Facebook

Amroth

Vaeltava haltianeito
Puhutaanpa Facebookin hyvistä ja huonoista puolista. (En tiedä, onko tätä keskustelua tarpeen aloittaa, mutta viisaammat voivat päättää siitä.) Kuinka tehokasta yksityisyyden suojaus on? Onko Facebook kaiken pahan alku ja juuri? Epäilen, ja voisin itse sanoa paljonkin Facebookista. Mutta, jos kerron kaikki ajatukseni, tämä menisi yksinpuheluksi. Niin että annan olla.:)
 
Anna tulla vain! Se on juuri oikea tapa aloittaa keskusteluja (ainakin täällä Käärmeessä): kertoa oma(t) mielipiteensä asiasta, josta haluaa keskustella toisten kanssa. Mitäs tässä sellaisia keskusteluja aloittamaan, että "puhukaa te muut vaikka aiheesta A jos kiinnostaa, hei hei"?

Niin että odotan kiinnostuneena Amrothin täysilaidallista aiheesta Facebook.
 
Täälläkin mielenkiinnolla kuultaisiin mitä tuosta facebookista Amrothilla on puurnattavana.
Meikäläinen itsehän ei enää hirveästi pyöri facebookin puolella, vaikka sellaisen omistankin, mutta sen verta hedelmällisiä nuo mielipiteet tähän liittyen tuntuvat olevan, että innolla niitä aina pyörin seuraamassa.
Kantaahan itsellänihän ei paljon asiaan tuppaa olemaan, kuin että aika hyödytönhän se minulle on, vaikkakin paranoidisena tuppaan varautumaan siihen, että tälläkin hetkellä liikkeitäni netissä seurataan facebookin osalta.
Aika epätoivoinen exähän tuo facebook muutenkin on. Sitä voi lähteä kuinka monet kerrat, mutta aina se on valmiina takaisin ottamaan ja jatkamaan siitä vanhasta.

Itsehän varmaan olisin jo kokonaan luopunut, ellei pitäisi joitakin sosiaalisia suhteita elätellä sitä kautta. Matkaa kun tuppaa olemaan moniin, ja puhelinta en koskaan ole osannut taikkapa jaksanut käyttää.
Facebookiinkin aikoinani liityin ihan muista syistä, kuin sen vuoksi, että itseäni olisi kummoisemmin innostanut. Tarinahan on aika jännä sinällänsä, koska jos sen lyhkäisesti kertoo, niin liityin facebookiin, koska tuntematon herra soitti ja käski eräs aamu.
Liittymisen hyvä puoli oli se, että olin selvillä enemmän tuttujen tekemisistä, koska onhan se niin pirun vaikeaa kertoa kasvokkain ne asiat. Kyseisiä henkilöitä kun kuitenkin suurinpiirtein päivittäin satuin näkemään, niin tokkopa se olisi kaiken muun jutellun ohella mainita esimerkiksi sitä, jos uuteen suhteeseen on hypännyt. Tässä siis takapiruna se eräs kerta, kun olin erästä toveriani vähän tikuilla pistellyt sormille, kun exästä olin muistuttanut, ja minullahan ei ollut hajuakaan ennen sitä keskustelua kyseisten erosta. Kuulemma kun facebookiin oli laittanut, ja kaikkihan siellä nykyään on, niin ei ollut muistanut minua asiasta infota.
 
Perun puheeni yksinpuhelusta, ja Tikin ja Kriisuksen toiveista annan tulla mitä ajattelen Facebookista.:)

Omalla kohdallani Facebook on aiheuttanut ilon lisäksi myös surua, sillä onnistuin törmäämään Facebookissa ystäväni kanssa jutellessani ihmiseen, jonka olen valmis toivottamaan -kauhistus- Sauronin vaivoiksi. Syy moiseen on se, että hän sattuu olemaan ylä-asteen kiusaaja, jonka kiusaamista jouduin sietämään kokoylä-asteen, joten siitä voi päätellä miksi en välittäisi kuulla hänestä vieläkään. No joo, ja tämä "Kiusaaja-Kille" sitten jatkoi ilkeilyään siinä määrin Facebookissa, joten poistin tein hänestä ilmoituksen ylläpitoon, eikä ole tyypistä sen jälkeen kuulunut. Ja on Facebookista ollut myös iloa: monta hyvänpäivän tuttua, joiden kanssa jutellea, ja os on jopa ystäviä tai kaveritanikin.
Tässä ensialkuun minun ajatuksia Facebookista.:)
 
Itse en ole koskaan facebookissa ollut ja mikäli suinkin sen pystyn välttämään, niin en koskaan sinne mene!

Tunnen joitakin ihmisiä jotka ovat facebookissa lähestulkoon aina. Sinne pitää mennä heti aamulla ja pitkin päivää kertoa omia tekemisiään ja laittaa kuvia.. sitä varten on oikein kännykässä netti, että aina pääsee päivittämään sen hetkisen tilanteen. Näin "ulkopuolisen" silmin se vaikuttaa jo sairaalloiselle käytökselle. Mutta en tarkoita etteikö omassa elämässäni olisi mitään sairaalloista.. ;)

En ymmärrä miksi omia tekemisiään täytyy jatkuvasti päivittää muiden tietoon, enkä ymmärrä miksi jatkuvasti pitää olla nuuskimassa toisten tekemisiä. Itse elän omaa elämääni ihan IRL, muut eläköön omaansa, sitten vaikka siellä facebookissa jos siltä tuntuu..

Pystyn myös vallan mainiosti pitämään yhteyttä muihin ihmisiin ilman mitään facebookkia. Aina olen saanut yhteyden haluamaani ihmiseen esim. kännykällä tai sähköpostitse ihan riittävän nopeasti. Jos joku turhaan yrittää etsiä minua facebookista, eikä ole minua muualtakaan tavoittanut, niin siinä tapauksessa se on sen merkki että haluankin pysyä hänen tavoittamattomissa. ;)
 
Itse olen myöskin facebookissa ja monta kertaa olen miettinyt sieltä lähtemistä, kun olen aika ajoin ahdistunut siihen kaikkeen kyttäykseen ja pienen kuplan sisällä elämiseen. Mutta se on hyvä keino pitää yhteyttä kauempana asuviin ihmisiin ja solmia uusia tuttavuuksia. Koirapiirien ryhmistä, joihin olen liittynyt, olen löytänyt paljon uutta tietoa sekä näkee itseä kiinnostavia yksilöitä (siis koiria, ei ihmisiä)joiden kuvia sinne on ladattu. Lisäksi sinne vasta perustettiin tämän alueen tapaamisryhmä, jonka tapahtumia odotan aika innolla. Kouluasioitakin on ollut helppo sitä kautta pitää yhteyttä.
Jos lopettaisin naamakirjassa käynnin, minulla antisosiaalisena ihmisenä olisi kyllä huomattavan vähän sosiaalisia yhteyksiä muihin. Jotenkin on niin hankalaa tarttua siihen puhelimeen ja kysyä sitä kautta kuulumisia.

Kavereikseni hyväksyn vain sellaiset ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä oikeassakin elämässä. Poikkeuksena on pari nettituttavuutta. Tämä naamakirja-kaverien määrä tuntuu olevan joillekin jonkilaisen statussymboli: haalitaan sinne sellaisiakin ihmisiä jotka tunnetaan vain nimeltä tai ne jotka on nähty vain kerran ja sitten sillä täytyy rehennellä. Halutaanko tätäkin kautta näyttää, että olen suosittu ja minulla menee hyvin kaunistelemalla totuutta?

Yksityisyyden suojaus on varmasti niin hyvä kuin itse vain haluaa. Omia asioitani kerron siellä rajallisesti ja satunnaisesti. Kaikkea en halua sinne purkaa, hauskat tapahtumat kyllä, sekä sellaiset asiat jotka ärsyttävät ja joihin tarvitsen apua. Joskus olen pöyristynytkin siitä, kuinka henkilökohtaisia asioita siellä oikeasti levitellään. Tietyt asiat ja kuvat skippaan (tietyiltä ihmisiltä) saman tien, jotka minua ei hirveästi oikeassakaan elämässä kiinnosta. Ne pintapuoliset tuttavuudet eivät sitten kovin kauaa pysy kavereina naamakirjassakaan, joiden kanssa on hyvin vähän yhteistä muutenkin.
 
Aika usein tuntuu siltä että Facebookista puhuttaessa ainakin "vastustajien" mielestä on mahdollista vain olla naamakirjan liikakäyttäjä tai olla olematta siellä ollenkaan. Jokainen kyllä varmasti tietää jonkun joka tekee vähän liikaa turhia päivityksiä, mutta väittäisin että suurin osa ihmisistä ei raportoi siellä jokaista suupalaansa ja vessareissuaan (tai sitten mulla on keskimäärin fiksuja kavereita, ei kyllä kauheasti feissarimokamateriaalia omassa feedissäni tule vastaan). Ja jos jonkun päivitykset ärsyttävät niin niiden näkymisen voi estää, vaikkei haluaisikaan poistaa ihmistä kavereista. Suurin osa omista kavereistani päivittää naamakirjaa harvakseltaan, muutamat sitten useammin mutta monet näistä aktiivisemmistakin kirjoittavat oikeasti hauskoja tai mielenkiintoisia päivityksiä. Ihan yhtä mielelläni luen jostakin hauskasta sattumuksesta Facebookista kuin Käärmeestä.

En oikeastaan ymmärrä mikä fb:ssä joidenkin mielestä on niin hirvittävän pahaa (mediamuotona, oletetaan nyt että kyseessä olisi täysin identtistä palvelua tarjoava firma jonka käyttöehdoissa ei olisi koskaan mitään hämärää). Kenenkään ei ole pakko liittyä, kirjoitella tai roikkua siellä, ei huolia puolituttuja kavereiksi tai lukea rasittavien ihmisten tilapäivityksiä, ei päivittää vartin välein sijaintiaan. Mutta jokaisella on oikeus myös tehdä noita kaikkia eikä se tee tietääkseni automaattisesti kenestäkään sen huonompaa ihmistä.

Naamakirjan käyttö tietysti muokkaa osaltaan yhteydenpitotapoja, mutta varmaan puhelimien yleistyessä joku oli sitä mieltä että voi voi, kyllä menee maailma pilalle kun ei enää nähdä kasvokkain tai kirjoiteta kirjeitä. Yhteydenpitovälineenä Facebook ei kyllä ole ainakaan itselläni korvattavissa sähköpostilla/puhelimella (eivätkä ne tietystikään aina Facebookilla). Puhelimessa puhuminen ei sovi kaikille (se voi olla todella ahdistavaa, enkä ole koskaan oppinut soittamaan vain rupatellakseni ilman jotain oikeaa asiaa), sähköposti ei sovi kaikkeen. Pikaviestiominaisuus olisi korvattavissa lähinnä jollain muulla pikaviestiohjelmalla mutta nekin varmaan köyhdyttävät oikeaa sosiaalisuutta. Lisäksi puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet on melkein aina erikseen pyydettävä tai jostain kaiveltava, ihmisen nimi selviää helpommin ja fb:ssä on suhteellisen helppo ottaa yhteyttä. Paitsi että eihän ujo ihminen tietysti ansaitsekaan tutustua ihmisiin joilta ei kehtaa edes puhelinnumeroa kysyä [22]

Itse kyllä roikun Facebookissa melko paljon, minulla on kavereina myös ihmisiä joiden kanssa en luultavasti pitäisi mitään yhteyttä muuten (mutta joiden kuulumiset silti edes jossain määrin kiinnostavat, esimerkiksi vanhat koulukaverit), enkä ole koskaan harkinnut häipyväni sieltä. En päivitä läheskään joka päivä, mutta saatan päivittää myös reissun päältä. Internetittömissä olosuhteissa ei ahdista naamakirjattomuus, vain se jos ei pääse lukemaan sähköpostia. Fb toimii myös tavallaan päiväkirjana, omanlaisena sellaisenaan kaikenmaailman blogien ja paperiversioiden ohella.
 
Minun mielipiteeni ja kokemukseni Facebookista on aika samankaltainen kuin Steelsheenillä. Minulle siitä on ollut aika lailla vain iloa, ehkä sen takia että olen valikoinut ystäväni ja kuten lähipiirini, hekin ovat aika kiinnostavaa porukkaa. Muutaman tylsän tyypin olen piilottanut mutta suurimmaksi osaksi tuttuni ovat hyviä kirjoittamaan ja hauskoja, parempia kuin minä itse. He ovat myös aika aikuisia ja fiksuja ihmisiä niin en muista kinä nähneeni mitään feissarimokiin kelpaavaa.

Olen vähän erakkoluonne ja Facebook on tehnyt elämästäni paljon sosiaalisempaa. En ole ollut juurikaan yhteyksissä serkkuihini ja arkana ihmisenä en varmasti ikinä soittaisi heille, ei minulla ole mitään asiaakaan. Facebookin kautta olen oppinut tuntemaan heitä paremmin. Sama pätee vanhoihin opiskelu- ja koulukavereihin. On hauska nähdä mitä heille kuuluu (vaikka välillä vähän käykin kateeksi, Facebookissa pidetään kyllä ehkä vähän kulisseja yllä mutta enpä puhuisi ahdistuksestani kauheasti sukujuhlissakaan).

Minulla on älypuhelin ja siinä tietysti netti ja käyn Facebookissakin monta kertaa päivässä, en tiedä mitä paheksuttavaa siinä on. Itse en juuri kirjoita, harrastan enemmän kuvia kiinnostavista tai kauniista asioista joihin törmään ollessani liikenteessä.
 
En ole Facebookissa juurikaan niiden käyttöehtohämäryyksien takia. Sosiaalinen media noin muuten on minusta ihan ok edistyssuunta. Ehkä ärsyttävintä tällaisen fFcebookiin kuulumattoman henkilön kannalta on kuitenkin ne ihmiset, jotka olettavat kaikkien olevan siellä. He hoitavat esimerkiksi kaikki kissanristiäiskutsut vain Facebookin kautta, ja unohtavat muut. Useimmitenhan näillä ei ole onneksi väliä. Jos minua ei muisteta kutsuja laittaessa, ei läsnäolonikaan varmaan ole erityisen toivottua tai oleellista. Joskus kuitenkin menee kivojakin tapahtumia ohi, ja sekös harmittaa. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole mikään harmittanut niin paljon, että olisin kokenut välttämättömäksi liittyä niin avoimen epäilyttävään palveluun.

Google+:aan sen sijaan olen liittynyt, koska sen toimintalogiikka on minusta selkeämpi, ja olen jo muutenkin mennyt laiskuuksissani antamaan pikkurillini Googlelle. Rahaahan nekin tiedoillani tekee (en oikein osaa arvioida, vastaavatko antamani tiedot vastakauppana saamiani palveluja arvoltaan), mutta sentään vähän hienovaraisemmin kääntein. Vaikka eipä kyllä sielläkään ole itse paljon tullut huudeltua mitään, lähinnä seurattua muiden kuulumisia (muilla kun on usein jännempää ja hauskemmat jutut).

Niin karulta kuin se kuulostaakin, joskus on myös vapauttavaa katkaista yhteyksiä menneisyyden ihmisiin. Vaikka joskus olisikin uteliaisuudesta kiva kuulla, mitä heille kuuluu, en erityisemmin halua heidän seuraavan, mitä minulle kuuluu :p. Koen, että hienovarainen etääntyminen olisi vaikeampaa, jos yhteyttä olisi ylläpidetty sosiaalisen median kautta. Onhan niitä jonkinlaisia blokkeja ja feedistä poistamisia, mutta voisi semmoinenkin johtaa välillä kiusallisiin tilanteisiin.

En koe tarpeelliseksi jakaa kovinkaan paljon tietoa itsestäni vähemmän läheisten ihmisten kanssa (ellei se tuo keskusteluun jotain lisää), ja yleensä saan heistäkin ihan riittävästi tietoa irl, joten ainakin toistaiseksi sosiaalinen media on tuntunut sinänsäkin aika turhalta kanavalta. Merkityksellisten ihmisten merkitykselliset kuulumiset kuulee edelleen onneksi muitakin kanavia pitkin, ennemmin tai myöhemmin.
 
Poistuin aikoinani facebookista, koska se oli kauhea aikasyöppö, käytin yllättävän paljon aikaa pelisovelluksiin ja ihmisten kuulumisien lukemiseen ja siksi, että jatkuvat "kehitysmuutokset" tekivät siitä mielestäni epäluotettavan - ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun estämäni ihmiset pomppasivat estolistalta pois ja yksityisasetukseni oli kumoutuneet julkisiksi kaikille.
Sittemmin jouduin työasioiden takia liittymään sinne uudelleen ja siellä olen yhä. Mutta en kauheasti postaile kuulumisiani sinne, en laita kuvia perheestä tai lapsista sinne, ja muutenkin poistelen vanhoja postauksia sieltä aika ajoin. Kuka niitä muka oikeasti selaa aikajanalla alaspäin, mitä olen kirjoittanut viime kuussa, tai puoli vuotta sitten? Ei kukaan. Eli ne voi poistaa ihan hyvin.
En myöskään tilaa kenenkään siellä olevan kaverini päivityksiä vaan poistan aina saman tien kaikki tilaukset. Kaverilista on pitkä, ei minulla ole aikaa lukea kaikkia päivityksiä, etenkin kun osa ihmisistä laittaa useammankin kuulumisen päivässä, jopa parin tunnin välein. Jos haluan siis tietää, mitä jollekin ystävälle kuuluu, menen erikseen katsomaan. Muutaman kerran joku kaveri on kuulumisiaan kysyttyäni esittänyt vastakysymyksen "Etkö sä lue mitään mun sivulta?!". No en. Siksi kysyn kasvotusten. Se on edelleen mukavampaa kuin jutella feissin kautta jonkun seinällä. Parasta on, kun joku soittaa tai viestii, että tulee kahville, tai pyytää tapaamaan jossain kivassa kahvilassa.
Plussaa on myös se, että saan mielenkiintoisista tapahtumista kutsuja helposti, ystävät voivat tosiaan myös lähettää kollektiivisesti kutsun johonkin minullekin ja omat menot voi näpsästi tarkistaa feissin tapahtumakalenterista.
Myönnän, että iso plussa on se, että feissin kautta on äärimmäisen helppoa pitää yhteyttä välimatkojen päähän; ystäviin englannissa ei tullut ilman facebook-profiilia pidettyä niin paljon yhteyttä kuin nyt taas fb:n kautta ja siellähän elämä menee eteenpäin ja olisi varmaan mennyt muutamat häät ja vauvojen syntymiset ohi ilman facbookia.
Toinen, mikä on ollut tavallaan kivaa, on fb-ystävien piirin laajuus ja monipuolisuus. Kaverilistalla on sellaisia mielenkiintoisia tapauksia työn ja kiinnostusten kohteitten kautta, joiden kuulumisia on hauska käydä välillä kommentoimassa ja joiden kanssa ehkä noin muuten tulisi törmäiltyä oman elämän kiireellisyyden takia harvemmin.
Eli kun punnitsee hyvät ja huonot puolet, niin niitä hyviä puolia on kuitenkin hippasen enemmän kuin huonoja, kunhan itse muistaa pitää aisoissa oman ajankäytön ja käyttäytymisensä siellä.
 
Jos pitäisi laittaa facebook "hyvään" tai "huonoon" arviointiin, en tietäisi kumpaan se kuuluu. Omat vanhempani ovat hyvin kriittisiä facebookia kohtaan, mikä taasen ärsyttää ainakin minua, sillä facebookista on mielestäni tullut kohtuuttomasti pahanilman lintu. Kyllä, facebookissa on yksityisyysasioissa puutteita, mutta käyttäjähän pystyy kuitenkin säätelämään tilinsä asetuksia itse, ja asiattomat viestit katoavat aika nopeasti, kiitos facebookiinkin jalkautuneiden nettipoliisien ja ylläpitäjien.
 
Minutkin kasvokirjasta löytää. Minään maailman x:ntenä ihmeenä en sitä pidä, ja hyvin voisin elää ilmankin, mutta löytyy siitä paljon hyviäkin puolia.

Varmasti sellaisesta, jota ei tuolta löydy, on ärsyttävää, jos kaikista tapahtumista tiedot on vain facebookissa. Itsekin olen välillä syyllistynyt siihen, etten muista kaikkien saavan kutsuja kasviksen kautta. Sillä saralla täytyisi kyllä pyrkiä parantamaan.

Kaveripiirini on levittäytynyt melko laajalle pitkin maailmaa. Olemme skypen ja sähköpostinkin välityksellä yhteydessä yksityisemmistä asioista. Muut asiat jaetaan sitten facebookissa. Se on myös yhteisöllisempi paikka kuin esimerkiksi sähköposti. Samanlaista yhteisöllisyyttä ei vaikka juuri noissa sähköposteissa minun mielestäni ole. Tietyt porukat hajoaisivat varmasti ilman facebookkia, nyt olemme lähes päivittäin yhteydessä. Toisaalta haluamme kaikki olla yhteydessä eli siinä mielessä facebook ei ole ehdoton välttämättömyys.

Kauhean yksityisiä asioita en mielelläni edes lue, siksi olenkin piilottanut pari kaveriani. Pari ihmistä olen piilottanut taas siksi, että ärsyynnyin heidän tilapäivityksistään lähes päivittäin. Muuten luen mielelläni monien tilapäivityksiä tmv. Monia mielenkiintoisia linkkejä ei tulisi muuten varmastikaan löydettyä.

Itsekin oleskelen tällä hetkellä ulkomailla, facebookin kautta tulee pidettyä perheen kanssa yhteyttä arkisemmissa asioissa, sähköpostin kautta sitten yksityisemmissä asioissa. Sitä pysyy paremmin perheen arjessa kiinni, kun jakaa pieniä arkisia asioita yms.

Sellainen hyvä puoli facebookissa on myös, että erinnäisiä vähemmistökieliä puhuvat pystyvät pitämään äidinkielellään toisiinsa yhteyttä ja pitämään yhteisöllisesti kielitaitoa yllä, vaikka asuisivat ympäri maailmaa. Esimerkiksi Suomen saamelaisilla on aktiivinen facebook-yhteisö.

Tärkeä kysymys on tietty yksityisyysasetukset. Itselläni ei ole uudistusten myötä ollut koskaan ongelmia asetusten muuttumisessa, mutta usemmalla kaverillani on ollut. Vaikka profiilini ei näy kuin kavereilleni, en kirjoita tai jaa mitään sellaista, mitä en voisi julkisestikin jakaa. Tosin kyllä se häiritsisi, jos kaikki yhtäkkiä pomppaisi suoraan kaikkien nähtäville.

Toistaiseksi hyvät puolet ovat reilusti voittaneet huonot. Ilman facebookkia voi hyvin elää, eikä kaikkien todellakaan tavitse olla siellä. Toisille sopii, toisille ei.
 
Kauhea facebookriippuvuus minulla: aivan liian helposti tulee istuttua koneen ääreen ja tuijotettua uutissyötettä, usein niin paljon että olo pikemminkin kurjenee kuin paranee. Voisi varmaan pitää facebookvapaan marraskuun vieroituksena. Tuntuu että keskittymiskykykin on heikentynyt, jos sitä nyt on ollut joskus olemassa.
 
Se vain pahenee älypuhelimen myötä. Tulee maattua pedissä uutissyötettä tuijottamassa, istuttua ruokapöydässä ja bussissa naama kiinni naamakirjassa. Ei ihme, että vesistöjen lähellä tekee mieli heittää luuri jorpakkoon.
 
Minä olen huomannut että välillä välttelen Facebookia kun se on vähän liian täynnä kaikkea masentavaa. Ei siinä mielessä että muilla vaikuttaisi olevan jotenkin täydellinen elämä, tuttavani ovat vain aika poliittisesti aktiivista ja tiedostavaa porukkaa ja jakavat kaikenlaista tärkeää tietoa muillekin.

Toisaalta olen saanut viime aikoina todella paljon iloakin Facebookista, olen nimittäin aika lailla päävastuussa työpaikan Facebook-sivun ylläpidosta. pääsen tutkimaan ties mitä vanhan kansan juhlapäiviä ja kaivelemaan 1800-luvun almanakoista tietoja ja muuta hauskaa (jos almanakkaan ja ajanlaskuun liittyvät asiat kiinnostavat niin se voi olla kiinnostava sivu).
 
Minä en ole facebookissa, eikä minulla ole kavereita niin paljon, että siihen olisi tarvettakaan. Kun ihmisten kuulumiset kiinnostaa niin laitan whatsappilla viestiä ja kysyn sen klassisen 'mitä kuuluu?', siihen ei välttämättä - oikeasti - vastata, mutta niin... näin käy varmaan facesessakin?

Markkinointikanavana face on varmaan ihan hyvä, mutta pelkäisin olevan siellä liikaa - koska olen tietokoneella muutenkin päivittäin ellen ole lapissa vaeltamassa. Raision kaupungin työntekijät saivat äskettäin ohjeistuksen kännykän käytöstä, kun näitä facepäivityksiä tehtiin ilmeisesti liiaksi asti ja varsinkin keittiöissä. Nyt sen kännykän räpläämiseen tarvitaan joko esimiehen lupa tai sitten jokin niistä tauoista (2x kahvitauko + ruokatauko).

Jälkikasvu voi olla (ei millään pahalla) riesa, jos soittavat äidille monta kertaa päivässä, vaikka aamulla, välitunneilla ja kun pääsevät kotiin. Vähän kuin pitäisi lähettää kerran tunnissa päivitys äidin aivoille (vähän kuin faceen), kuin äiti ei muuten muistaisi, että hänellä on lapsia.
 
Vaikuttaa siltä, että "vuosisadan sosiaalidiilin" luonut firma nimeltä Facebook on tosiaan sinut ihan kaikenlaisen siihen syötetyn tiedon käyttämisessä ikiomiin (bisnes-, ym.) tarkoituksiinsa ja sen luovuttamisessa ulkopuolisille — siis myös ihmisten yksityisen, tilinhallinnallisen turvatiedon.

Mitäköhän tuosta vielä seuraa; olettaen että touhu saa jatkua samanlaisena kiiltävähampaisen lakimiessuoja-armeijan ammattitaitoisella (ja kovapalkkaisella) avustuksella.
 
Last edited:
Kerrotko @Merri korvaavia väyliä Facebookille? Olen aina kiinnostunut naamiksesta lähtemisestä, olinhan sieltä joskus tämän vuosikymmenen alkupuolella pari vuotta protestiksi poissakin. Instagramia en ole koskaan kokeillut, mutta Whatsapp on ollut kyllä puhelimessa ahkerassa käytössä, senkin voisi vaihtaa. Olisiko Telegram parempi?
 
Ylös