Gandalf ja hobitit

En ainakaan nopealla selailulla löytänyt aiheesta aikaisempaa keskustelua.

Muistelen jossain kerrotun, että Bilbo teki Gandalfiin vaikutuksen jo
lapsena/nuorena. Mutta kuinka ihmeessä Gandalf alun alkaen yleensä päätyi läheisiin tekemisiin hobittien kanssa, kun kukaan muu ei heihin vaikuta kiinnittäneen juurikaan huomiota?

Huom. Olen joutunut korjaamaan tässä viestissä alun perin esittämiäni spekulaatioita. Argumentoin itseäni vastaan sinisellä präntätyillä riveillä.


Tietääkseni ensimmäinen ajoitettu maininta Gandalfin tekemisistä hobittien kanssa on peräisin vuosilta 2759-2760 kolmatta aikaa (1159-1160 konnunlaskua), kun Eriadorissa hirmuinen Ikitalvi tappoi ihmisiä ja hobitteja nälkään ja kylmyyteen. Vuosien kirjassa (TSH, Liite B) kerrotaan, että tuolloin Gandalf tuli kontulaisten avuksi. (Ks. myös Keskeneräisten tarujen kirja, s. 450-451).

Toisaalta Gandalf oli jo siihen mennessä kierrellyt huomattavan kauan pitkin ja poikin Keski-Maata, joten voimme olettaa, että hän tiesi minne meni lähtiessään kaivamaan hoppeleita hangesta. Meille ei vain kerrota tarkasti, milloin iso G todella tutustui puolituisiin, mutta kuvittelisin, että kun pakkanen vain kiristyi ja lunta tuprutti, Gandalf päätti käydä tarkistamassa hobittiensa kunnon eikä vain sattumalta tupsahtanut paikalle. Olihan pikkuväki ehtinyt asustaa neljännyksissään jo reilut tuhat vuotta. [Tosin yllämainitussa KTK:n kohdassa (luvun Ereborin-retki liitteessä) Gandalf sanoo: "Minun sydämessäni on ollut lämmin paikka hobiteille Pitkästä talvesta lähtien -- -- olin siellä oikeaan aikaan nähdäkseni miten rohkeata joukkoa he ovat..." mikä saattaisi viitata siihen, ettei hän varsin tuntenut hobitteja sitä ennen. Ehkä kuitenkin tiesi heistä vaikka ei tuntenut heitä.]

Oma teoriani siitä, miten Gandalf oikeasti kiinnostui hobiteista, on tämä: Elleivät sananvalinnat Gandalfin muisteloissa Ikitalvesta tarkoita sitä, että hän ei sitä ennen tiennyt hobiteista mitään, todennäköisimmin hän tapasi heitä ensimmäisen kerran Briissä, joka oli kuitenkin liikenteen solmukohta (vaikka kulkihan tie Lindoniin Konnun kautta, joten hänen olisi ollut suorastaan mahdotonta olla tapaamatta heitä), ja syy siihen, miksi hän muiden Eriadorin asujainten tapaan ei ohittanut periannathia olankohautuksella, oli puolestaan todennäköisimmin -- mikäs muu kuin piippukessu! (Joten voimme olettaa, että Harmaahursti imaisi ensimmäisen piipullisensa tuntemassamme majatalossa, ihastui ja addiktoitui siihen ja ryhtyi luonteenomaisen ponnekkaasti hakemaan paikkaa, jossa tuota ihmeyrttiä tuotettiin.) Niinpä Pomppivan ponin (tai kenties jopa itsensä Vihreän Lohikäärmeen) savuisanmukava interiööri (vahvistettuna Piiparin suvun taidoilla) lienee ollut se ratkaiseva tekijä, joka niin pelasti karvatassut Ikitalvelta kuin lopulta käynnisti Sormuksen tuhoutumiseen johtavan tapahtumaketjun. Ainakin omalta osaltaan. [Mutta kun vielä luin Sormusten herran esipuheesta otteen M. Rankkibukin teoksesta Konnun kasvitieto, totesin sen tosiasian, että Tobold Piipari alkoi kasvattaa oikeaa piippuruohoa vasta Isengrim II:n aikana vuoden 1070 kl. tienoilla. Näin ollen Ikitalven aikana piippukessu oli vielä (varsinkin velhojen näkökulmasta) sangen tuore keksintö, ja saattaapa hyvinkin olla niin, että Gandalf oppi piipunpolton vasta ja nimenomaan juuri silloin, kun hän auttoi hobitteja selviytymään katastrofitalvesta.]

P.S. Toivottavasti Hanna K. sallii, että muutin keskustelun nimen (Kuinka Gandalf päätyi tekemisiin hobittien kanssa?) hieman yleisluontoisemmaksi (Gandalf ja hobitit), että se selkeämmin erottuu pikkukysymyksistä ja kenties kirvoittaa yhä enemmän keskustelua tästä tärkeästä vuorovaikutussuhteesta Keski-Maan historiassa.

Spekulaatiota siitä, miksi Gandalf päätyi läheisiin tekemisiin hobittien kanssa:

Samaisessa Ereborin-retken liitteessä (joka tosin on "aikaisempi versio") Gandalf sanoo: "Ja minun oli tarkoitus opastaa molempia että näin tapahtuisi [siis opastaa Bilboa ja Frodoa että Sormus löytyisi ja siirtyisi Frodolle]. Siinä asiassa käytin valvetajunnassani vain niitä keinoja jotka olivat minulle sallittuja, tein sen mitä tehtäväkseni tuli seuraten niitä tarkoitusperiä joita minulla oli. Mutta toinen asia on mitä sydämessäni tiesin taikka tiesin ennen kuin astuin näille harmaille rannoille. Lännessä joka on unohdettu olin minä Olórin, ja vain niille jotka ovat siellä puhun avoimemmin."

Näistä arvoituksellisista virkkeistä päättelen, että jo Lännessä ollessaan Gandalf tiesi jotain Sormukseen liittyvästä tehtävästään, ehkä siis myös siitä, että hobitit tulisivat olemaan osa sitä. Maininnat valvetajunnasta ja sydämestä kuulostavat minusta siltä, että Keski-Maahan saavuttuaan Gandalfilla ei ollut samanlaista selkeää tietoa, mutta jonkinlainen aavistus siitä, että hänen kuului auttaa Sormuksen kanssa, ehkä siis myös tutustua hobitteihin jo etukäteen.

Mistähän tällaisia tietoja sitten Länteen saatiin? Kertoiko Aulë Gandalfille, että Sauronin tuhoamiseksi Sormus piti viedä Tuomiovuorelle, ja päättelivätkö he, että tähän tarvittiin jonkinlainen salassa kulkeva seurue suuren armeijan sijaan? Tulivatko hobitit mukaan suunnitelmaan jonkin tällaisen päättelyn seurauksena, vai saivatko Lännen asukkaat ennustuksen siitä, mitä hobitti voisi Sormukselle tehdä? Silmarillionista olen saanut kuvan, että näin tarkat ennustukset eivät olleet Lännessäkään tavallisia - haltioiden ja ihmisten heräämisestä tiedettiin etukäteen, mutta tiedettiinkö vaikkapa Númenorin tuhosta ennen kuin ihmisten laivasto oli jo hyökkäämässä? Mitähän Gandalf olisi siis voinut Lännessä ollessaan tietää?

Arkisempi selitysehdotukseni on, että Harmaa vaeltaja tutustui matkoillaan lähes kaikkiin läntisen Keski-Maan kansoihin, miksipä ei siis myös hobitteihin. Ehkä hän kiinnostui hobiteista juuri siksi, että he eivät kiinnostaneet muita: olihan hyvä, että edes joku velhoista tai Valkoisesta Neuvostosta tuntisi tämänkin kummallisen kansan tapoja. Gandalf taisi olla muita enemmän tekemisissä myös ainakin enttien, kotkien, Beornin ja Tom Bombadilin kanssa - kaikki sellaisia otuksia, joita muut Viisaat tuskin yhtä usein ajattelivat.

Mielenkiintoisia pohdintoja!

Olen joskus hamassa nuoruudessa lukenut Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan, mutta niissä kerrotut tapahtumat eivät enää ole ollenkaan hyvin muistissani.

Itsekin mietin tuota piippukessun osuutta asiaan, mutta se ei tosiaan ole kovin varhainen keksintö.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että Gandalf varmaankin tiesi etukäteen jotain - hobitteihin törmääminen ei ehkä ollut ihan pelkkä sattuma. Mutta jotenkin tulee vaikutelma, että Gandalfin syvä kiintymys tätä pikku kansaa kohtaan saattoi tulla yllätyksenä hänelle itselleenkin. Ja tästä taas herää ajatus, että Gandalfille oli varmasti todella kova paikka lähettää Frodo moiseen vaaraan, vaikka hän tiesi mitä on tarkoitus tapahtua.

Gandalfin ja hobittien aidosti lämpimissä suhteissa on aina ollut jotain hyvin liikuttavaa ja koskettavaa. Yksi kiehtovimpia asioita Tolkienin tuotannossa.

PS. Otsikko on oikein hyvä näin

Minä en ole juurikaan lukenut näitä kirjoja, mutta niistä mitä on tullut lueskeltua, en muista (saati ymmärrä) juuri mitään. Minäkin kuitenkin uskon, että Gandalf olisi törmännyt, tai ainakin kuullut hobiteista Briissä. Siellähän kuitenkin oli hobitteja, joskin erilaisia kuin konnussa. Ja Sormusten Herrassahan sanotaan, että myös konnun hobitit ovat ennen käyneet Briissä useammin, mutta se oli vain vähentynyt ajan myötä. Tuolloinhan Gandalf olisi voinut tutustua konnun hobitteihin ja onhan hän voinut myös poiketa konnussa joskus matkalla jonnekin.

Hetken arvailin, että Keski-Maahan saavuttuaan Gandalfin ensimmäinen matka olisi voinut kulkea Harmaista Satamista Rivendelliin, ja suorin tiehän on Konnun läpi (ja Hobittilan vierestä!) kulkeva Itä-Länsi-tie.

Mutta ajoitus ei näköjään täsmää: Tarun liitteessä B kerrotaan, että Gandalf tuli Keski-Maahan noin tuhat vuotta Kolmannen Ajan alun jälkeen, ja samoihin aikoihin ensimmäiset hobitit vasta ylittivät Sumuvuoria. Briihin hobitit päätyivät noin kolme sataa vuotta myöhemmin ja Kontuun vuonna 1601. Taitaa siis olla mahdollista, että Gandalf näki ensimmäiset hobittinsa jo pitkällä Konnun itä- tai kaakkoispuolella. Itsekin kannatin ensitapaamista Briissä ennen kuin huomasin tämän, mutta nyt en enää osaa sanoa...

Luvailin sanoi:

Näistä arvoituksellisista virkkeistä päättelen, että jo Lännessä ollessaan Gandalf tiesi jotain Sormukseen liittyvästä tehtävästään, ehkä siis myös siitä, että hobitit tulisivat olemaan osa sitä.

Click to expand...

Juuri näin sanotaan myös Keskeneräisten tarujen kirjan luvussa Istari (ennen The Lord of the Ringsin toisen laitoksen [1966] ilmestymistä kirjoitettu huomautus Faramirin kertomukseen Gandalfin nimistä):


Tässäkään ei toki puhuta vuosiluvuista. Samasta asiasta ("viisaudessaan oli aavistus...") puhuu myös Gandalf itse tekstin Ereborin-retki eräässä varhaisessa versiossa. Gandalf on Sormuksen ritarien seurassa Minas Tirithissä Sormuksen sodan päättymisen jälkeen ja Gimli tulee kysyneeksi häneltä: "Suunnittelitko sinä tämän kaiken Gandalf?" viitaten juuri Ereborin-retkeen, Sormuksen löytymiseen ja niin pois päin. (KTK 3.III, s. 448). Gandalf miettii kauan ja vastaa sitten:


Tähän asti Gandalf viittaa Sormusten herran alussa Frodon kanssa Repunpäässä käymäänsä keskusteluun sinä päivänä, jolloin he heittivät Sormuksen takkaan ja varmistivat, että se oli Sormusten sormus. Gandalf sanoi silloin:


Mutta tämän jälkeen Minas Tirithissä muisteleva Gandalf jatkaa ajatusta eteenpäin Repunpään keskustelusta:


Tämä tarkoittaa siis sitä, että kaivaaksemme Gandalfin motiiveja syvemmältä meidän on matkustettava Amaniin haastattelemaan häntä. Ehkä sekin onnistuu ennen Dagor Dagorathia. Onhan kummallisempaakin sattunut. On jopa nähty hobitteja, kolmin kappalein, nukkumassa yöllä metsässä. Se se vasta on kummallista.


P.S. Myös KTK:n luvussa "Sormuksen etsinnät" vilahtaa maininta Gandalfin piilotajunnasta. Kyseessä on "sarja papereita jotka sisältävät viimeistelemättömiä kirjoituksia Sarumanin ja Konnun aikaisemmista kanssakäymisistä eritoten mitä tulee 'puolituispehkuun'..." (KTK 3.IV, s. 476):