Fantasia-aiheista runoutta

Pidän fantasiasta sekä kertovista runoista, mutta olen löytänyt hyvin vähän kirjoja, joissa nämä yhdistyvät. Joten kysyn teiltä! Oletteko nähneet runomuotoon tai edes enimmäkseen runomuotoon kirjoitettuja fantasiakirjoja? Pieniä runonpätkiähän on monissa fantasiakirjoissa (Tarussa ja Hobitissa muutama vähän pidempikin), mutta haluaisin löytää sellaista, jossa runo on proosaa tärkeämpää.

Lähimpänä etsimääni taitaa olla Tolkienin runoeepos Berenistä ja Lúthienista (The Lay of Leithian, julkaistu The Lays of Beleriandissa, HoME III, ja suuri osa myös Beren and Lúthien -kirjassa). Samoin kai eepos Húrinin lapsista (myös HoME III:ssa), vaikka se jäi kesken ennen kuin tarina pääsi kovinkaan pitkälle. Löytyykö muilta fantasiakirjailijoilta jotain tämän tapaista? Lyhyempiä eli muutaman sivun pituisia runokertomuksiahan Tolkienilla on paljonkin, pidemmästä päästä esimerkiksi Eärendilin laulu, jonka Bilbo lauloi Rivendellissä.

Seuraavaksi lähimpänä etsimääni taitavat olla vanhat eepokset: runo-Edda, Béowulf, Kalevala ja Kalevipoeg sekä antiikin eepoksista ainakin Homeroksen Ilias ja Odysseia sekä Vergiliuksen Aeneis. Osaatteko suositella muita? (Ilman smial Brandagamban lukupiiriä tämä luettelo olisi puolet lyhyempi - kiitos siitä!)

Muille, jotka etsivät tästä lukemista: itse pidän kovasti Aale Tynnin suomentamasta Eddasta, kahdessa osassa Eddan jumalrunot ja Eddan sankarirunot. Sekä tietysti Kalevalasta. Noista antiikin teoksista Odysseiassa taitaa olla eniten fantasiaelementtejä, mutta siitä on vain yksi runomuotoinen suomennos (Otto Manniselta) ja se on hieno mutta hidaslukuinen. Runomuotoa kaipaavalle Aeneis lienee helpommin lähestyttävä, koska siitä on kaksikin uutta runosuomennosta. Kaikkia näitä klassikoita löytyy helposti kirjastoista.

Vieläkö joku kirjoittaa runoeepoksia? Uusimmat näkemäni eepokset (em. Tolkienin lisäksi) taitavat olla Runebergilta, mutta niistä tähän mennessä lukemissani on hyvin vähän fantasiaksi laskettavaa. Vänrikki Stoolin tarinoissa oleva Matkamiehen näky -runo käynee esimerkistä, koska siinä on sentään aaveita, mutta se on lyhyt.

Varmaankin joku on myös kirjoittanut eepoksia Vergiliuksen ja Runebergin välissä. Onkohan jossain sellaisessa fantasiaelementtejä? Lisäksi toivomuslistalla olisi runomuotoinen suomennos tai edes englanninnos...

Yhtenäisten kertovien runojen lisäksi kysyn vielä runokokoelmista: tiedättekö fantasia-aiheisia sellaisia? Tolkienin Tom Bombadilin seikkailut kuulunee joukkoon, mutta entä muita?

Suomenkielisistä runoilijoista minulle tulee tähän liittyen mieleen oikeastaan vain Lassi Nummen runokokoelma Linna vedessä, joka kertoo Olavinlinnasta. Sekin kyllä kertoo lähinnä keskiaikaisesta historiasta, mutta mainitsee sentään legendan muurissa kasvavasta pihlajasta.

Jos ennemmin scifiksi luokiteltu aineisto kelpaa, niin Harry Martinsonin Aniara (vuodelta 1956) tulee tietysti mieleen. Suomennos löytyy. Itse muistan kyseisen teoksen vain kuunnelmamuodossa.

Onhan meillä myös Edgar Allan Poe.

Tässä sopinee puffata Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetin julkaisua Tyrän saanut ampiainen, johon kootuissa huonoissa runoissa "liikutaan niin tunnistettavassa arjessa, oman maailmamme salatuissa paikoissa, menneisyyden aikakausissa kuin avaruudenkin syvyyksissä."

Egill Yksikätinen, muinaissaagoja Pohjolasta on julkaistu suomeksi 2013. Löysin oman yksilöni erään Tamperelaisen kirjakaupan loppuunmyynnistä tänä keväänä.

Egill Yksikätinen taitaa tosin olla proosaa? Luin sen/sitä pari vuotta sitten, ja äkkiseltään en ainakaan muista, että se olisi ollut missään runomitassa tai edes runon muodossa.

Lukiossa luin Lewis Carrollin runokokoelman Fantasmagoria. Luin sen aikana, jolloin en vielä oikein ymmärtänyt runoutta enkä siitä välittänyt. Vahvoja mielikuviakaan ei enää ole, mutta spefin genreen se kyllä menee. Lisähuvituksena muistan suomentajan huomiot, sillä Carrollin runoja oli ilmeisesti vaikea kääntää (ikään kuin mitään runoutta olisi helppo kääntää, mutta ainakin se tuotiin siinä selvästi esille).

Edit. Niin ja tietysti Eino Leinon tuotannosta löytyy fantastisia elementtejä! Suosittelen toki muutenkin hänen tuotantoaan. Tykkäsin myös kovasti Helkavirsien sarjakuvasovituksesta.

^ Hupsista, totta.

Muoks. Vaikka hetkinen, on tuossa runosäkeitä kuitenkin jokunen jos tarkkoja ollaan.

Paljon kiitoksia! Aniara löytyi lähikirjastostani ja Helkavirsiä tekijänoikeusvapaana sekä Project Gutenbergista että Doriasta, joten aloitan niistä.

Minäkin pidän Leinon runoista, mutta jotenkin Helkavirsiä ja muut pidemmät teokset ovat jääneet kokonaan lukematta. Pitääpä tutustua...

Ehdottakaa toki lisääkin, jos keksitte! Minulle tuli vielä mieleen Ovidiuksen Muodonmuutoksia, josta olen nähnyt lapsena joko jonkin lyhennelmän tai proosakäännöksen, ja luokittelin sen muistaakseni mielessäni "novellikokoelmaksi", mutta siitä taitaa olla runomuotoisiakin suomennoksia. (Tämäkin tuli puheeksi Brandagamban lukupiirissä - ehkäpä luemme sen siellä joskus.)

Vielä eräs ehdotus, joka tosin sekään ei ole fantasiaa tiukassa mielessä, on Roald Dahlin humoristinen runokoelma "Rhyme Stew" (Tuomas Nevanlinnan suomentama laitos "Riimihärkää muusilla"). Siinä on runomuodossa uudelleen kerrottuja perinteisiä satuja, toki tietyillä dahlilaisilla käänteillä tyyliin Punahilkka syö suden.