Nerwende
Kontulainen
Pohjustuksena: katsoin prologin tätä varten sekä teatteriversiona että pidennettynä, ja kuuntelin kaikki neljä kommenttiraitaa sen osalta. Kirjoista en nyt ehdi kaivamaan faktoja, luotan siihen että joku puristeista kertoo meille mikä kaikki tässä mättää.
Ihan ensiksi on todettava, että minut oli aikoinaan aivopesty pitämään näistä elokuvista jo ennen ensimmäistäkään traileria sanayhdistelmällä "Galadrielia näyttelee Cate Blanchett". Kuinka voi maailmassa olla niin fiksu ohjaaja, että valitsee minun ehdottomasti suurimman suosikkinäyttelijäni esittämään tärkeintä lempparihahmoani missään kirjassa ikinä? Tämän seikan vuoksi olin (ja olen) valmis antamaan paljon muuta anteeksi. Blanchettin äänityö prologissa onkin minulle varsinaista herkkua, jota en ikinä väsy kuuntelemaan - se kun toimii yksinäänkin ilman kuvaa. Itse asiassa toivoisin että Cate tekisi joskus rooleja äänikirjoissa, niin täydellisesti hän hallitsee sävyt ja painotukset. </fanitus>
Sanotaan, että ensivaikutelma on ihmisessä tärkein jatkon kannalta, ja niin on ehkä elokuvissakin. Ainakin tässä tapauksessa minuun teki valtavan vaikutuksen ensimmäisellä kerralla pimeydestä alkava tarina, (äsken mainittu äänityöskentely) ja ennen kaikkea loistavalla maulla työstetty elokuvan nimi. Kommenttiraidoilta selviää, että titlet oli alunperin tehnyt jokin jenkkitaho, eikä PJ tiimeineen ollut niihin ollenkaan tyytyväinen. Ihan vasta elokuvan viimeistelyn loppupuolella niille löytyi lopullinen muoto kun jokin paikallinen naistaitelija (jonka nimeä en tavoittanut) suunnitteli ne vesimäisesti läikkyvät New Line etc-tekstit ja Alan Lee sen varsinaisen Lord of the Rings-tekstin. Muistan selkeästi ajatelleeni ensi-illassa istuessani tässä kohtaa että "no nyt on tyylitaju tekijöillä mukana, olemme turvallisissa käsissä" (seuraavan kerran totesin tarinan olevan turvassa kun Gandalf puhaltaa piipustaa joutsenlaivan ja teatterista kuului hyväksyviä naurahteluja, ja sitten lakkasinkin olemasta huolissani ja nautin elokuvasta täysillä).
Leffan nimestä vielä se mainitsemisenarvoinen seikka jonka muistaakseni Chris Lee tuo kommenttiraidoissa esille, että tämä ei ole "a Peter Jackson film" mikä osoittaa hienosti PJ:n tunteman kunnioituksen Tolkienia kohtaan.
Keitäs kahta noiden Galadrielin takana olevien hahmojen on tarkoitus esittää "kolme haltiolle"-kohdassa? Cirdania varmaan ainakin, ja.... Gil-Galadia? Eikun miten se menikään? Ja kumpi on kumpi?
Ihmiskuninkaiden joukossa on Alan Lee cameoroolissa, joskin minä olen kommenttiraidan kanssa eri mieltä siitä monentenako mistä lukien. Mistäs te muut hänet bonggaatte? Ja onko joukossa muita joiden nimet tiedämme?
Prologi on kokonaisuutena minusta onnistuttu kertomaan todella hyvin ja yllättävän tiiviisti. Olen todella tyytyväinen että se on mukana molemmissa lopullisissa versioissa. Tiimi nimittäin suunnitteli jossain vaiheessa jättävänsä sen kokonaan pois, ja tekstin lukijoiksi suunniteltiin myös Frodoa (joka ei olisi oikein toiminut, koska tapahtumat ovat tuhansia vuosia ennen hänen aikaansa) tai Gandalfia.
Pieniä yksityiskohtia: Sauronin ensiesiintyminen ei minusta ole kovin vakuuttava. Haarniska on toki hieno, mutta ensimmäisessä pätkässä jossa näytetään pelkästään "kasvoja" ne eivät liiku ollenkaan ja naamio vaikuttaa siksi tyhjältä (mitä se epäilemättä onkin, mutta) ja kokovartalokuvissa (varsinkin alasuunnasta) jalat näyttävät liian isoilta keskiruumiseen verrattuna. Elrondin silmien räpsyminen nuolien kiitäessä ohi on minusta hieno yksityiskohta, mutta mitä taistelukomentoja hän siinä huutaa? Muistan että valkokankaalta oli todella hankala seurata sitä kamera-ajoa jossa tullaan kielekkeen yli josta putoilee taistelijoita ja liidellään sivusuunnassa rintamien yllä. TV:n/tietokoneen ruuudulla silmät pysyvät paremmin perässä. Lieneekö kyse ihan vaan katsottavan alueen pinta-alasta vai onko kohtausta paranneltu digitaalisesti kotijulkaisua varten, sitä en osaa sanoa.
Löytämäni erot teatteri- ja SEE-version välillä ovat:
- Isildurin katoamista Sormusta käyttäessään ei näytetä teatteriversiossa (mikä on järkevää tarinaa tuntemattoman katsojan huomioonottamista, sillä eihän Sauronkaan kadonnut ja sitä jouduttaisiin muuten selittämään)
- kartta jonka kautta siirrytään SEE-versiossa Bilbon työhuoneeseen ja sitä kautta lisättyyn kertomukseen hobiteista (seuraava chapter)
- alaotsikko "the Fellowship of the Ring" on myös täten eri paikassa, mutta se kuuluukin jo oikeastaan seuraavaan osaan
Kommenttiraidoista erikseen:
-PJ/Fran Walsh/Philippa Boyens-tiimi manitsee, että prologista käytiin New Linen kanssa ensimmäinen kunnon taistelu New Line-studion kanssa (vaan kuten tiedämme, ei valitettavasti jäänyt viimeiseksi). Tiimi sai kuitenkin tahtonsa läpi.
- Caten oli ilmeisesti tarkoitus tehdä voiceover-kerrontaa myös Kuninkaan Paluun lopussa, (tästä luovuttiin syystä tai toisesta kommenttiraidan teon jälkeen).
- Richard Tayloria on niin ihastuttava kuunnella. Kiwi-aksentin lisäksi hän painottaa sanoja hassusti ja puhuu kuin lukisi valmiiksi kirjoitettua tekstiä (haastattelujen perusteella hän kuitenkin puhuu niin aina, joten en usko että hän tässäkään lukee. Taitaa olla vain merkki erikoisista aivoista. )
- Massive-armeijat pääsevät heti prologissa töihin, mutta niitä toki hyödynnetän vielä myöhemmin laajemmin.
- Joku Post-produktion-tiimistä puhuu hilpestästi "Sooron"ista, mutta eipä tämä jää viimeiseksi nimikömmähdykseksi. Onneksi niitä on loppupeleissä aika vähän, eikä itse elokuviin ole varsinaisesti muistaakseni yhtään pahaa virhettä päässyt (ärrät eivät toki pärise kaikilla yhtä tehokkaasti).
- Sormuksen tekijä, sittemmin syöpään kuollut <a href="http://www.jenshansen.com/thering.aspx">Jens Hansen</a> (eh? <a href="http://www.slightly-bonkers.net/hans/script.php">Hans Jensen</a>?!) ei alunperin ollut kiinnostunut projektista, mutta hänen poikansa puhui hänet ympäri. Ei ollut ainoa tapaus tämä laatuaan, samoin kävi ainakin myös Viggo Mortensenille, jonka poika sai hänet ottamaan Aragornin roolin vastaan (kiitos siitä, Henry! )
- Näyttelijöiden kommenttiraita alkaa asiallisen rauhalliseti ottaen huomioon sen hehkuttamisen, fanittamisen, päällekkäin puhumisen, vitsailun ja aiheesta eksymisten määrän mikä on luvassa. Christopher Lee tosin aloittaa heti tyylilleen uskollisena vakaasti luennoimmalla lisämateriaalia siltä varalta, että joku ei vielä ole lukenut kirjan prologia.
Ja vielä outona ekstrahuomautuksena: jäin ihmettelemään LE-valikoiden animaatioissa teatteriversion puolella näkemääni kohtausta jossa sormusten tekoon käytetty muotti avataan. En muista nähneeni sitä ikinä ennen missään muualla. Kai se lienee teatteriversion alkuperäisDVDllä ollut, minä en sitä vaan ole nähnyt.
Ihan ensiksi on todettava, että minut oli aikoinaan aivopesty pitämään näistä elokuvista jo ennen ensimmäistäkään traileria sanayhdistelmällä "Galadrielia näyttelee Cate Blanchett". Kuinka voi maailmassa olla niin fiksu ohjaaja, että valitsee minun ehdottomasti suurimman suosikkinäyttelijäni esittämään tärkeintä lempparihahmoani missään kirjassa ikinä? Tämän seikan vuoksi olin (ja olen) valmis antamaan paljon muuta anteeksi. Blanchettin äänityö prologissa onkin minulle varsinaista herkkua, jota en ikinä väsy kuuntelemaan - se kun toimii yksinäänkin ilman kuvaa. Itse asiassa toivoisin että Cate tekisi joskus rooleja äänikirjoissa, niin täydellisesti hän hallitsee sävyt ja painotukset. </fanitus>
Sanotaan, että ensivaikutelma on ihmisessä tärkein jatkon kannalta, ja niin on ehkä elokuvissakin. Ainakin tässä tapauksessa minuun teki valtavan vaikutuksen ensimmäisellä kerralla pimeydestä alkava tarina, (äsken mainittu äänityöskentely) ja ennen kaikkea loistavalla maulla työstetty elokuvan nimi. Kommenttiraidoilta selviää, että titlet oli alunperin tehnyt jokin jenkkitaho, eikä PJ tiimeineen ollut niihin ollenkaan tyytyväinen. Ihan vasta elokuvan viimeistelyn loppupuolella niille löytyi lopullinen muoto kun jokin paikallinen naistaitelija (jonka nimeä en tavoittanut) suunnitteli ne vesimäisesti läikkyvät New Line etc-tekstit ja Alan Lee sen varsinaisen Lord of the Rings-tekstin. Muistan selkeästi ajatelleeni ensi-illassa istuessani tässä kohtaa että "no nyt on tyylitaju tekijöillä mukana, olemme turvallisissa käsissä" (seuraavan kerran totesin tarinan olevan turvassa kun Gandalf puhaltaa piipustaa joutsenlaivan ja teatterista kuului hyväksyviä naurahteluja, ja sitten lakkasinkin olemasta huolissani ja nautin elokuvasta täysillä).
Leffan nimestä vielä se mainitsemisenarvoinen seikka jonka muistaakseni Chris Lee tuo kommenttiraidoissa esille, että tämä ei ole "a Peter Jackson film" mikä osoittaa hienosti PJ:n tunteman kunnioituksen Tolkienia kohtaan.
Keitäs kahta noiden Galadrielin takana olevien hahmojen on tarkoitus esittää "kolme haltiolle"-kohdassa? Cirdania varmaan ainakin, ja.... Gil-Galadia? Eikun miten se menikään? Ja kumpi on kumpi?
Ihmiskuninkaiden joukossa on Alan Lee cameoroolissa, joskin minä olen kommenttiraidan kanssa eri mieltä siitä monentenako mistä lukien. Mistäs te muut hänet bonggaatte? Ja onko joukossa muita joiden nimet tiedämme?
Prologi on kokonaisuutena minusta onnistuttu kertomaan todella hyvin ja yllättävän tiiviisti. Olen todella tyytyväinen että se on mukana molemmissa lopullisissa versioissa. Tiimi nimittäin suunnitteli jossain vaiheessa jättävänsä sen kokonaan pois, ja tekstin lukijoiksi suunniteltiin myös Frodoa (joka ei olisi oikein toiminut, koska tapahtumat ovat tuhansia vuosia ennen hänen aikaansa) tai Gandalfia.
Pieniä yksityiskohtia: Sauronin ensiesiintyminen ei minusta ole kovin vakuuttava. Haarniska on toki hieno, mutta ensimmäisessä pätkässä jossa näytetään pelkästään "kasvoja" ne eivät liiku ollenkaan ja naamio vaikuttaa siksi tyhjältä (mitä se epäilemättä onkin, mutta) ja kokovartalokuvissa (varsinkin alasuunnasta) jalat näyttävät liian isoilta keskiruumiseen verrattuna. Elrondin silmien räpsyminen nuolien kiitäessä ohi on minusta hieno yksityiskohta, mutta mitä taistelukomentoja hän siinä huutaa? Muistan että valkokankaalta oli todella hankala seurata sitä kamera-ajoa jossa tullaan kielekkeen yli josta putoilee taistelijoita ja liidellään sivusuunnassa rintamien yllä. TV:n/tietokoneen ruuudulla silmät pysyvät paremmin perässä. Lieneekö kyse ihan vaan katsottavan alueen pinta-alasta vai onko kohtausta paranneltu digitaalisesti kotijulkaisua varten, sitä en osaa sanoa.
Löytämäni erot teatteri- ja SEE-version välillä ovat:
- Isildurin katoamista Sormusta käyttäessään ei näytetä teatteriversiossa (mikä on järkevää tarinaa tuntemattoman katsojan huomioonottamista, sillä eihän Sauronkaan kadonnut ja sitä jouduttaisiin muuten selittämään)
- kartta jonka kautta siirrytään SEE-versiossa Bilbon työhuoneeseen ja sitä kautta lisättyyn kertomukseen hobiteista (seuraava chapter)
- alaotsikko "the Fellowship of the Ring" on myös täten eri paikassa, mutta se kuuluukin jo oikeastaan seuraavaan osaan
Kommenttiraidoista erikseen:
-PJ/Fran Walsh/Philippa Boyens-tiimi manitsee, että prologista käytiin New Linen kanssa ensimmäinen kunnon taistelu New Line-studion kanssa (vaan kuten tiedämme, ei valitettavasti jäänyt viimeiseksi). Tiimi sai kuitenkin tahtonsa läpi.
- Caten oli ilmeisesti tarkoitus tehdä voiceover-kerrontaa myös Kuninkaan Paluun lopussa, (tästä luovuttiin syystä tai toisesta kommenttiraidan teon jälkeen).
- Richard Tayloria on niin ihastuttava kuunnella. Kiwi-aksentin lisäksi hän painottaa sanoja hassusti ja puhuu kuin lukisi valmiiksi kirjoitettua tekstiä (haastattelujen perusteella hän kuitenkin puhuu niin aina, joten en usko että hän tässäkään lukee. Taitaa olla vain merkki erikoisista aivoista. )
- Massive-armeijat pääsevät heti prologissa töihin, mutta niitä toki hyödynnetän vielä myöhemmin laajemmin.
- Joku Post-produktion-tiimistä puhuu hilpestästi "Sooron"ista, mutta eipä tämä jää viimeiseksi nimikömmähdykseksi. Onneksi niitä on loppupeleissä aika vähän, eikä itse elokuviin ole varsinaisesti muistaakseni yhtään pahaa virhettä päässyt (ärrät eivät toki pärise kaikilla yhtä tehokkaasti).
- Sormuksen tekijä, sittemmin syöpään kuollut <a href="http://www.jenshansen.com/thering.aspx">Jens Hansen</a> (eh? <a href="http://www.slightly-bonkers.net/hans/script.php">Hans Jensen</a>?!) ei alunperin ollut kiinnostunut projektista, mutta hänen poikansa puhui hänet ympäri. Ei ollut ainoa tapaus tämä laatuaan, samoin kävi ainakin myös Viggo Mortensenille, jonka poika sai hänet ottamaan Aragornin roolin vastaan (kiitos siitä, Henry! )
- Näyttelijöiden kommenttiraita alkaa asiallisen rauhalliseti ottaen huomioon sen hehkuttamisen, fanittamisen, päällekkäin puhumisen, vitsailun ja aiheesta eksymisten määrän mikä on luvassa. Christopher Lee tosin aloittaa heti tyylilleen uskollisena vakaasti luennoimmalla lisämateriaalia siltä varalta, että joku ei vielä ole lukenut kirjan prologia.
Ja vielä outona ekstrahuomautuksena: jäin ihmettelemään LE-valikoiden animaatioissa teatteriversion puolella näkemääni kohtausta jossa sormusten tekoon käytetty muotti avataan. En muista nähneeni sitä ikinä ennen missään muualla. Kai se lienee teatteriversion alkuperäisDVDllä ollut, minä en sitä vaan ole nähnyt.