Euroviisut

Eesti, Eesti, Eesti; kaipaan sinne... Eli katsoin viisut pitkästä, pitkästä aikaa ja yritin äänestääkin Viroa, mutta jokin tökki ja viesti jäi lähtemättä. Niin se keski-ikä on tämänkin koalan kesyttänyt eurohumpan pariin. Toki toivoisin, että musiikki olisi vielä monipuolisempaa kulutetut miljoonat huomioiden, mutta menee kai se näinkin.
 
Minusta laulut olivat tänä vuonna aika tylsiä, mutta pidän yleensä menevämmästä musiikista (kuuntelen edelleen parin vuoden takaista Kreikan edustajaa Koza Mostraa). Belgia oli ihan ok (ja sijoittui yllättävän hyvin) ja pidin Azerbaidžanin taustavideosta, se oli tyylikkäin tänä vuonna. Olen yleensä äänestänyt mutta tällä kertaa jätin väliin.

Päädyin katsomaan kaikenlaisia koosteita vanhoista Euroviisuista YouTubesta ja aloin muistella että Islannilla oli joskus 90-luvulla edustaja, josta pidin. Katsottuani kokoelman heidän kaikkia laulujaan tulin siihen tulokseen että sen on pakko olla tämä, mikä tuntuu vähän järkyttävältä. Taisin silloin ajatella että laulaja oli tosi tyylikäs... Vaikka kyllä hän tietysti on.
 
Ihan liikaa balladeja oli viisuissa minunkin makuuni, mutta varsin hyvää viihdettä ne silti tarjosivat tänäkin vuonna. Oma suosikkini Belgia sijoittui hienosti neljänneksi. Mukava huomata, että tuollaisia perusviisukaavasta poikkeavia biisejä on viime vuosina ollut enemmänkin ja osa on jopa menestynyt. Toinen suosikkini oli Montenegro, tuollainen Balkan-iskelmä vetoaa minuun näissä karkeloissa vuodesta toiseen. Venäjän laulun suosiota en ymmärrä, minun korvaani se ei erottunut muista balladeista oikein mitenkään. Pidin etukäteen Ruotsin voittoa itsestäänselvyytenä, joten välillä tiukalta näyttänyt kilpailu Venäjän kanssa pisteidenlaskussa tuli yllätyksenä. Suomen edustajavalinnasta olin äärimmäisen ylpeä suurena punkin ystävänä. Mahtavasti erottui PKN:n esitys kaikkien unettavien balladien keskeltä. Ilmeisesti puhelinäänten perusteella finaalipaikkakin olisi ollut mahdollinen, mutta raadit eivät punkille lämmenneet, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä.
 
Melkein kuusi vuotta on kulunut siitä, kun tähän ketjuun on viimeksi kirjoitettu. Ihmettelen suuresti keskustelun puuttumista, sillä sinä aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Niinpä päivitän tilanteen, vaikka täytyy tunnustaa, että minulla on kaksi pahaa luonnevikaa. Ensimmäinen on se, etten ole jaksanut kiinnostua Euroviisuista, en koskaan enkä missään. Toinen on tietysti pakonomainen tarve valehdella, aina ja kaikkialla. (EDIT: Täytyy vielä lisätä päivitykseen vuoden 2015 pippalot, koska niiden lopputulos ei varsin ilmene edeltävistä viesteistä.)
  • 2015 Wien (Itävalta): Voittaja: Måns Zelmerlöw (Ruotsi): Heroes - Eihän sitä voi kiistää, ruotsalaiset osaavat. Kokonaan toinen kysymys on, mitä he osaavat, mutta tässä kontekstissa siihen vastaamista voi helposti pitää kateudensekaisena katkeruutena. Måns-herran tanssivat tikku-ukot ovat joka tapauksessa tulleet jäädäkseen, muodossa tahi toisessa. (Mutta että oli Suomella kaikkien aikojen esiintyjä ja kaikkien aikojen biisi! Pertti Kurikan nimipäivät ja "Aina mun pitää" oli tietysti yleisön suuri suosikki, mutta heidän kohtalokseen koituivat asiantuntijaraadit, joiden jäsenet istuvat vanhoissa saleissa pohtien heraldiikkaa ja väliaikaohjelman aikana sekoittavat salaisissa kammioissa väkeviä eliksiirejä tai kyselevät tähdiltä vastauksia korkeissa kylmissä norsunluutorneissaan. Ei olisi voinut musiikki mennä aidommaksi, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Pienen tasavaltamme urheat kansalaiset joka tapauksessa osoittivat harvinaisella tavalla pystypäistä rohkeutta äänestäessään PKN:n edustajakseen. Jiihaa!)
  • 2016 Tukholma (Ruotsi): Voittaja: Jamala (Ukraina): ”1944” - Varmaan poliittisimmasta päästä voittajia, Stalinin vainoista kertova kappale. (Suomi valitsi edustajakseen Sandhjan kappaleen "Sing Away" kaikkitietävän kansalaisraadin äänillä, yleisöäänestyksessä kappale oli vasta kolmas. Ja jos muistatte, Saara Aallon "No Fear" olisi tietysti kuulunut viedä sinne Globeniin. Mutta tyriminen on näissä karkeloissa käynyt meiltä aina niin helposti, hrmph.
  • 2017 Kiova (Ukraina): Voittaja Salvador Sobral (Portugali): ”Amar pelos dois” - tämä se vasta oli ihmeellinen kappale, kerrankin hämmentävän musiikin voimalla voiton vei hauras ja hoippuva kummajainen. (Suomea edusti Norma John, "Blackbird". Koska sanan kuultuani päässäni alkaa aina soida se ainoa oikea "Blackbird", en mitenkään voi koskaan muistaa, miltä tämä kuulosti. Ehkä sen tosiasian kanssa voi kuitenkin elää.)
  • 2018 Lissabon (Portugali) Lissabon: Voittaja Netta Barzilai (Israel): ”Toy” - tästä en sano mitään, sillä joku saattaa siitä pitää enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Odottelen vain, että palestiinalaiset saavat koronarokotuksen. (Nyt sai sitten Saara Aalto edustaa Suomea kappaleellaan "Monsters", mutta oikea hetki oli ohitettu, tai jotakin. Lisäksi valintaformaatti oli jotenkin epätoivoinen.)
  • 2019 Tel Aviv (Israel): Voittaja Duncan Laurence (Alankomaat): "Arcade" - Se tavallinen tarina mitä 99,9 prosenttiin euroviisukappaleista kuitenkin tulee: unohtuu täysin ja viimeistään kahden tunnin kuluessa biisin kuulemisesta. Oli se varmaan hyvä, koska voitti. (Daruden ja Sebastian Rejmanin "Look Away" oli sekin jollakin tapaa vaisu, varsinkin jos ajattelee sitä, mihin Darudekin on joskus (ehkä liian kauan sitten) pystynyt. Viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, että UMK ei kerta kaikkiaan toimi kutsukilpailuna. Ei vain toimi.)
  • 2020 Rotterdam (Alankomaat): Peruttiin koronaviruspandemian vuoksi - Kai sitä nyt olisi voinut jonkin konstin keksiä kisojen pitämiseksi, vaan ei. (Aksel Kankaanranta menetti elämänsä tilaisuuden. Seuraavan vuoden karsinnoissa nähtiin, että tilaisuus oli todellakin ainutkertainen. Mutta ehkä se kertoo myös jotakin vuosien 2020 ja 2021 UMK:n tasoerosta (tänä vuonna meillä oli jopa Danny! Ehkä ensi vuonna saamme Frederikin). Joka tapauksessa oli hyvää ja hienoa, että taas saatiin kokea oikeat karsinnat. Niissä sentään suomalaisilla on paljon paremmat mahikset pärjäillä.)
  • 2021 Rotterdam (Alankomaat): Uusi yritys! - Vuonna 2 j.K. olemme jo sen verran totuttautuneet uuteen normaaliin, että neljän kärjen taktiikkaan turvaten kisat pidetään tuli mitä tuli (jättiläistappajarobotteja, Godzilla, emoalus, uusi jääkausi tai mitä vain). Nyt onkin taas aika kuulostella ja arvostella kappaleita sitä mukaa kun kansalliset raadit niitä ulos pullauttavat, ja sehän on keväässä parhainta leskenlehtien lisäksi. Unkari... ei vaan Orbanistan ei ole mukana: maa on onnistuneesti omaksunut sen aseman, jota entismuinoin (vielä 1980-luvulla siis) mantereellamme hallinnoi Albania. Pitäkööt tunkkinsa. - Suomen edustajaksi, kuten varmaan kaikki ovat havainneet, pääsi Blind Channelin Dark Side. Itse olen sangen tyytyväinen, tämä edustaa paluuta juurille (siis vuoteen 2006) ja harras toiveeni on, että valitulla tiellä myös pysytään, tuli mitä tuli (jättiläistapp... jne jne). Itse asiassa hämmästyin suuresti voittomarginaalin murskaavuutta. Ehkä kansakuntamme ei sittenkään ole vielä täysin pilalla mitä musiikkimakuun tulee. - Kysyin muuten tunnetulta ennustajalinnulta, kotipihan Herra Harakalta, seuraavan ennuskysymyksen: "Voittaako Suomi tämän vuoden Euroviisut?" Lintu katsoi minua, heilutti (pitkää) pyrstöään ja pudottautui välittömästi hankeen oksalta, jolla oli istunut. Oraakkeli on puhunut ja selvää kieltä sittenkin. Tuohan tarkoittaa, että Helvetti jäätyy (taas). Ja sehän tarkoittaa... Torilla tavataan, näin niin kuin virtuaalisesti ainakin.
No niin, nyt on tilanne päivitetty. Loppukaneeetiksi voi vielä lukea Ville Vedenpään tuoreen analyysin Ylen uutisista: Blind Channel voi olla juuri se mitä korona-Eurooppa tarvitsee. (Ette usko miten monta monta monta kertaa ihminen on voinut uskoa ja ainakin toivoa näihin suuriin puhheisiin, vaikka sitä yhtä ihmeellistä iltaa lukuun ottamatta viisupää on aina järskähtänyt Karjalan mäntyyn, niin sanoakseni.)
 
Last edited:
Kärkikolmanneshan olisi hyvä sijoitus. Toivottavasti tällä kertaa päästään finaaliin asti. Euroviisuthan on kuitenkin aina sitäkin, että äänestetään naapurimaita.

Mä itse tykkäsin Blind Channelista, siinä oli niin hurjasti energiaa. Olin ennakkoon aikeissa äänestää TB:tä ja Pandoraa, mutta BC vaan oli lavalla vaikuttavampi.
 
Last edited:
Sitä ainokaista voittoa lukuunottamatta Suomen toiseksi paras sijoitus taitaa olla kuudes tai seitsemäs, joten esimerkiksi toinen, kolmas, neljäs tai viides sija olisi jo juhlimisen arvoista.
 
Jos oikein luin tilastoa (Euroviisuista on olemassa järjettömän paljon erilaisia tilastoja, joiden määrä ja laatu kilpailevat vakavasti fyysisen urheilun - paitsi ehkä jalkapallon ja jääkiekon - tilastomassan kanssa) on Suomi selvinnyt kärkikolmannekseen koko kisojen noin 60-vuotisen historian aikana vain kolme kertaa: Anneli Saaristo vuonna 1989 (7/22), Lordi vuonna 2006 (1/37) ja Softengine vuonna 2014 (11/37). Kuutossijoja on yksi (Marion Rung 1973) ja seiskasijoja kolme (Marion Rung 1962, Lasse Mårtenson 1964, Pihasoittajat 1975) mutta näinä varhaisina vuosina osallistujamaita oli niin vähän, ettei kärkikolmannekseen ollut asiaa. Lisäksi kymmenennen sijan paremmalla puolella ovat olleet Markku Aro & Koivistolaiset (8. sija 1971), Kirka (9. sija 1984) ja Sonja Lumme (9. sija 1985).

Vuoden 2021 kisoihin osallistuu [peräti 41 >] 39 joukkuetta, joten kärkikolmannekseen sijoittuakseen Blind Channelin tavoitteena on päästä finaalissa (26 joukkuetta) vähintään kolmanneksitoista (suhdeluku 0,3333). Päästessään sijalle 11 (suhdeluku 0,2821) he ohittavat niukasti kakkossijaa pitävän Softenginen (suhdeluku 0,2973) ja sijalla 12 (suhdeluku 0,3077) kolmosena olevan Anneli Saariston (suhdeluku 0,3182). Voitolla (suhdeluku 0,0256) luonnollisesti kaatuisi myös Lordi (suhdeluku (0,0270). Absoluuttiseen suhdelukuherruuteen on silti mahdotonta päästä, koska vuosina 2008, 2011 ja 2018 mukana oli peräti 43 maata (voittajan suhdeluku 0,0233).

Jos haluatte vielä herkistellä, katsokaapa Marion Rungin esitys kaikkien aikojen toisesta Eurovision laulukilpailusta vuonna 1962: Tipi-tii! Katsokaa ihmeessä, tämä on hyvä tapa rakentaa kisakuntoa.
 
Last edited:
Ainoa Suomen euroviisubiisi jonka osaan 2010-luvulta nimetä lienee PKN:n Aina mun pitää. Muiden maiden biisejä en osaa ko. ajanjaksolta nimetä senkään vertaa. Se ei johdu viisuista, vaan siitä että olen käytännössä lakannut katsomasta telkkaria (joitain sarjoja ja elokuvia lukuunottamatta, jotka katson netin kautta).

Euroviisuihin liittyy perheessämme 80-luvulla ollut perinne. Teimme ennen finaalia kukin tulosveikkauksen ja lisäksi meillä oli olkkarin pöydällä paperille piirretty pistetaulukko, jota täytimme pistelaskun edetessä. Oli se jännää.

Euroviisujen merkitys aikana, jolloin pop-musiikkia ei kuullut joka paikasta koko ajan, oli varmasti aiemmin erilainen kuin nykyään. Oma ehdoton suosikkini Suomen biiseistä on edelleen Anneli Saariston La dolce vita. Oltiin parikymppisinä kotibileissä ja pidettiin kisastudiota. Ja voi sitä riemua kun tulokset julkistettiin! Ei voittoa, mutta lähes sensaatiomainen seitsemäs sija ja eri aikojen pistejärjestelmiä vertaillessa edelleenkin yksi kovimmista sijoituksista ko. kisassa.

Tämän uusimman edustusbiisin katselin äsken youtubesta. Vertaus Linkin Parkiin ei ole kaukaa haettu. Biisi ei ole huono, ei se ole mitenkään järin ihmeellinenkään, mutta ihan ok. Esitykseksessä plussalle meni jätkien energisyys. Kyllä tässä on eväät finaaliin. Sijoitusta en lähde veikkailemaan.
 
Pakkohan tämäniltaisen semifinaali 1:n tiimoilta on jotakin sanoa:

Ukrainan postapokalyptinen Trinity oli hypnoottinen ja šamanistinen, lähes radioaktiivinen

Liettua tavalliseen tapaansa hömppäsarjan vakuuttavin

Tusse lauloi koko kehollaan erinomaisen väkevästi. Vaikka en periaatteessa soisi Ruotsille voittoa, Tusselle soisin. Mutta pieni epäilys kaihertaa: oliko se sittenkin vain kylmän laskelmoitua vedätystä?

Belgia pääsi jatkoon oudon jähmeällä ja vanhanaikaisella piiputtelulla. Kaikkea sitä!

Norjan kappaletta jos kuuntelee silmät kiinni, se on mukiinmenevä mutta lavashow yksi kaikkien aikojen kammottavimmista kökköilyistä.

Useimmat unohtuivat saman tien, niin kuin aina Euroviisuissa. Ja hyvä niin.
 
Höpisee täällä itsekseen mutta silti: Semifinaali 2

Suomi on paras. 🖕

Portugalin tyypillä oli hauska ääni.

Bulgaria oli jotenkin sympaattinen.

Sveitsiläinen lauloi pontevasti, mutta sanat olivat ihme hourailua.

Islanti oli yhä letkeä, tosin ikuisesti Stig-kopio

Tanska svengasi jotenkin perinnehumpassa, jos olisin Pirkko Liinamaa, antaisin pisteitä mutta en ole.

Muut olivat etupäässä niin kauheaa kuraa, täysin yhdentekevää jollotusta, ettei niistä jaksa sanoa mitään.

Edit: Jaa, äänet tuli ja että pitikin pitää hullua jännityksessä loppuun asti. Minä en ikimaailmassa olisi päästänyt mukaan Albaniaa, Serbiaa. Moldovaa, San Marinoa enkä Kreikkaa. Jumpuran kiekujat.

Huomatkaa muuten, että putoajat olivat etupäässä miessolisteja. Mitä se sitten kertookaan.

P.S. Kylläpä tuntui hyvältä kun viimeisen jatkoon pääsevän nimeä odotellessa yleisö alkoi huutaa tahdissa ”Finland, Finland”.
 
Last edited:
Minä en ole nyt muutamaan vuoteen jaksanut katsoa viisuja. Isoin syy on se, että minua eivät nämä etukäteiskarsinnat ja muut kiinnosta vaan itse finaali ja se tulee niin tuhottoman myöhään täällä Suomessa, etten jaksa sitä enää nykyään katsoa loppuun. Tietysti voisi katsoa esitykset ja tehdä omat pisteytykset biiseille ja sitten painua nukkumaan ja odottamaan lopputulosta. Mutta saapa nähdä.

Katsoin eilen ensimmäistä kertaa Suomen viisun kun sitä on niin hehkutettu monella suunnalla. Alku oli ihan lupaava, kiva tarttuva rytmi ja jäin odottamaan, että innostuisin siitä, mutta niin ei käynytkään. Puolivälin paikkeilla olin sitä mieltä, että nyt tämä on kuultu ja saisi jo loppua. Ei huono, mutta kun en saanut mitään selvää sanoista niin kuulosti saman toistamiselta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Ei se silti huono viisu ollut. Tuli sellainen olo, että ei tämä nyt ainakaan pisteittä jää ja positiivinen tunne, että muita ehdokkaita kuulematta tämä oli varmasti joka tapauksessa hyvä valinta vaikka minulle se ei jäänytkään soimaan päähän enkä varmaan vuoden päästä muista kappaleesta yhtään mitään (ellei se nyt sitten voita niin, että pitäisi oikeasti kuunnella kappale lyriikoiden kanssa, että tietää edes mistä siinä lauletaan).
 
Helin johdanto Facebookissa:
Mul o ollu viime vuasin semmonen tapa, et jos Suami lähte Euroviisuihi enkunkiälise laulun kans, mää käännän sen suamalais-ugrilaiseks - siis täl mun omal lounaismurttel. Nämä Sokian Kanavan (Sokia kana olis muuten kiva orkesterin nimi kans) eli Blind Channelin sanotukset ei ol sisällöltäs nyy iha semmost, mitä mää kannattaissin, mut tommotti vapaast mää sen käänsin kumminki. Onne muute finaaliin pääsemisest heil!

(Nii ja jos tykkätte jaka, ni jakaka - ko vaa muistatte pittä kulttuurin pualt somen ulkopualellaki sit, ko se taas lainvoimasest o mahrollist). Heli
 
Mulla on sellainen henkilökohtainen ongelma, että tylsistyn arkielämässäni aika helposti. En nyt sanoisi, että tasainen arki on välttämättä huono asia, mutta innostun tosi paljon erilaisista tapahtumista, kuten coneista tai Euroviisuista. Niinpä seuraan viisuja joka vuosi innolla ja onpa viime vuosina tullut haaveeksi reissata joskus paikan päälle. Tämän vuoden Suomen edustajasta tykkään ihan tosissani, biisi on erottuva, riittävän melodinen ja bändillä on mahtava energia. Uskon, että olemme top10:ssä, mikä olisi paras sijoitus sitten Lordin.

Mutta sijoituksesta viis, luvassa on mahtava ilta. Tämä vuonna luvassa ei kuitenkaan ole kotisohvaa kummempaa kisakatsomoa, mutta kävin shoppailemassa belgialaista suklaata, ranskalaisia juustoja ja muuta pientä hyvää, joten kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. 😀
 
Last edited:
Minusta on ollut tänä vuonna hauskaa seurata viisuja hieman toisesta näkövinkkelistä. Yksi laulunopettajistani on valmentanut Blind Channelia euroviisuesitystä varten, ja hän on aina välillä laittanut instagramiin pieniä kurkistuksia kulissien taakse. Käsittääkseni Yle pyytää häntä pestiin joka vuosi, ja siitä on tullut hänelle vakiojuttu, mutta tajusin asian vasta tänä vuonna. Näiden treenipätkien näkeminen ja seuraaminen on kyllä antanut ihan erilaisen perspektiivin euroviisuihin, jotka olen aiemmin mieltänyt enemmän huvitteluksi, vaikka takana on kurinalaista treeniä sekä laulun että koko esiintymisen ja esim. lavalla liikkumisen suhteen. Yksityiskohdat ovat loppuun asti hiottuja, kun esiinnytään kameroille.

Hurjan mielenkiintoista, ja on omalla kohdalla nostanut arvostusta viisuja kohtaan.
 
Nämä olivat jännittävimmät viisut pitkään aikaan. Äänestysjärjestelmä takasi hienon loppuhuipennuksen joka päättyi kerrankin onnellisesti: Rock and Roll Never Dies! (Se oli naulan kantaan osunut ensikommentti voittajalta, joka antoi uskoa siihen, että kiekujat ja keikistelijät saavat hävetä jatkossakin.) Sono anch'io fuori di testa – myös Blind Channelin menestyksen vuoksi.

Ammattiraadit: millaisia ammattilaisia mahtavat olla? Ilmeisesti laskelmoivia liukuhihnaiskelmätuottajia, mutta onneksi kansa(t) ymmärtää Oikean Musiikin päälle. Sanonpa minäkin Damianoa lainaten: Rock and Roll Never Dies!

P.S. Italiaa ehkä pidetään enemmän canzone-maana kuin rock-maana, mutta siellä on ollut esim. virkeästi progea jo alkuperäisellä 70-luvulla. Oletteko kuulleet… vaikkapa Premiata Forneria Marconista? Ihan kelpo musaa, tarpeeksi pitkää ja vaikeaselkoista, että siitä voi tykätä.
 
Muuten, katsoin uudestaan Måneskinin vedon Rotterdamissa voiton julistamisen jälkeen: olivat näemmä palauttaneet sanat alkuperäiseen asuunsa. Euroviisujen siveellisyyssäntöjen mukaan niistä oli kilpailuesityksessä pitänyt poistaa sanat cazzo (alat. ’penis’) ja coglioni (alat. ’kivekset’). Toivottavasti Ranska ei tee protestia.
 
Täällä taas!

Ensimmäisen semin pisteitä odotellessa totean seuraavaa:

1) Hämmentävintä oli se, etten oikeastaan vihannut, inhonnut tai halveksinut yhtään esitystä. Mitä viisuille on tapahtunut? Vai olenko seniili?

2) Pidin eniten Ukrainasta, Portugalista (wiccapiiri!), Tanskasta (tarttui kuin smørrebrødin voipuoli), Alankomaista ja aina hulvattomasta Moldovasta! Pääskööt jatkoon!

edit: Tanska ei sitten päässyt ja omien pisteideni loppupäästä Sveitsi Liettua Kreikka Norja ovat mukana. Pöh, ketunnaamat.
 
Last edited:
Ylös