmäistä sivua, kunnes jäin koukkuun. Lukukokemus ei ollut silloin vielä maata järisyttävä, mutta mieleenpainuva kuitenkin, ja se loi perustan rakkaudelle fantasiakirjallisuuteen. Vielä fantasiaakin enemmän pidin scifistä, mutta vuosien vieriessä fantasia ja Tolkien ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Kaikenlaista muuta oli tullut luettua aiemmin, joten nykyään kuron sivistyksessäni olevaa fantasia-aukkoa umpeen kirja kerrallaan.

Päätin jo pikku tyttönä, että minusta ei tule koskaan aikuista (sellaista ankaraa ja mielikuvituksetonta, leikkimisen unohtanutta), ja kirjoitin kouluaineenkin satusilmistä, joilla katselen maailmaa. Se päätös on pitänyt. Nyt olen 44-vuotias.

Olen kiinnostunut ”melkein kivikautisesta” elämästä, pakanuudesta, perinteisistä ruoanlaittotaidoista ja vanhoista parantamiskeinoista, vaeltamisesta, luonnosta ja eläimistä yleensäkin.

Opiskelin kirjallisuutta ja kieliä ja minusta tulikin kielialan yrittäjä. Pikku perheeseeni kuuluu mies ja koira. Tällä hetkellä harrastan lukemisen ja mielikuvittelun lisäksi mm. vaeltamista, lumikenkäilyä, ”luolamiesjuoksua”, käsitöitä (varsinkin nahka- ja helmitöitä) ja askartelua. Studio Ghiblin animaatiot . (Hayao Miyazakillakin on satusilmät.) Ja tietysti Doctor Who, ja Jane Austen ja... Uusimpana intohimon kohteena on suppailu, johon aion opettaa myös uimista rakastavan koiramme. Meloessa kuvittelen itseni jollekin vuosituhannelle aikojen taa. Olen matkalla järven yli metsästysmaille uskollisen suteni kanssa... Kaikki on vähän jännempää, kun mielikuvittelee.

Vanhaan Suomen Tolkien-seuraan liityin uskomattoman ystävällisen työkaverin innoittamana, tai siihen liittyi salaperäinen joululahja, jonka jälkeen kotiini putkahti Legolas-lehti. Olin hetken ajan, yhden kauden verran, hallituksessakin, mutta sitten sukelsin burnoutiin liiallisen työnteon takia, ja nyt vihdoin siitä pinnalle selvinneenä päätin ottaa omaa aikaa harrastuksiin ja aktivoitua jälleen. Seuran jäsen olen ollut taas viime vuodesta lähtien. Aloittelin Smial Alfirinissa, ja nykyään kuulun myös Smial Moreliin.

Käärme on hieno, taianomainen paikka. Kiitos tästä perustajalle.

Tervetuloa, alce. Kuulostaa siltä, että olet ihan oikeassa paikassa. Mukavaa saada sinut mukaan joukkoon.

Kiitos Isilmírë, tämä paikka tuntuu ihan kotikololta.

Viimeinkin olen päässyt peruskoulun puolelta lukioon, ja Taru on tietysti seurannut mukana kaikissa tekemisissäni jo viiden vuoden ajan. Vai viiden ja puolen? Vai jopa kuuden? Joka tapauksessa olen tällä hetkellä 16v Tolkien, Sherlock ja Doctor Who addikti. Tykkään kirjoittaa tarinoita, joille en jaksakaan enää kirjoittaa loppua. Olen kirjoittanut yhtä juttua nyt yli vuoden, ja sitä on aina yhtä ihanaa kirjoittaa. Mutta siihen järkevien ideoiden keksiminen ei olekaan enää mikään helppo juttu..Harrastan jousiammuntaa, mutta alotin sen vasta n. puoli vuotta sitten. Piirrän paljon, ainakin piirtäisin paljon, jos olisi aikaa siihen. Uloskaan ei pääse niin usein kun haluaisi, koska lukio tuntuu syövän kaiken ajan. Toisaalta lukiossa on kivempaa kuin peruskoulussa.. paljon kivempaa. Ajattelin kirjoittaa uuden esittelyn, vaikka vanhasta on (vain) muutama vuosi aikaa.

Ajattelinpa minäkin sitten heti toisena päivänä tulla itseni esittelemään.
Tosiaan loin tunnuksen vasta eilen, seikkaillessani etsimässä tietoa niistä jonotusöistä. Ja jäinkin sitten lukemaan myöhään yöhön eri keskusteluja. Olen iloinen että päädyin tänne, koska minulla on hiukan puutetta ihmisistä joilla olisi samat kiinnostuksen kohteet kuin itselläni. Tein tarpeelliset jutut syyslomaa aikana ja nyt on luppoaikaa niin voisin selostaa tähän kuinka Tolkien tuli elämääni jne.
Ja aluksi ihan vähän itsestäni.

Elikkäs olen melko yksinäinen yläasteella porskuttava tyttö Stadista.
Kiinnostuksenkohteita on monia, lempielokuvia on monia, musiikkimaku on laaja(Justin ja 1D kärjessä.)
En pidä itseäni massateininä. En halua olla massateini. Ajatus on hyvinkin ahdistava.

En ole kovinkaan sosiaalinen ja välttelen sosiaalisia tilanteita.
Omistan muutaman kaverin, joista kaikki ovat samalla luokalla kanssani. Heistä kukaan ei ole kiinnostunut Tolkienista, mutta kaksi heistä suostui kyllä tulemaan katsomaan Hobitin toisen osan.
Itse tutustuin Tolkieniin 7-vuotiaana ollessani sairaana kotona. Selailin läpi leffoja mitä hyllyssä sattui olemaan. Silmiini osui Sormuksen Ritarit ja Kaksi Tornia. Meillä ei ole koskaan ollut sen suurempaa sääntöä elokuvien ikärajoista, kun että jos tuntuu pahalta katsoa niin pitää laittaa pois. (Ja K-18 olivat tietysti kiellettyjä.) Niinpä otin ne hyllystä ja rupesin katsomaan. En ole varma miksi, mutta jostain syystä rakastuin niihin vallan hirveästi. Olin, ennen kun aloin katsomaan, käynyt tarkistamassa Wikipediasta missä järjestyksessä ne kuului katsoa ja tajunnut samassa että myös kolmas osa oli olemassa. Joten katsottuani soitin heti äidille että käy ostamassa Kuninkaan Paluun kaupasta.
Äiti sanoi että ei ole koskaan nähnyt minua kipeänä yhtä iloisena kun hänen ojentaessaan vielä kelmuissa olevan Kuninkaan Paluun.
Siitä se sitten kai lähti. Se oli kevättä. Kirjahyllyn takarivistä löytyi poikittain Matti Louhen kuvittamat TSH:t. Luin ne kahdessa päivässä ja ne pääsivät huoneeni hyllylle kunniapaikalle. Luin ne heti samana kesänä uudestaan. Niistä kehittyi minulle jonkinlainen pakkomielle ja yli puolet päivittäisestä ajattelustani uhrautui LotReille. Jossain 2009 vuoden talvella Tolkien jäi yllättäen toiselle sijalle kun löysin Justin Bieberin. Uudestaan sekä kävi vuonna 2010 kun One Direction ilmestyi elämääni. Niiden tärkeysjärjestys elämässäni vaihtelee edelleen jatkuvasti. Siinä jossain vuoden 2010 keväällä tulin ajatelleeksi että pelkät kolme kirjaa ei riitä ja aloin etsimään tietoa Tolkienin muista kirjoista. Bongasin heti Hobitin, lainasin sen kirjastosta ja ahmin sen kannesta kanteen kahdesti ennen kuin palautin sen.
Samana vuonna, syksyn ja talven vaihteessa korviini kantautui että Hobitti-elokuvat todellakin aiotaan tehdä. Menin sekaisin, juoksentelin ympäri taloa ja päädyin lopulta sohvalle itkemään. Siinä sitten sekaisin tuntein odotin ensimmäistä elokuvaa ja luin sinä aikana myöskin Silmarillionin ja KTK:n. Ostin ne ja Hobitin omaksi. Sekä myöskin LotRit ja Hobitin englanninkielisinä.
Unexpected Journeyn kävin katsomassa elokuvissa kahdesti ja TDoS:in viidesti. Saa nähdä moneenko kertaan viimeinen jää. Päätin kuitenkin että otan siitä kaiken mahdollisen irti ja menen myös jonotusyöhön, vaikka äiti onkin aiempina vuosina sitä vastustanut. Tuottaa vaikeuksia ajatella että se on ohi niin pian.
Viimeiseen leffaan on alle kaksi kuukautta.
Mutta eihän se tavallaan ole koskaan ohi.
Se ei lopu koskaan

Tervetuloa Onebiggerhobbit!

Minunkin puolestani. Täällä olet omiesi joukossa.

Olen ollut aikaisemmalla nickilläni vanhalla foorumilla. Silloin tulin kirjoitelleeksi runoja Nuotioon enemmän ja vähemmän. Tolkien tuli elämääni vuosia sitten. Ystävä suositteli Tarua. Se onkin ensimmäinen kosketukseni fantasiakirjallisuuteen. Elokuvat kävin katsomassa tämän samaisen ystävän kanssa.

Olen kohta viisikymppinen ja asun Pohjois-Savossa puolisoni kanssa. Puolison, joka ei aina ymmärrä fantasiamaailmaani. Olen kirjoittamassa fantasiatarinaa Tolkienin innoittamana. Tarinan valmistumisesta en tiedä. Lähinnä kirjoitan sitä kirjoittamisen ilosta. Runojakin on syntynyt, myös Tolkienin innoittamana ja sitten ihan muutakin runoutta.

En tunne itseäni lainkaan viisikymppiseksi, kun koko kaveripiiri muodostuu ainakin kymmenen vuotta itsestäni nuoremmista kansalaisista. Luen ja kirjoitan ja kuuntelen musiikkia. Kirjoittaminen on minulle lähes elämän ja kuoleman kysymys. Onneksi sitä ei voi ottaa minulta pois.

Hei vaan Morlach, aina mainiota kuulla muistakin Pohjois-Savon asukkaista!

Tervetuloa takaisin uudella nickillä, Morlach!

Tervetuloa takaisin, Morlach! Täältä löytyy monen ikäistä ikinuorta.

Tervetuloa ikätoveri minunkin puolestani!

Tervetuloa minunkin puolesta!

Onpa mukava huomata, että Konnussa on myös muitakin vähän varttuneempia.

Jaahas. Hetken mielijohteesta päätin tänne sivustolle rekisteröityä, kun näin viimeisen Hobitti-elokuvan alla on varmaan ihan kiva jutella samanhenkisten ihmisten kanssa. Muutamia kertoja täältä on tullut teidän juttuja lueskeltua viimeisen yli 10 vuoden aikana, joten ehkä oli jo korkea aika liittyä seuraanne.

Olen Pohjois-Karjalassa toistaiseksi asusteleva, Peter Jacksonin elokuvien fani. Älkää heti tuomitko minua, kun nostan leffat kirjojen edelle; olen lukenut koko Tolkienin perustuotannon läpi pariinkin otteeseen, mutta elokuvafriikkinä Peter Jacksonin LOTR-leffat ovat minulle elämää tärkeämpiä, ja niitä tulikin etenkin nuorempana katsottua lähes kuukausittain.

Ensimmäinen muistikuvani Sormusten herrasta on, kun joskus ala-asteella kaveri puhui, kuinka "sellainen kirja kuin Taru sormusten herrasta, on tosi hyvä". Eipä se paljoa kiinnostanut, meikäläinenhän luki vielä siinä vaiheessa R.L. Stinen Goosebumpseja ja sen sellaisia. No, sitten kului jonkin verran aikaa ja yhtäkkiä äiti vei minut veljeni kanssa elokuviin joulun tienoilla. Vuosi oli 2001 ja itse olin 11-vuotias.

Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisellä katsomiskerralla Sormuksen ritarit löi meikäläisen ällikällä, ja halusin heti tehdä aikuisena itsekkin elokuvia. Se 11-vuotiaana tehty päätös on ollut sen verran vahva, että elokuva-alalla työskentelen tällä hetkellä - ohjaajaksi on toki vielä matkaa Leffojen teko tuntuu juuri oikealta ammatilta minulle, ja siitä on niin Tolkienia kuin Peter Jacksoniakin kiittäminen. Jos oikein alkaa syvällisesti miettimään, niin olenpa tavannut elämäni naisen tuon 11-vuotiaana tekemäni ammatinvalintapäätöksen perusteella. On se elämä joskus jännää.

Eipä miulla muuta. Katsotaan jospa jäisin tänne foorumeilemaan, eräs vuosikausia suosimani foorumi katosi yhtäkkiä jälkiä jättämättä, ja elämässäni on ollut nyt puolisen vuotta foorumi-kirjoittelun mentävä aukko

Tervetuloa mrfrodogetdown, täällä ei yleensä skalpeerata elokuvafaneja! Itse olen toki ensisijaisesti kirjafani, mutta kyllä audiovisuaalisuudella on oma paikkansa maailmassa. Onnea urallesi!

Tervetuloa mrfrodogetdown! Jokainen tykkää mistä tykkää, ja vaikka henkilökohtaisesti inhoan Jacksonin versiota Tarusta, foorumille mahtuu minun puolestani hyvin myös leffat etusijalle laittavia ihmisiä. Oletan sinun suhtautuvan vastaavalla ymmärryksellä niihin, joille kirjallinen Taru on ainoa oikea.

Täytyi käydä ihan tarkistamassa, milloin oikein rekisteröidyin Käärmeeseen. Se oli 12.12.2004. Ensimmäinen viestini oli esittelyketjuun, huh, että nousi puna kasvoille noita vuoden 2004 viestejä selaillessa. Uusi esittely siis lienee paikallaan.

Mikään kauhean aktiivinen kirjoittelija en ole koskaan ollut, ja vähän ujo miittaajakin. Toisaalta pikkujoulumiitti houkuttelee.. Muutaman kerran muistan uskaltautuneen mukaan Helsingin ravintolamiitteihin, mitkä olivatkin hauskoja.

Tässä aikalailla kymmenen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, ja pakko on myöntää, että olen melkoisesti muuttunut. Opiskelen yliopistossa kymmenettä vuotta, mutta enemmän olen kyllä kiinni työelämässä. Kolmen eri työpaikan välillä juostessa elämä on usein aika hektistä. Toisaalta olen löytänyt työn, joka tuntuu omalta ja josta oikeasti nautin raskainakin päivinä. Niin paljon istun koneella työn puolesta (vaikkei puhtaasta toimistotyöstä olekaan kyse) että vapaa-ajalla ei kirjoittelu usein maistu.

Luin Tarun, kun äitini raahasi minut Svenska Teaternin näytelmäversioon Tarusta. Se sai mielikuvitukseni lentämään ja taisin aloittaa Sormusten ritarit vielä samana iltana. Alkukankeuden jälkeen maailma vei mukanaan, ja perään luin Silmarillionin, mikä siis löytyi myös kirjahyllstä ja kirjastosta etsin vielä Hobitin käsiini. Harkitsin pitkään, haluanko nähdä elokuvia lainkaan, koska oma päänsisäinen Tolkien-maailmani oli niin rakas paikka enkä halunnut vaarantaa sitä. Lopulta pidin elokuvista, vaikka moni asia häiritsikin, eikä oma maailmani kokenut suuria kolhuja. Vuosi sitten lukiessani Tarua pienen tauon jälkeen taas uudestaan huomasin ilokseni pääseväni sinne edelleen.

Hektisen arjen vastapainoksi olen alkanut kaivata uudelleen kymmenen vuoden takaisia irtautumiskeinoja, eli fantasiaa ja siitä keskustelemista. Ehkäpä aktivoidun täälläkin uudestaan.