Etunimet

Harvinaisen nimen valintaan auttanee myös se, jos valitsee vähän pidemmänsorttisen nimen, minusta kun nykymuoti vie kohti lyhyempiä. Toinen hyvä vaihtoehto lienee selkeästi raamatullinen nimi, Danielit ja Pietarit tuskin nousevat huippusuosittujen joukkoon, jollei sitten Suomessa tapahdu suurta uskonnollista herätystä.

Itsellä on ollut oikeastaan kolme ideaa mahdollisten lasten nimien suhteen. Ekaksi nimiä tulisi olla mieluusti kolme, ensinnäkin ihan jo siksi, että kauniita nimiä on maailma täynnään, toisekseen siksi, että ompahan ainakin varaa valita jos kutsumanimeksi aiottu ei satu miellyttämään. Toiseksi nimistä pari saisi olla jonkun verran harvinaisempia, kolmas sitten sen verran yleisempi että sen voi ottaa käyttöön jos ei halua herättää huomiota. Kolmanneksi yksi nimistä saisi olla luontoaiheinen, yksi kristillisperäinen ja yksi jotakin muuta. Sitten pitäisi vielä löytää puoliso, jolle yo. ehdot kelpaisivat. :p
 
Suomessa ei näytä nimetyn yhtään Argia. Ilmeisesti ruotsinkielisetkään eivät pidä sitä tunnetilaa nimeämisen arvoisena. Sen äänneasu on sama kuin nykyisen etunimeni. Jos asuisin vakituisesti Norjassa, saattaisin yrittää vaihtaa nimeni. Ei sitten pitäisi olla koko ajan alkuasukkaille selittämässä "Kort A, kort R, kort I, høy mann". Muuten Ari äännetään "Aari" tai ruotsalaisittain "Arri".

Muuan Karhu-sukuniminen mies työskentelee paljon lasten parissa. Niinpä hänestä oli luontevaa muuttaa etunimensä Nalleksi.
 
Ereinion sanoi:
Harvinaisen nimen valintaan auttanee myös se, jos valitsee vähän pidemmänsorttisen nimen, minusta kun nykymuoti vie kohti lyhyempiä. Toinen hyvä vaihtoehto lienee selkeästi raamatullinen nimi, Danielit ja Pietarit tuskin nousevat huippusuosittujen joukkoon, jollei sitten Suomessa tapahdu suurta uskonnollista herätystä.

Ei ehkä huippusuosittuja, mutta Daniel oli vuonna 2007 jo sijalla 27 suomenkielisten poikien ensimmäisenä etunimenä. Pietari sen sijaan ei näytä suosiota keränneen edes jälkimmäisenä nimenä, vaikka sillä on esikuva suomalaisessa kirjallisuudessakin (Pikku-Pietarin piha).

Raamatullista nimiaineistoa suomesta löytyy runsain mitoin, vaikkakin suurelta osin muuttuneena kansankielisemmiksi tai muuten lyhentyneiksi muodoltaan. Suosituimpia ja selvimmin raamatullisia nimiä ovat tätä nykyä mm. Leevi, Joona, Daniel, Mikael, Joel, Tuomas, Eeli, Samuel, Luukas, Aaron, Markus, Nooa, Anna, Saara, Maria ja Martta (ensimmäisinä etuniminä vuonna 2007 sadan yleisimmän joukossa).
 
Ereinion sanoi:
Toinen hyvä vaihtoehto lienee selkeästi raamatullinen nimi

Tämä on minulle ainoa totaalinen ei-ei. Yksikään minun lapsistani ei tule ikimaailmassa kantamaan mitään heprealaisperäistä nimeä, ei vaikka niitä on ihan nättejäkin. Sen verran haluan hajurakoa Raamattuun pitää.
 
Samaa olen itsekin ajatellut, (vaikka tällä vauhdilla tuskin niitä nimettäviä lapsia edes syntyykään). Ainakaan kovin selvää raamatullista yhteyttä en toivoisi. Sinänsä hupsua tätä periaatetta ajatellen yksi suosikkinimeni pojalle 80-luvulta lähtien on ollut Joska. Sen pohjanahan on periraamatullinen Josef.

Omat suosikkinimeni ovat vaihdelleet aikojen mittaan. Esimerkiksi joskus innostuin kovin Jennasta. Mutta sitten sen suosio suorastaan räjähti: tyttöjen ykkösnimi useana vuonna peräkkäin 1990-luvulla.

Pitkään olen myös ollut viehättynyt kotoisista luontoaiheisista nimistä. Monien suomenkielisten nimien haittapuolena on tosin niiden hankala ääntäminen ja oikeinkirjoittaminen ulkomailla. Esimerkiksi Pyry on mielestäni varsin mainio pojannimi, mutta voin vain kuvitella ulkomaalaisten epätoivoisia yritelmiä toistaa se.
 
Nykyään vain on ehkä vähän vaikea hahmottaa mikä nimi on oikeasti pohjautunut raamatusta. Sitä saattaa valita jonkun nätin nimen jota ei edes ajattele raamatulliseksi, mutta kun asiaa tutkii tarkemmin niin nimen juuret ovatkin hepreassa.
Toki tätä on helppo välttää tutkimalla nimen taustat etukäteen. Mutta minä, joka olen täysin ateisti, kannan ylpeänä raamatullista nimeä. Ja nimenomaan siksi että nimeä ei ole annettu raamatullisen taustansa takia. Minä itse perustaisin enemmän siihen miksi nimi on annettu kuin siihen mistä se alunperin tulee. Toki on hyvä silti tietää mitä nimi tarkoittaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Ei ihan tuulesta kannata tempaista nimeä lapselleen.
 
Jaamar sanoi:
Ei ihan tuulesta kannata tempaista nimeä lapselleen.

Niin no, kyllä Tuuli on kaunis nimi. Samoin Myrsky. :)

Lapselle nimeä harkitessa kannattaa toki ottaa selville, mitä nimi merkitsee, vaikka antaisikin nimen toisilla perusteilla, esimerkiksi jonkun toisen nimenkantajan mukaan. Tärkeintä on toki osata perustella hyvin nim(i)en antohistoria sitten, kun lapsi sitä kysyy. Ja mitä monipuolisemmat perustelut (etunimien merkitys, yhteys sukuun, jne.) sitä paremmalta se perustelun kuulijasta tuntuu, kun nimi on osoitus arvostuksesta ja rakkaudesta häntä kohtaan.
 
Jotkin Raamatussakin esiintyvät nimet voivat myös olla rakenteeltaan sellaisia (ts. tilastollisesti kannattavia), että niiden kanssa identtisiä muotoja muodostuu helposti useampaankin kieleen. Sellaisten aliasten ehdottoman varman "alkuperän" jäljittämisen voitaneen rehellisyyden nimissä todeta olevan toisinaan varsin pitkälle mielipidekysymys.

(<i>Ja Oikea Mielipide mahdollisuuksien sen salliessa tietystikin on, että kyseiset nimet ovat vain perintöä verhoutuneesta muinaisuudesta, jostain kadonneen utopistisen valtakunnan ihmisten suuressa arvossa pitämästä Kielestä...</i> ^_^ )
 
Lehtokuusama sanoi:
Raamatullista nimiaineistoa suomesta löytyy runsain mitoin, vaikkakin suurelta osin muuttuneena kansankielisemmiksi tai muuten lyhentyneiksi muodoltaan. Suosituimpia ja selvimmin raamatullisia nimiä ovat tätä nykyä mm. Leevi, Joona, Daniel, Mikael, Joel, Tuomas, Eeli, Samuel, Luukas, Aaron, Markus, Nooa, Anna, Saara, Maria ja Martta (ensimmäisinä etuniminä vuonna 2007 sadan yleisimmän joukossa).
Leevi, Eeli, Luukas ja Aaron kyllä yllättivät, vaikka kyllähän sadan joukkoon toki mahtuu joa aika monta nimeä, omanikin aika varmasti.

Vähän asian sivusta: Nimisuosikkeihini kuuluu veljessarja Matteus, Markus, Luukas ja Pasi. Tunnetaan näemmä myös Ircquotesissa.
 
Toisaalta... eivätkö nuo "Raamatulliset" nimet kuitenkin ole olleet jo ennen Raamattua olemassa? Ne on vain helppo ottaa esille sieltä, mutta voisin uskoa, että kuka ikinä Raamatun kasasikin, ei ole niitä kaikkia nimiä ihan itse keksinyt...
 
Kun nimen merkitys on vaikkapa "Jahve on armollinen" (Johannes, Johanna, Joanna, Janne, Jani...) tai "Joka on kuin Jumala" (Mikael, Mikaela, Mika, Mikko...), minua ei kiinnosta, kuka sen alkujaan keksi. Minun lapselleni sitä ei kuitenkaan nimeksi laiteta. Eikä mitään muitakaan assosiaatioita VT:n julmaan kostajajumalaan eikä häntä palvoneeseen kansaan.
 
"Jumala on minun tuomarini."
Olen ollut ymmärtävinäni että erinäisten lenkkien kautta nimeni olisi väännös Danielista joka siis tarkoittaa tuota. Olen oikeastaan tykännyt nimestäni mutta tuo nyt on jotenkin omituisen tuntuinen..
 
Ja kun puhutaan raamatullisista nimistä, täytyy muistaa, että etenkin UT:ssa on paljon henkilöitä, jopa sen kirjojen kirjoittajia, joiden nimet ovat peräisin heidän ei-juutalaisesta kulttuuritaustastaan, kuten Markus, joka esiintyy periroomalaisella etunimellä, luultavimmin Mars-jumalaan viittaavalla sellaisella. Luukas on täällä jo mainittukin, "lukanialainen", ja niin edespäin.
 
Jotkut ns. Raamatun nimet on ihan hyviä, että en kyllä juuri sen takia jättäisi laittamatta lapselle nimeksi, että on Raamatusta.
Matteus, Markus ja Aaron ovat miun mielestä kivoja nimiä. :) Samoin enkelin nimi Gabriel.

Mutta miten Daniel liittyy Raamattuun? Oliks siellä joku senniminen?
 
Elbereth sanoi:
Mutta miten Daniel liittyy Raamattuun? Oliks siellä joku senniminen?

Parikin sen nimistä. Toisella Danielilla on oma kirjakin Vanhan Testamentin puolella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel

Johonkin se minun symboliikkaintonikin vetää rajansa, ja se on nimenomaan uskonto. En haluaisi oman lapsen nimeksi ainakaan suoraan Raamatusta otettua nimeä, vaikka kristitty olenkin; en halua "pakottaa" lastani kristityksi vain nimensä perusteella. On hienoa kun lapsen nimellä on merkitys, mutta kun se vetää juurensa johonkin kiistanalaiseen, en kannata. En siis itse väheksy, pilkkaa tai mitään sellaista, mutta joku muu (näitäkin tapaa) saattaa väheksyä.
Siinä toki ollaan ihan oikeassa, että kaikki Raamatusta otetut nimet eivät ole alunperin ns. "Raamatun nimiä", eli niitä nimiä on monella muullakin, eikä niillä tarvitse olla mitään yhteyttä uskontoon. Sinänsä aika ikävää, että moni kaunis ja hyvä nimi on "pilattu" sillä, että se antaakin uskonnollisen leiman, jota ei välttämättä haluta antaa.

Siskoni, joka siis saa lapsen ensi kuussa, eksyi erinäisen pitkän mesekeskustelun päätteeksi KontuWikiin linkittämälleni Varda-sivulle ja sieltä lukemaan valarin ja valierin nimiä. Yllättävä reaktio oli, että sisko, joka on pitänyt fantasiaa aina täytenä huuhaana ja Tolkien-juttuja typeryyksinä, innostui ihan tosissaan, että olisipa nätti antaa tyttölapsen nimeksi Varda Yavanna. Kieltämättä olisi.

Haluan taas pommittaa kysymyksillä; tiedän, että joukossa pyörii lukuisiä äitejä ja isiä. Tuntuuko vanhemmasta koskaan siltä, että toinen nimi olisikin ollut lapselle parempi, miksen aiemmin keksinyt ja niin edelleen? Voiko nimi olla epäosuva?
 
Tuli mieleen tästä "raamatullinen nimi vai ei" -mielipiteenvaihdosta, että olenko käsittänyt oikein vai väärin, että ortodokseille katsotaan olevan suotavaa nimetä lapsensa jonkin pyhimyksen mukaan? Asia tuli joskus esiin kun pohdittiin ortodoksista nimipäiväkalenteria: Johanneksilla on monta nimipäivää ja muilla jonka nimisiä pyhimyksiä on useita, mutta vaikkapa luontonimiä ei taida löytyä. Osaako joku valaista?

Edit: Typo
 
Kyllä vain, ortodoksilapsi on suotavaa nimetä jonkun pyhän (kuten pyhimyksiä ortodoksipuolella nimitetään) mukaan, josta siten tulee lapsen oma "nimipyhä". Ortodoksi ei nimipäivänään juhli itseään vaan nimipyhäänsä, taivaallista esirukoilijaansa.

Suomen ortodoksisen kirkon nettisivuilla asia ilmaistaan näin:

"Kastetta edeltää nimenantamistoimitus. Se kuuluisi toimittaa perinteen mukaan kahdeksantena päivänä syntymästä, mutta tavallisesti se yhdistetään kastetoimitukseen. Ortodoksilapselle annetaan perinteisesti vain yksi nimi. Nimellä tulisi olla yhteys ortodoksiseen nimistöön ja taivaalliseen esirukoilijaan. Täydellinen nimipäiväluettelo löytyy ortodoksisesta kirkkokalenterista."

Täältä löytyypi pdf-muotoinen ortodoksinen kalenteri vuodelle 2009.

Jasdril~ sanoi:
tiedän, että joukossa pyörii lukuisiä äitejä ja isiä. Tuntuuko vanhemmasta koskaan siltä, että toinen nimi olisikin ollut lapselle parempi, miksen aiemmin keksinyt ja niin edelleen? Voiko nimi olla epäosuva?

Meillä ainakin pikku-ukon nimi on niin pitkään ja perusteellisesti harkittu, että sen passelimpaa ei voisi olla. Pikemminkin huolestuttaa, että jos joskus toisen lapsen saa, mistäs sille keksitään yhtä hyvä ;)

Elbereth sanoi:
Matteus, Markus ja Aaron ovat miun mielestä kivoja nimiä. :) Samoin enkelin nimi Gabriel.

Gabriel = Jumalan (nimenomaan heprealaisten Jumalan) vahva mies = nimi jota en ikimaailmassa suostu laittamaan lapselleni, kuulosti se miten kivalta tahansa.

Tarkennusta raamatullisia nimiä koskevaan kantaani vielä sen verran, että dissaan nimenomaan, vain ja ainoastaan heprealaisperäisiä nimiä. Jos nyt joku kreikkalainen tai roomalainen on omataustaisine nimineen Raamattuun eksynyt, niin sitä älköön nimen viaksi laskettako.
 
Nimistä / etunimistä ja niiden alkuperästä, merkityksestä ja monesta muusta nimiin liittyvästä asiasta saa lisätietoa mm. Kustaa Vilkunan toimittamasta Etunimet -kirjasta. Oma painokseni on vuodelta 1976, mutta kirjasta on tietääkseni uudempiakin painoksia. Vilkuna selvittää kirjan alussa varsin tarkasti suomalaisen etunimistön alkuperää. Etunimistä hän on selvittänyt perusteellisesti niiden alkuperää ja yleisyyttä ym. tietoja. Toinen varsin hyvä kirja on Pentti Lempiäisen toimittama Nimipäivättömien nimipäiväkirja (1993. WSOY), jossa on esitelty hieman harvinaisempia nimiä ja etenkin niitä nimiä, joita ei ole ollut virallisessa almanakassa. Kaikkia mahdollisia etunimiä ei em. kirjoista toki löydy, mutta varsin kattavia ne ovat. Kirjoja ei taida enää kirjakaupoista löytyä, mutta kirjastoissa niiden pitäisi edelleenkin olla saatavilla.

Lapselle nimeä valittaessa em. kirjoista on apua, jos/kun haluaa välttää kristillistä tms. alkuperää olevia nimiä.
 
Ainakin Nimi lapselle -nimisessä kirjassa nimipäiväkalenterissa olevia nimiä on jaoteltu teemoittain (raamatulliset nimet jne.)

Selkeästi kotoperäiset nimet ja luontonimet ovat viehättäviä, koska niiden voi ajatella olevan maailman mittakaavassa omaperäisiä ja tiettyä aluetta edustavia. Muut suomalaiset nimet eivät kyllä ole sen epäsuomalaisempia. Myös saksalaisperäiset nimet ovat muotonsa puolesta omia suosikkeja, mieleen tulee vaikka isotädin nimi Matilda.

Kenelläkään ei ole tarvetta tietää 30 suosikkietunimeäni, mutta kerron silti että ne ovat Aimo, Aulis (myös Auli, Aulikki), Heimo, Ilkka, Ilmo, Kalevi, Kimmo, Osma, Tapio, Aija, Aila, Aili, Aino, Anelma, Heli, Inari, Kaisla, Kanerva, Lumi, Merja, Onerva, Orvokki, Päivi, Salla, Sanelma, Satu, Sini, Talvi, Terhi ja Tuomi.
 
Thialfi sanoi:

Olen monesta nimestä samaa mieltä Thialfin kanssa. Tuomista tosin kysyisin, onko se miehen vai naisen nimi?

Ehkä nimen keksimisen vaikeus olisi hyvä syy jättäytyä lapsettomaksi? Meillä valikoimaa kaventaisi melkoisesti se, että nimen pitäisi olla helppo lausua sekä suomeksi että amerikanenglanniksi, ja sen pitäisi myös kuulostaa kauniilta kummallakin tavalla lausuttuna. Minusta tuntuu että melkein kaikki sellaisiset nimet on jo käytössä jollain tädillä, serkulla tai serkun lapsella.
 
Ylös