eowynofmay
Kontulainen
FOTR 37) Lothlórien**, FOTR 38 ) Caras Galadhon** ja FOTR 3
Minulla oli käytettävissä ainoastaan SEE-versio, joten tarkkoja eroja teatteriversioon en pysty kertomaan (joku voi varmaan valaista asiaa), mutta yhtenä ajatuksena SEE-versiota tehdessä oli lisätä hahmojen uskottavuutta ja kerroksia. Allaolevissa kohtauksissa näin tehtiin etenkin Aragornin ja Boromirin suhteen.
FOTR 37) Lothlórien**
Referaatti: Saattue juoksee Lothlórienin metsään. Galadriel tietää saattueen tulosta ja ”lähettää viestin” Frodon mieleen eli on mentaaliyhteydessä. Haltiajoukko Haldirin johdolla pysäyttää saattueen. Haldirkin tietää Frodosta, koska sanoo hänen tuoneen mukanaan suuren pahan (Great Evil). Heitä ei haluta päästää pidemmälle ja Aragorn neuvottelee asiasta.
Kommenttiraidoilta selviää, että alun perin oli tarkoitus, että örkkijoukko seuraa saattuetta metsään. Tästä kuitenkin luovuttiin, koska Lothlórienin kohdalla haluttiin korostaa Frodon ja Galadrielin tapaamista. Tuo mentaaliyhteyden näyttäminen oli tärkeää siksikin, että sitä käytetään myöhemminkin jatko-osissa. Vaikkakin Frodo on vain vastaanottavana osapuolena.
Kirjoissa ainoa erimielisyys koski Gimlin mukaantuloa, mutta itse saattueen viivästyttäminen on minusta käsittämätön ratkaisu elokuvassa. Etenkään kun saattueesta tiedettiin ja varmaan oli tiedossa myös sen tärkeys. En löytänyt mitään perustelua tälle kommenteista, onko joku muu löytänyt? Toinen ihmetyksen aihe on se, että Aragornin pitäisi mielestäni olla varsin tunnettu henkilö myös Lothlórienissa, mutta elokuvassa näin ei ole.
Sen sijaan minusta hauska juttu oli tuo Gimlin varoittelu ja sitä seuraava haltioiden ilmestyminen metsään tullessa. Minua ei haittaa se, että Gimlille on elokuvassa annettu näitä huumoripitoisempia repliikkejä. Mielestäni se ei vie Gimlin uskottavuutta.
FOTR 38 ) Caras Galadhon**
Referaatti: Haltiat johdattavat saattueen haltiavallan keskukseen, Caras Galadhoniin. Siellä he tapaavat puussa olevalla fletillä valtias Celebornin ja valtiatar Galadrielin. Vaihdetaan kuulumiset ja Galadriel koettelee katsellaan saattueen jäsenet. Sen jälkeen saattue päästetään lepäämään.
Minusta tuo tarkempi metsän kuvaus jouluvaloineen (ne valopisteet ovat siis jouluvaloja) on varsin onnistunut. Sisältäen nuo portaat puiden ympäri. Alussa puiden tekijöillä oli ongelmia, koska he tekivät liian säännöllisiä puita. Sitten tämän puolen johtaja (nimeä en nyt muista) teki heille kirjallisen dokumentin, puuoppaan. Tässä kerrottiin kuinka puut kasvavat ja miltä ne näyttävät. Ja jo alkoi puiden ulkonäkö paranemaan.
Yritin noista puista katsoa, missä on trikkiä ja mikä on aitoa maksiatyyriä (puuthan eivät missään nimessä ole kokonsa puolesta miniatyyrejä), mutta en erottanut. Hyvin tehty.
Ja huomaattehan ne jouluvalopisteet Galadrielin silmissä ns. Galadriel-valot. Hänessähän ikä ei ulkonäössä näy, mutta silmien syvyydessä se näkyy ja siksi silmiä haluttiin korostaa. Ja samassa yhteydessä voin hehkuttaa Cate B:n ääntä, joka on minusta aivan hurmaavan haltiamainen.
Kun nähdään ensi silmäys Caras Galadhoniin, niin minua ei voi olla häiritsemättä se, että maisema näyttää vesivärimaalaukselta, ei aidolta. Ja vaikka tuo lähikuvaus saa siunaukseni, niin muuten olisin odottanut kirjan perusteella jotain vielä muuta (älkää kysykö mitä, en osaa selittää, ehkä kukkia, mystisempää, haltiamaisempaa).
Boromirin tuntemuksia kehitellään hienosti. Avuttomuus ylivoimaisen vihollisen edessä, epätoivo jne.
Yksi pikku juttu, tiedän, että Aragorn purkaa turhautumistaan/suruaan Gandalfin poismenon takia, mutta joka kerran minusta tuntuu siltä, että Ara lyö Gimliä tyynyn sijaan….
FOTR 39) The Mirror of Galadriel**
Referaatti: Galadriel viittaa Frodon mukaansa Galadrielin peilille, joka näyttää mennyttä, nykyisyyttä ja joskus tulevaisuutta. Frodo katsoo ja näkee mitä tapahtuu, jos hän epäonnistuu. Galadriel kertoo olevansa timanttisormuksen Nenyan haltija ja Frodo tarjoaa sormusta hänelle. Galadriel selviytyy koetuksesta.
Pohdin joka kerran sitä onko Cate-Galadrielin jäykkä kädenojennus taaksepäin se kirjassa mainittu viittaus Frodolle. Galadrielin koetus on minusta todella hyvin onnistunut kohtaus. Tuo vanha keino eli ”negatiivitekniikka” Galadrielin näyttäessä mustalta kuningattarelta, Cate B:n äänen hidastaminen, niin että saadaan uhkaava sävy, mutta ääni säilyy rytmiltään tunnistettavana jne. Ja ah, miten pidänkään Cate B:n näyttelemisestä, kun hän selviää koettelemuksesta. Arvatkaa olenko Cate B. –fani?
Kirjassa Sam oli peilillä Frodon mukana, mutta minusta toimii varsin hyvin se, että Samin osuus on "annettu" Frodolle.
Minusta tässä dialogissa on hienosti toteutettu se, että Frodo ymmärtää varmaan ensimmäistä kertaa tehtävän koko vaativuuden, sen mikä sisäinen vaara sormus on saattueelle ja että tehtävä on yksinäinen.
Minulla oli käytettävissä ainoastaan SEE-versio, joten tarkkoja eroja teatteriversioon en pysty kertomaan (joku voi varmaan valaista asiaa), mutta yhtenä ajatuksena SEE-versiota tehdessä oli lisätä hahmojen uskottavuutta ja kerroksia. Allaolevissa kohtauksissa näin tehtiin etenkin Aragornin ja Boromirin suhteen.
FOTR 37) Lothlórien**
Referaatti: Saattue juoksee Lothlórienin metsään. Galadriel tietää saattueen tulosta ja ”lähettää viestin” Frodon mieleen eli on mentaaliyhteydessä. Haltiajoukko Haldirin johdolla pysäyttää saattueen. Haldirkin tietää Frodosta, koska sanoo hänen tuoneen mukanaan suuren pahan (Great Evil). Heitä ei haluta päästää pidemmälle ja Aragorn neuvottelee asiasta.
Kommenttiraidoilta selviää, että alun perin oli tarkoitus, että örkkijoukko seuraa saattuetta metsään. Tästä kuitenkin luovuttiin, koska Lothlórienin kohdalla haluttiin korostaa Frodon ja Galadrielin tapaamista. Tuo mentaaliyhteyden näyttäminen oli tärkeää siksikin, että sitä käytetään myöhemminkin jatko-osissa. Vaikkakin Frodo on vain vastaanottavana osapuolena.
Kirjoissa ainoa erimielisyys koski Gimlin mukaantuloa, mutta itse saattueen viivästyttäminen on minusta käsittämätön ratkaisu elokuvassa. Etenkään kun saattueesta tiedettiin ja varmaan oli tiedossa myös sen tärkeys. En löytänyt mitään perustelua tälle kommenteista, onko joku muu löytänyt? Toinen ihmetyksen aihe on se, että Aragornin pitäisi mielestäni olla varsin tunnettu henkilö myös Lothlórienissa, mutta elokuvassa näin ei ole.
Sen sijaan minusta hauska juttu oli tuo Gimlin varoittelu ja sitä seuraava haltioiden ilmestyminen metsään tullessa. Minua ei haittaa se, että Gimlille on elokuvassa annettu näitä huumoripitoisempia repliikkejä. Mielestäni se ei vie Gimlin uskottavuutta.
FOTR 38 ) Caras Galadhon**
Referaatti: Haltiat johdattavat saattueen haltiavallan keskukseen, Caras Galadhoniin. Siellä he tapaavat puussa olevalla fletillä valtias Celebornin ja valtiatar Galadrielin. Vaihdetaan kuulumiset ja Galadriel koettelee katsellaan saattueen jäsenet. Sen jälkeen saattue päästetään lepäämään.
Minusta tuo tarkempi metsän kuvaus jouluvaloineen (ne valopisteet ovat siis jouluvaloja) on varsin onnistunut. Sisältäen nuo portaat puiden ympäri. Alussa puiden tekijöillä oli ongelmia, koska he tekivät liian säännöllisiä puita. Sitten tämän puolen johtaja (nimeä en nyt muista) teki heille kirjallisen dokumentin, puuoppaan. Tässä kerrottiin kuinka puut kasvavat ja miltä ne näyttävät. Ja jo alkoi puiden ulkonäkö paranemaan.
Yritin noista puista katsoa, missä on trikkiä ja mikä on aitoa maksiatyyriä (puuthan eivät missään nimessä ole kokonsa puolesta miniatyyrejä), mutta en erottanut. Hyvin tehty.
Ja huomaattehan ne jouluvalopisteet Galadrielin silmissä ns. Galadriel-valot. Hänessähän ikä ei ulkonäössä näy, mutta silmien syvyydessä se näkyy ja siksi silmiä haluttiin korostaa. Ja samassa yhteydessä voin hehkuttaa Cate B:n ääntä, joka on minusta aivan hurmaavan haltiamainen.
Kun nähdään ensi silmäys Caras Galadhoniin, niin minua ei voi olla häiritsemättä se, että maisema näyttää vesivärimaalaukselta, ei aidolta. Ja vaikka tuo lähikuvaus saa siunaukseni, niin muuten olisin odottanut kirjan perusteella jotain vielä muuta (älkää kysykö mitä, en osaa selittää, ehkä kukkia, mystisempää, haltiamaisempaa).
Boromirin tuntemuksia kehitellään hienosti. Avuttomuus ylivoimaisen vihollisen edessä, epätoivo jne.
Yksi pikku juttu, tiedän, että Aragorn purkaa turhautumistaan/suruaan Gandalfin poismenon takia, mutta joka kerran minusta tuntuu siltä, että Ara lyö Gimliä tyynyn sijaan….
FOTR 39) The Mirror of Galadriel**
Referaatti: Galadriel viittaa Frodon mukaansa Galadrielin peilille, joka näyttää mennyttä, nykyisyyttä ja joskus tulevaisuutta. Frodo katsoo ja näkee mitä tapahtuu, jos hän epäonnistuu. Galadriel kertoo olevansa timanttisormuksen Nenyan haltija ja Frodo tarjoaa sormusta hänelle. Galadriel selviytyy koetuksesta.
Pohdin joka kerran sitä onko Cate-Galadrielin jäykkä kädenojennus taaksepäin se kirjassa mainittu viittaus Frodolle. Galadrielin koetus on minusta todella hyvin onnistunut kohtaus. Tuo vanha keino eli ”negatiivitekniikka” Galadrielin näyttäessä mustalta kuningattarelta, Cate B:n äänen hidastaminen, niin että saadaan uhkaava sävy, mutta ääni säilyy rytmiltään tunnistettavana jne. Ja ah, miten pidänkään Cate B:n näyttelemisestä, kun hän selviää koettelemuksesta. Arvatkaa olenko Cate B. –fani?
Kirjassa Sam oli peilillä Frodon mukana, mutta minusta toimii varsin hyvin se, että Samin osuus on "annettu" Frodolle.
Minusta tässä dialogissa on hienosti toteutettu se, että Frodo ymmärtää varmaan ensimmäistä kertaa tehtävän koko vaativuuden, sen mikä sisäinen vaara sormus on saattueelle ja että tehtävä on yksinäinen.
Lothlórienin kuuluisia olla valon ja rauhaisan metsäluonnon suojasatama, lepopaikka. Mutta nyt se on ensinnäkin ärsyttävän sininen (yäk) ja ''hengellinen'' pleissi, jonne joutuva on jatkuvassa henkisessä paineessa ja ristitulessa. Ainoa hyvä siellä on upean kaunis arkkitehtuuri. Tuollaisessa kukkamaisessa puutalossa olisi hieno asustaa ainakin osan vuodesta.
