Etunimet

fanye

Hobitti
Thialfi sanoi:
Olen monesta nimestä samaa mieltä Thialfin kanssa. Tuomista tosin kysyisin, onko se miehen vai naisen nimi?

Ehkä nimen keksimisen vaikeus olisi hyvä syy jättäytyä lapsettomaksi? Meillä valikoimaa kaventaisi melkoisesti se, että nimen pitäisi olla helppo lausua sekä suomeksi että amerikanenglanniksi, ja sen pitäisi myös kuulostaa kauniilta kummallakin tavalla lausuttuna. Minusta tuntuu että melkein kaikki sellaisiset nimet on jo käytössä jollain tädillä, serkulla tai serkun lapsella.
 

Lehtokuusama

Lonicera xylosteum
Tuomi löytyy nimipäiväkalenterista naisten puolelta (15.4.) ja sen naispuolisia kantajia Suomessa on 58, miehiä puolestaan vain seitsemän.
 

Nibs

Hobitti
Minttu. sanoi:
Mielestäni jokainen nimi sopii kantajalleen. Jos nyt ajattelee esim. siskolleni jotain muuta nimeä kuin Tiina, niin kyllä se edelleen Tintsu on. Ei sitä miksikään muuksi voi muuttaa.
Eikä sovi. Ei olisi eka kerta, kun joku sanoisi "Sä et kyl näytä yhtään [ko. henkilön nimi.]", ja muutenkin... jotkut nimet ei sovi edes ihmiselle, vaan tuovat ennemmin mieleen jonkun koiran tai esineen.
Tuossa sinun siskosikin tapauksessa sinun kohdallasi vaikuttaa olevan kyse silkasta tottumisesta. Jos siskosi nimeksi olisi annettu vaikka Jasmine, sanoisit taatusti noin siltikin. Eli kyse tottumisesta, eikä niinkään nimestä. Minunkaan nimeni ei ole alkuperäinen nimeni, vaan 20 vuoden jälkeen aivan eri nimeksi vaihdettu ja silti perheeni on jo täysin tottunut uuteen nimeeni. Nimen sopivuus on tietysti mielipideasia, mutta sitä ei sovi sotkea nimeen tottumiseen.

Miksi sinulle valittiin juuri se nimi? Mistä se on peräisin?
Kuten mainittua, nimeni ei ole ristimänimeni. Alkuperäinen nimeni ei ollut edes kovin yleinen suomalainen nimi, eikä mulla erityisesti mitään sitä nimeä vastaan ollut, mutta se vaan ei sopinut minulle.

Vaihdoin siis nimeni joitakin vuosia sitten. Se on Benjamin.

Valitsin sen ensinnäkin, koska olen aina pitänyt siitä suuresti. Se on mielestäni pehmeä, kaunis ja sointuisa, varsinkin suomalaisittain lausuttuna. Ja visuaalisestikin. Ja kuitenkin suht dynaaminen.

Toinen syy ja samalla vastaus kakkoskysymykseen on, että se on myös erään minua koskettavan fiktiivisen hahmon nimi. Hahmon, johon pystyn monessa asiassa tietyillä tasoilla hyvinkin samaistumaan. [Benjamin Cappadora - kirjasta Syvä Kuin Meri (The Deep End of The Ocean), by Jaquellyn Mitchard.]


Mitä muita nimiä sinulle suunniteltiin?
Väittävät, ettei minulle suunniteltu muita nimiä. Ja nimeäni vaihtaessani en minäkään suunnitellut muita nimiä.

Onko nimesi tuottanut sinulle joitain ongelmia?
Ei. Alkuperäinen nimeni oli niin helppo ja tavallinen ja nykyisestä nimestäni tuntuvat suurinpiirtein kaikki pitävän ja tämäkin mielestäni ihan helppo kirjoittaa.
 
Miksi sinulle valittiin juuri se nimi? Mistä se on peräisin?
- Alunperin nimekseni meinasi tulla Minttu. Jostain syystä kuitenkin vanhempani tempaisivat jostain nimen Joanna. En ole koskaan saanut mitään erityistä selitystä kyseiselle valinnalle.

Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan se ei ole Suomessa mitenkään hirveän yleinen nimi.
Ensimmäiset merkinnät löytyvät vuosilta 1920-39, jolloin kaimojani onkastettu 5 kipaletta.
1940-59 26kpl, 1960-79 1 mies (!) ja 596 naista, 1980-99 (tällä välillä minäkin olen saanut nimeni) 972kpl, 2000-07 774kpl ja 2008 130kpl eli yhteensä 2504 ihmistä. (Verrokkina esim. Tiina 29864kpl.)

Mitä muita nimiä sinulle suunniteltiin?
-Tuon jo mainitsinkin; se oli Minttu. Olen oikeastaan aika iloinen, ettei minusta sitten kuitenkaan tullut Minttua (ei millään pahalla ketään Minttua kohtaan). En vain voi olla ajattelematta sitä sarjakuvaa, jossa on Minttu. Vihaan sitä sarjakuvaa :p .

Onko nimesi tuottanut sinulle joitain ongelmia?
-Kyllä :) .
Ihmisten on usein kauhean vaikea tajuta, miten nimeni oikein kirjoitetaan. Minulle onkin tullut tavaksi virallisissa yhteyksissä artikuloida nimeni aivan järjettömän huolellisesti, mikä joskus huvittaa ystäviäni :roll: .
Useimmiten minua kutsutaan Johannaksi, mutta myös ainakin Jonnaksi ja Jaanaksi.

Kaimoja täällä?

Itse joskus nuorempana harkitsin, että jos hankkisin lapsia, tyttö saisi nimekseen Aislin (Aislingista johdettu Irlantilaisperäinen nimi, joka tietojeni mukaan merkitsee unta/unelmaa 'Dream') ja poika Aaron (se on ihan sankari-nimi :grin: ). Jostain syystä olen tykännyt aina noista nimistä ja minusta olisi ollut mukavaa antaa lapsellenikin hieman erikoisempi nimi.
Sittemmin olen kuitenkin todennut, ettei suvun jatkaminen ole minua varten ja täytyy antaa nuo nimet joskus vaikka kissoille :grin: .
 

Elbereth

Hobitti
Katsoinpa miekin, kuinka monta kaimaa miulla on / on ollut. Miulla on kyllä kaksiosainen nimi, mutta en tykkää siitä toisesta osasta, enkä käytä sitä koskaan. Eikä kyllä kukaan muukaan käytä.

Yhteensä kaimoja miulla on ollut 15. Jännä juttu, kun 14 samannimistä on syntynyt 1980-1999 (itse olen syntynyt -92) ja yksi 2000-2007. Muulloin ei ole samannimisiä ollutkaan.

Mutta ilman toista osaa on ollut kaimoja 3819. Muuten Rosa ei ole ollut kauhean yleinen, mutta vuosina 1980-1999 jopa 1585 kpl. Vanha nimi on, kun -1899 on ollut jo 638 kpl.
 

Nibs

Hobitti
Katsoin minäkin nyt sitten nimeni suosiota ja se näyttäisi saaneen räjähtävän kasvun suosiossaan 1980 eteenpän - kahden vuosikymmenen aikana melkein n. 2700 nimettiin Benjaminiksi.

Mutta ei se vielä mitään - pelkästään 2000-luvun aikana viime vuoteen saakka, eli 8 vuoden aikana Benjamin on annettu yli 3000:lle - eli reippaasti yli samalle määrälle kuin aiemmin kaksi kerta apidemällä ajalla. O.O

Ja ennen vuotta '80 benjamineja nimettiin vain korkeintaan muutamia satoja vuosikymmenessä. :p
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Benjamin pääsi takaisin suomenkieliseen nimipäiväalmanakkaan vuonna 1995 oltuaan iät ajat poissa 1700-luvun jälkeen. Kasvaneen suosionsa ansiosta tietenkin näin kävi. Nimipäivän palautuminen selittää varmasti suosion räjähtämistä 2000-luvulla. Ruotsinkielisessä almanakassa Benjamin on kai ollutkin jatkuvasti nykyisellä paikallaan 20. joulukuuta.
 

Ereinion

Kontulainen
Sarjassamme omituisia nimivalintoja tulee mieleeni joskus kuulemani tarina uskovaisesta (vissiin helluntailaisia) pariskunnasta, jotka olivat antaneet lapsilleen kunnon raamatulliset nimet. Poika oli Jefta ja tytär Iisebel. Nimet ovat sikäli hämmästyttäviä, että Israelin kuningatar Iisebel esitetään VT:n Kuninkaiden kirjoissa kutakuinkin niin vastenmielisenä hahmona kuin vain mahdollista on. Ehkä nimen voisi ymmärtää jonkun kristinuskoon nuivasti suhtautuvan perheen lapsella, mutta kunnon kristityksi tarkoitetulle piltille kyseessä on melkoisen omituinen valinta.

Jefta on sitten ehkä vielä riemastuttavampi hahmo. Kyseessä on Tuomarien kirjassa esiintyvä sotapäällikkö, joka voittoaan juhlistaakseen lupaa omatoimisesti uhraavansa Jumalalle ensimmäisen elävän olennon, joka tulee häntä vastaan kotipolulla. Pahaksi onneksi kyseinen olento oli hänen tyttärensä. Nimivalinnan omituisuutta korostaa vielä se, että alkuperäinen Jefta oli porton poika. Mitähän lapsen äiti halusi tällä viestiä? [22]

Edit. Iisebelistä tuli vielä mieleen se, että Isaac Asimovin scifi-dekkarissa Teräsluolat päähenkilö Elijah [sic!] Baleyn vaimon nimi on Jezebel. Muistaakseni rouvan nimen vaikutus hänen käytökseensä on teoksessa jonkinlaisen kevyen psykoanalyysin kohteena.
 

Pepui

Hobitti
Ehkäpä tuo pariskunta yhdistikin Iisebelin Isabellaan, joka on sukua nimelle Elisabet. Tämä taasen oli Johannes Kastajan äidin nimi (vaikka helluntailaiset kai karsastavat pyhimysten mukaan nimeämistä).

Hauska on mielestäni sukulaissisarussarjani: vanhimmat kolme ovat arkiset Matti, Kirsti ja Anna. Nuorin kuitenkin sai nimekseen Kaarlo Mikael. Liekö vanhemmille iskenyt pelko, ettei ole tarpeeksi komioita nimiä suvussa, ja hätäpäissään viimeisen sitten koristelivat? No, Mikoksihan tuota sitten loppujen lopuksi kutsutaan.
 

*Elanor*

Hobitti
No mutta, minä joskus nuorna flikkana luin lastenkirjan nimeltään "Lupiina" ja silloin jo päätin että jos tyttölapsen saan, hänestä tulee Lupiina. (Kirja on mielestäni todella ihana). Ja näinhän siinä kävi, että esikoisen nimirimpsussa komeilee se Lupiina; ei tosin ekana nimenä, mutta on kuitenkin. Enkä ole kertaakaan törmännyt toiseen samannimiseen...
Kyseenomainen kirjakin löytyy meiltä edelleen kirjahyllystä, ja sitä on luettu ahkerasti. Taitaa itseasiassa olla jo kolmas versio kyseistä kirjaa.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Väestörekisterikin on sitä mieltä, että lapsesi on Suomen ainokainen Lupiina. Ja totta on, että se on ihana kirja. Äitini osti sen minulle aikoinaan ensisijaisesti lumoavan kuvituksen vuoksi, mutta myös tarina on kertakaikkisen hupaisa ja samalla herkkä ja koskettava.

"Kukin tekee mitä voi,
hopla hei, hopla hoi,
ja mies ja loota tää
ne paljon ennättää"

Lupiinien nimi on muuten käsittääkseni peräisin latinan sanasta lupus, eli oletettavasti Lupiinakin tarkoittaa sutta.
 
Ereinion sanoi:
Sarjassamme omituisia nimivalintoja tulee mieleeni joskus kuulemani tarina uskovaisesta (vissiin helluntailaisia) pariskunnasta, jotka olivat antaneet lapsilleen kunnon raamatulliset nimet. Poika oli Jefta ja tytär Iisebel.
Olipa melkoiset valinnat nimiksi :grin: . Itsessään Iisebel tosin on kauniin kuuloinen nimi.

Itselläni pisti vähän aikaa sitten kastetuissa silmään sellainen kuin Kide, joka oli Kuuran sisko.
 

Lentävä lumi

Kontulainen
Yllätyin, kun Lempinimi-topiikin kautta löytyi yksi kontulainen kaima. En ole koskaan ajatellut, että nimeni Katri olisi jotekin erikoinen, mutta toisaalta olen törmännyt todella harvoin kaimoihin. Suoraan sanottuna Ereine mukaanlukien vain kolmeen!

Katsoin väestörekisteristä, että vuoden '60 jälkeen Katri nimi on kuitenkin annettu yli 10 000 tytölle.. Nimihausta ei kuitenkaan käy ilmi, moniko noista on varsinainen etunimi tai kutsumanimi. Ja mahtuuhan Suomeen lääniä kaikkien Katrien hajaantua mahdollisimman kauas toisistaan.

Hyvä ystäväni sai juuri tyttövauvan ja valmiiksi mietitty nimi (mielestäni yllättäen) sopii kuulemma tytölle hyvin. Tytöstä tulee Elena. Lapsen isän mielestä se olisi hyvä nimi tyttölapselleen, koska Zorrossa Cathrina Zete-Jonesin hahmon nimi on Elena.. :roll: Nätti nimi se kuitenkin on ja sointuu hyvin sukunimen kanssa. Onneksi lapsesta ei sattunut kuitenkaan tulemaan poikaa, sillä isä pitää erityisen paljon myös Steven Seagalin elokuvista. :urg:
Minun nimeni taustalla on vain se, että sekä isäni että äitini mielestä olin vain näyttänyt ihan Katrilta.
 
Lentävä lumi sanoi:
Katsoin väestörekisteristä, että vuoden '60 jälkeen Katri nimi on kuitenkin annettu yli 10 000 tytölle.. Nimihausta ei kuitenkaan käy ilmi, moniko noista on varsinainen etunimi tai kutsumanimi. Ja mahtuuhan Suomeen lääniä kaikkien Katrien hajaantua mahdollisimman kauas toisistaan.
Tiedän kolme Katria Lounais-Suomessa; yksi on exäni äiti, toinen oli samassa lukiossa ja kolmas on kaverin kaveri :) .
 

Ereine

Kontulainen
Minulla oli ala-asteella pari vuotta kaima samalla luokalla mutta muuten olen tainnut tavata ehkä vain pari samannimistä muuten. Minusta Katri on hyvä nimi, sen verran tavallinen ettei sen ymmärtämisessä ole vaikeuksia mutta sen verran harvinainen että sitä ei ole kaikilla vastaantulijoilla.
 

Centaurea

Montana
Huomasin tänään Hesaria selatessani, että yhdelle poikalapselle on annettu kolmanneksi etunimeksi Elessar. Kävin uteliaisuuttani katsomassa Väestörekisterin nimipalvelusta, löytyykö sieltä muita em. nimisiä. Kyllä löytyi:
v. 1980 - 1999 -> 1 mies
v. 2008 -> 2 miestä

Nyt kastettu lapsi on siis neljäs Elessar-nimen saanut.
 

*Elanor*

Hobitti
Isilmírë sanoi:
Lupiinien nimi on muuten käsittääkseni peräisin latinan sanasta lupus, eli oletettavasti Lupiinakin tarkoittaa sutta.
Näin taitaa olla. Isänikin joskus kätilöopistolla kun neiti oli vasta syntynyt meuhkasi että eihän nyt tyttölasta voi sudeksi nimittää. No kylläpäs voi. :D
 

Centaurea

Montana
Lupiinin (komealupiini)tieteellinen nimi on Lupinus polyphyllus. Latinan taitoiset osaavat varmasti kertoa em. yhteyden latinan lupus-sanaan.

Uusi värikasvio -kirjaa selatessani huomasin, että sudenmarjan tieteellinen nimi on Paris quadrifolia. Jäin miettimään, millähän perusteella Paris Hiltonin vanhemmat ovat valinneet tyttärelleen nimen?
 
Ylös