Etätyö: edut ja ongelmat

Husky

Ilmaanhaukkuja
Tosin etätöiden yleistyessä voisi kuvitella, että hitaammatkin matkustustavat mahdollistuisivat joillekin perheille jos matkan päältä pystyy myös osan aikaa työskentelemään.
Menee jo kilometrin verran ohi aiheen, mutta etätöiden yleistyminen hirvittää mua. Itse teen (onneksii) ainakin toistaiseksi työtä, joka vaatii läsnäoloa, mutta olen kauhulla seurannut vierestä miten ihmiset tekevät etätöitä sairaslomalla ollessaan. Ymmärtääkseni saikku on tarkoitettu sairaudesta toipumiseen eikä siihen, että vastaillaan puheluihin sairasvuoteelta tai tehdään mitään muutakaan työhön liittyvää. Miksi h...tissä porukka tekee duunia ollessaan kipeänä? Meilläkin oli pari myyntitykkiä koronassa tuossa muutama viikko sitten, mutta sieltä ne vaan lähettelivät työmeilejä päivät pitkät. Ei hyvää päivää oikeasti. Työkulttuuri on mennyt jotenkin ihan pimeäksi.
 
Toisaalta ihminen on käsittääkseni ihan virallisestikin velvollinen tekemään sellaisia työtehtäviä, joista huolehtimista sairaus tai vamma ei estä. Työnantaja puolestaan on tietääkseni velvollinen miettimään, voidaanko työt järjestää niin, ettei varsinaiselle sairaslomalle tarvitsisi jäädä.

Toki jos ihminen jo on sillä varsinaisella saikulla, se on tarkoitettu nimenomaan toipumiseen. Sitäkään ei kuitenkaan ole pakko pitää täysimääräisenä, jos tuntee itsensä jo työkykyiseksi.
 
Itselläni ei sinänsä ole kokemusta etätöistä mutta etäopiskeluista kylläkin. Kandin jälkeen olen ollut yhdellä läsnäolokurssilla koko maisterivaiheessa, mikäli tätä vaihtoa ei nyt lasketa, koska täällä ollaan onneksi normiopetuksessa. Ainakin itse tuntuu siltä, että on helpompi keskittyä luennolla kuin zoomissa, ja ilman luentoja tuntuu että ei saa sitä kunnollista keskustelua mitä luennolla kävisi, ja täten ajattelu ei pääse kehittymään samaa tahtia kuin läsnäolo-opetuksessa. Ainakin tuntuu, että argumentaationi on heikentynyt, kun vain istuu jököttää zoomissa kaksi vuotta ja sitten onneksi täällä pääsen vääntämään peistä akateemisesti professoreiden ja kanssakurssilaisten kanssa. Muuten olisin aika ongelmissa, kun maisteriseminaari lähenee väjäämättä ja siellä se fokus on nimenomaan siinä, että saa muilta ideoita ja "en ymmärrä tätä, täsmennä"-kommenttia. Tuntuu, että en ole akateemisesti oppinut juuri mitään lisää maisterivaiheessa tämän etäopetuksen takia, koska kurssini ovat olleet muotoa lue 3 kirjaa ja tentti tai lue materiaalit kansiosta ja tee essee.
 
Fyysiselle työpaikalleni oli matkaa 4km, nykyisin 2km mutta pidän silti siitä, että säästän matkoissa ja voin puolipukeissa kirjautua koneelle heti seiskalta tai jopa aikaisemmin ja aloittaa työt kotona. Mitä aikaisemmin aloitan, sitä aikaisemmin myös voin lopetella. Olen koko korona-aikaisen ajan käynyt silloin tällöin toimistolla, kun hoidamme vuoroviikoin postia. Oma vuoro tuli siinä 5-6 viikon välein. Nyt toukokuusta alkaen olen ollut aina 2 päivää viikosta toimistolla ja nyt syksyllä postinkäsittely jäi tehtävistä pois. Samalla on myös ajan kysymys milloin lähitoimiston avain otetaan minulta ja muutamalta muulta pois ja meidän tulee lähipäivät tehdä 10km päässä Turussa. Silloin työsopimustani muutetaan, eikä toimistolla tarvitse käydä enää kuin kerran kuussa.

Pääkopalleni on tehnyt hyvää käydä toimistolla, nähdä työkavereita, mennä lounaalle yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Olen myös saanut raitista ilmaa ja liikuntaa, kun olen tämän 2km matkan useimmiten pyöräillyt. Arvostan valmista lounaspöytää, kun on vielä valinnanvaraa miettiä minne menee syömään. Turkuun menemisen järjettömyys: vain 18 ensimmäistä saa ilmaisen parkkipaikan. Joko maksat bussimatkoista 6e päivässä tai vähintään parkkimaksua 8e päivässä. Siihen päälle aamuruuhkassa kulkeminen ja hermojen kiristyminen, kun vaihtoehtona on 0e menoja matkojen takia kun työn voi tehdä kotona. Toimistolle viet kaikki atk-härvelit kotoa tai sieltä omasta kaapista, käytät aikaa siihen että saat piuhat paikoilleen (tämä kuluttaa ja rasittaa työvälineitä, kun ne eivät voi olla paikoillaan).

Kotona työskennellessä olen säästänyt bensakuluissa paljon, sillä auto voi olla parkissa välillä 10 päivääkin ennen seuraavaa tarvetta käydä autolla jossain. Tylsää sen sijaan on pohtia jokaiselle päivälle jokin lounas ja tehdä se itse. Lounastauko on joka tapauksessa 30 minuuttia, joten koneelle ei kannata mennä ja leimata itseään työn äärelle liian aikaisin, koska laskuri nappaa aina vähintään sen 30min.

Eniten suren tätä yhteisöllisyyden puutetta. Tiimini koostuu muutenkin Salossa ja Turussa työskentelevistä. Lähitoimistolla olen sentään tavannut muita tuttuja, mutta kun sekin kohta jää pois, olen tosiaan tyhjän päällä. Ei yhteisiä lounaita tai tapaamisia. Turun tiimiläisilläni on jo työsopimus 1 päivä kuukaudessa toimistolla. Ja pääni ei kestä säännöllistä Turkuun menemistä hermojen kustannuksella. Kaikki täältä pikkupaikkakunnilta vain siivotaan isoon keskukseen.
 
Aloitin uudessa työpaikassa melkein kaksi vuotta sitten. Olin aluksi pari kuukautta toimistolla, sitten pitemmän pätkän etänä ja taas hetken toimistolla ja sitten taas etänä. Nyt palasin toimistolle elokuussa ja tarkoitukseni on olla siellä pysyvästi, ellei ole jotain menoa tai hoidettavaa asiaa joka hoituu paremmin kotoa (esim. työterveyslääkärille on helpoin saada videoaikoja enkä halua käydä niitä keskusteluja töissä). Olen tehnyt freelancetöitä kaksikymmentä vuotta ja tottunut työskentelemään itsenäisesti niin etätöissä ei ollut sinällään suurta ongelmaa. Pidän vain paljon enemmän toimistolla työskentelystä. Koti ja työpaikka ovat erillään, saan hyvää liikuntaa kun pyöräilen tai kävelen töihin ja työpisteen ergonomiakin on parempi. Ja ennen kaikkea nautin työyhteisön osana olemisesta ja olen tutustunut työkavereihini aivan eri tavalla. Tiimin on mahdollista keskustella Slackissa ja kerran viikossa videopalaverissa mutta on edelleen asioita joita on helpompi hoitaa kun on läsnä muiden ihmisten kanssa.
 
Ylös