Ja sitten asiaan.
Pohjustan uutta web-esseetäni
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Veden_viemaa.htm
OLIFANTEISTA
Raamatun mainitsema ”suuri metsämies” Nimrod (Gen 10:8,9) metsästi Genesiksen historiankuvassa ilmeisesti sellaista suurriistaa, että hänen nauttimansa pelko ja kunnioitus ”ensimmäisenä valtiaana maan päällä” on ymmärrettävää.
Akkadinkielisessä sankarieepoksessa kerrotaan Urukin kuninkaan Gilgameshin ja Enkidun noin 4500 vuoden takaisista hurjista seikkailuista ja harharetkistä ikuista elämää etsiessä. Kirjan nimeä kantava hallitsija (jonka vastine konservatiivisesta näkökulmasta katsoen saattaa hyvinkin olla Nimrod) piti olohuoneensa seinällä muun muassa lohikäärmeenpäätä. Job 40:20-28 on havainnollinen kuvaus ottelusta kyseisen otuksen kanssa, vieläpä suurikasvuisena.
Suomalaisen Kalevalan kyisen pellon kyntäjä on samankaltainen Gilgameksen kuvauksen kanssa, jossa Gilgamesh listii lohikäärmeitä soillansa. ”Nimrod” tarkoittaa suoraan käännettynä ”kapinoikaamme”. Nimi ei miestä pahenna, mutta ensimmäisen diktaattorin nimi lienee ansaittu.
Lohikäärmetarinoihin menen esseessäni ”Esihistorialliset eläimet historiassa”:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Dinosauruslegendat.htm
Sumerilaisten kultuuri on vanhinta tunnettua ja näyttää siltä, että Genesiksen Cyper Punk -historiassa se osuisi yhteen ajanjaksoihin Baabelin tornin pystyttämisen kanssa tai aikaan sen jälkeen. Seet sai jäädä jälkeläisineen näille seuduille, Haamin ja Jaafetin sukujen lähtiessä kantapään kautta kertaamaan Jumalan käskyä ”täyttää maa”. He olivat pysytelleet uhmakkaasti Nimrodin perustaman ensimmäisen kaupungin liepeillä (Gen 11:4).
Nimrod oli ylimielinen hurjapää, joka ei pelännyt Jumalaa sen pahemmin kuin ihmisiä tai eläimiäkään. Genesiksessä on omituinen maininta, jossa Nimrodin julkeudesta patriarkkojen Jumalan edessä sanotaan veistetyn ”sananparsikin” (Gen 10:9). Ensimmäinen valtias oli monille huonona mallina.
Genesiksen sananparressa Nimrodin kerrotaan uhmaavan Jumalaa ja kuolemaa, mutta Gilgamesh-eepos kertoo miehen lopulta tulleen varovaiseksi ja tietoiseksi haavoittuvaisuudestaan. Eepoksessa hän saa kuolemattomuuden lahjan Utnapishtimiltä, joka puolestaan oli saanut sen selviytymällä - kukkuu! Yllätys, yllätys! - suuresta tulvasta laivan avulla.
Toinen ja viimeinen Raamatun maininta vanhoista metsästäjistä on sekin vielä varhaisajoilta, kuvauksessa ensimmäisen patriarkaalisesta ketjusta pudonneen Eesaun maallisesta playboy-elämästä. ”Hän söi ja joi, nousi ja meni matkoihinsa, niin halpana piti Eesau esikoisuuttansa...” Gen 25:34. (Tekstistä puuttuu vain maininta ”ja Eesau röyhtäisi ja Eesau pieraisi”.)
Saamme paremman kuvan Eesaun metsästysmaastoista kun muistamme, että tuohon aikaan Lähi-Idässä oli vielä sankat seetri- ja kypressimetsät. Ennen miehet olivat rautaa. Eesau ja kotona viihtyvä Jaakob löysivät lopulta kuitenkin toisensa.
2000 vuotta vanhaan "Uuden" Testamentin aikaan laskeutuessa alamme kohdata viittauksia oman veltostuneen yhteiskuntamme kaltaiseen teknokratiaan, jossa petoja löytyy jo eläintarhoista.
Jaakob kertoo sivulauseessa jo ajanlaskumme alussa vallinneesta tilanteesta: ”Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt.” (Jaakob 3:7.) Kirjoittaja oli Uuden Testamentin Jaakob. Kuten hänen kaimallaan Vanhassa Testamentissa, myös Nasaretin Jaakobilla oli raikkaalla ulkoilmaluonteella varustettu isoveli ;-)
Pelottavinta hirviötä ei yleensä tarvitse lähteä etsimään metsästä vaan naapurista. Snl 29:25: ”Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvassa.” Todellisia riskejä ottaneet ihmiset ovat kautta aikojen olleet elävän tetragrammin palvelijat vihamielisissä yhteisöissä luoviessaan. Näillä retkille tulee tosi adrenaliiniriippuvuus. Thrill-seekers.
Pauli.Ojala@Helsinki.fi