Euroviisut

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Eesti, Eesti, Eesti; kaipaan sinne... Eli katsoin viisut pitkästä, pitkästä aikaa ja yritin äänestääkin Viroa, mutta jokin tökki ja viesti jäi lähtemättä. Niin se keski-ikä on tämänkin koalan kesyttänyt eurohumpan pariin. Toki toivoisin, että musiikki olisi vielä monipuolisempaa kulutetut miljoonat huomioiden, mutta menee kai se näinkin.
 

Ereine

Kontulainen
Minusta laulut olivat tänä vuonna aika tylsiä, mutta pidän yleensä menevämmästä musiikista (kuuntelen edelleen parin vuoden takaista Kreikan edustajaa Koza Mostraa). Belgia oli ihan ok (ja sijoittui yllättävän hyvin) ja pidin Azerbaidžanin taustavideosta, se oli tyylikkäin tänä vuonna. Olen yleensä äänestänyt mutta tällä kertaa jätin väliin.

Päädyin katsomaan kaikenlaisia koosteita vanhoista Euroviisuista YouTubesta ja aloin muistella että Islannilla oli joskus 90-luvulla edustaja, josta pidin. Katsottuani kokoelman heidän kaikkia laulujaan tulin siihen tulokseen että sen on pakko olla tämä, mikä tuntuu vähän järkyttävältä. Taisin silloin ajatella että laulaja oli tosi tyylikäs... Vaikka kyllä hän tietysti on.
 

Sûlwen

Kontulainen
Ihan liikaa balladeja oli viisuissa minunkin makuuni, mutta varsin hyvää viihdettä ne silti tarjosivat tänäkin vuonna. Oma suosikkini Belgia sijoittui hienosti neljänneksi. Mukava huomata, että tuollaisia perusviisukaavasta poikkeavia biisejä on viime vuosina ollut enemmänkin ja osa on jopa menestynyt. Toinen suosikkini oli Montenegro, tuollainen Balkan-iskelmä vetoaa minuun näissä karkeloissa vuodesta toiseen. Venäjän laulun suosiota en ymmärrä, minun korvaani se ei erottunut muista balladeista oikein mitenkään. Pidin etukäteen Ruotsin voittoa itsestäänselvyytenä, joten välillä tiukalta näyttänyt kilpailu Venäjän kanssa pisteidenlaskussa tuli yllätyksenä. Suomen edustajavalinnasta olin äärimmäisen ylpeä suurena punkin ystävänä. Mahtavasti erottui PKN:n esitys kaikkien unettavien balladien keskeltä. Ilmeisesti puhelinäänten perusteella finaalipaikkakin olisi ollut mahdollinen, mutta raadit eivät punkille lämmenneet, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Melkein kuusi vuotta on kulunut siitä, kun tähän ketjuun on viimeksi kirjoitettu. Ihmettelen suuresti keskustelun puuttumista, sillä sinä aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Niinpä päivitän tilanteen, vaikka täytyy tunnustaa, että minulla on kaksi pahaa luonnevikaa. Ensimmäinen on se, etten ole jaksanut kiinnostua Euroviisuista, en koskaan enkä missään. Toinen on tietysti pakonomainen tarve valehdella, aina ja kaikkialla. (EDIT: Täytyy vielä lisätä päivitykseen vuoden 2015 pippalot, koska niiden lopputulos ei varsin ilmene edeltävistä viesteistä.)
  • 2015 Wien (Itävalta): Voittaja: Måns Zelmerlöw (Ruotsi): Heroes - Eihän sitä voi kiistää, ruotsalaiset osaavat. Kokonaan toinen kysymys on, mitä he osaavat, mutta tässä kontekstissa siihen vastaamista voi helposti pitää kateudensekaisena katkeruutena. Måns-herran tanssivat tikku-ukot ovat joka tapauksessa tulleet jäädäkseen, muodossa tahi toisessa. (Mutta että oli Suomella kaikkien aikojen esiintyjä ja kaikkien aikojen biisi! Pertti Kurikan nimipäivät ja "Aina mun pitää" oli tietysti yleisön suuri suosikki, mutta heidän kohtalokseen koituivat asiantuntijaraadit, joiden jäsenet istuvat vanhoissa saleissa pohtien heraldiikkaa ja väliaikaohjelman aikana sekoittavat salaisissa kammioissa väkeviä eliksiirejä tai kyselevät tähdiltä vastauksia korkeissa kylmissä norsunluutorneissaan. Ei olisi voinut musiikki mennä aidommaksi, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Pienen tasavaltamme urheat kansalaiset joka tapauksessa osoittivat harvinaisella tavalla pystypäistä rohkeutta äänestäessään PKN:n edustajakseen. Jiihaa!)
  • 2016 Tukholma (Ruotsi): Voittaja: Jamala (Ukraina): ”1944” - Varmaan poliittisimmasta päästä voittajia, Stalinin vainoista kertova kappale. (Suomi valitsi edustajakseen Sandhjan kappaleen "Sing Away" kaikkitietävän kansalaisraadin äänillä, yleisöäänestyksessä kappale oli vasta kolmas. Ja jos muistatte, Saara Aallon "No Fear" olisi tietysti kuulunut viedä sinne Globeniin. Mutta tyriminen on näissä karkeloissa käynyt meiltä aina niin helposti, hrmph.
  • 2017 Kiova (Ukraina): Voittaja Salvador Sobral (Portugali): ”Amar pelos dois” - tämä se vasta oli ihmeellinen kappale, kerrankin hämmentävän musiikin voimalla voiton vei hauras ja hoippuva kummajainen. (Suomea edusti Norma John, "Blackbird". Koska sanan kuultuani päässäni alkaa aina soida se ainoa oikea "Blackbird", en mitenkään voi koskaan muistaa, miltä tämä kuulosti. Ehkä sen tosiasian kanssa voi kuitenkin elää.)
  • 2018 Lissabon (Portugali) Lissabon: Voittaja Netta Barzilai (Israel): ”Toy” - tästä en sano mitään, sillä joku saattaa siitä pitää enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Odottelen vain, että palestiinalaiset saavat koronarokotuksen. (Nyt sai sitten Saara Aalto edustaa Suomea kappaleellaan "Monsters", mutta oikea hetki oli ohitettu, tai jotakin. Lisäksi valintaformaatti oli jotenkin epätoivoinen.)
  • 2019 Tel Aviv (Israel): Voittaja Duncan Laurence (Alankomaat): "Arcade" - Se tavallinen tarina mitä 99,9 prosenttiin euroviisukappaleista kuitenkin tulee: unohtuu täysin ja viimeistään kahden tunnin kuluessa biisin kuulemisesta. Oli se varmaan hyvä, koska voitti. (Daruden ja Sebastian Rejmanin "Look Away" oli sekin jollakin tapaa vaisu, varsinkin jos ajattelee sitä, mihin Darudekin on joskus (ehkä liian kauan sitten) pystynyt. Viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, että UMK ei kerta kaikkiaan toimi kutsukilpailuna. Ei vain toimi.)
  • 2020 Rotterdam (Alankomaat): Peruttiin koronaviruspandemian vuoksi - Kai sitä nyt olisi voinut jonkin konstin keksiä kisojen pitämiseksi, vaan ei. (Aksel Kankaanranta menetti elämänsä tilaisuuden. Seuraavan vuoden karsinnoissa nähtiin, että tilaisuus oli todellakin ainutkertainen. Mutta ehkä se kertoo myös jotakin vuosien 2020 ja 2021 UMK:n tasoerosta (tänä vuonna meillä oli jopa Danny! Ehkä ensi vuonna saamme Frederikin). Joka tapauksessa oli hyvää ja hienoa, että taas saatiin kokea oikeat karsinnat. Niissä sentään suomalaisilla on paljon paremmat mahikset pärjäillä.)
  • 2021 Rotterdam (Alankomaat): Uusi yritys! - Vuonna 2 j.K. olemme jo sen verran totuttautuneet uuteen normaaliin, että neljän kärjen taktiikkaan turvaten kisat pidetään tuli mitä tuli (jättiläistappajarobotteja, Godzilla, emoalus, uusi jääkausi tai mitä vain). Nyt onkin taas aika kuulostella ja arvostella kappaleita sitä mukaa kun kansalliset raadit niitä ulos pullauttavat, ja sehän on keväässä parhainta leskenlehtien lisäksi. Unkari... ei vaan Orbanistan ei ole mukana: maa on onnistuneesti omaksunut sen aseman, jota entismuinoin (vielä 1980-luvulla siis) mantereellamme hallinnoi Albania. Pitäkööt tunkkinsa. - Suomen edustajaksi, kuten varmaan kaikki ovat havainneet, pääsi Blind Channelin Dark Side. Itse olen sangen tyytyväinen, tämä edustaa paluuta juurille (siis vuoteen 2006) ja harras toiveeni on, että valitulla tiellä myös pysytään, tuli mitä tuli (jättiläistapp... jne jne). Itse asiassa hämmästyin suuresti voittomarginaalin murskaavuutta. Ehkä kansakuntamme ei sittenkään ole vielä täysin pilalla mitä musiikkimakuun tulee. - Kysyin muuten tunnetulta ennustajalinnulta, kotipihan Herra Harakalta, seuraavan ennuskysymyksen: "Voittaako Suomi tämän vuoden Euroviisut?" Lintu katsoi minua, heilutti (pitkää) pyrstöään ja pudottautui välittömästi hankeen oksalta, jolla oli istunut. Oraakkeli on puhunut ja selvää kieltä sittenkin. Tuohan tarkoittaa, että Helvetti jäätyy (taas). Ja sehän tarkoittaa... Torilla tavataan, näin niin kuin virtuaalisesti ainakin.
No niin, nyt on tilanne päivitetty. Loppukaneeetiksi voi vielä lukea Ville Vedenpään tuoreen analyysin Ylen uutisista: Blind Channel voi olla juuri se mitä korona-Eurooppa tarvitsee. (Ette usko miten monta monta monta kertaa ihminen on voinut uskoa ja ainakin toivoa näihin suuriin puhheisiin, vaikka sitä yhtä ihmeellistä iltaa lukuun ottamatta viisupää on aina järskähtänyt Karjalan mäntyyn, niin sanoakseni.)
 
Last edited:

Ilma

Somehaltia
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Kärkikolmanneshan olisi hyvä sijoitus. Toivottavasti tällä kertaa päästään finaaliin asti. Euroviisuthan on kuitenkin aina sitäkin, että äänestetään naapurimaita.
Mä itse tykkäsin Blind Channelista, siinä oli niin hurjasti energiaa. Olin ennakkoon aikeissa äänestää TB:tä ja Pandoraa, mutta BC vaan oli lavalla vaikuttavampi.
 
Last edited:

Telimektar

Fundamentalisti
Sitä ainokaista voittoa lukuunottamatta Suomen toiseksi paras sijoitus taitaa olla kuudes tai seitsemäs, joten esimerkiksi toinen, kolmas, neljäs tai viides sija olisi jo juhlimisen arvoista.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Jos oikein luin tilastoa (Euroviisuista on olemassa järjettömän paljon erilaisia tilastoja, joiden määrä ja laatu kilpailevat vakavasti fyysisen urheilun - paitsi ehkä jalkapallon ja jääkiekon - tilastomassan kanssa) on Suomi selvinnyt kärkikolmannekseen koko kisojen noin 60-vuotisen historian aikana vain kolme kertaa: Anneli Saaristo vuonna 1989 (7/22), Lordi vuonna 2006 (1/37) ja Softengine vuonna 2014 (11/37). Kuutossijoja on yksi (Marion Rung 1973) ja seiskasijoja kolme (Marion Rung 1962, Lasse Mårtenson 1964, Pihasoittajat 1975) mutta näinä varhaisina vuosina osallistujamaita oli niin vähän, ettei kärkikolmannekseen ollut asiaa. Lisäksi kymmenennen sijan paremmalla puolella ovat olleet Markku Aro & Koivistolaiset (8. sija 1971), Kirka (9. sija 1984) ja Sonja Lumme (9. sija 1985).

Vuoden 2021 kisoihin osallistuu peräti 41 joukkuetta, joten Blind Channelin tavoitteena on päästä finaalissa (23 joukkuetta) vähintään kolmanneksitoista (suhdeluku 0,3171). Päästessään sijalle 12 (suhdeluku 0,2927) he ohittavat niukasti Softenginen (suhdeluku 0,2973) ja selvästi Anneli Saariston (suhdeluku 0,3182). Voitolla (suhdeluku 0,0244) luonnollisesti kaatuisi myös Lordi (suhdeluku (0,0270). Absoluuttiseen suhdelukuherruuteen on silti mahdotonta päästä, koska vuosina 2008, 2011 ja 2018 mukana oli peräti 43 maata (voittajan suhdeluku 0,0233).

Jos haluatte vielä herkistellä, katsokaapa Marion Rungin esitys kaikkien aikojen toisesta Eurovision laulukilpailusta vuonna 1962: Tipi-tii! Katsokaa ihmeessä, tämä on hyvä tapa rakentaa kisakuntoa.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Ainoa Suomen euroviisubiisi jonka osaan 2010-luvulta nimetä lienee PKN:n Aina mun pitää. Muiden maiden biisejä en osaa ko. ajanjaksolta nimetä senkään vertaa. Se ei johdu viisuista, vaan siitä että olen käytännössä lakannut katsomasta telkkaria (joitain sarjoja ja elokuvia lukuunottamatta, jotka katson netin kautta).

Euroviisuihin liittyy perheessämme 80-luvulla ollut perinne. Teimme ennen finaalia kukin tulosveikkauksen ja lisäksi meillä oli olkkarin pöydällä paperille piirretty pistetaulukko, jota täytimme pistelaskun edetessä. Oli se jännää.

Euroviisujen merkitys aikana, jolloin pop-musiikkia ei kuullut joka paikasta koko ajan, oli varmasti aiemmin erilainen kuin nykyään. Oma ehdoton suosikkini Suomen biiseistä on edelleen Anneli Saariston La dolce vita. Oltiin parikymppisinä kotibileissä ja pidettiin kisastudiota. Ja voi sitä riemua kun tulokset julkistettiin! Ei voittoa, mutta lähes sensaatiomainen seitsemäs sija ja eri aikojen pistejärjestelmiä vertaillessa edelleenkin yksi kovimmista sijoituksista ko. kisassa.

Tämän uusimman edustusbiisin katselin äsken youtubesta. Vertaus Linkin Parkiin ei ole kaukaa haettu. Biisi ei ole huono, ei se ole mitenkään järin ihmeellinenkään, mutta ihan ok. Esitykseksessä plussalle meni jätkien energisyys. Kyllä tässä on eväät finaaliin. Sijoitusta en lähde veikkailemaan.
 
Ylös