Hejssan!
Tällä puolella ruutua nyhjöttää nörtihtävä, tuore ylioppilas, joka tosin olisi ehkä voinut avata useammin
oppikirjan luku-urakkansa aikana. Jatkosta olen kuitenkin aika kujalla, ja suuntana taitaa olla välivuosi, mikä ei (vielä) tunnu niin synkältä tuomiolta – eiköhän sillekin ajalle sentään jotain käyttöä löydy
.
Sitten siihen oleellisimpaan
… Viime elokuussa osallistuin partiolippukuntani järjestämälle Lapin-vaellukselle, ja toki jossain vaiheessa muut joukkion jäsenet alkoivat verrata reissuamme Saattueen matkaan. Roolitkin siinä jaettiin, ja nuorimpana omalle kohdalleni osui Pippin. Täysin tietämättömänä hahmoista tai Tolkienista ylipäätään, ihmettelin asiaa ystävälleni, joka vain nauroi ja totesi, että valinta osui oikeaan.
Sama henkilö sitten lähetti parin viikon kuluttua kuvan Merristä ja Pippinistä ”Tuossa me kaksi siis olemme” –viestin kera Ylen näyttäessä TSH-elokuvat. Siitä saamalla innolla päätin viimein katsoa leffat ajatellen sen olevan samalla harjoittelua englannin yo-kirjoituksiin ;D. Kahden päivän kuluttua olin aivan koukussa, mutta auta armias kun viimein tein ryöstöretken pikkuveljen huoneeseen ja adoptoin itse kirjan, joka oli vielä monta kertaa parempi.
Näin alkoi oma innostukseni, joka oli reilussa kuukaudessa tullut niin näkyviin, että siihen ohjannut ystäväni piirsi syntymäpäiväkorttiini itseni haltiana (niin, avatarini ei valitettavasti ole osoitus omista piirustustaidoistani) sen jälkeen, kun olin yrittänyt opetella kirjoittamaan tengwarilla. Jouluna sain sitten Silmarillionin, ja se tuli loman aikana ahmittua. Eri asia on, mitä jäi oikeasti mieleen
. Niinpä lähdin hiukan extempore-tyyliin nyt mukaan tuohon lukuprojektiin, kun viimein löysin tieni tälle sivustolle vaihdettuani hakukieleni englannista suomeen.
Tulen todennäköisesti heilumaan jonkin verran tällä palstalla, vaikka eri asia toki on, kuinka paljon pystyn hiljaisempana ihmisenä tsemppaamaan itseäni viestien lähettelyyn. Oli ihanaa löytää netin syövereistä paikka, jonka jäsenten kirjasuosikeissa Tolkienilla on erityisasema, vaikka oma kiinnostukseni heräsikin elokuvista. Aijaijai XD.
Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu melkeinpä siltä, että jokin korkeampi taho olisi epätoivoisesti yrittänyt johdattaa minua Keski-Maahan kaikin keinoin hyvin pitkään
: Ollessani ala-asteella pikkuveljeni sai sekä Hobitin että Tarun, ja yläasteen aikana tulivat kavereiden fanittamat Hobitti-elokuvat. Onnistuin silti tehokkaasti välttelemään kaikkea Ardaan viittaavaa, vaikka lukeminen kuului silloinkin ajanvietteisiini. Elokuvatkin yritin katsoa kaksi kertaa aiemmin, ensimmäisellä kerralla vanhemmat kuitenkin paheksuivat ajatusta niiden sotapainotteisuuden takia (kiltti 14-v? tyttö sitten luopui ideasta), ja toisella kerralla aikaa ja kiinnostusta ei vain löytynyt tarpeeksi ennen kuin ne hävisivät Areenasta. Nyt sen sijaan olen siinä vaiheessa, jossa kalaosaston kylmäaltaan laidassa lukeva Ullmo saa minut hymyilemään. Ja sitten on vielä kaikki netistä löytyvät aarteet...
Minusta tuntuu, että esittelytekstini on überpitkä, mutta kyllä kai sekin kertoo jotain
. Tässä lopuksi voin vielä mainita, että olen toivoton melkein kaiken tekniikan kanssa (esim. kuukausi sitten onnistuin hukuttamaan valmistumisen kannalta kriittisen esseen, jota IT-kaverinikaan ei saanut koneestani enää ulos) ja satunnaisiin harrastuksiini kuuluvat luonnossa löntystely, pianon pimputtelu sekä erinäinen raapustelu ja tuhertelu. Toivon löytäväni niille enemmän aikaa ja inspiraatiota nyt kesän tullessa.
Kiitos ja kumarrus Espoosta!