Etunimet

Meillä oli kotona tapana viettää nimipäiviä, vähän toisenkin nimen, ja vieläkin saan äidiltä jonkun pienen lahjan nimipäivänäni. Yleensä se on joulukalenteri, kun nimipäiväni on sopivasti niihin aikoihin. En ole uskonnollinen mutta silti pidän noista molemmista asioista, sillä perusteella että kun kristinuskokin on ominut muilta tapoja niin niitä voi heiltäkin omia. Ja sitä paitsi pidän nimikkopyhimyksestäni, hän teki muutakin kuin päätti olla naimatta pakanakuningasta tai pysyä neitsyenä. Pidän myös perinteisistä nimipäiväkutsuista ja olen kutsunut vieraita esim. viime vuonna kylään. Minulle se on lähinnä tekosyy leipoa ja nähdä kavereita, mutta samalla tavalla kuin joulu on tekosyy antaa lahjoja ja leipoa pipareita. Voi niitä tehdä muihinkin vuoden aikoihin mutta minulla on mielikuva, että sellaiset ihmiset, jotka ovat sitä miltä että lahjoja voi antaa ihan hyvin joinain muinakin päivinä, miksi ne pitää keskittää syntymäpäiviin ja jouluun ja että voihan juhliakin järjestää kun siltä tuntuu, eivät itse anna lahjoja satunnaisina päivinä saati järjestä juhlia vaikka kevään tai ensilumen kunniaksi. Minä pidän juhlapäivistä, olen järjestelmällinen luonne :) Annan kyllä joskus lahjoja muutenkin ja saatan järjestää juhliakin (jos niitä voi sanoa juhliksi kun saa kolme vierasta lahjottua tulemaan).
 
Esim. Hesarin sivuilla uutinen asiasta

Suomalainen nimipäiväkalenteri sen kun porskuttaa eteenpäin. Vuonna 2010 kalenteriin on tulossa tukku uusia (ja kauniita) nimiä. Onnea vain kaikille niille, jotka saavat uuden juhlapäivän!

Uusista suomalaisista naisten etunimistä (Anette, Fanni, Hilda, Jade, Jatta, Kaisla, Karita, Lumi, Maisa, Melina, Mette, Miisa, Mila, Minea, Minja, Nella, Ninni, Peppi, Riia, Rita, Rosa, Sandra, Siru, Tessa, Tinja) pisti silmääni erityisesti Minea (tulossa myös suomenruotsalaisiin nimipäiviin), joka lienee peräisin Mika Waltarilta, tarkemmin sanottuna Sinuhe egyptiläisestä, vai olenko väärässä? Hauska nähdä, miten kalenteriimme pääsee ikään kuin muinainen kreetalainen nimi, joka kuitenkin on peräisin omasta kirjallisesta perinnöstämme (antiikin Kreikassa tietääkseni moista nimeä ei ollut, Minoia "minolainen (fem.)" on kai lähinnä sitä).

Norjan ja Tanskan suunnalta lienee peräisin (nyk. myös kuninkaallinen) nimi Mette, jonka tunnetuksi tekemisessä ehkä myös positiivinen tv-meteorologi Mette Mannonen on tehnyt hyvää työtä.

Kirjallista taustaa on varmasti myös nimellä Peppi ja olisiko Ninni kerännyt suosiota Tove Janssonin ansiosta. Liekö nimeä tunnettu ennen Näkymätöntä lasta? Ja onko nimi samassa muodossa myös alkuteoksessa?

Uusissa miesten nimissä (Erkka, Frans, Hans, Jasper, Jesper, Jiri, Justus, Lenni, Luukas, Max, Niki, Sebastian, Timi, Vertti) on paljon vanhaa ja taas suosioon tullutta (samoin kuin naisten nimistä esim. Fanni ja Hilda). Kummallista suorastaan, että esimerkiksi Luukas on puuttunut kalenterista.

Aika monet nimet ovat myös kansainvälisiä, ulkoasuaan myöten. Kaikki kolme iloista rosvoakin ovat nyt kalenterissa, oiva tilaisuus nimetä kolmospojat.
 
Tik sanoi:
Uusista suomalaisista naisten etunimistä (Anette, Fanni, Hilda, Jade, Jatta, Kaisla, Karita, Lumi, Maisa, Melina, Mette, Miisa, Mila, Minea, Minja, Nella, Ninni, Peppi, Riia, Rita, Rosa, Sandra, Siru, Tessa, Tinja)...

Kuinkahan uusista on kyse? Minä ainakin muistan nähneeni monet noista nimipäiväkalenterissa. Uusia nimiä ne eivät kuitenkaan ole käytössä (äitini on Rita, ja hän on 57v). Kauniita nimiä nuo kyllä ovat, miehen nimet kuulostavat minusta vain oudoilta. Ehkä Vertti särähtää niin pahasti, koska en yhtään Verttiä tunne (siinä yksi joka kuulostaa perisuomalaiselta, mutta ei ilmeisesti ole?). Lumihan on suomen kieltä, joka on ilmeisesti vain päätetty laittaa lapselle ihan etunimeksi, joten se kyllä kuuluukin nimipäiväkalenteriin. Useampi kansainvälinen nimi voisi myös päästä sinne, koska ainahan maat ovat ottaneet toisilta vaikutteita, myös nimissä.
 
Wuhuu! Mie saan nimipäivän!
Vaik onha miul pidetty nimipäivää sillon ku on samantyylisten nimien päivä ku miun nimi on. Mut nyt virallisesti. :D
 
Elbereth sanoi:
Wuhuu! Mie saan nimipäivän!

Saanko kysyä, mikä siun nimi on? :)
Meidän perheessä nimipäiviä ei juhlisteta mitenkään erikoisesti. Kortti onnentoivotusten kera on se perinteinen nimipäivälahja.
Joskus aikaa sitten lahja saattoi kylläkin olla suklaalevy yms, mutta nyt se on jäänyt pois kokonaan.
 
Cirindë sanoi:
Elbereth sanoi:
Wuhuu! Mie saan nimipäivän!

Saanko kysyä, mikä siun nimi on? :)
Meidän perheessä nimipäiviä ei juhlisteta mitenkään erikoisesti. Kortti onnentoivotusten kera on se perinteinen nimipäivälahja.
Joskus aikaa sitten lahja saattoi kylläkin olla suklaalevy yms, mutta nyt se on jäänyt pois kokonaan.

Rosa :grin:
 
Sinulla on hyvä nimi. Minulla kun on melkein sama etunimi kuin sinulla. Yksi kirjain vain lisää sinne väliin. :grin:
 
Cirindë: Jos nyt arvasin oikein siun nimen, niin miulla on pidetty aina samana päivänä nimpparit kun siulla. Ja eiköhän se Rosakin sille päivälle mene. :)
 
Eiköhän. Ja minä kun olen aina ihmetellyt sitä, että Ruusulle ja Roosalle on nimipäivät mutta Rosalle ei.
Nyt sekin "vääryys" korjaantuu. :)
 
Maria Mirjam. Mie. Vanhemmat olivat kuulemani mukaan yksimielisiä nimestäni.

Mikäli oikein muistan, Leea Virtanen kertoo kirjassaan <b>Suomalainen kansanperinne</b> nimipäivien olevan melko uusi juhlapäivämuoto. Mikäpä siinä on juhliessa, koska nykyinen kulutusyhteiskunta mahdollistaa yhä useammat arjen juhlat. Tämä ei ole moitetta. Minusta nimipäivät antavat sysäyksen rikkoa arjen rutiineita; leipoa, kutsua kavereita kylään jne. Toki tuon voi toteuttaa muustakin syystä, mutta nimipäivienvietto on ainakin yksi syy. :)
 
Itseasiassa syntymäpäivät ovat melko uusi juhlamuoto. Ns. nimikkopyhimystensä päiviä ihmiset sen sijaan juhlivat jo keskiajalla, joten nimipäivätraditio on vanha ja vankka. Toki juhlatavat ovat nykyään erilaiset kuin ennen muinoin.
 
Dracaena sanoi:
Ehkä Vertti särähtää niin pahasti, koska en yhtään Verttiä tunne (siinä yksi joka kuulostaa perisuomalaiselta, mutta ei ilmeisesti ole?).
Kyllä Verttikin Kustaa Vilkunan mukaan sinänsä vanha nimi on, kansanomainen muoto Ferdinandista tai Eevertistä. Modernimmin tunnettu toisena M. Hiiren sukulaispojista?

Tik sanoi:
Kummallista suorastaan, että esimerkiksi Luukas on puuttunut kalenterista.
Niin, onhan se tosin vuoteen 1928 saakka kalenterissa ollutkin. Sittemminhän nimi onkin ollut pitkään täysin marginaalissa (vain 24 kantajaa 1940-1979 syntyneissä). Sitten varsin yhtäkkiä suosio on räjähtänyt 2000-luvulla (1131 penskaa verrattuna vuosien 1980-1999 181:een).
Keksiikö joku muuta populaarikulttuurillista selitystä kuin George Lucasin? Suosion taitekohdat ajoittuvat epäilyttävästi Tähtien sotien ilmestymisaikoihin...
 
Käytinpä taas pari viikkoa sitten nimipäivää keppihevosena voidakseni ostaa pojalleni uudet joukkueet pöytästigaan. Tarkemmin sanottuna kolmannen nimen nimipäivää. Kun eihän se ole hyvä, että lapsi tottuu saamaan lahjoja ilman mitään järjellistä syytä ;)
 
Vaikenen usein koko etunimestäni. Yleensä esittelen itseni vain Tiiana. Kahdella i:llä, vähempi ei riitä! xD Se ei kuitenkaan ole koko etunimeni.

Minut lapsiparka kirottiin. Kaikista maailman pahuuksista san yhdysnimen! D: Eikö yhdys nimissäkään mitään vikaa, mutta miksi omani täytyy kuulostaa niin tätimäiseltä? ._. Raapustan sen hiljaa virallisiin papereihin, ja toivon ettei siitä enempiä tarvitse kuulla.

Tiia-Hannele. ;_; Tiia-Hannele! Miksei Tiia Hannele? Miksi siinä pitää olla joku hemmetin viiva? Dx Tiedättekö miten ällöltä se tuntuu kun esim joku uusi opettaja kutsuu minua koko ajan KOKO etunimelläni? -.-' Unohtakaa se vaitonainen äänne sieltä jo kettu sentään! Minua ei haittaa mikään Hannele, sievä nimi siinä missä muutkin, mutta se VIIVA. Se viiva on liikaa! *ahdistuu*

tyhmä viiva. ._.

Tiia oli kuulemma äipästä ja isästä kiva nimi, Hannele on äidin toinen nimi. Ei siinä sen isompia.

Nimen merkitystä tuli tutkittua ja nauroin sitä äidille. Tiia tulee ilmeisesti Tean tapaan Dorotheasta, joka tarkoittaa Jumalan lahjaa, Hannele taas Hannahista, joka tarjoittaa armoa. Nimeni on siis Jumalan lahja armo. Se sentään hykerryttää.

Itse olisi tarkoitus nimetä tuleva muksu niin, että sillä on yksi simppeli kiva kutsuma nimi, yksi vietnaminkielinen nimi isän vanhempia ajatellen ja sitten yksi fiininpi nimi, ihan vain sillä tavalla että jos sitä kokee joskus tarvitsevansa, niin sellainen löytyy.

Jos "pikkuvihollisrapu", kuten puolikas tulokasta nimittää, osoittautuu pojaksi, hänet kirotaan nimellä Topi Bao Rafael. Bao tarkoittaa ääntämismuodosta riippuen montaa asiaa, mutta me aijomme ääntää sen Myrskynä (kuulostaa miehekkäältä xD). Tyttelistä tulisi näillä näkymin Veera Lin Cecilia. :3 Baon ääntämis ohjeita on vaikea selittää, mut Lin kuuluu ääntää melkeen Lyninä. Tarkoittaa kevättä, mikä on sievä nimi tytölle, eikös? ;3
 
Nuista Baosta ja Linistä tuli mieleen minua silloin tällöin vaivaava asia. Suomenhan pitäisi olla kovasti tasa-arvoinen maa, mutta niinpä vaan yhä edelleen kukat (lilja, talvikki...), pikkulinnut (kerttu, sirkku...) ja herttaiset luonnonilmiöt (suvi, pilvi...) ovat tyttöjen nimiä, petoeläimet (ainakin otso) ja rajut luonnonilmiöt (myrsky, pyry...) taas poikien. Jo vauvasta alkaa enemmän tai vähemmän alitajuinen sukupuoliroolien paukutus: tytöt ovat sieviä ja herttaisia, pojat vahvoja ja rajuja. Miksi näin?

Oman nimen saa muuten ihan rauhassa muuttaa, jos haluaa. Minun kolmas nimeni on lisätty kun olin 18. Teini-ikäiset sisarukseni eivät pitäneet äitini nimi-ideasta kun olin vauva ja nostivat kuulemma sellaisen haloon, että etunimieni määrä typistettiin lopulta kahteen. Itse pidin kuitenkin siitä kolmannestakin ja kävin sen sitten täysi-ikäistyttyäni rekisteriin lisäämässä.
 
Hyvä kysymys. Vietnamissa kuulemma pilvi on äärimmäisen yleinen miesten nimi, itseasiassa. Naureskelin sitä juuri itsekseni kun asiasta puolikkaan veljien kanssa puhuttiin (toisen toinen vai kolmas nimi on nimenomaan pilvi vietnamiksi). Minusta oli myös hassua törmätä kerran Kuutti-nimiseen poikaan. O.o' Mahtaa olla isona kiva olla nimetty vauva hylkeen (vai norpan, anteeksi, en ole koskaan ollut haka vesielukoiden kanssa) mukaan.

Suomessa Sade on tytön nimi, Oliivi enemmän tytön nimi mutta näkyy pojillakin. Mutta kun puolikas esitteli vietnamilaisia nimiä, niin niiden merkitykset ovat ihan sekaisin. O.o' Tai no, ei sekaisin, mutta ei niin sukupuolisidonnaista kuin Suomessa. Myöskin, itseasiassa puolikkaan etunimi, joka kuulostaa pojan nimeltä on pääasiallisesti Vietnamissa tytön nimi, koska se tarkoittaa yhtä punakukkaista puuta, mutta Sitä, niin kuin näkyy, käyttävät pojatkin. Tämän takia kielestä löytyy nimet Thanh ja Thi, joita monesti käytetään toisena nimenä, jos lapsen sukupuoli jää etunimestä epäselväksi. :'D Thanh poikien nimi, Thi tyttöjen.

Hassuja nuo vietnamilaiset. :3 Mutta perhanan fiksuja siinä suhteessa, että harrastavat helppoja, lyhyitä nimiä!
 
Nyt minä sen tajusin! Nimittäin Tiirikan suunnittelema tytönnimi Veera Lin synnytti säveliä päässäni. Sanojen muodostuminen vain kesti. En tiedä, olenko nyt kauhean hölmö, mutta kuitenkin: Pink Floydin The Wall -levyllä (ja tietenkin elokuvassa) on haikea ja kaunis kappale nimeltään Vera: Does anybody here remember Vera Lynn... Sehän äännetään suunnilleen samoin. Vera Lynn oli II maailmansodan aikoihin erittäin tunnettu laulajatar Britanniassa ja rintamilla häntä vasta kuunneltiinkin kotiin kaivaten: We'll meet again... Senhän tuntee jokainen.

Niin että pakkohan minun oli tämä kertoa. Toivottavasti vain lisää nimen viehätystä. Oma laulu ja kaikki. Dame Vera Lynn muuten elää tietääkseni yhä, ikä runsaat 90 vuotta ja silleen.
 
Isilmírë sanoi:
Nuista Baosta ja Linistä tuli mieleen minua silloin tällöin vaivaava asia. Suomenhan pitäisi olla kovasti tasa-arvoinen maa, mutta niinpä vaan yhä edelleen kukat (lilja, talvikki...), pikkulinnut (kerttu, sirkku...) ja herttaiset luonnonilmiöt (suvi, pilvi...) ovat tyttöjen nimiä, petoeläimet (ainakin otso) ja rajut luonnonilmiöt (myrsky, pyry...) taas poikien. Jo vauvasta alkaa enemmän tai vähemmän alitajuinen sukupuoliroolien paukutus: tytöt ovat sieviä ja herttaisia, pojat vahvoja ja rajuja. Miksi näin?
Aika monethan noista nimistä ovat niin vanhoja, että roolitus tuskin on mikään ihme. Lisäksi kovin moni ei ehkä halua antaa lapselleen kovin paljon näistä rooleista erottuvia nimiä ihan siksi, ettei lapsi saisi kiusallista huomiota.

Muuten lukion uskonnonopettajallani oli tyttö nimeltä Tuisku (jonka ko. opettaja sivumennen sanottuna unohti lakkiaisjuhliini niissä käydessään :p), joka lienee aika "raju" tytönnimi. Se tosin taitaa olla käytössä myös pojilla, jos oikein muistan niin fanyen veli oli Tuisku?
 
Vahvoja ja rajuja naisennimiä? Hilppa (ja lempinimensä Titta) (< Filippa 'Hevosten ystävä') ei vielä ihan liene sellainen, vaikka tuokin mieleen erään rohanilaisen aseneidon...

Ensiksi, monet naisennimet ovat sotaisten miehennimien "sisarnimiä", esimerkiksi:

  • Aleksandra, Sandra ~ Aleksanteri (< Aleksandros 'ihmisten puolustaja', kuuluisan maailmanhallitsija Aleksanteri Suuren tunnetuksi tekemä nimi)
  • Eini, Eine ~ Eino (< Aginwald 'miekalla hallitseva')
  • Tarja ~ Dareios 'mahtava'
  • Eerika ~ Eerik 'yksin/aina hallitseva'
  • Vilhelmiina, Vilma, Miiina, Minna ~ Vilhelm 'lujatahtoinen kypäräniekka'
  • Ulla, Ulriika ~ Ulrich 'perintörikas, aatelistilan omistaja'
  • Loviisa (Louise [ransk.]) ~ Louis, Ludvig 'ylistetty taistelija'

Ja sitten on tällaisia mahtavia nimiä, etenkin germaanista alkuperää olevat nimet ovat usein varsin sotaisia:

  • Alli < Alfhild 'keijujen kanssa taisteleva'
  • Matilda, Tilda < Mathilde 'mahdikas naissoturi'
  • Kerttu, Kerttuli < Gertrud 'keihäsvoima'
  • Irma < Irmin (Odin-jumalan lisänimi 'suuri, väkevä')
  • Alina < Adeleine 'jalosukuinen'
  • Vappu, Valpuri < Walburg 'vallitseva suojelijatar'
  • Emma 'suuri, voimakas' (muinaisssaks.)
  • Petra 'kallio' (samaa kantaa Petros, Pietari, Pekka, Pekko)
  • Siiri < Sigrid 'voittoisa kaunotar'
  • Martta 'valtiatar' (hepr.)
  • Heidi, Aada < Adelheid 'jalosukuinen'
  • Signe 'voittajatar'
  • Helvi < Hedvig 'luja taistelijatar'
  • Ursula < Ursa 'naaraskarhu' (lat.)
  • Senni < Eugenia 'jalosukuinen' (kr.)

Eivätkä kaikki miehennimetkään ole niin rajuja:
Sulo, Kaino, Kauno, Onni, Armas ja vaikkapa ryhmä Joona, Joonas, Joni < 'kyyhkynen' (hepr.)

Jykeviä naisennimiä ovat myös ikivanhoista roomalaisista sukunimistä periytyvät:

  • Emilia, Emmi < Aemilius, Aemilia
  • Silja, Cecilia < Caecilius, Caecilia
  • Julia < Iulius, Iulia (keisarillisista keisarillisin nimi)
 
Minun nimeni on Jasmin ja pidän siitä kovasti. En haluaisi mitään muuta nimeä. Sain tuon nimen koska äitini halusi minulle jonkin kukan nimen (siskoni ovat nimeltään Mimosa ja Viola(=orvokki). Jasmin on siis kasvi, mutta nimenä myös lähtöisin Lähi-Idästä. Siellä nimi on kai aika yleinen ja muodossa Yasemin. Tavatessani tuolta kotoisin olevia ihmisiä (äidin työn puolesta) he innostovat aina nimestäni :)
 
Ylös