Esitellään itsemme!

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Tein tässä havainnon, että edellinen esittelyketju on melkein 10 vuotta vanha. Siis kymmenen vuotta! Ehkä himppaisen verran olemme ehtineet tässä välissä muuttua, ja väkikin ehkä tässä samalla, joten on todennäköisesti erittäin hyvä idea aloittaa tämä ketju vihdoinkin alusta. Toisin kuin edellisen kanssa, niin kirjoittelen hieman itsestänikin. Uudelleenesittely siis ookoo, jos siltä tuntuu!

Tolkienin suhteen pääsin ensikosketuksiin hyvinkin sattumalta: äidille tuli mahdollisuus saada jokin kirja viidellä markalla muiden kirjojen mukana, joten nappasin kysyttäessä listalta ainoan kirjan, joka jostain syystä oli alkanut kutkuttaa. Vuosi oli noin 1998 eikä elokuvista ollut vielä tietoakaan, Tolkienissa ja Tarussa Sormusten Herrasta oli vain nimenä jotakin kiehtovaa. Muutoin kirjallisuutta vieroksuvana on siis suoranainen ihme, että kirjan ylipäätään luin jokunen kuukausi sen jälkeen, kun kirja oli tullut hyppysiini. Tolkien on jäänyt pitkälti ainoaksi kirjailijaksi, jota olen saanut aikaiseksi lukea omasta tahdostani.

Noin sitten muutoin olen tämmöinen hobitihtava omissa oloissaan pysyjä, joka on aikuistunut hobitin tahtia eli hitaasti. Ikää tässä kohden on se 30 vuotta ja olen kuluneen vuoden aikana vihdoin päätynyt hyvään työpaikkaan ohjelmoimaan käyttöliittymiä ynnä muuta. Aiemmin olin töissä kirjavarastossa, mitä voi myös pitää hyvin outona, koska lukeminenhan ei kuulu asioihin, joita liiemmin harrastaisin. Siellä pysyi ainakin peruskuntoa ja opinpahan ajamaan trukkia. Helsinkiin päädyttyäni ainoastaan kävelykunto on jossain määrin säilynyt.

Nykyisellään Kontu elelee haja-aktiivista osaa elämässäni, koska olen onnistunut täyttämään elämääni aivan liian monella asialla, jotka kaipaavat huomiota. Ja minulla ei ole (vieläkään) ihan joka päivä energiaa ihan kaikelle, mitä haluaisin tehdä. Puuhailuun kuuluu Konnun lisäksi omat kotisivut, nettiteknologioiden opiskelu ja opettaminen, pelien ja ohjelmien suomentamista, parit muut sivustot, retrohtava tietokoneilu, pelaaminen... Jotta minulla ei lopu tekeminen koskaan kesken.
 
  • Like
Reaktiot: Pip
Toisin kuin Merri olen syntynyt Tolkien-fanin lapseksi. Ensimmäiset kosketukseni Tolkieniin olivat Lohikäärmevuori, jota äiti yritti lukea minulle joskus ollesani neli- tai viisivuotias, ja vanhempieni ja minun yhteisen makuuhuoneen seinällä silloin ollut Bilbo's Last Song -juliste, jonka pöllöjä ja oravia rakastin. Varsinaisesti tutustuin Keski-Maahan kuitenkin vasta 12-vuotiaana, kun äiti sai vihdoin pakkosyötettyä Tarun minulle, ja sen jälkeen Taru oli monta monta vuotta minun silmissäni Maailman Paras Kirja. Kun vielä tutustuin 14-vuotiaana ratsastusleirillä toiseen Taru-faniin, siitä seurasi kaikenlaista hauskuutta, mm. kirjeenvahtoa riimuilla kahtena nazgûl-persoonana.

Kun Tolkien-seuran perustamisesta oli juttu jossain lehdessä alkuvuodesta -92, pähkäilimme erään myöskin Tarusta ja Silmarillionista pitävän luokkakaverini kanssa pitkään, miten seuraan voisi liittyä tai mistä sen yhteystiedot ylipäätään saisi. Lehden toimitukseen emme kuitenkaan uskaltaneet ottaa yhteyttä niitä kysyäksemme. Sattumalta törmäsin seuraavana kesänä yhteen seuran jäseneen, joka ei sen jälkeen saanut rauhaa ennen kuin lupasi lähettää minulle liittymiseen tarvittavat tiedot. Syksyllä osallistuin ensimmäistä kertaa seuran kokoukseen, jossa ihka ensimmäinen smilavastaava kertoi vasta keksitystä ja toimeenpannusta smialsysteemistä ja kaksi helsinkiläistyttöä ilmoitti perustaneensa juuri smialin, jolla ei vielä ollut nimeä ja joka kaipasi lisää jäseniä. Sen seurauksena hassuttelin, riehuin, larppasin, askartelin, mökkeilin, leffailin, musisoin, juhlin, retkeilin ja bofferoin teini-iän ja varhaisaikuisuuden hauskimmat vuodet smial Telcontarin sekalaisessa ja vaihtelevassa joukossa ja päädyin välillä seuran hallitukseenkin smialvastaavan virkaa hoitamaan.

Opiskelun ja Suomen keskiaikaseuraan liittymisen myötä Tolkien jäi vähän taka-alalle elämässäni, mutta esikoisen vauvavuonna löysin Vihreän Lohikäärmeen. Hengailin pelkkänä lukijana monta kuukautta, kunnes totesin, että haluaisin itsekin sanoa jotain. Käärme oli minun henkireikäni vauvaelämän tappavassa tylsyydessä, yhteisö, jonka toimintaan osallistumista ei haitannut se, että käsipuolessa roikkui kirkuva ja kuolaava otus.

Tätä nykyä olen vakaa aikuinen tolkienisti, taas kerran smialvastaava mutten onneksi tällä kertaa seuran hallituksen jäsen, ja yritän parhaani mukaan tasapainoilla perhe-elämän ja omien harrastusteni välillä. Niiden harrastusten joukkoon mahtuu tällä hetkellä kontuilun lisäksi lähinnä vain Bujinkan Budo Taijutsu ja hauskat näperreltävät asiat kuten origami ja puikoilla, koukulla tai sormilla langasta tehtävät jutut, mutta haaveilen pääsystä takaisin kuoroon kunhan kuopus tuosta kasvaa ja myös jousiammunnan ja shakuhachinsoiton aloittamisesta jossain vaiheessa elämääni. Lapsiani koetan kasvattaa arvostamaan ja rakastamaan Tolkienin teoksia ja ylipäätään fantasiaa ja scifiä sen lisäksi, että yritän saada heistä kasvamaan kutakuinkin siedettäviä ja normaalit käytöstavat hallitsevia kansalaisia. Esikoisen näkökulmasta Tolkienin hengentuotteet ovat kuitenkin pitkästyttäviä ja hän on pikemminkin potteristi kuin tolkienisti, mutta kuopuksen kohdalla on vielä toivoa.
 
  • Like
Reaktiot: Pip
Oma ensikosketus Tolkieniin syntyi ala-asteella viidennellä tai kuudennella luokalla, jolloin luokkaretkellä ollessamme käväisimme Tampereella kauppakeskuksessa, jonka nimeä en enää muista. Kuitenkin käytävällä myytiin kirjoja ja katseeni kohdistui pöydällä makaavaan kirjaan, joka oli huomattavasti muita kirjoja paksumpi. Suomikin taisi olla jo euroajassa ja muistaakseni kirja maksoi lähes 20 euroa. Juuri enempää minulla ei rahaa tainnut ollakaan, mutta sen verran tuo opus kiehtoi minua ja myyjäkin kehui sitä maasta taivaisiin, joten pitihän se ostaa. Kirjan nimi oli Taru Sormusten Herrasta. En muista juurikaan kuinka innoissani ja nopeasti kirjan luin ja olinko nähnyt ennen kirjan lukemista jo elokuvatrilogian ensimmäisen osan, mutta sen muistan, että elokuvaa odotin innolla ja sen jälkeen viimeistään olin täysin Tolkienin fantasiamaailman lumoissa.

Merrin tapaan olen ehkä ollut tämän harrastuneisuuden kanssa hobitihtava, enkä ole juurikaan etsinyt juurikaan seuraa tämän harrastuksen parista irl. Elokuvien tiimoilta minulla on kyllä kaveri, jonka kanssa olemme kattoneet useamman vuoden koko trilogian läpi ainakin kerran vuodessa, joskus useamminkin. Kirjallisuudesta kukaan tuttu ei tunnu kiinnostuneen samalla tavalla kuin minä.

Viime aikoin Tolkien-harrastuneisuuteni on ollut melko vähäistä koulu- ja työkiireiden takia. Olen myös aloittanut harrastamaan kestävyysurheilulajeja, jotka vievät aika paljon vapaa-aikaa. Valokuvaustakin olen aloittanut taas pitkähkön tauon jälkeen harrastamaan ja vuodenvaihteen jälkeen pitäisi yrittää kuvata ensimmäinen musiikkivideo, mitähän siitäkin tulee. Toivottavasti kesä tuo helpotusta tähän kiireeseen ja ehdin taas paneutua Tolkienin maailmaan kunnolla.
 
  • Like
Reaktiot: Pip
Esittäydyn nyt, kun en ole sitä kunnolla koskaan aijemmin tehnyt. Jotkut ovat tässä vuosien saatossa varmasti toki oppineet minut jo jollain tapaa tuntemaan viestieni myötä.

Olen syntynyt vuonna -78 ja 16 vuotiaana tartuin Taru Sormusten Herrasta kirjaan ystäväni kehoituksesta. En lukenut sitä kovinkaan pitkälle, koska en saanut siitä otetta. Todella paksu kirja, todella pientä vaikeasti ymmärettävää tekstiä.. Olisi varmasti tuolloin auttanut paljon, jos olisin lukenut ensin Hobitin.

Vuodet vieri ja TSH:n Sormuksen ritarit ilmestyi elokuvateatteriin. En mennyt katsomaan, koska en muutenkaan käynyt elokuvissa ja vaikka tämä vaikutti mielenkiintoiselle, niin mietin mitä tuskaa malttamattomalle ihmiselle aiheuttaisi vuoden odotus leffan jatkon suhteen. Kun Sormuksen ritareista ilmestyi VHS-kasetti serkkuni hyllyyn, niin sitten päädyin sen katsomaan. Ja suosikkini, Gandalf, meni ja kuoli.. joten jatko-osat jäi katsomatta.

Vasta pääsiäinen 2008 oli käännekohta elämässäni, kun TSH leffat tuli tv:stä perättäisinä päivinä ja päädyin ne sitten katsomaan. Sen jälkeen hankin heti isomman tv:n ja leffojen pidennetyt versiot. :grin: Seuraavaksi hankin Taru Sormusten Herrasta kirjan ja luinkin sen kannesta kanteen varsin nopeasti ja oli (ja on yhä) paksuin lukemani kirja, nyt toki jo useampaan kertaan luettu. Ja siitä se sitten lähti, Tolkienin muunkin kirjallisuuden lukeminen ja leffakirjojen hamstraaminen.. sekä Hobitti leffojen malttamaton odotus.

En lue paksuja kirjoja, en käy paljoakaan elokuvissa.. Mutta nyt Keski-Maa on aiheena poikkeus molempien asioiden suhteen! Ja vaikkei se heti ensikosketuksellaan vienyt minua mukanaan, niin nyt se on pitänyt minut tiukassa otteessa näiden vuosien ajan. Keski-Maa on ihana ja mahtava, rakastan sitä valtavasti. Se on kuin koti jota kaipaa ja jonne ei voi päästä. Se aiheuttaa ihania tuntemuksia, mutta myös valtavaa kaipuuta. Joten suoraan sanottuna en tiedä onko se hyvä vai huono asia, että Keski-Maa sai minusta viimeinkin otteen.

Muuten olen elänyt koko elämääni hevosille ja kissoille. Oma talli minulla on ollut yli 10 vuotta, yhtä kauan kuin olen asunut avoliitossa rakkaan mieheni kanssa. Nyt tallissani asuu vain yksi hevonen (estekisaratsu) ja hevosen lemmikkivuohi, kun "parhaimmillaan" (eli pahimmillaan) tallissani asui 8 hevosta. Ja niitä kissoja puolestaan meillä on nyt 5 ihanaa persoonaa. :heart: Tällä hetkellä asiat on hyvin kun työskentelen vierailla talleilla, eikä työpaikka ole enää kotona. Ja nyt työnkuvaani siis kuuluu ratsastustuntien pito ja pienimuotoisesti hevosten ratsutus & läpiratsastaminen. Koulutukseltani olen merkantti, hevostenhoitaja ja ratsastuksenohjaaja. Näitä koulutuksia vastaavia töitä olen tehnyt joka alalla (+ vähän ylikin) ja lähinnä pätkätöinä, olen työpaikkaan kyllästyvää sorttia. Nyt onneksi työni on ympäristöltään vaihtelevaa osa-aikatyötä.

Keski-Maahan en voi muuttaa asumaan, joten sydämeni koti on lapin tuntureilla. Lähes vahingossa matkasimme mieheni kanssa lappiin vuonna 2004 ja siitä se sitten alkoi, lapin hulluus. Lapissa sielu lepää, siellä löydän aina henkisen rauhani. Lapin tuntureilta löytyy myös yhtenäisyyksiä Keski-Maahan.. joten siellä olen kaikkein onnellisin.

Lapsesta asti olen ollut kova unelmoimaan ja tehnyt kaikkeni unelmien toteuttamiseen. Olen joutunut henkisellä tasolla ponnistelemaan kovasti sen eteen mitä minulla nyt on. Ja tällä hetkellä yllättäin minulla ei enää olekkaan jäljellä sen suurempia unelmia, joten ehkä saan hengähtää nyt vihdoinkin edes hetken.
 
  • Like
Reaktiot: Pip
Voi olla, että olen jo jonkun vanhan Käärmeen aikana esitellytkin itseni, mutta esittelen nyt itseni uudestaan.

Olen siis -92 syntynyt, Tolkieniin hurahtanut henkilö Etelä-Suomesta, ja kiinnostuksenkohteisiin kuuluvat Tolkienin tuotanto ja fantasia yleensäkin, muinaisen Serranon perhe-televisiosarjan katselu Areenasta tai DVD:ltä, ei niin muinaisen Sydämen asialla-televisiosarjan seuraaminen, luontoretket, ja ihan vain kotona oleskelu. Ja kirjat. Rakastan lukemista, ja se, joka uskaltaisi kieltää minulta lukemisen tykkänään, saisi vastaansa kääpiön sisulla ja lohikäärmeen raivolla varustetun sisupussin.:grin:

Olen kuitenkin ihan mukava ihminen, ja jaksan olla optimistinen vaikka maailma olisi musta kuin Mordorin ilma, ja näkisin vain nyrpeitä ilmeitä ympärilläni.

On mahdollista, että joku, tai ehkä jopa monta jokua tietää minut muilta nettifoorumeilta, terve vain heille.

Kiitos ja hei!:)
 
Piti oikein katsoa, että mitä olin vanhaan esittelyketjuun kuusi vuotta sitten kirjoittanut, mutta olipahan niin lyhyt värssy että ei tule päällekkäisyyksiä uuden esittelyn kanssa.

Ensimmäinen havaintokokemukseni Tolkienista on ollut Koululainen-lehden viimeisellä aukeamalla ollut juttu kuvausasteella olevasta Sormuksen ritarit -elokuvasta. Siitä päätin, että kirja täytyy lukea ennen kuin elokuvan katsoo. Ensimmäinen lukukerta ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen, sillä kirjastossa Taru oli kolmena niteenä, ja muista lainaajista johtuen luin ensin Sormuksen ritarit, sitten Kuninkaan paluun ja lopuksi Kaksi tornia.. Juu, en ihan pysynyt kärryillä :D Ajankohta on tässä varmaankin ollut 2000-2001. Ennen elokuvaa kuitenkin sisuunnuin uudestaan, lainasin tädin hyllystä Hobittia ja Tarunkin luin uudelleen oikeassa järjestyksessä, ja siinä sitä sitten oltiinkin. Humps vaan ja hurahdettu.

Muuta (vähemmän?) oleellista tietoa: syntynyt olen vuonna 1989 ja Pohjanmaan flikkoja ollaan. Lukion jälkeen syksyllä 2008 muutin Helsinkiin opiskelemaan ja tältä ajalta voi nimeäni bongata Smial Brandagamban punaisesta kirjasta :) Valmistuin syksyllä 2012 ja palasin Pohjanmaalle töihin. Veri veti vahvasti takaisin Pohjanmaalle - tila (nyt pellot tosin vuokralla) on ollut suvun hallussa vuodesta 1604 ja talo on rakennettu 1880. Tällä hetkellä asun täällä lapsuudenkodissani aviomiehen ja syyskuussa syntyneen pojan kanssa. Tykkään käsitöistä, yritän löytää aikaa lukemiselle ja hurahtelen säännöllisin väliajoin erilaisiin tv- ja kirjasarjoihin. Ja näin muuten mietinnässä ja etsiskelyn alla on, että mitä näin aikuisena tällä kotiseudulla olisikaan tarjota. Harmillisen vähän Tolkien-harrastajiin on näillä lakeuksilla törmännyt, mutta josko sitä joskus vaikka jotain smialia voisi saada pystyyn... :)
 
  • Like
Reaktiot: Pip
Hm...huomasinpa etten ollut kirjoittanut tuohon vanhaan esittelyketjuun mitään, joskin muistelisin muistavani, miksi sen väliin aina jätin.

Olen siis Incánus, nykyisin minut löytää pääosin oikealla nimellä myös netistä eli siis Santeri Palin ja toisinaan nickillä sapal (tämä oikeastaan vain Osuuskunta Sangen piireissä). Olen kontulainen kaukaa menneisyydestä, sillä en ole useaan vuoteen ollut täällä aktiivinen. Kuitenkin elämässäni on vielä ihmisiä, jotka ovat kontulaisia (esimerkkinä kämppikseni) ja sitten on niitä, jotka ovat jääneet vielä enemmän Konnusta pois kuin minä, mutta kuitenkin Kontu on ollut alkuperäinen yhdistävä tekijä.

Merri viittasi alussa siihen, että ihmiset - kontulaisetkin - muuttuvat kymmenessä vuodessa. Meinasin aluksi olla erimieltä omalta osaltani, mutta myönnettävähän se on, aika muuttaa meitä halusimme tai emme.

Olen tätä nykyä palkkatuella palkattu määräaikaiseksi toimistosihteeriksi, vaikka oikeampi nimitys olisi taloussihteeri mikäli käytännön työnkuvaani tarkastellaan. Työpaikkani on Prometheus-leirin tuki ry, jonne olen päätynyt erinnäisten mutkien kautta. Olen myös Special Film Company Oy:n kirjanpitäjä ja valmistuin taloushallinnon merkonomiksi jouluna 2012.

Asustelen nykyisin Helsingissä ja olen toipumassa vaikeasta masennuksesta, johon on liittynyt - ja liittyy edelleen - toisinaan fyysistäkin ahdistusta, lähinnä yksinäisyydestä johtuen.

Koitan pitää yllä lukemisharrastusta, runojen ja blogin kirjoittaminen on jäänyt aika pitkälti työn viedessä aikani. Tai pikemminkin niin, että annan työlleni enemmän kuin pitäisi, minkä sain karvaasti joulukuun 2013 alussa kokea. Niinpä koetan nyt rentoutua työn suhteen ja etsiä uusia (tai tässä tapauksessa vanhoja) ajanvietteitä työn vastapainoksi.

Tolkien saapui elämääni Tarun muodossa joskus 1990-luvun puolenvälin paikkeilla tai vähän jälkeen, kuitenkin ennen leffoja. Vaikka elokuvat ovat mielestäni onnistuneita, on alkuperäinen kirja aina paras. Kontulainen olen ollut toukokuusta 2002 ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän harmittaa etten rekistetöitynyt heti, kun alunperin Konnun löysin vuoden 2001 puolella. Vuodesta 2003 olen toiminut enemmän tai vähemmän aktiivisesti konnavahtina ja olin myös nyt haudatun (tai siis yhdistyneen) Verkkoyhteisö Kontu ry:n puuhamies ja ensimmäinen puheenjohtaja. Toimin myös jonkin aikaa Suomen Tolkien-seuran varapuheenjohtajana. Yhdistykset kuitenkin jätin jo 2008 joten en ole ollut seuraamassa kehitystä nykyiseen juuri ollenkaan.

On asioita, jotka eivät ole muuttuneet edes kymmenessä vuodessa: poltan edelleen piippua, käytän kävelykeppiä satunnaisesti selkäni ja polveni takia, sekä tavaramerkkeihini lukeutuu myös kunnollisten lierihattujen käyttö.

Kotona olen nykyään vähemmän tietokoneella kuin aiemmin ja katselen entistä enemmän televisiota samalla kun luen. Tämä johtunee siitä, että työni on lähes yksinomaan tietokoneella olemista ja sähköposteihin vastaamista, joten kotona en enää jaksa samaa. Kuulun siihen sukupolveen, joka kaipaa muutakin tekemistä kuin pelkkää koneella olemista. Pelaan jonkin verran, lähinnä konsolipelejä, joista tämän hetken suosikkeihini kuuluvat Assassin's Creed -sarja, uusin Batman pelitrilogia sekä God of War -sarja.

Siinä jotakin minusta ja arjestani. Toivottavasti jaksan oikeasti aktivoitua uudelleen, olisi hauska törmätä vanhoihin tuttuihin ja tutustua uusiin kontulaisiin. Ja minä en pure, jos jotain haluaa kysyä, mutta typeryyttä ja tahallista tyhmyyttä vihaan enemmän kuin mitään ihmisissä. Siinä mielessä olen hieman kuin Gandalf, joka onkin itselleni rakkain hahmo Tolkienin maailmassa.
 
  • Like
Reaktiot: Pip
Siitä näyttää olevan 8,5 vuotta kun viimeksi olen tälle foorumille kirjautunut ja paljon on tapahtunut sinä aikana. Muinoin olin kohtuullisen aktiivinen kontulainen ja tulikin käytyä erinäisissä miiteissä ja nähtyä ihmisiä, mutta mikä lie tullut kun kaiken unohdin silloin. Syy miksi nyt taas tupsahdin tänne vihreään lohikäärmeeseen, niin kuulin Incanuksen puuhailevan jotain vanhaa miittiä kasaan ja tottakai se alkoi houkuttaa. Vanhoja kavereita, hyviä muistoja ja paljon unohtunutta.

Aika on muuttanut minua aika paljon, mutta Sormusten Herra on pysynyt. En muista miksi alunperin olen sitä alkanut lukemaan ja miksi siitä maailmasta olen kiinnostunut, mutta taas se minun iltojani piristää. Olen vuosien aikana muuttunut paljon ja kokenut vielä enemmän kaikkea, Miksi esittelin itseni täällä nyt... en tiedä... ehkäpä tekee mieli palailla vanhoille poluille katsomaan millaista elämää niillä nurkilla nykyään on ja onko täällä vielä niitä, joita olen usein kaivannut näiden 8 vuoden aikana. Tai no, ei tätä esittelyksi voi sanoa, mutta tervehdykseksi kaikille. Vaikka olen vuosiksi painunut unholaan, en ole kaikkia ihmisiä täältä unohtanut ja usein he ovat olleet mielessäni myös.
 
Minun piti jotain tänne kirjoittaa jo silloin kun Merri laittoi topikin pystyyn, mutta aina on mukamas ollut jotain muuta. Jos nyt lopulta saisin aikaiseksi.

Kai voin jo sanoa olevani vajaakolmekymppinen (ainakin lähempänä sitä kuin vähän päälle parikymppinen) jonkun asteen tolkienisti jonka fyysinen sijainti on tällä hetkellä Hämeessä. Koiraihminen jonka mielestä kissat ovat kivoja niin kauan kun eivät pure, kynsi tai sinkoile ympäriinsä ja asuvat jonkun muun kotona. Olen herkästi innostuva ja minut saa mukaan kaikenlaisiin kummiin projekteihin, mutta niiden loppuun saattaminen voi tuottaa vaikeuksia. Osittain erinäisten elämän varrella kerättyjen/kerääntyneiden tapahtumien aiheuttamien mielenterveys ja jaksamisongelmien aiheuttamien nopeiden mielialanvaihteluiden takia. Olen hetkittäin super energinen ja sitten tulee täydellinen romahdus josta taas energiataso alkaa pikkuhiljaa nousta.
Minulla on melko vahvoja mielipiteitä ja olen oppinut sanomaan aika suoraan mitä ajattelen joistakin asioista. Pääni voi kääntää hyvillä perusteluilla, mutta jos en näe hyvää syyttää muuttaa mieltäni niin en sitä tee.
Olen epäluuloinen monia uusia asioita tai massailmiötä kohtaan ja usein käykin niin että jos puoli Suomea innostuu jostakin niin se riittää minulle syyksi olla koskematta aiheeseen pitkällä tikullakaan.
Tykkään mielessäni lokeroida ihmisiä ja asioita (esim. kissa-/koiraihmiset tai kirja-/leffafanit). Nykyään tunnutaan ajattelevan että tällainen lokerointi on väärin, mutta näin pidän pääni sisällä yllä tiettyä järjestystä. Ja kaikkihan tahtovat kuulua johonkin porukkaan, eli lokeroon joten näen tässä ristiriidan. Hyväksyn kyllä myös sen että väki vaihtaa lokeroa tai kuuluu useampaan lokeroon yhtäaikaa.

Tolkieniin tutustuin jo joskus lapsena kun äiti luki meille Tarua iltasaduksi (sensuroiden verisimpiä kohtia) ja myöhemmin Ryhmäteatterin Hobitit TV-sarjan kautta. Yritin itsekin monta kertaa lukea Tarua, mutta en ollut lapsenakaan niitä kärsivällisimpiä enkä muista että olisin päässyt kirjan loppuun. Oikea into Tolkienia kohtaan iski kun kävin äitini kanssa elokuvateatterissa katsomassa Sormuksen ritarit. Sen jälkeen luin kirjat, googlettelin kaiken mahdollisen Tolkieniin liittyvän ja tulostelin nipun filkkejä ja muuta kivaa joka on jo aikaa sitten netistä kadonnut.
Fanina luen itseni leffan antamasta sysäyksestä huolimatta enemmän sinne lokeroon joka arvostaa kirjoja, kritisoi leffoja ja kaipaa leffoihin enemmän kirjauskollisuutta huolimatta siitä että ne silloin palvelisivat huonommin suurta yleisöä.
Kontuun ja Käärmeeseen liityin muistaakseni 2006 syksyllä ja kesällä 2007 olin ensimmäisessä The Miitissäni Petäjärannassa. Siitä lähtien minut on nähty usemmassa miitissä kuin oltu näkemättä. Olen ehtinyt toimia Käärmeessä konnavahtina aika monta vuotta, olla Konnun irc-kanavalla valvojana, toimia vuosia The Miitin järjestäjätiimissä, olla Verkkoyhteisö Kontu ry:n hallituksessa varajäsenenä, tapahtumavastaavana ja lyhyen kauden seurojen yhdistymisen aikaan myös puheenjohtajana. Yhden välivuoden jälkeen olen tällä hetkellä Suomen Tolkien-seura Konnun VPJ. Seuraavaan hallitukseen tuskin lähden mukaan sillä se niinkutsuttu elämä vyöryy pikkuhiljaa päälle. Jonkun kauden taisin kuulua myös Suomen Tolkienseuran hallitukseen ennen yhdistymisen aikoja. Olen ollut mukana perustamassa kahta eri smialia jotka molemmat ovat edelleen toiminnassa. Smial Marach Luumäellä ja Smial Juhlapuu joka toimii netissä.

Ne jotka ovat tunteneet minut tuolta kontuiluni alkuajoilta tai vieläkin kauempaa voisivat varmasti sanoa minun kasvaneen melko erilaiseksi ihmiseksi niin hyvässä kuin pahassa. Ennen varovainen ja miellyttämisen haluinen, mutta todella herkästi innostettava seuralija on kantapään kautta oppinut epäluuloisuuden taidon ja oppinut olemaan luottamatta ihmisiin kunnes toisin todistetaan. Uskallan olla enemmän oma itseni, mutta samalla minä itse en ole enää yhtä valoisa, nauravainen, leikkisä ja rehellisen innokkaasti elämään suhtautuva.

Itsestään on aina mukava kirjoittaa ja itseään analysoida, mutta tässä lienee teille jo enemmän kuin tarpeeksi tietoja tästä lohikäärmeestä.
 
Hei vain tasaisesti kaikille!

En tunne entuudestaan teistä ketään, mutta vuosien varrella olen silloin tällöin käynyt Vihreässä Lohikäärmeessä vieraana.

Minulle on jäänyt ikuisesti mieleeni kesä, jolloin luin Tarun ensimmäistä kertaa. Muistelisin olleeni 12-vuotias ja istuneeni tuttavaperheen kesämökin laiturilla lammen rannalla lukien Tarua ja katsellen lammen vastapäätä kohoavaa kalliota ja metsää. Varmistin ettei ketään ollut lähettyvillä ja rallatellen kutsuin Tom Bombadilia luokseni. :) (Muistan myös kysyneeni mökin isännältä virstan pituutta – isäntä meni mökin nurkalle pissalle ja sanoi: ”näin pitkä on virtsa”. (On kai turha sanoa, etten koskaan pitänyt kyseisestä miehestä…)

Muistan yrittäneeni lukea heti perään Keskeneräisten tarujen kirjaa ja Silmarillionia, mutta olin aivan liian kypsymätön niille. Nyt vasta kolmikymppisenä olen lukenut ne pariin kertaan ja päässyt aina syvemmälle ja syvemmälle Tolkienin maailmaan. Se vetää minua puoleensa ja lukiessani tunnen mielenrauhaa, jollaista en tämän maailman melskeessä muuten tunne.

Luen edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti yhden tai useamman Tolkienin teoksen, suomeksi tai vieraalla kielellä. Elokuvat löytyvät DVD-hyllystäni ja pidin niistä – varsinkin elokuvamusiikista. Täällä ovat kuitenkin muut ennen minua kirjoittaneet totuuden sanat; kirja on kirja ja elokuva on elokuva eikä niistä voi puhua samassa yhteydessä.

Työni on aika hektistä ja vapaa-ajalla toimin lasten urheilutoiminnassa mukana. Siispä kun näiltä kahdelta liikenee sitä ”todellista” vapaata, etsin hiljaisuutta ja rauhaa koiran kanssa luonnossa retkeillen. Olen sekä sosiaalinen että erakko.

Tähti loistaa tapaamisemme hetkellä!
 
  • Like
Reaktiot: Pip
Tervetuloa Larwen! Mukavaa kun olet päättänyt liittyä rekisteräityneiden joukkoon :)
 
Kiitos tervetulotoivotuksista, sydäntä lämmittää.

Isilmírë sanoi:
Millaisen koiran kanssa muuten retkeilet metsässä?

Samoiluseikkailujani jakaa kohta kuusivuotias labradorinnoutaja uros, hyväsydäminen hömelö niinkuin suurin osa labbiksista. ;)
 
Hei vaan kaikille!
En ole aivan upouusi käyttäjä, mutta eipä siitä kovinkaan kauaa ole kuin rekisteröidyin, enkä minäkään oikeastaan tunne ketään entuudestaan.
Asiaan. Olen 13 vuotias omituinen tyttö:) Ensi kosketukseni Tokienin maailmaan tapahtui siinä parisen vuotta sitten, kun äitinä oli lainannut minulle kirjastosta muutaman kirjan. Joukossa oli kirja nimeltä Taru sormusten herrasta. Minusta ne kaikki näyttivät kuolettavan tylsiltä ja annoin äidilleni kunnon läksytyksen aiheesta: Kuka nyt näin tylsiä kirjoja lukee! Sitten eräänä päivänä oli sateista ja harmaata enkä halunnut mennä pihalle eikä sisällä ollut tekemistä, joten aloin ajankulukseni lukemaan tuota kirjaa. Jäin koukkuun. En pystynyt lopettamaan. Nykypäivänä en enää aliarvosta äitini tuomia kirjoja! :D
Rakastan lukemista, kirjoittamista ja erityisesti musiikkia! En voisi elää ilman! Harrastan kitaran ja pianon soittoa ja laulua ja olen musiikkiluokalla. Teen omia kappaleita ja olen vuosien varrella esiintynyt paljon. Rakastan myös näyttelemistä ja harrastan näytelmäkerhoa. Unelmani olisi tulla näyttelijäksi tai laulajaksi.
Siinäpä olikin jotain minusta, kiitos kaikille, jotka jaksoivat tämä lukea! :D hyvää kesää kaikille!
 
  • Like
Reaktiot: Pip
Tervetuloa Arwen Undomiel Iltatähti! Toivottavasti pääsemme joskus kuulemaan musisointiasi jossain miitissä.
 
Terve vaan, Samuvais! Itse olen varannut tolkienismini ennen kaikkea kirjoihin (toki Peter Jacksonin ensimmäisen trilogian omistan extended-versiona ja pelaan Lord of the Rings Onlinea), mutta ei kaikkien tarvitse kulkea samoja polkuja samassa järjestyksessä. Kirjoina Hobitti ja TSH ovat keskenään vielä erilaisempia kuin mitä Jacksonin trilogiat ovat keskenään, ja Hobitti kirjana eroaa kyseisestä elokuvatrilogiasta vielä selvästi enemmän kuin mitä TSH kirjana ja elokuvina. Nämä on hyvä pitää mielessään, ja ottaa kirjat ja elokuvat ihan omina kokemuksinaan. Itse ajattelen esimerkiksi Hobitti-elokuvasaagan olevan oman itsenäisen kokonaisuutensa, joka on saanut innoituksensa Tolkienin kirjasta. En siis ajattele Hobitti-elokuvia edes kirjasovituksena.

Ja miitteihin ei ole mitään kiirettä. Itsekin ujostelin aina kolmekymppiseksi ennen ensimmäiseen miittiini uskaltautumista. :)

edit: Hitsi, ehtikö Samuvais poistaa tuosta välistä viestinsä kun kirjoitin vastausta? Sääli, jos niin tapahtui... :(
 
Toivottavasti Samuvais silti viihtyy joukossamme eikä tämä tarkoita että hän on päättänyt poistua juuri kun ehti saapua.
 
Mistäköhän pitäisi aloittaa? Luin TSH:n vasta yläasteella ja vasta paljon myöhemmin liityin mukaan näihin kuvioihin. 2004 olin ensimmäistä kertaa miitissä, Kotkassa lintukodolla, joka muuten on tietääkseni suurin miitti mitä on tähän mennessä järjestetty (60 osallistujaa).

Minulle Tolkien on yksi fantasiakirjallisuuden pioneeri ja näen hänen vaikuttaneen moneen muuhun fantasiakirjailijaan. TSH on moneen muuhun verrattuna "suuri tarina", missä hyvin yhteen nidottu tarina kerrotaan täyteläisenä. Siihen mahtuu laulua, runoja, filosofista pohdiskelua ja kaikille tuttuja tunne-elämän elementtejä, arjen psykologiaa. Kerronta ei ole yliampuvaa tai korkealentoista.

Miittaaminen sopii minulle paremmin kuin foorumikirjoittelu. En ole kovin hyvä ilmaisemaan itseäni näin foorumilla ja turhaudun siihen, ettei ne normaalin kommunikoinnin vivahteet tule esiin teksteissä vaikka meillä onkin käytössä nämä hymiöt. Tästä tekstiin nojaavasta rajallisuudesta huolimatta notkun skypessä päivittäin ja se höpöttely tietysti helpottuu sillä miten hyvin ihmiset toisiaan tuntee. Tutustuminen ei sinänsä ole miittien tavoite vaan ylipäänsä yhdessä oleminen ja ajatusten jakaminen - tutustumista joko tapahtuu tai ei tapahdu, se kulkee siinä sivussa, kuten muutenkin elämässä. Näen näitä konnun hobitteja noin kaksi kertaa vuodessa ja se on minusta ihan riittävästi. Näin verkoitse ehtii sitten juttelemaan vaikka enemmän kuin olisi järkevää.

Täytyy sanoa et tää kontuilu on sivistänyt minua melkoisesti ja aina opin jotain uutta. Meitä on täällä vaikka miten monta ja miten erilaisia me kaikki olemme.

Fairy tale on mun vaimokulta ja hän tänne enemmän kirjoitteleekin. Olen opiskellu kokiksi ja hierojaksi, mut taidan olla huonompi tuossa kokkaamisessa. Toisinaan saatan olla ärsyttävän poleeminen ja/tai sarkastinen, mutta näillä mennään, kun ei ole muuta annettu.
 
Ylös